HIM

N

Narqúil

Hobitti
Pitkän aikaa olen ajatellut aloittaa topicin bändistä nimeltä HIM ja nyt viimein sen aloitan.
Pidättekö, vihaatteko?
Itse pidän kovasti, eilen sain viimeinkin Love Metalin.
Nyt pintapuolisesti kuunneltuna kuulostaa ihan hyvältä, paremmalta kuin Deep Shadows and Brilliant Highlights, joka oli pienen pieni pettymys minulle.
Omistan 3 levyä, kaikki muut paitsi Greatest Lovesongs vol. 666:n, jonka haluasin kyllä, mutten ole löytänyt vielä.
Paras levy on ehdottomasti Razorblade Romance, joka on lähes loistava. :)
En bändiä varsinaisesti fanita, mutta kovasti tykkään.
Livenä en ole kuullut ja nähnyt koskaan, onko joku? Minkälainen oli livenä?

Mielipiteitänne bändistä ja sen musiikista.
 
Greatest Lovesongs vol 666 on kova levy, mutta muiden levyjen kappaleet eivät niin paljoa kolhada, että ostaisin levyn, vaikka Join Me ja Right here in my Arms ovatkin hyviä kappaleita. GLv666:sta suosittelen ja kannattaa tilata se esimerkiksi jostakin nettilevykaupasta tyyliin www.aironmusiikki.fi, jos et sitä muuten löydä.
 
Ei sille mitään mahda, mutta HIMin ensimmäinen levy on sellainen, jota parempaa en usko himpuloiden pysyvän tekemään. Se on todella sääli. Eiväthän ne kolme uudempaa tosin mitään surkeita ole, sillä joka levyllä on ollut ainakin muutama helmi, johon olen jäänyt koukkuun. Pakko se on kuitenkin myöntää, vaikka HIM fani olenkin: HIMin musiikki on muuttunut paljon kaupallisemmaksi. Ei yhtään hyvä juttu.

Ihmisten, jotka rupeavat HIMiä kuitenkin aivan älyttömästi morkkaamaan on muistettava se, miten kuuluisa bändi on ulkomailla. Monet ihmiset ovat ruvenneet kiinnostumaan Suomesta kiitos HIMin. Pari ulkomaalaisista mailikavereistani kuuluu juuri tuohon porukkaan. Yksi USA:ssa asuva sanoi, että ei edes tiennyt, että Suomi niminen valtio on olemassa. HIM avasi myös mm. The Rasmukselle (ja yleensäkin monille suomalaisille bändeille) ovet ulkomaille.

Välillä ainainen rakkaudesta laulaminen puuduttaa, mutta ei se tunne ikinä onneksi muutamaa päivää pidempää kestä!
 
Pidin bändistä vielä siihen aikaan kun se ollut kasvanut noin isoksi ja näin sen livenäkin ensimmäisen kerran jo 1997. Myös ensimmäinen levy on aika hyvä, mutta sen jälkeistä tuotantoa en hirveästi arvosta.
 
Minä tykkäsin myös HIMistä aikoinaan ja omistan ainoastaan yhden levyn, joka on Razorblade Romance.
Ekalta levyltä olen kuullut yhden biisin, kolmas levy oli huono, mutta tämän uuden levyn eka sinkku eli The Funeral of Hearts oli mielestäni todella mukavaa kuunneltavaa. En ole kuitenkaan harkinnut levyn ostoa.

Pidin HIMistä ehkä heidän musiikkinsa melodisuuden(?) takia.
Mutta olen huomannut että heidän musansa on kuitenkin liian synkkää minulle...rakkautta ja kuolemaa, joka ikisessä biisissä.

Join Me ja When Love and Death embrace ovat kuitenkin kestosuosikkejani ja niitä jaksan kuunnella vieläkin.
Tajusin juuri!
HIMin hitaat biisit kolahtavat minulle aika hyvin.
Jee!
:lol:
 
pidin ja pidän vieläkin. HIM on sellasta musaa mitä kuunnellaan taustalla ja illalla. fiiliksen kohottamiseen siitä ei ole..
 
Täältä tuleekin nyt sitten ensimmäinen kunnon negatiivinen lausahdus... Minulla on kyllä HIMin yksi levy, mutta mielestäni Ville Valo on aivan hirveä.. Hän muuten sattui sanomaan pari vuotta sitten jossain haastattelussa näin "Siis, en mä voi sille mitään, et pikkutytöt kuolaa mun perään.." urg.. Lisäksi miltei kaikki laulut kertoo samasta asiasta, mikäli kukaan nyt on sattunut huomaamaan... Enkä tykkää yhtään siitä uudesta sinkusta, The Funeral of hearts... Surkea...

Luultavasti yksikin HIM-fani, joka lukee tämän, haluaa ampua minua haulikolla päähän.. :D
 
Tuhatkauno, viimeinen mietteesi, pitää kyllä melkein paikkansa. heh. No ei nyt sentään. :D Perustelluissa kritiikeissä ei ole mitään pahaa... minusta ainakaan.
 
Tuhatkauno sanoi:
Lisäksi miltei kaikki laulut kertoo samasta asiasta, mikäli kukaan nyt on sattunut huomaamaan...
Click to expand...

Niin, ku ei kukaan muu rakkaudesta yleensä mitään biisejä olekaan tehnyt... Järki hoi!

Miksi te ihmiset otatte sen HIM:in niin vakavasti? Tuntuu, että jotkut ovat oikein perustaneet elämänsä bändin vihaamiseen.
Kun sitä musiikkia ei pahemmin mieti tai koita kaivella sieltä jotain syvempiä merkityksiä, niin se kuulostaa oikein mukavalta!
Omistan kaikki levyt, enkä todellakaan häpeä myöntää sitä.

-Ville
 
Him. Ihan kiva bändi, mutta on menettänyt hohtonsa heti alun jälkeen. Ne helmet löytyvät ensimmäiseltä levyltä, muitan en omista, enkä muista pidäkään. Bändillä on loppujen lopuksi aika omanlaisensa tyyli, mutta meno on jotenkin aika rahastuksen tuntuista nykyään. Äh. Mutta ensimmäisestä levystä pidän todella. Sen jälkeen alkaakin lasku alaspäin.
 
Minun suhtautumiseni HIMiin on jokseenkin neutraali. Musiikki menee kyllä taustalla ja toki on hienoa, että suomalainen yhtye menestyy tuolla tavalla. Mutta jotakin jää silti puuttumaan. Ehkä se johtuu lyriikoista, jotka eivät oikein iske. Sanoitukset ovat vähän turhan yksitoikkoisia ja yksinkertaisia. Eäh. Tuon ei ole tarkoitus kuulostaa noin ällöttävältä. Kuitenkin.
Tarkoitan siis, että niissä ei ole sitä jotain, koukkua, joka nappaisi mukaansa. Mutta kuten todettu, jos jättää sen syvemmän merkityksen etsimisen vähemmälle, saa HIMistä enemmän irti. Hmm.
Hienoa on mielestäni Valon omaperäinen tyyli. Hänen äänensä on vau, se on myönnettävä. Ei ehkä sellainen, joka juuri minuun vetoaisi parhaiten, mutta joka tapauksessa mitä suurimmassa määrin vau.
Ehkä minä en ole kaikista oikein henkilö arvioimaan kyseistä pändiä. En minä ole koskaan ihan kunnollakunnolla asiaan perehtynyt. Äh. Ei voi mitään.
 
HIM on ihan hyvä bändi sinänsä, en minä kyllä enää sitä erityisemmin välitä kuunnella. Välillä tietenkin tulee kuunneltua, varsinkin vanhempaa tuotantoa ja uudempaakin jos jossain sattuu soimaan.
Täytyy myöntää että nykyään HIM aina välillä ärsyttää minua suuresti, juu tiedä sitten mistä sekin johtuu.. :roll: Kuitenkin suurimman osan ajasta suhtautumiseni tähän bändiin on periaatteessa ihan myönteinen.
En vihaa, mutta en erityisemmin pidäkään.. :wink:
 
Jotkut HIMin biiseistä hiukan toistaa itseään, mutta on monia aivan klassikoita. Niitä on on niin monia, etten niitä kaikkia tässä kerrata jaksa. Jos saisin kysyä Ville Valolta yhden kysymyksen, se olisi:
"Rakastaisitko sillä rakkaudella, josta laulat?"
En ole kuullut juurikaan Love Metallin biisejä, mutta Beyond Redemption kolahti. Erityisesti kohta, jossa lauletaan "No one's gonna catch you when you fall" nimittäin se kohta kuulostaa jo liiankin tutulta mun korviini.

Itkettävimpiä biisejä ovat kai
Bury me deeb inside your heart
In joy and sorrow
In love and lonely
Resurrection
Right here in my arms
Funeral of hearts
When love and dead embrace
ja
Your sweet six six six

Ymmärrän kyllä hyvin niitä, jotka eivät tykkää bändistä, en itsekkään joskus tykännyt. Mutta kun kuulin In joy and sorrow'n kelkkani kääntyi sen sileän tien.
HIM on kyllä hyvää musiikkia, mutta siinä on se vika, että tulen aina surulliseksi kun kuuntelen sitä. Fiilistelyyn loistavaa kamaa, mutta ei iloiseen menoon. Silti tykkään paljon, vaikkei olekaan ihan lempibändi.
 
Pidän kovasti bändistä.Omistan kaikki levyt. Olen kyllä samaa mieltä siistä että, tuskin HIM tekee enää mitään ensimmäisen levyn kaltaista. Sieltä todella löytyy ne parhaat kappaleet. Razorblade Romancekin on hieno levy. Sitten ilmeistyi tämä Deep Shadows and Brilliant Highlights, olin erittäin pettynyt levyyn. Siihen aikaan en kuunnellut bändiä juuri lainkaan, kaupallistuminen ja tuollainen poppis ärsytti suuresti. Mutta pienen tauon ja Love Metallin ilmestymisen jälkeen olen taas kuunnellut bändiä enemmän. Eihän kaupallisuus välttämättä paha asia ole, kyllä pojat ovat menestyksensä ansainneet. :D
 
Huh.. Jouduin tekemään työharjoittelupaikassani tämän viikon maanantain ja tiistain aikana 110 hopeista heartagram-riipusta, jotakin saksalaista HIM-faniklubia varten..

Ja nyt käy jo päätä melkein särkemään ja silmissä pyörimään jos näen sen logon edes vilaukselta jossakin. :p
Pitää kai piilottaa se oma him-levykin vuodeksi jonnekin komeroon, ettei tulisi vahingossa kuunneltua.. (tiedä jos vaikka pää sekoaisi)
 
Tuhatkauno sanoi:
Hän muuten sattui sanomaan pari vuotta sitten jossain haastattelussa näin "Siis, en mä voi sille mitään, et pikkutytöt kuolaa mun perään.." urg..
Click to expand...

No mutta tottahan se on. Mitäpä tuota kieltämään. Toki pientä yleistystä, mutta mitäpä sitä tosiasioita kieltämään.

Tuhatkauno sanoi:
Lisäksi miltei kaikki laulut kertoo samasta asiasta, mikäli kukaan nyt on sattunut huomaamaan...
Click to expand...

True. Mutta kun kerta on näin, keskityn minä lähinnä musiikkiin. Minua kyllä välillä huvittaa tuo sama "kuole, rakkaani, rakkauden tähden" jne toisto, mutta njäh.

HIM on ihan ok. Sitä kuuntelee ihan jees, mutta minulla ei ole kuin tuo villien HIM fanitusvuosien Razorblade Romance levy.
 
En jaksanut nyt ottaa enää toista quotea, mutta tuosta haastattelupätkästä, niin napan lausahdus oli ihan totta. Itse olen koittanut erittäin hyvällä menestyksellä pitää itseni irti kaikenlaisesta kuolauksesta myös sen takia, että ko. tyyppi tuskin pitäisi siitä, jos tietäisi. Tyhmä ajatus, mutta kuitenkin.

Mutta asiaan. Omistan yhden jonkun pahvikantisen levyn, jonka ostin SuperSparista kuudellakympillä (mk) joskus pari vuotta sitten. Nimeä en muista. Joku Deep Shadows & jotakin. En ole pitkiin aikoihin kuunnellut. Taustana menee läpi koko levykin, mutta varsinaisesti hyviä kappaleita on vain kolme. Muuten en olekaan sitten HIMiä kuunnellut kuin radiosta. Ihan OK musiikkiahan tuo on, mutta ei kyllä iske niin paljon kuin voisi. Sitä kehuttua ensimmäistä levyä en ole millään muotoa kuunnellutkaan, että ehkä pitäisi joskus kokeilla.
 
Kuten niin monen muunkin, myös minun mielestäni ensimmäinen levy on HIMiltä juuri sitä parasta antia. Sen ilmestyessä ei vielä monikaan bändi veivannut yhtä raskaalla ja synkällä otteella kuin HIM (edit: niin siis ainakaan Suomessa)... Ei ole yhtään liioiteltua väittää, etteikö jotain uutta silloin syntynyt... Myös Razorbladelta löytyy paljon helmiä, mutta kolmas levy löystyi hieman turhan paljon. Tämä uusi on lähestulkoon yhtä laskelmoitua kamaa kuin edellinenkin, tosin valoa näkyy tunnelin päässä, eikä se välttämättä ole juna. Jos vaikka nyt olisi vihdoin breikin paikka tuolla rapakon takana... ;-)
 
Kyllä pidän kovastikin 8) .
Ensimmäisen levyn jälkeen jäin odottamaan seuraavaa joka ei ollutkaan niin hyvä. Kolmas oli pettymys, mutta uusin on jo parempi, melkein ensimmäistäkin parempi.

Livenä näin ensimmäisen kerran vasta 2002 Joensuussa, toisen kerran heti kahden kuukauden päästä Iloaarirockissa. Molemmat olivat... Aivan upeita. Kolmas kerta tulee ihan kohta Ruisrockissa (toivottavasti).

Sori, eipä ole perusteluja sen enempää.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös