Innostuin tässä eräs päivä tekemään Hobitista runoversion. Siinä on varmasti kaikenlaisia virheitä, kirjaa kun ei tullut olemaan silloin saatavilla. Varsinkin alleviivatut asiat ovat olleet aivan hukassa, ja niiden kanssa tarviasin sen verran apua, että jos joku arvioidessaan samalla korjaisi ne oikein (Muoks. korjattu on). Lisäksi riimit ovat jossain kohassa mitä ovat, mutta yrittäkää olla välittämättä niistä.. Laittakaahan sitten kommenttia kanssa. 
Hobitti eli Sinne ja Takaisin
Kun istui Bilbo kessutellen kuistillaan
sattui Gandalf ohi menemään ratsullaan
Ilmasta rupesivat keskustelemaan he
ja Bilbo pyysi velhon lopulta teelle
Aamuna seuraavana hobitti kovin yllättyi
Sillä kääpiöitä 12 sisään velhon kanssa ryntäytyi
Yksinäisen Vuoren aikoivat he valloittaa
Ja Bilbon vorokseen mukaansa ottaa
Niin lähti kovin pienikokoinen ryhmä kohti itää
Jossa suurin pahuus Keski-Maassa itää
Törmäsivät matkallaan kolmeen peikkoon suureen
Ne hobitit ja kääpiöt saivat kiinni heidät syödäkseen
Vaan Gandalf sai riitelemään nuo veikot
Ja nyt paikalla tuolla on vain hahmot kivipeikot
Lopulta Rivendelliin, laaksoon haltiain, saapuivat
Sen valtiaalta Elrondilta paljon apua saivat
Matka sieltä jatkui pitkin solaa Sumuvuoren
Siellä vangiksi joutuivat pahojen örkkien
Gandalf viisaana heidät pakoon sai kuitenkin
Bilbon matka jatkui selässä kääpiönkin
Raukka Dori pimeässä kuitenkin kompastui
Ja Bilbo tämän selästä muualle viskautui
Tämän kädet tapasivat pimeässä muodon sormuksen
Sormuksen laittoi taskuunsa sen arvoa ajatellen
Bilbon yksinäinen matka vei onkaloon järven luo
Jossa asusteli Klonkku, olio inha tuo
Se Sormuksen retkellään aiemmin oli pudottanut
Eikä muta koko maailmassa takaisin olisi halunnut
Ja olentoon tuohon nälkäiseen Bilbo pimeässä törmäsi
Tämän kanssa poispääsystä arvoituksin kamppaili
Arvoituksen taas uudestaan toiselle antoivat
Ja kaikki arvoitukset myös ratkoivat
Kunnes Bilbo keksi kysyä kysymyksen hankalan:
”Mitä on mul taskussa, tämä on sun ratkaistavan”
Eikä Klonkku vastausta arvoitukseen siihen tiennyt
Ja oli matkalla Bilbon tappaakseen jo lähtenyt
Mutta Bilbo tietämättään Sormuksen sormeensa laittoi
Ja sitä aavistamatta heti näkymättömäksi muuttui
Klonkku hobitista näkymättömästä ohi juoksi
Ja tien ulos Bilbolle näyttäen luolan ovelle riensi
Bilbo vihdoin luolasta valoon pääsi
Ja kääpiöt ja velhon suunnittelemasta yhytti
Pakoon he örkkejä päivänvalossa juoksivat
Kunnes metsään hukkien saapuivat
Siellä heidät ajettiin puihin korkeisiin
Ja elävältä niihin melkein paistettiin
Mutta Gwaihir Tuulenruhtinas heidät pelasti
Ja pesäänsä vuoren huipulle myös lennätti
Kotkat matkalaiset alas kantoivat
Otavankalteelta he matkaansa jatkoivat
Kohtasivat Beornin, joka heitä kestitsi
Heille myös ratsuja tuo ihmiskarju lahjoitti
Ratsastivat rajalle Synkmetsän nopeasti
Ja kertoi Gandalf tulleensa vain sinne asti
Heidät jätti poneitta loppumatkalle yksin
Ja se kulkivat halki metsän haltioiden teitä pitkin
Lopulta ruoatta polulta tuolta eksyivät
Ja kääpiöt tyhmyyksissään jättihämähäkkien vangeiksi jäivät
Heidät pelasti Bilbo kivenheittotaidoillaan
Mutta ilman polkuja metsään lisää eksyivät vaan
Niin kävi, että haltiat metsän kääpiöt vangitsivat
Mutta Bilbon viekkaan vangitsematta jättivät
Hobitti kääpiöt tyrmistä ai taas pelastaa
Ja virta seurueen Esgarothiin kuljettaa
Siellä Ereborin valloittajat ilolla vastaanotettiin
Heille poneja ja ruokaa mukaan myös annettiin
Päivän muutaman ratsastivat he pohjoiseen
Ja saapuivat Yksinäisen Vuoren näköpiirin varjoiseen
Sillä Ereboria hallitsi lohikäärme Smaug Kultainen
Aarteen saadakseen oli seurueen riisettävä henki sen
Voro-Bilbo laitettiin Smaugin aarteesta jotain varastamaan
Ja tuolla matkalla joutui lohikäärmeen kanssa puhumaan
Jutellessaan huomasi lohikäärmeen ainoan heikkouden
Sillä suojaamaton oli lohikäärmeen rinta sen
Lopulta jokin Smaugin sai kihahtamaan
Ja lähti se Esgarothin kylää tuhoamaan
Siellä Bard Mustan Nuolen Smaugon rintaan ampui
Ja siihen paikkaan Smaug Kultainen tuhoutui
Verirahaa kuolleista Ereborilta lähtivät hakemaan
Jossa kääpiöt olivat alkaneet hallitsemaan
Vuorelle saapuivat myös joukot haltiakuninkaan
Rautavuorilta tuli kääpiöita sukulaisiaan auttamaan
Saapunut oli myös Gandalf, uutiset kuultuaan
Oli hän lähtenyt Ereboria kohti matkaamaan
Vuorella riideltiin omistusoikeudesta aarteen
Eivätkä huomanneet örkkiarmeijan matkaan lähteneen
Riidassa Bilbo esitti osaa suurta
Ja neuvotteluille suurta uranuurta
Heidän selustaansa örkit kuitenkin tulivat
Ja elämästään siellä he taistelivat
Kotkat pohjoisen apuaan tulivat myös antamaan
Niin oli se Viiden Armeijan Taisteluksi muuttunut vaan
Örkit lopulta yhdessä lyötiin
Ja rauha kääpiöidenkin kanssa sovittiin
Korvaukset ihmisille ja haltioille maksettiin
Bilbokin palkkansa sai myös niin
Että kotiin päin hänen matkansa kääntyi
Vaikka se melkein liian pitkäksi venähtyi
Kotiinsa hän kerkesi juuri ajoissa
Sillä muuten olisi jäänyt aivan koditta
Hobitti eli Sinne ja Takaisin
Kun istui Bilbo kessutellen kuistillaan
sattui Gandalf ohi menemään ratsullaan
Ilmasta rupesivat keskustelemaan he
ja Bilbo pyysi velhon lopulta teelle
Aamuna seuraavana hobitti kovin yllättyi
Sillä kääpiöitä 12 sisään velhon kanssa ryntäytyi
Yksinäisen Vuoren aikoivat he valloittaa
Ja Bilbon vorokseen mukaansa ottaa
Niin lähti kovin pienikokoinen ryhmä kohti itää
Jossa suurin pahuus Keski-Maassa itää
Törmäsivät matkallaan kolmeen peikkoon suureen
Ne hobitit ja kääpiöt saivat kiinni heidät syödäkseen
Vaan Gandalf sai riitelemään nuo veikot
Ja nyt paikalla tuolla on vain hahmot kivipeikot
Lopulta Rivendelliin, laaksoon haltiain, saapuivat
Sen valtiaalta Elrondilta paljon apua saivat
Matka sieltä jatkui pitkin solaa Sumuvuoren
Siellä vangiksi joutuivat pahojen örkkien
Gandalf viisaana heidät pakoon sai kuitenkin
Bilbon matka jatkui selässä kääpiönkin
Raukka Dori pimeässä kuitenkin kompastui
Ja Bilbo tämän selästä muualle viskautui
Tämän kädet tapasivat pimeässä muodon sormuksen
Sormuksen laittoi taskuunsa sen arvoa ajatellen
Bilbon yksinäinen matka vei onkaloon järven luo
Jossa asusteli Klonkku, olio inha tuo
Se Sormuksen retkellään aiemmin oli pudottanut
Eikä muta koko maailmassa takaisin olisi halunnut
Ja olentoon tuohon nälkäiseen Bilbo pimeässä törmäsi
Tämän kanssa poispääsystä arvoituksin kamppaili
Arvoituksen taas uudestaan toiselle antoivat
Ja kaikki arvoitukset myös ratkoivat
Kunnes Bilbo keksi kysyä kysymyksen hankalan:
”Mitä on mul taskussa, tämä on sun ratkaistavan”
Eikä Klonkku vastausta arvoitukseen siihen tiennyt
Ja oli matkalla Bilbon tappaakseen jo lähtenyt
Mutta Bilbo tietämättään Sormuksen sormeensa laittoi
Ja sitä aavistamatta heti näkymättömäksi muuttui
Klonkku hobitista näkymättömästä ohi juoksi
Ja tien ulos Bilbolle näyttäen luolan ovelle riensi
Bilbo vihdoin luolasta valoon pääsi
Ja kääpiöt ja velhon suunnittelemasta yhytti
Pakoon he örkkejä päivänvalossa juoksivat
Kunnes metsään hukkien saapuivat
Siellä heidät ajettiin puihin korkeisiin
Ja elävältä niihin melkein paistettiin
Mutta Gwaihir Tuulenruhtinas heidät pelasti
Ja pesäänsä vuoren huipulle myös lennätti
Kotkat matkalaiset alas kantoivat
Otavankalteelta he matkaansa jatkoivat
Kohtasivat Beornin, joka heitä kestitsi
Heille myös ratsuja tuo ihmiskarju lahjoitti
Ratsastivat rajalle Synkmetsän nopeasti
Ja kertoi Gandalf tulleensa vain sinne asti
Heidät jätti poneitta loppumatkalle yksin
Ja se kulkivat halki metsän haltioiden teitä pitkin
Lopulta ruoatta polulta tuolta eksyivät
Ja kääpiöt tyhmyyksissään jättihämähäkkien vangeiksi jäivät
Heidät pelasti Bilbo kivenheittotaidoillaan
Mutta ilman polkuja metsään lisää eksyivät vaan
Niin kävi, että haltiat metsän kääpiöt vangitsivat
Mutta Bilbon viekkaan vangitsematta jättivät
Hobitti kääpiöt tyrmistä ai taas pelastaa
Ja virta seurueen Esgarothiin kuljettaa
Siellä Ereborin valloittajat ilolla vastaanotettiin
Heille poneja ja ruokaa mukaan myös annettiin
Päivän muutaman ratsastivat he pohjoiseen
Ja saapuivat Yksinäisen Vuoren näköpiirin varjoiseen
Sillä Ereboria hallitsi lohikäärme Smaug Kultainen
Aarteen saadakseen oli seurueen riisettävä henki sen
Voro-Bilbo laitettiin Smaugin aarteesta jotain varastamaan
Ja tuolla matkalla joutui lohikäärmeen kanssa puhumaan
Jutellessaan huomasi lohikäärmeen ainoan heikkouden
Sillä suojaamaton oli lohikäärmeen rinta sen
Lopulta jokin Smaugin sai kihahtamaan
Ja lähti se Esgarothin kylää tuhoamaan
Siellä Bard Mustan Nuolen Smaugon rintaan ampui
Ja siihen paikkaan Smaug Kultainen tuhoutui
Verirahaa kuolleista Ereborilta lähtivät hakemaan
Jossa kääpiöt olivat alkaneet hallitsemaan
Vuorelle saapuivat myös joukot haltiakuninkaan
Rautavuorilta tuli kääpiöita sukulaisiaan auttamaan
Saapunut oli myös Gandalf, uutiset kuultuaan
Oli hän lähtenyt Ereboria kohti matkaamaan
Vuorella riideltiin omistusoikeudesta aarteen
Eivätkä huomanneet örkkiarmeijan matkaan lähteneen
Riidassa Bilbo esitti osaa suurta
Ja neuvotteluille suurta uranuurta
Heidän selustaansa örkit kuitenkin tulivat
Ja elämästään siellä he taistelivat
Kotkat pohjoisen apuaan tulivat myös antamaan
Niin oli se Viiden Armeijan Taisteluksi muuttunut vaan
Örkit lopulta yhdessä lyötiin
Ja rauha kääpiöidenkin kanssa sovittiin
Korvaukset ihmisille ja haltioille maksettiin
Bilbokin palkkansa sai myös niin
Että kotiin päin hänen matkansa kääntyi
Vaikka se melkein liian pitkäksi venähtyi
Kotiinsa hän kerkesi juuri ajoissa
Sillä muuten olisi jäänyt aivan koditta
Mutta sillä nyt ei ole mitään väliä, koska kaikki kuitenkin ymmärtävät mitä milloinkin tarkoitetaan.
ops:
