Höpönlöpön, eli höpötin elämää sinne ja takaisin (Miccoh'n r

Oli maan kuoressa pikkuinen kolo,
siellä se höpötti eli,
kökötti, ihmetteli.
Ja se höpötti "Hyvä olo."
Kukkia kasteli ja
ilman sukkia katseli.
Huolia ei, kunnes velho sen vei.

Vaan oli vuoressa hirmuinen pöpö [vaikkakin söpö, toim.huom.];
se oli sellainen nötkötti,
että se vain pötkötti,
ja oli kai höpötti nöpö;
herätti söpön, mutta pöpötti "Höpönlöpön",
ja pääsi kynsistä pöpön,
ja pöpö nökötti.

Oli maan kuoressa pikkuinen kolo,
sinne se höpötti meni,
kökötti, ihmetteli.
Siellä se pöpötti "Mukava olo",
kökötti, nökötti, eli,
vain söi ja pötkötteli.
Ja se höpötti höpötti.