HLT21: Suurten kertomusten syntyhistoria

Tästä voi nyt tulla jossakin määrin tynkä alustus, koska minulla ei satu olemaan käsillä kuin HLT, ja tämä kaipaisi lisäksi HoME:t sekä Lettersit tuekseen. Yritetään kuitenkin jotakin.

Äärimmäisen karkeasti nämä mainittujen Silman "suurten kertomusten" eri versiot voisi varmaankin jakaa neljään eri "kerrostumaan" kirjoitusajankohdan ja -tyylin mukaan:

1. Kadonneet tarut: 1910-luvun loppu. Ensimmäiset versiot, maailma vielä hyvin erilainen kuin kaanonissa. Proosaa. HoMEt 1-2

2. Lays of Beleriand: 1920-luku. Runomuotoiset, valtavan pitkät versiot , jotka keskittyvät Berenin, Túrinin ja Tuorin kohtaloihin. Jäivät keskeneräisiksi. Selvä muutos Kadonneista taruista kohti "kanonista maailmaa". HoME 3

3. Quentat: 1930-luku. Muokattu proosaversio, joka alkaa olla melko lähellä meidän tuntemaamme Silmaa. Useita eri versioita, keskeneräisiä. HoME:issa 4-5

4. Myöhäistuotanto: 1950-70 -luvut. Nämä pitäisi todennäköisesti jakaa useampaankin osaan, mutten sitä osaa tehdä. Osin kehitelmät menevät jo "ohi" julkaistun Silmankin. HoME:issa 10-12

[Sivumennen sanottuna olisi melkoisen hilpeää, jos joku kehittelisi tarinan Neljännen Ajan Gondorin oppineesta, joka tutkii Silmaa lähdekritiikin menetelmin...]

Mitähän tästä voisi sitten kysyä? No, ehkä tätä:

- Olisiko CJRT:llä ollut mahdollisuutta yhdistää "lauluissa" runsaana esiintynyttä kuvailevaa tekstiä Silmaan tai HLT:hen näin laajentaen tarinoita? Jos olisi, niin olisiko se ollut hyvästä vai pahasta?

Muuta ei nyt tule mieleen, lisäilen, jos päähän jotakin pälkähtää.

Re: HLT21:Suurten kertomusten syntyhistoria

Ereinion sanoi:

- Olisiko CJRT:llä ollut mahdollisuutta yhdistää "lauluissa" runsaana esiintynyttä kuvailevaa tekstiä Silmaan tai HLT:hen näin laajentaen tarinoita? Jos olisi, niin olisiko se ollut hyvästä vai pahasta?

Click to expand...

Mielestäni se ei olisi ollut onnistunut ratkaisu, koska Quenta Silmarillion oli (ymmärtääkseni) Tolkienin kaavailuissa täysin erillinen teos, niin kuin CJRT siteeraa isäänsä (s. 279): "TÄmä on moniin vanhempiin tarinoihin perustuva lyhyt historia; sillä kaikesta, mitä siinä on, kerrottiin ennen aikaan ja kerrotaan yhä lännen eldarin keskuudessa paljon laveammin muissa kertomuksissa ja lauluissa."

Näihin "muihin kertomuksiin" kuuluu HLT:nä julkaistu Narn ja "lauluja" ovat ne pitkät runot, ja ne täytyy pitää erillään Quentasta.

Meidän käsissämme kuluva Silmarillion on kuitenkin lähimpänä sitä, mihin JRRT pyrki kirjoittaessaan Quentaa, eikä sitä mielestäni voi paljon enempää paisutella. Nykyiselläänkin se on aika onneton kokoelma, etenkin loppupuoleltaan, jos ajattelee sitä, mikä siitä olisi voinut tulla. Yhtenäisen ja johdonmukaisen tarinan asemesta meillä on eri ikäisistä tarinanpätkistä Valinorin ja Beleriandin annaalien avulla paikattu tilkkutäkki; mutta semmoinen oli kirjailijamme luonto, ettei hänen maalaamansa Puu koskaan voinut valmistua, Niukku parka.

Mutta lukiessani tätä liitettä ja etenkin siihen suomennettuja runo-otteita aloin yhä kiivaammin kaivata HoME-sarjan suomennosta! HoME:n kolmososasta nuo runotkin voisi lukea niin täydellisinä kuin mahdollista.

Mutta vaikka runojen suomentaminen osoittautuisi hurjan työlääksi (varmasti!), voisihan WSOY kokeilla edes ykkös- ja kakkososalla: en millään voi uskoa, että niiden julkaiseminen olisi tappiollista toimintaa.

Re: HLT21:Suurten kertomusten syntyhistoria

Tik sanoi:

Meidän käsissämme kuluva Silmarillion on kuitenkin lähimpänä sitä, mihin JRRT pyrki kirjoittaessaan Quentaa, eikä sitä mielestäni voi paljon enempää paisutella. Nykyiselläänkin se on aika onneton kokoelma, etenkin loppupuoleltaan, jos ajattelee sitä, mikä siitä olisi voinut tulla.

Click to expand...

Haikailen edelleen sitä menetettyä vaihtoehtoa että nyt ilmestynyt HLT (¨pitkä" Túrinin tarina) olisi liitetty muuten nykymuotoiseen "Silmarillioniin" siinä olevan "lyhyen" Túrinin tarinan paikalle, siis että Christopher Tolkien olisi julkaissut Silmarillionin kakkosedition. Ymmärrän että JRR:n tarkoitus oli pitää "pitkät" versiot erillään tiivistelmä-Silmarillionista, mutta kun kirjoitustyö jäi häneltä kesken niin minun ehdottamallani tavalla olisi uskoakseni saatu olemassaolevista teksteistä paras kokonaisuus. Aion ainakin itse jakaa ohjetta lukea HLT Silmarillionin välissä.

"Lays of Beleriand" sen sijaan poikkeaa jo runomittansa vuoksi niin paljon proosaversioista, että sieltä en uskaltaisi lähteä ottamaan mitään täydennysmateriaalia.

Luin vielä kerran tämän liitteen alusta loppuun ja täytyy sanoa, että se on surullista luettavaa: "hän oli päässyt tarinassa vasta - - - kun hän jätti sen sikseen"; "kun taas toinen versio, jonka hän hylkäsi jo tarinan aikaisemmassa vaiheessa"; "jätti runoelman kesken vuoden 1924 lopulla tai alkuvuodesta 1925; mutta miksi, sitä emme tiedä."; "Hän työsti tätä toista pitkää runoa kuusi vuotta ja jätti sen sitten vuorollaan kesken syyskuussa 1931 kirjoitettuaan yli 4000 säettä."; "Tässä muodossa Quenta Silmarillion jäi kuitenkin vuonna 1937 äkkiä ja, kuten aika näytti, lopullisesti kesken."; "mutta lopetti tuon tarkistustyön vuonna 1951..." - ja niin edespäin.

Mikä kummallinen voima ajoi Tolkienia aina ryhtymään uusiin hankkeisiin ja jättämään ne kesken ennen pitkää? Leipätyön vaatimukset? Vai uskon puute omiin kykyihin? Vai mikä? Täydellisyyden tavoittelusta kummunnut ahdistus?

Liitteen luettuani pidän jo vähintään pienenä ihmeenä, että edes Taru Sormusten Herrasta koskaan valmistui - ja olihan silläkin suuret vaikeutensa.

Húrinin lasten tarina on traaginen, mutta niin on myös Keskeneräisten tarujen professorin tarina. Ymmärrän taas paremmin Rivendellissä lainehtivien paperiensa keskellä dementoituvaa Bilboa. Kirjailijan syvästi itseironinen omakuva, eikö niin? Ja sivumennen sanoen (joku kyllä on tähänkin varmasti ottanut kantaa, mutta enpä ole mistään siitä lukenut), testamenttasiko hän Tarun sivuilla myös käsikirjoituksensa ja vieläpä kahteen otteeseen: ensin Bilbona Frodolle ja vielä Frodona Samille eli Christopher-pojalleen?