Pitkän harkinnan jälkeen ajattelin aloittaa keskustelun tästä. Taru Sormusten herrastahan on periaatteessa paitsi ensimmäisiä "uudenaikaisia" fantasiakirjoja, myös sankaritaru. Näkyykö tämä tarumaisuus siis hahmoissa?
Useissa vanhoissa myyteissä ja taruissa sankarihahmot ovat virheettömiä, jaloja ja lähes jumalallisia. Heillä saattaa toki olla heikko kohtansa, mutta usein se tulee esiin vain tilanteessa, jossa hahmo kuolee traagisesti. Usein heikkoudetkin ovat varsin jaloja, esimerkiksi rakkaus johonkin naiseen saattaa saada miehen hairahtumaan hetkeksi polulta.
TSH:ssa on huomattavissa varsin paljon sankaritarujen elementtejä, ja se lienee ymmärrettävää, kun Tarusta on kyse. Silti minua on usein häirinnyt se, että jotkin hahmot ovat kyllä varsin inhimillisiä (esimerkiksi Pippin menee uteliaisuuttaan kurkistamaan Palantíriin ja kuinkas sitten käykään?), mutta joistakin taas ei tahdo löytyä vikaa etsimälläkään. Tarkoituksena onkin siis tutkia hahmoja niiden inhimillisyyden kannalta - millaisia virheitä hahmot tekevät ja millaisia luonteenpiirteitä heillä on? Ovatko virheet kaikki seurausta esimerkiksi rakkaudesta, vai tehdäänkö niitä typeryyttään tai vähemmän arvostettujen tunteiden, kuten kateuden tai sellaisen vallassa?
Minua miellyttävät kovasti Pippin, juurikin palantírin kanssa tapahtuneen sähläyksen vuoksi, ja Boromir, joka yrittää ottaa sormuksen Frodolta omassa kunnianhimoisuudessaan ja kateudessaan. Sen sijaan Frodon, Legolaksen, Gandalfin, Samin ja Aragornin virheettömyys pistää silmään, ja haluaisinkin kuulla mielipiteitä siitä, mitä hahmoja muut kontulaiset pitävät inhimillisinä ja miksi? Löytyykö teoksesta hahmoja, joissa ei tunnu olevan virheitä, vai onko kaikilla oikeasti heikkouksia?
(Ja kyllä, koska kerran aloin miettimään tätä asiaa, aion nyt lukea Tarun läpi uudestaan tästä näkökulmasta, inhimillisyyttä metsästäen. Toki se saattaa olla väärä lähestymistapa sankarikertomukseen, mutta siitä huolimatta.)
Useissa vanhoissa myyteissä ja taruissa sankarihahmot ovat virheettömiä, jaloja ja lähes jumalallisia. Heillä saattaa toki olla heikko kohtansa, mutta usein se tulee esiin vain tilanteessa, jossa hahmo kuolee traagisesti. Usein heikkoudetkin ovat varsin jaloja, esimerkiksi rakkaus johonkin naiseen saattaa saada miehen hairahtumaan hetkeksi polulta.
TSH:ssa on huomattavissa varsin paljon sankaritarujen elementtejä, ja se lienee ymmärrettävää, kun Tarusta on kyse. Silti minua on usein häirinnyt se, että jotkin hahmot ovat kyllä varsin inhimillisiä (esimerkiksi Pippin menee uteliaisuuttaan kurkistamaan Palantíriin ja kuinkas sitten käykään?), mutta joistakin taas ei tahdo löytyä vikaa etsimälläkään. Tarkoituksena onkin siis tutkia hahmoja niiden inhimillisyyden kannalta - millaisia virheitä hahmot tekevät ja millaisia luonteenpiirteitä heillä on? Ovatko virheet kaikki seurausta esimerkiksi rakkaudesta, vai tehdäänkö niitä typeryyttään tai vähemmän arvostettujen tunteiden, kuten kateuden tai sellaisen vallassa?
Minua miellyttävät kovasti Pippin, juurikin palantírin kanssa tapahtuneen sähläyksen vuoksi, ja Boromir, joka yrittää ottaa sormuksen Frodolta omassa kunnianhimoisuudessaan ja kateudessaan. Sen sijaan Frodon, Legolaksen, Gandalfin, Samin ja Aragornin virheettömyys pistää silmään, ja haluaisinkin kuulla mielipiteitä siitä, mitä hahmoja muut kontulaiset pitävät inhimillisinä ja miksi? Löytyykö teoksesta hahmoja, joissa ei tunnu olevan virheitä, vai onko kaikilla oikeasti heikkouksia?
(Ja kyllä, koska kerran aloin miettimään tätä asiaa, aion nyt lukea Tarun läpi uudestaan tästä näkökulmasta, inhimillisyyttä metsästäen. Toki se saattaa olla väärä lähestymistapa sankarikertomukseen, mutta siitä huolimatta.)