Hyviä elokuvia

Ah, tämä elokuva olikin hyvä. Sangen hyvä, itseasiassa, tätä laimeampia ennakko-odotuksia vastaan.

Oletko joskus kokenut vastaavaa? Onko joskus sinut vallannut kauhea tunne, että jos sinäkin vain hädintuskin vaivauduit katsomaan leffan, saattaa käydä niin, että monet muut, eivät katsoa elokuvaa, koska sen kansi ei ole niin mukaansa tempaava, tai koska siitä ei ole niin paljoa hyvää sanaa viljelty?

Tällainen tunne valtasi minut taas kerran hyvän elokuvan katsomisen jälkeen, joten koin tarpeelliseksi luoda tällaisen topikin.

Eli, sanaa kiertämään hyvistä elokuvista. Koettakaahan spoilaamatta herättää ihmisten mielenkiinto löytämiinne jalokiviin. Jakakaa tuo lumo!
-Voisipa vaikka rakentaa jonkinlaisen kelpo kaavan, mikä helpottaisi elokuvien hakua.-

Returner
Lajityyppi: Scifi/Trilleri/Action
Avainsana: Aikamatka

"Vuosi 2084. Ihmiskunnan päivät ovat luetut. Vuosia kestäneiden intensiivisten taisteluiden jälkeen hyökkäys avaruudesta uhkaa tuhota..."No arvaatte, maan viimeisen vastarinnan... "Millyn täytyy palata menneisyyteen muuttaakseen historiaa ja maapallon kohtaloa."

Tämä oli loistava. Vaikka joku toinen sanoikin, että kys elokuva ei ollut kovin omaperäinen, tämä elokuva lumosi minut, ja jätti oikein hyvän maun, mihin ihan joka elokuva ei kykene.

Elokuva oli kiehtova, näyttävä, kiinnostava ja jännittävä. Sekä tarinassa, että sen dramatisoinnissa oli herkkyyttä ja silkkaa oivaa taiteelisuutta.

Hyvä kuvaus, hyvä ohjaus ja hyvä tarina.

Olen hyvin iloinen, että katsoin tämän elokuvan.

Toivottavasti, joku hyötyy tästä vinkistäni.

Timpan leffailut

Iso lista hyviä elokuvia: http://timo.unimaa.net/leffat

Leffa-arvosteluja:
http://forum.unimaa.net/?board=8.0
http://www.arvostelut.net/keskustelu/viewforum.php?f=9

Itse syyllistyn aika usein siihen, että jos kansi tai kuvaus ei ole kiinnostava niin jää myös sitten elokuva katsomatta ellei sitten sitä ole paljon suositeltu. Kuitenkin esim 'Jadesoturi' ja 'Laitakaupungin valot' olivat todellisia pettymyksen tuottajia vaikka monet niitä olivatkin suositelleet. En tajua miksi kriitikot olivat niin suopeita tuommoisia *kröhöm* kohtaan..

Tuossa listaukessani ei olekkaan kuin hyviä elokuvia, koska ennen ostamista mietin hyvin tarkkaan. Sain 'SW: RotS' ja 'Cradle 2 the Grave' ilmaiseksi, joten ne päätyivät sillä tavalla kokoelmiini. Aina toki olen ollut suuri SW-fani.

Kiitän linkeistä. Vaikkakin, irkin puolella valittelin, että hyviä elokuvia on vaikea löytää, niin en tätä topikkia tarkoittanut arvostelujen tahi listojen linkitykseen. Jokainen kuitenkin on kykenevä, mielenkiinnon herätessä, iskeä leffan nimen hakusanaksi http://www.imdb.com/ sivuston hakupalkiin. Mitä itsekkin teen usein, hyvin suositeltavaa, jos janoaa lisätietoja jostakin leffasta.

Tänne toivon kontulaisten omia, mahdollisesti huolella muotoiltuja vinkkejä, yksittäisistä elokuvista, mieluusti -about- tuoreeltaan katsotusta.

Kitos.

Die Hard 4.0

En paljoa alunperin odottanut tältä elokuvalta, koska alkuperäisestä leffasta on jo tehty niin monia jatko-osia eikä yleensä jatkot ole alkuperäistä parempia. Tämä on onneksi hyvä poikkeus, kuten DH-sarjaan kuuluukin - kaikki elokuvat ovat olleet hyviä ja mieluusti useamminkin katsoisi.

Finnkino sanoi:

Hurjan suosion 90-luvun alussa saavuttanut DIE HARD palaa 12 vuoden tauon jälkeen taas valkokankaalle! Maailma on muuttunut - nyt taistellaan "näkymätöntä" vihollista vastaan. John McClane joutuu kohtaamaan uuden maailman, kun terroristit hyökkäävät internetiin aikeena kaataa koko USA toimintakyvyttömäksi. Miten käy, kun vanha konkari kohtaa uuden ajan viholliset?"

Click to expand...

Elokuvassa on vanhaa kunnon Die Hard -tyyliä vaikka pääpointti onkin verkon puolella. Räiskintää ja huonoja vitsejä riittää. Elämäänsä kyllästynyt John pääsee jälleen pelastamaan jotain elämää suurempaa. Muutamia kohtauksia kyllä huvittuneesti katsoin, mutta pääosin todella hyvää menoa mielestäni (esim muutaman pahiksen kuolema). Katsomisen arvoinen ja suosittelen jopa käymään teatterissa sitä katsomassa jos tykkää kyseisestä genrestä. Yksikään Die Hard ei ole vielä pettymystä tuottanut. Uusimmassa elokuvassa meno oli välillä yhtä jännää kuin 24 -sarjassa.

"All you gotta do is go pick up a kid in New Jersey, and drive him down to D.C. How hard can that be, huh?"

Tämä elokuva pistää myös miettimään sitä, että kuinka kovin riippuvaisia olemme sähköstä ja tietokoneiden maailmasta. Kaikkea nykyään ohjataan ns "huipputekniikalla" ja olemme aiemmin myös huomanneet isoja sähkökatkoksia ympäri maailman sekä niiden aiheuttamat ongelmat. Olemme nähneet kuinka satelliittejä on vallattu ja valtion koneisiin tunkeuduttu. Yksikään firma ei ole suojassa jos koneet on yhdistetty nettiin ja jos koneelta on vielä pääsy jonnekkin tärkeään.

Massaviihteenä viisi tähteä (1-5, ai minäkö suosin toimintaleffoja?).

===

300

Suosikkejani ovat kaikki sota- ja taisteluelokuvat, joissa toimitaan vanhalla kunnon taidolla ja tyylillä eikä aseet paukkuen jostain pitkän matkan päästä. Tämä elokuva on juuri sitä. Historian kirjoistakin voidaan lukea kuinka pieni joukko piti solaa ylivoimaista armeijaa vastaan ja ainoa keino ohittaa heidät oli kavala petturi joka myi kansansa ja uskomuksensa.

Tässä elokuvassa on kaikkea: sotimista, juonimista, julmuutta, arvokkuutta ja alastomuutta. Hyvin tehty vaikka jotkut kohtaukset olisi toki voineet olla vähän paremmin mietittyjä. Tämä elokuva myös aiheutti sen, että halusin etsiä lisää tietoa tästä historian legendaarisesta hetkestä, parhaasta esimerkistä puollustussodasta. Spartalaisilla on etuna muita vastaan aina se, että heidän sotilaansa ovat olleet taistelijoita pienestä asti - koko elämänsä. Heidän taktiikkansa puollustaa on todella hyvä ja koska he eivät voi perääntyä eikä antautua uskomustensa mukaan niin siksi he taistelevat urheasti myös viimeiseen veripisaraan. Ja sotaan lähtiessään kuningatar sanoi kuninkaalleen: "Come back with your shield, or on it."

"The world will know that freemen stood against a tyrant, that few stood against many, and that before this battle is done, that even a god king can bleed."

Viimeinen taistelukohtaus todella kosketti.. Kuningas luopuu kypärästä, kilvestä ja keihäästään. Olin jo miltein huutamassa "C'mon - Never surrender, never retreat! WTF?!" Toivoni jo menetin kokonaan.. :/


Todella hyvä elokuva jos tykkää genrestä. Aion hankkia myöhemmin DVD:lle.
Kolmen ja neljän välillä pyörin pitkään, mutta annan neljä viidestä.

Suosittelen hongkongilaisen ohjaajan Wong Kar-wain elokuvaa "Chungking Express". Se on vuodelta 1994 ja on tänä kesänä ollut Suomessa uusinta(?)kierroksella, valitettavasti ainakin Helsingissä menee (enää?) vain Kino Engelissä. Vaimoni suostutteli minut katsomaan tätä filmiä ja se oli parempi kuin oletin, itse asiassa erittäin hyvä. Tai kun filmi koostuu kahdesta episodista, joissa molemmissa käsitellään hongkongilaisten poliisien rakkaushuolia, niin poliisista 223 kertova ensimmäinen episodi oli sekavampi ja synkempi (myös kamerankäytöltä melko levoton), mutta jälkimmäinen, pidempi, poliisista 663 kertova episodi oli todella valloittava, sanoisinko lämminhenkinen.

En ole nähnyt muita Wongin elokuvia, mutta aion katsoa tilaisuuden tullen. Suomessa on tämä kesänä menossa jossain ainakin "Happy Together" (alkoholisoituneen homoparin suhteen loppuvaiheista?). Wongin elokuvien teemana on tiettävästi romanttinen rakkaus jossain määrin haikeasti kuvattuna. Ainakin "Chungking Expressisssä" on mukana ehkä vähän lapsellista (aasialaistyyppistä) komiikkaa.

Lucky number Slevin / Sin City

Yksi todella mahtava tapaus on muuten Lucky number Slevin. Normihollywoodroskan keskellä se on eräänlainen helmi. Hyvä juoni ja tarina menee kivasti eteenpäin ilman ongelmia. Ja kokonaisuuden tajuaa vasta yllätyksellisessä lopussa. Loistavaa tarinaa ja yllätyksiä täynnä! Mahtavia roolisuorituksia myös. *nam* Tämän voisi kaiketi pistää rikoskomedian piikkiin ellei jännitystäkin..

Katsoin alunperin elokuvan koska siinä on Willis mukana eikä hänellä taida olla huonoja elokuvia mitä olen nähnyt (ja olen nähnyt monia).

Willisistä tulikin muuten mieleen, että Sin City on ehdoton katseltava myös. En ole alkuperäistä koskaan lueskellut, mutta elokuva on todella hienoa katsottavaa. Tämäkin elokuva taisi kokonaan puuttua tuolta listaltani, koska en ole sitä vielä hommannut DVD:lle. Väkivaltaa, raadollista elämää, juonittelua - sitä kaikkea löytyy tästä elokuvasta. Todella hienoja suorituksia täynnä.

"An old man dies. A young girl lives. A fair trade. I love you, Nancy."

Sin Cityn parasta antia tällaiselle pakkomielteiselle sarjakuvafanille on kyllä sen uskollisuus esikuvalleen, eli Millerin sarjakuville. En nyt vaahtoa tästä sen enempää, olen muualla ehtinyt sitä tehdä jo aivan tarpeeksi.

Ja mitä tulee Telimektarin mainitsemiin elokuviin, tuo Happy Together on oikeasti aivan järkyttävän hyvä elokuva. Olen nähnyt sen vanhempieni telkkarin rakeiselta ruudulta, mikä on tavallaan sääli, koska en usko, että pääni kestää uutta katsomista vaikka nyt olisikin mahdollisuus nähdä leffa ihan valkokankaalta. Tästä saa nyt ehkä sen käsityksen, että Happy Together olisi jotenkin ylimaallisen raskas elokuva, mitä se ei kyllä varsinaisesti ole. Minä vain tapaan ylireagoida hyviin elokuviin kun olen sopivassa mielentilassa, enkä varsinaisesti halua viettää päiväkausia miettien surumielisen vihaisena merkityksellisyyden rajallisuutta. Ja sitä, milloin pitää päästää irti.

Katsoin nyt juhannuksena saksalaisen Murrosiässä (olisiko ollut Mädchen in Uniform alkuperäiskielellä), 30-lukulainen tyttökoulukuvaus. Näin vain puolet mutta ajattelin katsoa areenalta jos löytyisi. Oli vaikuttava, arvosteluissa puhuttiin vertauksista natsien nousemiseen, en itse pannut merkille ennenkuin vasta jälkeenpäin kun olin lukenut. Joka tapauksessa elokuva oli mainio ja koskettava, 30-luvun maneerisuudesta huolimatta herkkä. Elokuvan teemana oli jossain määrin lesborakkaus, tosin hyvin hienovireisesti ilmaistuna. Aihetta käsiteltiin hyvin modernisti mutta 30-luku taisikin vielä olla uudistusmielistä. Pidin elokuvasta, ja jos löydätte areenasta niin suosittelen katsomaan.

Katoin itseasiassa niinkin vasta, kuin tänään leffan Master and commander (pääosassa Russel Crowe). Vuokrasin Makuunista ihan siitä mielenkiinnosta, kun siinä oli Billy Boyd (Pippin).
En kyllä odottanut leffalta suuria, koska se oli tämmönen "laivaelokuva".
Mutta leffa oli kyllä ihan älyttömän hyvä, sata kertaa parempi kuin ootin, onneks vuokrasin.

Russell Crowelta en ennen ollu nähnyt yhtään leffaa, hän oli kyllä hyvä tässä leffassa.
Billy Boyd sopi myös hyvin rooliinsa ja oli kyllä niin Pippinmäinen, tykkäsin hänestä älyttömästi tässäkin elokuvassa.

Mamma mia oli kerta kaikkiaan loistava leffa! Juoni oli kyllä aika simppeli, romanttinen komedia, mutta musiikin ja tanssin kera se oli hauska ja viihdyttävä ja ja. Sen voisi katsoa toisen kerran. Pierce Brosnan oli kyllä piei pettymys, etenkin laulun suhteen, mutta ei kuitenkaan bondmainen. Odotin leffan olevan joko Abbasta kertova tai juuri sellainen tylsän imelä romanttinen komedia, mutta onneksi menin siitä huolimatta katsomaan.

Minulla on Master and commander videolla, katsonut olen keran, ja olihan se hyvä, mutta ei niin mullistava tai sensaatiomainen. Vähän tylsä minusta, mutta kyllähän sen katsoa sieti.

Maailma on pullollaan hyviä elokuvia..
Mutta ensimmäisinä tulee mieleen

(henkeen ja vereen) Star Warsit.
------
Suosittelen John Carpenterin (pienen budjetin) Ghosts of Marsia, joka oli mukavaa ajanvietettä. Ei ehkä mikään maailman omaperäisin idea tai "täydellinen" toteutus mutta jos sci-fi kiinnostaa niin suosittelen.

Uusista suosittelisin ehdottomasti tuota The Mist - Usvaa, joka elokuvissa katsottuna aluksi vaikutti perusöveriksimenevältä elokuvalta mutta loppujen lopuksi sitä huomasi taputtavansa lopputekstien pyöriessä. Aivan mahtava!

Toki Tarantinon sekä Rodriguesin(?) elokuvat ovat myös täysin omaa luokkaansa! (tosin tästä El Mariachi, Desperado, Once Upon a Time In Mexico -linjasta en oikein pidä)

Löytyyhän nuita mutta nämä nyt tulivat ensimmäisinä mieleen..

Ah, etsiskelin tätä elokuvaa netistä jos löytyisi omaksi kun on niin julma ja kaunis ja kamala.

Rakasta jos uskallat (Jeux d'Enfants), pääosissa Marion Cotillard ja Guillaume Canet, molemmat tuttuja kasvoja, mutta jumalaisia näyttelijöitä.

Rakasta jos uskallat on kai ohjattu romanttiseksi komediaksi, mikä ehkä kertoo ranskalaisesta huumorintajusta. Rakasta jos uskallat ei nimittäin ole tippaakaan leppoisa ja helppo yhden illan juttu. Se on viihdyttävä jollain kieroutuneen viehättävällä tavalla, mutta ennen kaikkea sen tempaa mukaansa, katsoja viedään kiinni iholle, tuntemaan väärät ja huonot päätökset ja inhoamaan ja rakastamaan sydämestään henkilöitä.
Rakasta jos uskallat on elokuva jota joko vihaa tai rakastaa, tai allekirjoittaneen tapauksessa molempia. Kyse on kahden lapsuudenystävän leikistä, haasteista jonka antaa se, jonka hallussa on vanha peltirasia (" cap / pas cap"). Haastettu tekee mitä idioottimaisimpia, typerimpiä ja vaarallisimpia temppuja, jonka jälkeen saa rasian ja voi haastaa puolestaan toisen. Ystävät kasvavat yhdessä aikuisiksi ja leikki muuttuu sen myötä, pelissä ovat nyt tunteet, niin omat kuin muidenkin, ja Sophie ja Julien satuttavat piittaamattoman itsekkäästi muita keskittyessään leikkiinsä.

Elokuva antaa katsojalle mahdollisuuden valita loppunsa itse, mikä antaa viimein mahdollisuuden romanttisen komedian vaateille, mutta itselleni ainakin loppu ei ollut valinta, vaan selviö.

Ja loppu on kaunis ja julma ja oikea.

Ketjun edellisessä viestissä (12+ vuoden takaa) esitellään ranskalaista elokuvaa, ja nythän on niin, että jos joudun tekemisiin jonkin ranskalaisen elokuvan kanssa, mieleeni tulee heti väistämättä Un long dimanche de fiançailles eli Pitkät kihlajaiset, Jean-Pierre Jeunet'n ohjaama elokuva vuodelta 2004. Pääosassa aina ihana Audrey Tautou, mukana myös Marion Cotillard, Jodie Foster ja eräs ehdottomista suosikeistani ranskalaisten parissa, Jeunet'n vakionäyttelijä Dominique Pinon (jos olette nähneet Alien Resurrectionin jonka myös on ikään kuin sattumalta ohjannut JP Jeunet, muistatte kenties pyörätuolissa istuvan tulivoimaisen teräsvaarin...).

Tarina siis kertoo hyvin mielenkiintoisella tavalla polveillen morsiamesta (Tautou) joka etsii ensimmäisen maailmansodan mutakentille kadonnutta kihlattuaan. Runsaan ja rikkaan tarinan lisäksi elokuva on kuvattu tavattoman kauniisti, onhan sen ohjannut maestro Jeunet, jonka ei-niin-laajasta tuotannosta kehottaisin katsomaan lisäksi aivan kerrassaan herkullisen ( ! ) rainan Delicatessen (1991). Ja Amélien (2001) tietysti jokainen on jo nähnyt. (Tai ainakin sen mainosjulisteen, joka varmasti jää mieleen, se jossa Audrey Tautou killittää mustine silmineen. - Jos ette kuitenkaan ole nähneet mitään näistä, kenties muistatte Audreyn Da Vinci -koodista. Sitä ei tosin ole ohjannut Jeunet, ei kerrassaan, joten unohtakaa se. Oitis.)

Tämäpä tuli kuin tilauksesta. Minä olen jo jonkun aikaa halunnut kirjoittaa eräästä tietystä elokuvasta. Kriitikoilta ei ole elokuvasta sanottu kovin hyvää ja minua harmittaa murska-arviot, koska oikealla asenteella katsottuna elokuva on oikeasti hyvä ja sen musiikit ihania.
Kyseessä on Timo Koivusalon Kaksipäisen kotkan varjossa.
Myönnän että elokuvassa on kompastuskiviä ja jos sitä katsoo historiallisena elokuvana niin se on aika surkea. Jos sen taas katsoo musikaalina ja laittaa sen mieluummin Mamma Mian kuin Tuntemattoman sotilaan kategoriaan. Juoni on vähän möllö ja minua häiritsee että kaikki venäläiset puhuvat selvää suomea (ehkä he ovat oikeasti suomalaisia vaikka Venäjän armeijan palveluksessa), mutta nämä seikat pystyn ohittamaan, koska musiikit ovat niin upeita.
Laulujen sanoitukset saavat vuoroon nyyhkimään ja vuoroon hykertelemään innosta kun sanoitukset ovat niin kekseliäitä. Anneli Saaristo, Vesku Loiri, Nina Tapio ja Mikko Leppilampi, sekä lapsilaulaja jonka nimeä en tiedä laulavat todella upeasti.
Musikaalien ystäville siis voin tätä suositella.