Noh niin, lopulta uskaltauduin laittaa tännekkin jotain... elikkäs kyseessä on runo, jonka kirjoitin jo aikaisemmin tuossa keväällä äidinkielen tunnilla, aikaa oli 3 minuuttia. "Runon" sävy on aika synkkä, mutta se taas johtuu siitä että olin katsonut edellisenä iltana trilleriä ja tsh kakkosta, mistä Eowynin ja Aragornin keskustelu jäi mieleen (E: "En pelkää kipua tai kuolemaa." A:"Mitä sitten pelkäätte?" E:"Häkkiä.")
Häkissä
Häkkini kalterit ahistavat,
siipeni aristavat,
haluan aukaista
ja lentää kohti laaksoa kaukaista.
Pois, korkealle pois,
tästä helvetistä ja sinusta vangitsijani,
joka rakensit rautamuurin ympärilleni,
vapauteni kahlitsijan.
(tässä sitten jatkoa, jonka taas kirjoitin tuossa vähän aikaa sitten.Se ei sovi kyllä täydellisesti, mutta yritinpähän kuitenki)
Tutkit minua,
vaanit liikkeitäni,
hallitset mieltäni,
leikit kanssani.
Pyristelen vastaan,
lopulta luovutan,
sillä hätääni ei kuulla
ja armoa en saa.
Olen häkissä,yksin
ja unohdettuna.
Häkissä
Häkkini kalterit ahistavat,
siipeni aristavat,
haluan aukaista
ja lentää kohti laaksoa kaukaista.
Pois, korkealle pois,
tästä helvetistä ja sinusta vangitsijani,
joka rakensit rautamuurin ympärilleni,
vapauteni kahlitsijan.
(tässä sitten jatkoa, jonka taas kirjoitin tuossa vähän aikaa sitten.Se ei sovi kyllä täydellisesti, mutta yritinpähän kuitenki)
Tutkit minua,
vaanit liikkeitäni,
hallitset mieltäni,
leikit kanssani.
Pyristelen vastaan,
lopulta luovutan,
sillä hätääni ei kuulla
ja armoa en saa.
Olen häkissä,yksin
ja unohdettuna.
