Historian elävöittäminen

Kointähti

Parannuksen tehnyt trolli
Wikipedia sanoi:
Historian elävöittäminen (myös yhteen kirjoitettuna tai elävän historian toiminta) on historian harrastamista, jossa pyritään luomaan tavoitellun aikakauden ympäristö mahdollisimman todenmukaisena ja ”ennallistamaan” kohteena olevan aikakauden elämä sellaisena kuin se on ollut.

Englannin kielessä living history (elävä historia, historianelävöittäminen) tarkoittaa yleisölle suunnattuja uudelleen luotuja historiallisia näytöksiä, tapahtumia ja ympäristöjä esimerkiksi museoiden yhteydessä. Historical reenacting ja historical reenactment (historian uudelleen näytteleminen, uudelleenluominen) tarkoittaa harrastajien toimintaa. Suomen kielessä merkitysero ei ole yhtä selvä.

Tunnettuja elävän historian toiminnan yhdistyksiä ovat muun muassa Society for Creative Anachronism eli SCA (keskiaika), Der Erste Zug (toinen maailmansota), sekä suomalaiset Elävä keskiaika (keskiaika), Etulinja ja Michael Gaißmair (toinen maailmansota), Harmaasudet (rautakausi)[1] ja Kevät 1918 (Suomen sisällissota).
Löytyykö mielipiteitä tai omakohtaisia kokemuksia? Itse olen kiinnostunut keskiajan elävöittämisestä, ja olen Suomen keskiaikaseuran (osa SCA:ta) postituslistalla. Syksyllä oli tarkoitus osallistua yhteen viikonlopputapahtumaankin, mutta jouduin valitettavasti perumaan osallistumiseni väsymyksen takia. Ehkä vuodenvaihteen jälkeen jaksaisin taas kokeilla tätä hommaa muodossa tai toisessa, keskiaikaismallinen tunika on ainakin jo hankittu, ja olisikin sääli jos sille ei tulisi käyttöä.

Itse en ole mikään käsityöihminen tai muutenkaan käytännönläheinen, mutta erittäin kiinnostunut keskiajasta, joten voisi olla mielenkiintoista yrittää tällaistakin puolta. Ei se käsillä tekeminen varmaan haitaksikaan olisi, enkä jaksa oikein innostua mistään nykyajan kotkotuksista.
 

Anewielh

Kissaneiti
Konnavahti
Minua tämä kiinnostaisi todella paljon, mutta laiskuus mokoma iskee aina väliin - täällä meilläpäin järjestetään käsittääkseni äärettömän vähän tai ei laisinkaan tällaisia tapahtumia. Lähimmäksi historian elävöittämistä pääsen kai silloin, kun muokkaan kotiini vanhoja huonekaluja ja elän niiden keskellä [22] Jos saisin valita, minun kotini olisi enemmän vanhan- kuin uudenaikainen. Ihailen suuresti etenkin sellaisia koteja, jotka on laitettu kauttaaltaan jonkun aikakauden mukaan.

Jokin tuollainen viikonlopputapahtuma olisi kyllä varmasti osallistumisen arvoinen. Tähän väliin voitaisiin kai todeta "ehkä joskus".

Kointähti, käsityötaitoja pystyy opettelemaan jokainen, joten eikun kokeilemaan ja tekemään! :)
 

Kointähti

Parannuksen tehnyt trolli
Onko Ane sulla joku tietty aikakausi sydämenasiana, vai onko jokaisella omat puolensa? Viehättääkö villi viikinkiaika vai sähähdyttääkö sävyisä säätyläiselämä?
 

Anewielh

Kissaneiti
Konnavahti
Kotona meillä on sekametelisoppa jos aikakausia ajatellaan, mutta mutta... 1800-luku kaikkine tyylisuuntineen viehättää ylipäätään kaikkein eniten, mutta 1900-lukua lähestyttäessä (jugend) viehätys alkaa karisemaan voimakkaasti. Oikeastaan ehkä 1800-luvun puoliväli hiukan molempiin suuntiin viehättää kaikkein eniten. Jos olisin rikas, asuisin ehdottomasti jossakin kartanossa tai pappilassa! Toisaalta juurikin mainitsemasi viikingit kiehtovat myös, joten erilaisina tapahtumina viikinkiajat/keskiaika viehättää toisaalta kaikkein eniten. Riehuisin mieluiten jossain keskiaikatapahtumassa miekan kanssa ja palaisin sen jälkeen herraskartanoni rauhaan nauttimaan teekupposesta takkatulen äärellä :p
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Minä olin enemmän tai vähemmän aktiivinen keskiaikaseuralainen abivuodesta esikoisen syntymään eli noin seitsemän vuotta. Keskiaikaseuraan päädyin Tolkien-seuran kautta, kun jossain 90-luvun Legolasissa ollut Jukka Halmeen kirjoittama esittely seurasta sai kolme meistä Telcontareista innostumaan kylliksi tehdäksemme ekskursion yhteen pienempään keskiaikaseuran tapahtumaan. Minä olin kuitenkin meistä kolmesta ainoa, jolla oli niin hauskaa, että lähdin toimintaan mukaan. Koska keskiaikaseura toimii alueittain, minut esiteltiin jo ensimmäisessä juhlassa asuinkaupunkini Vantaan eli Korven kylän kylänvanhimmalle, eikä aikaakaan, kun minullakin oli jo virka kylän heraldina. Alkuaikoina pidimme omia bofferitreenejä, järjestimme yhdet juhlat (viikinkihautajaiset; idea oli kylän marskin, jonka hahmo oli viikinkiaikainen) ja osallistuimme useisiin muiden järjestämiin. Vaatteita ja varusteita itse kukin väsäsi itsekseen tai sukulaisavulla, mutta osa meistä kävi melko säännöllisesti myös Helsingin eli Hukan pitäjän käsityöpiirissä. Vähitellen oman kylämme toimintakin kasvoi ja voimistui ja parasta aikaa oli se, kun meistä viisi asui samalla Hoasin asuntoalueella ja pystyimme helposti pitämään niin taistelu-, tanssi-, käsityö- kuin ruokapiiriäkin valmistautuaksemme milloin mihinkin tapahtumaan joko järjestäjinä tai vieraina. Se oli todella hauskaa ja tapahtumarikasta aikaa ja silloin tuntui, että keskiaikailemme varmasti lopun ikämme. Meidän oli tarkoitus hakea pitäjästatustakin (pienin virallinen SCA-yksikkö), mutta sitten minä ja kylänvanhin (joka siis siinä vaiheessa oli jo avomieheni ja nykyään aviomieheni) muutimme Espooseen hänen opiskelupaikkansa perässä, minä häivyin keskiaika/renessanssiteemaisten häidemme jälkeen vuodeksi armeijaan ja sen jälkeen saimme ensimmäisen lapsemme. Koko ajan oli puhe, että kyllä me vielä palaamme SCA:n huomaan, mutta niinpä tässä vain on kymmenisen vuotta vierähtänyt viime tapahtumaan osallistumisesta.

Kaipaan välillä aika kovastikin takaisin keskiaikailemaan, varsinkin käytyämme milloin milläkin keskiaikamarkkinoilla tms. tapahtumassa, mutta eipä ole tullut toistaiseksi mentyä. Se vaatisi nimittäin melkoisesti panostamista ajallisesti, ja aika on melko rajallinen resurssi tässä elämänvaiheessani. Käytän sen mieluummin Bujinkaniin ja satunnaisiin tolkienseurailuihin, ja miehellekin e-sports-maailma on nykyään keskiaikaista tärkeämpi. Siksipä ajatus Keski-Maan elävöittämisestä Tolkien-seuran tapahtumissa minua niin kiehtookin: se ikään kuin yhdistäisi keskiaikaseuran parhaat puolet Tolkien-seuraan ja jättäisi pois ne ikävämmät kuten ylettömän alkoholinkäytön ja äärimmäisyyksiin menevän hifistelyn sen suhteen, mikä on juuri oikeanlainen asu, käytös ja varustus kullekin aikakaudelle ja millä tekniikoilla vaatteita ja varusteita saa tehdä, jotta olisi mahdollisimman "period".
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Tämä kuulostaa varmaan ihan idioottimaiselta, mutta julkistan sen silti. Periaatteessa historian elävöittämisaihe kiinnostaisi jonkin verran, mutta sitten tulee eteen kärpänen josta olen mahdollisesti tehnyt härkäsen tai sitten en: olen nainen, mutta hameet eivät kerta kaikkiaan ole minun juttuni. Ahdistun jos mulle edes ehdotetaan hameen pukemista.
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Husky, ainakaan SCA:ssa ei katsota (tai ei ainakaan minun aktiivisesti keskiaikaillessani katsottu) pahalla miehisissä vaatteissa esiintyviä naisia - kuten ei myöskään hameeseen pukeutuvia miehiä, edes parrakkaita sellaisia. Oman lisänsä soppaan tuo sekin, että ainakin silloin aikoinaan kuninkaamme (Suomi eli Aarnimetsän paronikunta kuuluu Euroopan ja Etelä-Afrikan kattavaan Drachenwaldin kuningaskuntaan) hoveineen olivat aina kotoisin muualta kuin Suomesta. Tästä seurasi se, että kun aatelisarvoja jaettiin milloin mistäkin kuningaskunnan kolkasta tulleiden anomusten perusteella *, niitä käsittelevät virkailijat eivät ihan aina osanneet tulkita oikein, mikä on miehen ja mikä naisen nimi. Niinpä meillä Aarnimetsässä oli silloin muinoin ainakin kaksi miespuolista ladya ja yksi naispuolinen lordi, minä - olkoonkin, että pukeuduin housuihin vain miekkaillessani.

The Known World Handbookin eli eräänlaisen SCA-käsikirjan 90-luvun alun editiossa oltiin toki vielä hiukan tiukkapipoisia tuon sukupuolen mukaisen pukeutumisen ja käytöksen kanssa. Silloinkin housuja halajaville ja taistelutoimintaan tahtoville leideille neuvottiin kuitenkin kolme vaihtoehtoista tietä keskiaikailuun omilla ehdoillaan: voi joko luoda miespuolisen keskiaikapersoonan, olla mieheksi naamioitunut nainen tai sitten ihan avoimesti nainen, joka pukeutuu housuihin ja taistelee ja ottaa sen seurauksena tyynesti vastaan kaiken nillityksen ja kettuilun, mitä siitä seuraa.




* Idea on siis se, että kullekin ihmiselle aatelisarvoa anovat hänet tuntevat seuran jäsenet, jotka katsovat hänen ansaitsevan sen ja pystyät sen myös halltsijalle perustelemaan; itse henkilö ei saa yleensä tietää prosessista mitään ennen kuin tulee jollain kuninkaallisten vierailulla hovinpidon aikana kutsutuksi kuningasparin eteen vastaanottamaan virallinen "scrolli", jossa hänen aatelisarvonsa todetaan.
 

Satekai

pelikisälli
Miekin olen jonkin aikaa palloillut päätöksen kanssa haluaisinko liittyä keskiaikaseuraan ja jos niin mihin niistä. Keskiaika ei kuitenkaan ole ainoa aikakausi jota Suomessa voi harrastaa ja mie en osaa päättää... Esimerkiksi Kuttelo elävöittää kivikautta. Vaan entä pronssikausi, elävöittääkö sitä joku? Sommelokin keskittyy rautakauden loppuun.

Olen päätynyt tällä hetkellä siihen, että teen juttuja joilla tulen pärjäämään eri aikakausien tapahtumissa.

Tietysti elävöittäjiä löytyy moneen lähtöön. En äkkiseltään usko, että lähtisin elävöittämään karoliineja tai villiä länttä, mutta joku saattaa siihenkin innostua.
 

FreakyMike

Seppä Ilmarinen
Olen tutustunut joihinkin elävöittäjiin Ropeconin ja tiettyjen muiden myyntitapahtumien kautta, missä tapaa paljon erilaisia käsityöläisiä ympäri maata.
Aihe kiinnostaisi myös itseänikin, mutta asun kuitenkin niin syrjässä kaikista rautakautta elävöittävistä ryhmistä, joten kyseisen harrastuksen aloittaminen muuttuisi helposti tosi raskaaksi jo välimatkojenkin takia. (Noin 80 kilometrin päässä olisi tietääkseni yksi keskiaikaista miekkailua harjoittava ryhmä, mutta se aihe ei kiinnosta niin paljon kuin vaikka elämänmeno 600-1000 lukujen suomessa.) Suurin osa viikinkiharrastajista asuu valitettavasti kuitenkin maamme etelä- ja länsirannikoilla, mihin tulisi melkoinen ajomatka täältä itärajan pinnasta..

Tiedän toki, että on olemassa jo paljon kaikenlaisia tapahtumia ja leirejä missä varmasti tapaisi paljon aiheesta kiinnostunutta väkeä, mutta itseäni kiinnostaisi eniten se työpajatoiminta, missä yhdistyksen väki kokoontun vaikka pari kertaa kuussa johonkin paikkaan ja tekevät porukalla harrastukseen liittyviä varusteita ja viettävät muutenkin yhteistä aikaa vaikka syömisen ja elokuvien merkeissä tms.
Ei ole siis oikein muuta mahdollisuutta kuin rakennella viikinkihenkistä tavaraa vain ominpäin, mutta olisi varmasti paljon antoisampaa puhua aiheesta muiden harrastajien kanssa jo kesken valmistusprosessin, vaihtaa ideoita ja niin edelleen..
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Sopinee tämän otsikon alle. Harrastaako täällä kukaan buhurtia? Itseäni on alkanut tällainen reipas mätkiminen vähän kiinnostella. Olen aina tykännyt fyysisistä lajeista, enkä suuremmin kammoksu jos vähän tekee kipeää. Varusteiden hommaamisaikeista toki lompakko saattaisi vähän parahdella...
 

Pagba

Hyvienkin vitsien kertoja

Näyttää painimatseilta metallivarusteet yllä. Unohtaisivat tylpät aseet ja järjestäisivät sumopainia, jossa varusteet painavat enemmän kuin painijat.
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Mitä ilmeisimmin buhurtin harrastajia ei täältä löydy. No, liityin kannattajajäseneksi (5 e/v) Medieval Combat Sport Finlandiin ja pääsin sitä kautta seuraamaan jäsenille tarkoitettuja buhurt-keskusteluja. Syksyisin on ilmeisesti tavannut olla lajin aloitusleiri, katsotaan jos sinne vaikka löytäisi tiensä :)
 
Ylös