Hiukset: hoito, värjääminen jne.

Ereine sanoi:

melkein vyötärölle ulottuvat kohtuullisen paksut hiukset vaativat kaksi yleensä kaksi väripakkausta ja väri on vaikeaa saada tasaiseksi

Click to expand...

Minä tarvitsen olkapäille asti ulottuviin hiuksiini neljä ja puoli...

Mi-miten se on mahdollista Idwen? Minulla menee yleensä kotona vain yksi, ja hiukseni ovat myös olkapäille ulottuvat. Tosin minulla on aika ohuet hiukset .

Tukkani on yksin kertaisesti todella paksu. Se painaakin niin paljon,että otsa menee ruttuun. Tukkaa on aivan mahdottomasti.

Mulla on pitkät keskiruskeat hiukset. Väri on hyvä, mutta en koskaan jaksa laittaa tukkaa mitenkään nätisti vaan annan olla auki... olen harkinnut että nakittaisin jonkun kaverin tekemään osaan hiuksista pikkulettejä, joko tekohiuksia sekaan tai ilman... löysin tampereelta yllättävästä kaupasta laajan valikoiman letitys-hiuslisäkkeitä: kyseessä on hämeenkadun 'Al-Niil Oriental Food Shop' muslimien omistama etnoruoka ja halpatuontitavarakauppa. Irtohiukset on samaa merkkiä kuin ne joita myydään Tullintorin alakerran Kemikaliossa, mutta vähän halvempia ja värejä on enemmän, shokkiväreistä luonnollisiin.

Ois kiva jos vois vaihtaa tyyliä vaan solmimalla niitä pikkulettejä yhteen erilailla. Letittäisin vaikka vaan osan hiuksista ja loput jäis auki.

Kuulin kerran erään hiusammattilaisen varoittavan Fructis-sarjan tuotteista. Hänen mukaansa niillä hoidettuja hiuksia on vaikea värjätä myöhemmin muilla tuotteilla ja jopa kampaajan värjäykset ovat epäonnistuneet ikävin seurauksin. Ilmeisesti kyse on jostain tuotteiden sisältämästä aineesta, joka keräytyy hiuksiin ja haittaa muiden aineiden imeytymistä.

Koska minulla ei ole tästä omakohtaisia kokemuksia, kysyisin, onko joku muu törmännyt vastaavaan ilmiöön?

Tiedän, ettei se teitä paksuhiuksisia lohduta, mutta minä antaisin paljon saadakseni hiuksenne omaan päähäni. Ihailen suuresti paksuja ja pitkiä hiuksia ja haluaisin sellaiset itsekin, mutta päässäni kasvaa vain ohutta ja hentoa suomalaista hiusta, joka lisäksi katkeilee todella helposti. Niinpä palmikkoni on puolet ohuempi kuin useimpien muiden tyttöjen eivätkä hiukseni lisäksi näytä suostuvan kasvamaan paljoakaan lapaluiden alapuolelle

Minulla on jo pitkään ollut meneillään kokeilu "Kuinka pitkiksi hiukseni voivat kasvaa", ja ilokseni ne kyllä kasvavat - hitaasti mutta varmasti. Tosin, jotta ne pysyisivät samalla hyväkuntoisina, niitä pitää tietenkin aina välillä leikata.

Pitkät, mutta hoitamattomat hiukset, joiden ainoa pointti tuntuu olevan pituus, eivät yleensä näytä hyviltä. Tämä on yleistystä, mutta olen ollut huomaavinani, että etenkään pitkätukkaiset miehet eivät aina hahmota pitkien hiusten leikkaus- ja hoitotarvetta.

Lyhimmillään hiukseni olivat polkkapituiset, pääsääntöisesti ne ovat olleet pitkät. Syinä ensinnäkin se, että lyhyttä tukkaa pitäisi koko ajan olla kampaajalla siistimässä - pitkälle riittää hyvä hoito ja ajoittainen tasoitus - enkä jaksa ravata kampaamoissa, kalliista hinnoista puhumattakaan.

Toisekseen, pitkä hiukset saa näppärästi monenlaisille kivoille kampauksille, halutessaan kokonaan pois tieltä, halutessaan liehumaan auki. Monipuolisuus on se juttu. Ja lisäksi pitkät hiukset sopivat minulle lyhyitä paremmin.

Minä aloin kasvattamaan hiuksia 12-vuotiaana, siis reilut kymmen vuotta sitten. Halusin saada selville juuri sen miten pitkiksi ne kasvavat, noin vyötärölle asti näyttävät (12-vuotiaana oli hyvin lyhyt polkkatukka). Leikkuutan hiuksia tarpeen mukaan, yhteensä niistä on kymmenen vuoden aikana lähtenyt ehkä puoli metriä. Hiukseni kasvavat suhteellisen nopeasti, mikä ärsyttää lähinnä otsatukan kohdalla. Minulla on aina ollut otsatukka ja välillä aina toivon että olisin alkanut kasvattamaan sitä pois vuosia sitten. Toisaalta koen että otsatukka sopii minulle, näytän kummalliselta ilman sitä, toisaalta se tuntuu jotenkin lapselliselta ja varmaan saa minut näyttämään nuoremmalta kuin olen. Niin hassulta kuin se kuulostaakin olen onnistunut kehittämään otsatukasta trauman. Toisaalta en juurikaan välitä siitä mitä ihmiset minusta ajattelevat, mutta minulla on myös voimakas tarve vaikuttaa normaalilta. Alhainen itsetunto saa aikaan sen että kuvittelen että muut ihmiset paheksuvat otsatukkaani ja halveksuvat minua sen takia. Kaikesta sitä onnistuukin kehittämään itselleen ongelman :roll:
Olen turhamainen hiuksiini liittyen. Pelkään kaljuuntuvani tai tulevani ohuthiuksiseksi, pelkään myös että joskus mielenhäiriössä leikkaan hiukseni pois. Vertaan hiuksiani toisten ihmisten hiuksiin ja tunnen alemmuutta jos toisilla on paksummat tai pidemmät hiukset. En pidä hiuksiani tarpeksi paksuina, niitä on kyllä runsaasti mutta yksittäiset hiukset ovat aika ohuita, en saa tehtyä mitenkään erityisen isoa nutturaa omista hiuksista. Hiusten paljous auttaa piiloutumaan, en tiedä mistä kertoo se että vasta viime vuosina olen uskaltautunut julkisille paikoille hiukset kiinni.

Ereine, otsatukat on pop! Tajusin lukion jälkeen, että minullehan otsatukka sopii kuin nenä päähän - profiilini on aika ulkoneva, ja otsatukka tasoittaa sitä mukavasti. Lisäksi otsatukka on nuorekas ja soma, eikä sitä tule vastaan jokaisella.

Kaipaan viikoittain parin vuoden takaisia olkavarteen ulottuneita hiuksiani, ja yritän jaksaa kasvattaa nykyistä polkkatukkaani pidemmäksi. Mitä enemmän sitä vahdin, sitä hitaammin se kasvaa. Poikamaisen lyhyet hiukset taas venähtivät kahdessa viikossa leikkaamista tarvitseviksi. Lyhyissä oli omat hyvät puolensa (nk. pese ja pidä, eli niille ei liiemmin tarvinnut tehdä mitään aamulla), mutta pitkien monipuolisuus on se juttu, jota nyt kaipaisin. Lisäksi hiukseni ovat kohtuullisen paksut, joten ne eivät pitkinäkään näytä hiirenhännältä. Haluan taas päästä letittämään niitä ja tekemään pörrökampauksia lukemattomilla pikkuleteillä yön yli.

Lyhensin hiuksiani vuoden ajan tasaisesti, kunnes toissa keväänä saksitutin ne ihan lyhyiksi. En oikeastaan koskaan kyllästynyt siihenkään tyyliin, mutta annoin silti hiusten kasvaa, ja nyt kun olen jo ohittanut sen kaikkein raivostuttavimman "ylikasvaneet lyhyet hiukset"- vaiheen, en enää raatsisi leikata. Joskus sekin käy mielessä, mutta sitten taas kaduttaisi, kun kasvatusurakka pidentyisi parilla vuodella. En tiedä, kuinka pitkät hiukset tulen saamaan, mutta puoleen selkään ne ovat ainakin joskus olleet, joten ehkä kärsivällisyyteni riittää saattamaan ne ainakin lantiolle asti.

Ei tule otsatukkaa vastaan jokaisella, ei. Itselläni on sekä otsalla että takaraivolla voimakas pyörre, joka saa hiukset kääntymään kaarelle. Juuri sen verran, ettei minulla ole koskaan ollut mahdollisuutta otsatukkaan. Moni parturi on sitä ääneen ihmetellyt, eikä mikään hiustuote ole tarpeeksi vahva pyörrettä laskemaan ilman että se näyttäisi luonnottoman jäykältä. Olen aina kironnut tuota pyörrettä, sillä varsinkin nuorempana olisin todella halunnut söpön otsatukan.

Kun leikkasin hiukseni todella lyhyeksi ensimmäisen kerran joskus yläasteen alussa, huomasin että voin saada hiuksistani nätit pyörteestä huolimatta. Ja kun eräs parturini ilmoitti, että voi halutessani leikata sen kokonaan pois, olin onnellinen. Nykyään pidänkin hiukseni mieluiten (ja rahavarojen niin salliessa) kynityn lyhyenä, sillä kun hiukset ovat vain muutaman sentin mittaiset, ei pyörteellä ole hiuksia mitä kaartaa. Hahaa, voitto!

Minua ei haittaa olla lyhythiuksinen, en ole ajatellut kasvattaa pitkiä hiuksia takaisin. Joku puhui hiuksista ja naisellisuudesta. Minä en saa naisellisuutta hiuksista, se tulee jostain muualta. Vanhoja kuvia katsellessani huomaan, että minun olisi pitänyt leikata hiukset pois jo aikaisemmin, sillä lyhyt malli sopii minulle paljon paremmin kuin pitkä, suomalaisen ohut ja heikko hiuspehko. Tämä tosin vaatii tiiviitä parturikäyntejä ja laiskoina päivinä laitan hatun päähän, jos en jaksa tasoittaa jokaiseen ilmansuuntaan sojottavaa kaaosta. Mutta silti paljon mieluummin näin.

Minulla on paksut, kiharat ja tummahkot hiukset. Näissä on parturin mukaan melko paljon punapigmenttiä ja siten ei kunnolla onnistuis blondaus kotikonstein kuten olen jokusen vuoden miettinyt.
En mitenkään käsittele hiuksia, en tykkää värjäyksestä yleensäkään tarpeeksi että voisin rahaa siihen panostaa tarvittavia summia (värjäys vain näkyy läpi jokaikisessä tapauksessa ja kampaajalla näiden hiusten blondaus maksaisi useamman kymmenen euroa, en ihan huvin vuoksi sitä tee).
Parturissa käyn hyvin harvoin, hiuksia en käsittele pesua ja hiusvettä enempää.
Koska viimeisimmän parturikäynnin suoritin ehkä joulun paikkeilla, alkaa hiukset piakkoin muistuttamaan erehdyttävästi afrokampausta. Se aiheuttaa ongelmia sen suhteen että päänahka ei saa ilmaa vaan alkaa kutiamaan ilman hiusvettä nopeasti mutta muuten en edes kampaa hiuksia (viimeksi kampasin vuoden 2000 tienoilla), kampaus on tuskaista ja täysin hyödytöntä. Sen lisäksi että yleensäkin tuntuu paremmalta jättää harjaus niin hiukset myös kihartuu paremman näköisesti eikä sojota niin täysin pystyssä.
Mitkään geelit tai suihkeet ei näitä karvoja pidättele, minulla on aina ollut muutama lisäsentti joka muodustuu hiuksista.

Joskus tietenkin olisi kiintoisaa nähdä miltä näyttäisin rastojen kanssa tai blondattuna, jos näihin oikein paljon käyttäisi kiinnikkeitä niin saisin pystytukan sojottamaan. En vain kiinnitä sen enempää huomiota näihin kuin mietin että sellainenkin mahdollisuus joskus olisi kuin käsitellä hiuksia. Kampaajalle asti en ikinä ole mennyt tai tuskinpa edes menen pelkästään omaksi ilokseni.

Kiintoisaa tietenkin olisi kokeilla halvempaa vaihtoehtoa ja hiukset muotoilla kalkilla ja lehmänlannalla. Kestoväri ja luonnonmukainen ku mikä.

Minulla on pitkät, punertavat ja luonnonkiharat hiukset. Letti on yli puoleen selkään ja olen sitä monta vuotta kasvattanutkin. Ongelmani tällä hetkellä vain on, että ne ovat liian pitkät eli näyttää siltä kuin päässäni olisi vanha/kärsinyt permanentti. Koska hius on liian pitkä, se ei jaksa vetää sitä niin kiharaan kuin aiemmin. Aivan lyhyitä hiuksia tai otsatukkaa minun on turha miettiä ellen halua kiharapalloa.
Monta vuotta sitten, peruskoulun aikoihin, minulla oli polkkatukka ja yritin saada kiharani aina suoraksi. Sitten huomasin jossain vaiheessa, että hei, pitkät hiukset sopisivat loistavasti ja voisin antaa hiuksien olla luonnollisesti kiharallaan. Omaa väriäni en oikeastaan tiedä. Luulen että tämä hyvin perinteinen maantienvärinen on lähellä totuutta. Monta vuotta värjäilin vaaleaksi ja minulla ainakaan se ei "syönyt" hiusta tai pilannut niitä. Värjäsin tarpeeksi harvoin kai ja nykyajan tuotteet ovat niin hoitavia. Olen ottanut tavaksi että toisinaan annan hiusten levätä pitemmän aikaa enkä värjäile. Melkein kaksi vuotta sitten halusin vaihtelua ja värjäsin hiukset punaisiksi. Täytyy myöntää että puna/tummapäisyys käy paljon paremmin.
Käyn todella harvoin kampaajalla. En edes oikeastaan muista milloin viimeksi. Värjään itse silloin kun värjään ja ystäväni leikkaa hiuksiani. Koska minulla ei ole muotoonleikattuja hiuksia vaan tasapitkät, niin niitä ei ole edes vaikea leikata.
Pesun ja hoitoaineiden lisäksi käytän oikeastaan vain muotovaahtoa, ilman sitä tukkani töhöttää joka suuntaan. Jos iltariennoille haluan "leijonanharjan", niin hiuslakka on oiva väline siihen.
Joku puhui siitä, että haluaisi ottaa rastat muttei halua leikata hiuksiaan sen jälkeen. Silloin ehkä kannattaa harkita tekorastoja, jolloin oma hius jää alle ja niitä ei tarvitse leikata jälkikäteen. Kaverilleni tehtiin muutama viikko sellaiset ja ne näyttää hyvältä.
Edit.
Farian, muistelisin että joku aika sitten puhuttiin ainakin siitä että jos käyttää hoitoaineita, joissa on silikonia niin värjäysaineet eivät tartu niin hyvin kuin pitäisi. Jos oikein muistan niin VO5- tuotteissa ainakin silikonia olisi.. *eioleihanvarma*

Niin, luonnonkiharat hiukset. Että se on yleensä ärsyttävää! Minulla itselläni on latvoista kihartuvat hiukset, ja lisäksi vielä aika kuivat ja ohuet. Hiusteni latvat kääntyilevät milloin osa korkkiruuvi-kiharoiksi, samalla kuin toisella puolella hiukset kääntyvät vain sisäänpäin. Se ei ole aina mitenkään erityisen kaunista. Lisäksi hiukset lyhentyvät samalla ainakin 5 senttiä. Oikeasti hiukseni ovat pidemmät kuin olkapäille mutta koska ne kihartuvat, ne lyhenevät olkapäille. Kampauksia on erittäin vaikea laittaa, kun hiukset ovat niin kiharat. Usein olen harkinnut hiusten suoristamista, ja kokeillutkin suoristusraudalla, mutta tulos oli erittäin ohut letti.Hyh .
Mitäs te muut ovat mieltä hiusten suoristamisesta ja luonnonkiharoista tai suorista hiuksista?

Minun mielestäni LilŽArwen sinun luonnonkiharat hiukset ovat kivat ja erittäin suloiset mutta en tiedä minkälainen työ niissä on(koska omat hiukseni kuten tiedät ovat suoraakin suoremmat) meinaan näin juuri kun laittaa hiuksia kiinni ja kampauksia...

Enfirith sanoi:

Kestoväri ei yksinkertaisesti tartu; kerran ystäväni värjäsi hiukseni tummanpunaisella kestovärillä, mutta tulos oli, että vain juuri punertui.

Click to expand...

Heh, minulla yleensä värit tarttuvat päähän aivan mainiosti, mutta päätinpä kerran koittaa jotain uutta merkkiä, ja laittaa violettia tämän haalistuneen punaiseni päälle saadakseni kunnon viininpunaisen pehkon. Tuloksena oli erittäin kaunis tummanvioletti juurikasvu (n. 4 cm... :roll: ) ja muu hius haalistunutta punaista eli toisin sanoen oranssia. Voitte kuvitella.

Näistä hiuksista pidin: http://kotisivu.mtv3.fi/mezzanotte/987.jpg
Ne oli värjätty kasviväreillä. (kampaajalta kannattaa kysyä, en tiedä myydäänkö niitä missään.) Halusin mahdollisimman kirkkaanpunaisen, ja vaihtoehdot olivat joko shokkiväri tai sitten kasviväri. Valitsin sitten kasvivärin, koska hiukseni tosiaankin lähtivät _tukkoina_ tuohon aikaan(johtui vitamiinien puutteesta...), eikä kasviväri vahingoita hiuksia. On muuten kestänytkin yllättävän hyvin, yhtä hyvin kuin kestovärikin. Ainoa miinuspuoli noissa oli se, että väriä lähti aivan hirveästi kun pesi hiukset, amme oli söpön kirkkaanpunainen ja niin oli tyynykin jos kävi liian myöhään suihkussa...

Nyt haluaisin tehdä jotain radikaalia muutosta hiuksiini, kuten esim. shokkiväriset rastat (turha toivo, ei rahaa ja liian vaivalloiset.) tai sitten ihan vaan shokkiväri näihin. Pinkki.^^ Pinkki missä on mustia raitoja olisi erittäin hieno, mutta sitä saisi sitten olla värjäämässä koko ajan, eikä hiukset luultavimmin pidä siitä. Enkä halua riskeerata, ettei hiukset taas ala putoilemaan päästä. Luultavasti päädyn vain laittamaan tuon saman punaisen muutamalla mustalla raidalla somistettuna tähän, rakastin tuota väriä niin paljon.^^

Sitten kun olen saanut nämä pidemmiksi (tähtään n. 70 senttiin) värjään nämä luultavasti lopullisesti mustaksi muutamalla shokkiraidalla höystettynä ja laitan latvoihin laineita. Ne kyllä taitaa tulla aivan luonnostaan tosin. Vihaan luonnonlaineita, olisivat nyt sitten edes kunnolla kiharat, mutta kun ei niin ei.

Minulla on luonnostaan vaaleanharmaa-blondin-hiekanväriset hiukset, ja kuulemma näytän Legolasilta. Olen tosin värjännyt mustanruskeiksi Nutrissella, sävy Ebony.
Juhlissa ym. olen huomannut olevani suvun ainoa pitkähiuksinen jäsen. Muilla on permanentatut (tai sitten suorat) lyhyet hiukset. Pisimmät taitavat olla korvaan saakka. Minulla on kylkiluiden loppuun, ja hiukseni ovat melko paksut sekä erittäin vahvat, värjäämisestä huolimatta. Etuhiukset ovat hyvin ohuet, joten hieman pörrössä aina.

Mun hiukset on yläselkään asti ulottuvat,vaaleanruskeat vaaleilla raidoilla. Tää on nyt lähimpänä mun omaa väriä mitä se on ollu n.6 vuoteen. Silloin kun aloin värjätä hiuksiani(10-vuotiaana?)sille ei tullu loppua. Aina vain uutta väriä ja mallia myös. Kai olin jotenki epävarma(identiteettikriisi!)ja halusin kokeilla kaikkea. Ja niinhän mä teinki. Nyt on kaikki kokeiltu,lukuunottamatta rastoja,lettejä ja hiustenpidennystä
Mun haaveena on aina ollu pitkät hiukset,alaselkään asti. Koskaan ei oo ollu tarpeeksi itsehillintää,vaan oon aina leikannu.
Nyt mulla on pisimmät hiukset mitä mulla on ikinä ollu Enkä aio leikata. Tykkään vieläki värjätä,mutta en enää niin spontaanisti.
Hiukset on musta hauskoja ja vaihtelu virkistää.
Nykyään tosin suosin luonnollisuutta. Siis pitkiä hiuksia yritän kasvattaa...

Minä olen luultavasti kokeillut kakkia mahdollisia hiusmalleja, enkä vieläkään löytänyt omaani... lyhyet, pitkät, epätasaiset, punaiset, ruskeat, mustat.. Ihan kaikkea kokeillut. En jaksa enää miettiä niin hiuksiani, koska tiedän,että luultavasti mikään ei sovi minulle.

Tällä hetkellä olen tylsä ja minulla on sellaiset pitkähköt hiukset, jotka olen värjännyt mustanruskeiksi, harkitsen myös vakavasti yhden valkoisen raidan laittamista (hieman Eddigisin teoksista lainattua :wink: )
Minä käytän myös tuota jo aikaisemmin mainittua Garnier-hiusväriä, mutta ei se ole ehdoton, käytän sitä hiusväri-merkkiä,mistä löytyy haluamani väri, yksinkertaista..

Kyllä ainakin minun mielestäni hiusvärit hieman kulutavat hiuksia, kun minusta ainakin tuntuu, että hiukseni ovat ohentuneet hieman.. Syynä saattaa kyllä olla pääosin hiusvärinpoisoainekin ja se, että värjäilen hiuksiani aika usein.

Minulla on luonnostaan tuollaiset aika vaaleat maantien väriset hiukset ja ne eivät olleet ikinä mielestäni nätit ne olivat hieman värittömättömät joten olen niitä hieman värjäillyt...
Tällä hetkellä olen taas suunnittelemassa seuraavaa väriä ajattelin värjätä hieman ruskeammaksi koska olen jo koittanut tälläisiä ruskeita en kyllä tummia.Muut(LilŽArwen)taas kannattavat vaaleampaa väriä
No täytyy miettiä jotain sopivaa.
Olen kyllä huomannut että minun hiukset ovat hieman ohuemmat kun ennen mutta ei paljon onhan hiusvärit jo aika hoitavia :wink:

Mä ensimmäisen kerran tässä kuussa tein jotain hiuksilleni, säännöllistä tasoitusta lukuunottamatta.
Hiukseni ovat pitkät, ja aina olen ollut arka tekemään niille mitään, sillä muutos tuntuisi suurelta, hiukset kun ovat jotenkin niin "suuressa osassa". En käsitä, miten jotkut vaalentavat hiuksiaan kuukauden välein. Eikö se syö hiusta?
Minäkin toki haluaisin takaisin ne kullanväriset hiukset,(ovat tummuneet tässä muutaman vuoden aikana PALJON) mitkä vielä ala-asteella omistin, mutta kun en raaski blondata. Juurikasvu olisi ikävä seuralainen, ja sitten pitäisi kokoajan olla vaalentamassa uudelleen.

Mutta siis, tässä kuussa kävin sävyttämässä ammattilaisen käsissä hiukseni, yksin en uskaltaisi ruveta söhräämään.
Lopputulos oli kiva, lähellä omaa väriä, mutta kului liian nopeati pois.

Vaaleita raitoja olen suunnitellut syksyksi, mutta niissäkin on juurikasvu ikävänä seuralaisena!

Noh, se siitä