Iarlotwenin tarina...

Tässä on muutama rivi omasta tarinastani, jota olen nyt kirjoittanut vähän aikaa. Tarinasta tahdon totta kai kommentteja ja jos jotain korjattavaa niin niitäkin tietenkin odotan.. Iloisia lukuhetkiä (jos edes on luettava)

Ana oli kaksikymmentäkesäinen tyttö, jolla oli vaaleat, lyhyeksi leikatut hiukset ja vihreät tuikkivat silmät. Hän olisi kuulunut Ritaripihalle, mutta nyt hän istui Searamassa, vankilassa. Hänen seuranaan olivat vain punasilmäiset rotat ja pimeä selli. Muissa selleissä oli valittavia vankeja, joista Ana oli ainoa naispuolinen.
Hän ei näyttänyt ylimistön eikä talonpojan tyttäreltä, hänellä oli yllään vain musta tunika vyötettynä mustalla vyöllä sekä mustat housut työnnettyinä yhtä mustiin saappaisiin. Jos hän ei olisi ollut vankilassa, hänellä olisi ollut vyöllään nuoliviini ja selässään pitkä metsästysjousi ja taistelusauva, mustan viitan alla. Ana oli wagi ja istui nyt sellissä odottamassa tuomiotaan. Hänet oli löydetty hiippailemasta erään aatelisperheen talossa ja se oli yleensä vakava rikos.

"Meillä on ongelma."Komentaja Xyan sanoi ja istahti sängylleen, joka sijaitsi komentajien teltassa. Xyan oli komentajista nuorin ja hänellä oli yllään valkoinen tunika ja siniset housut. Asevyöstä roikkui huotra, jossa oli kaksikätinen ja teräinen lyömämiekka.
Xyanin vasemmalla puolella istui kaksi samannäköistä miestä. He olivat kaksoset. Miehillä oli tummanruskeat hiukset ja kummastakin huokui auktoriteetti. He olivat hyvin varteenotettavia, varsinkin jos olisi ollut kyse johtajuudesta. Heissä oli vain yksi ero: toisella oli vierellään laukku ja toisella oli tupessa pitkä tikari.
"Ja millainenkohan tämä ongelma on?"Xyan vilkaisi puhujaa. Komentaja erottui selvästi muista: Hän ei ollut lihaksikas eikä hänestä huokunut arvovalta. Pikemminkin mies muistutti possua. Ainakin hän oli syönyt hyvin ja piti huolta ulkonäöstään: ohuet rasvaiset hiukset oli vesikampauksella tiukasti päätä myöten, vaatteet olivat siistit ja puhtaat. Mutta muuten.. Miehellä oli inhottavat nappisilmät joista näkyi selvästi halveksunta ja mies näytti muutenkin olevan puhtausintoilija.
"Olisi mukava tietää, Xyan." Nainen lausui pehmeällä äänellä.
"Minä taidan tietää, jos kyse on siitä salaliitosta." Komentaja Gashilla oli jo harmaata hiuksissaan ja ahavoituneilla kasvoilla oli tyyni ilme.
"Ei kai se liity siihen kuninkaan tyttären touhuihin?" Gisme oli todellakin jotain sellaista, mitä monikaan ei ollut ikinä voinut komentajan olla, kuten ei Erukankaan. Gismellä riippui toisesta korvasta jonkinlainen hammas, joka oli pistetty korvanlehden läpi ja hänellä kulki pitkä arpi vasemman posken yli. Siinä missä Gash tuntui rauhalliselta, Gismestä sai vaarallisen vaikutelman. Gismen vieressä oli kuin kopio Erukasta, silmiä ja kasvonpiirteitä lukuun ottamatta. Eulaiallakin oli pelastusrengas vyötäröllä. Hänkin näytti halveksivan nuorta komentajaa, mutta Xyan huomasi Eulaian vilkaisevan Erukaa, kuin odottaen hyväksyntää.
"Olette hyvin selvillä asioista."Xyan sanoi ja nyökkäsi hiukan."Asia koskee sekä salaliittoa, että prinsessa Lisayan tekemisiä. Lisaya on saanut isänsä suostumaan, että hän saa vierailla isänsä puolesta Tanyan kuninkaan, Kiushyn, luona. Hän haluaa tavata samalla sulhasensa. Ja mitä salaliittoon tulee, meidän täytyy mennä selvittämään se asia... Kafriin."Xyan kertoi ja pudisti päätään."Mutta yksi asia vaivaa minua. Kuningas Sekare haluaa, että minulla on mukanani jonkinlainen suojelija ritareilleni. Kuulemma ritarisi, Fera, olivat tehneet viimeksi huonon vaikutelman kuningas Kiushyyn."
"Suojelija?"Gash kysyi hyvin hämmästyneenä kuulemastaan. Hän siveli mietteliäänä lyhyttä, mutta siistiä partaansa. "Jos haluat suojelijan, silloin kannattaa puhua Keryn kanssa."
"Mitä puhua minun kanssani?"Sisään astui vielä yhdeksäs komentaja, joka oli tumma hiuksinen ja hänen silmänsä olivat melkein mustat. Komentaja johti varkaita ja salamurhaajia ja hän oli todella lahjakas työssään. Hän oli kolmenkymmenen kuuden paikkeilla ja hän pukeutui aina mustiin. Nyt komentaja Kery oli tehnyt poikkeuksen ja hänellä oli mustan viitan sijasta verenpunainen ritarin viitta.
"Minä tarvitsisin suojelijan ritareilleni. Heidän kimppuunsa on jo käyty kuusi kertaa ja aina kun he ovat saaneet hyökkääjän kiinni, tämä on tappanut itsensä."Xyan selitti päätään pudistellen. "Emme ole kerenneet kuulustella ketään."
"Hmm.."Kery rypisti mietteliäänä otsaansa istuutuessaan sulavasti sängylleen. "Sanoiko kuningas mitään rajoituksia tämän suojelijan suhteen?"
"No, hänen pitäisi olla huomaamaton kun hän jäljestäisi hyökkääjiä, mutta hänen täytyisi erottua selvästi joukosta."Xyan sanoi olkiaan kohauttaen."En oikein ymmärtänyt määritelmää, mutta toivottavasti sinä ymmärrät. Lisäksi hän sanoi jotain, että se liittyisi Inayaan."Silloin kaikkien hämmästykseksi yleensä niin ilmeettömän Keryn silmät laajenivat ja mies henkäisi syvään.
"Mitä? Oletko varma, että hän sanoi niin?"Kery kysyi ponkaisten seisaalleen. Xyan nyökkäsi epäröiden.
"Tiedät siis."Kisaraki sanoi tyynesti ja virnisti hiukan. "Ei kai se vain ole niin, että sinun täytyy lähteä henkilökohtaisesti sinne?"
"Ei, ei se ole sillä tavoin."Kery sanoi ja pudisti päätään typertyneenä."En vain uskonut, että hänen majesteettinsa ehdottaisi sitä. Hän on aiemmin ollut tätä suojelijaa vastaan, vaikka hän on tehnyt työnsä hyvin."
"Kenestä on kyse?"Fera kysyi kiinnostuneena.
"Ei kenestä, vaan mistä."Kery vastasi synkkänä kuin ukkospilvi. Sitten hän katsoi Xyania vakavana."Annan suojelijan käyttöönne vain, jos Inaya tulee mukaanne."
"Hassua kun mainitsit. Yleensä Inaya tulee mukaan, mutta minä ajattelin antaa hänelle lomaa."Xyan sanoi huvittuneena.
"Eli asia on loppuun käsitelty. Saat etsiä suojelijasi itse."Kery sanoi ja nyökkäsi kuin asia olisi päätetty.
"Kallis suojelija."Kisaraki huomautti veljelleen kun Kuroten kulmakarvat kohosivat hiusrajaan.
"Se todellakin on."Kery sanoi vakavana ja huokaisi syvään."Menetän aina yöuneni kun joudun antamaan suojelijan jonkun käyttöön. Hän on lemmikkini."Kery vastasi.
"Lemmikkisi? Et kai vain sano, että sinulla on nainen?"Kisaraki kysyi ällistyneenä ja purskahti sitten nauruun.
"Ei ole. Hän on kirjaimellisesti lemmikkini. Hän on eläin. Valkoinen tiikeri."Kery tokaisi ja tunsi vahingoniloa nähdessään toisten komentajien epäuskoiset silmäykset.
"Ken tuota uskoo!"Eruka tuhahti halveksivasti."Kukaan ei ole nähnyt valkoista tiikeriä paitsi velhon muodonmuutoksissa."
"Niimpä. Huolestuin, että joku voisi tappaa hänet, joten hän kantaa velhon pussia."
"Mistä hän sellaisen on saanut?"Xyan ei voinut olla ihmettelemättä. Vain velhot pystyivät tekemään legendaarisen pussin, josta erotti velhot eläimistä. Pussi hohti pimeässä aina kun kantaja halusi ja se sisälsi salaisia yrttejä, joita käytettiin voimakkaissa taioissa.
"Inaya teki hänelle sen."Kery vastasi. "Kisaraki, kutsuisitko En's Binin ja sano hänelle, että tuo samalla lemmikkini."
"Miten vain haluat. Olen innokas näkemään eläimen, jota kutsut häneksi."Kisaraki huomautti ilkikurisesti sulkiessaan silmänsä ja keskittyessään. Hän oli komentajista ainoa, jolla oli vähän magiaa ja hän olikin opiskellut yksinkertaisia taikoja, kuten esimerkiksi toisille ajatuksissa puhumisen.
"Saat hänet heti mukaasi. Mutta muista, vain jos Inaya on mukana."Kery varoitti nuorta komentajaa. Kaikkia huvitti varaskomentajan huolestuneisuus, sillä kyseinen komentaja näytti harvoin tunteitaan muita kohtaan.
"Hyvä on."Xyan sanoi ja heilautti kättään. Sitten hän pysäyttikin kätensä ja katsoi Kerya kummastuneena."Mutta meillähän on hevosia mukanamme. Eikö tiikerit syö lihaa?"
"Kyllä syövät. Mutta Kendar on viisas ja tietää, ettei hevosia saa syödä. Ja tiikerini syö vain paistettua lihaa."Kery selitti.
"Niinkö?"Fera odotti myös innoissaan tiikerin tapaamista. Hän oli yan ja yanit osasivat puhua eläimille.

"Kendar!"En's Bin huusi. Mies oli musta hiuksinen, keskipitkä, laiha ja voimakas, mutta ei harteikas. Selässään hän kantoi taistelusauvaa. Valkoinen tiikeri, joka oli vasta rojahtanut kentän reunalle, kohotti päätään ja katsoi unisena varaskomentajan läheisintä ritaria. Vain harvat olivat nähneet tiikerin päivänvalossa ja nyt oli harvinainen hetki: tiikeri oli Keryn ryhmän mukana kun nämä harjoittelivat kentällä taistelemista."Tule, meille on töitä."Kendariksi kutsuttu tiikeri nousi hitaasti seisomaan ja venytteli nautinnollisesti, kiirettä pitämättä. En's Bin katsoi sivusilmällä tiikerin tekemisiä. Vaikka hänen komentajansa oli vakuutellut, että tiikeri oli rauhallinen ja tavallinen, hän ei itse uskonut sitä ja tietystä syystä. Hän oli nähnyt ja kuullut Keryn juttelun kun tiikeri oli eräänä yönä ilmestynyt Keryn eteen. Ja komentaja itse ei ollut tietoinen kuuntelijastaan. Mutta En's Bin oli uskollinen komentajalleen, joten hän ei ollut kertonut kenellekään näkemästään.
Tiikeri löntysteli lähemmäksi ja velhon kaulapussi heilui kaulalla askelten tahtiin. Moni olisi pelännyt tiikeriä, jos olisi tiennyt, ettei tiikeri ollut oikeasti velho. Mutta jokaisen, joka näki tiikerin, Kendarin ja En's Binin kävellessä kohti komentajien telttaa, silmissä tiikeri oli vain velho.
En's Bin seisahtui teltan läpälle ja taputti läppään. Ei mennyt kauaakaan kun hän sai luvan astua sisään.

Kendariksi kutsuttu tiikeri tallusteli varaskomentajan perässä telttaan, jossa istui yhdeksän komentajaa. Tiikeri, jota Kery kutsui heidän ollessa kahden Anaksi, ei ollutkaan käynyt aiemmin teltassa. Hänen tyydytykseen kuului kahdeksan huokausta kun komentajat näkivät villipedon.
"Se on suurempi kuin luulin."Fera sanoi ällistyneenä. Lumen valkoinen, musta raitainen tiikeri oli seisahtunut heti teltan läpän eteen.
"Komentaja."En's Bin sanoi ja kumarsi komentajalleen kohteliaasti ja viittasi sitten suureen tiikeriin."Toin Kendarin, kuten pyysitte.”
"Kiitos, En's Bin. Voit poistua."Kery sanoi ja ritari perääntyi tottelevaisesti teltasta. "Tässä on, hyvät ystäväni, tiikeri Kendar. Salainen suojelija."Ana haukotteli tahallisesti näyttääkseen suuret ja pitkät hampaansa. Sitten hän tallusteli mahdollisimman tiikerimäisesti Keryn eteen ja alkoi puskea komentajan jalkaa ja kehrätä kuin kissa. Ana tiesi, ettei Kery, hänen oikea isänsä, pitänyt siitä.
Ana oli nuorena ollut iloinen ja aurinkoisesti hymyilevä lapsi, joka tuntui puhkeavan kukkaan aina kun hän näki isänsä tai äitinsä. Mutta hänen ollessa kaksitoista, hän oli nähnyt kuinka hänen äitinsä murhattiin tukehduttamalla tyynyllä. Isä oli ollut silloin poissa ja hän oli pelännyt tavattomasti. Siitä yöstä lähtien hän oli muuttunut. Aurinkoinen hymy oli enää vain harvojen hetkien ilo ja kun hän oli kolmetoista vuotiaana tajunnut osaavansa muuttua tiikeriksi, hän oli alkanut yhä useammin pitää hahmostaan. Joten hänestä oli tullut tiikeri Kendar. Hän oli alkanut seurata isänsä jalanjälkiä ja viisitoistavuotiaana hän oli osannut taistella sekä ihmis- että tiikerimuodossa ja hän oli rukoillut isäänsä ottamaan hänet joukkoonsa. Ja niin hänestä oli tullut suojelija. Vaikka Kery oli yrittänyt kieltää, oli tullut aika, jolloin hän oli tarvinnut tyttärensä taitoja ja siitä lähtien hän oli kuulunut joukkoon, vaikka komentaja ei vieläkään pitänyt ajatuksesta. Keryn lisäksi vain Anan äidin veli, velho Inaya, tiesi asiasta. Ja koska velho oli ollut Anan suosikki sukulainen, mies oli päättänyt auttaa Anan suojelemisessa tekemällä tälle kaula pussin. Sekä Kery että Inaya olivat ylpeitä tytöstä, vaikka he piilottivatkin sen taitavasti sisäänsä.
"Kendar."Kery sanoi pehmeällä äänellä ja rapsutti hajamielisesti tiikerin päätä.
"Mistä tuo tiikeri erottaa, ketkä ovat vihollisia ja ketkä ei? Eivät ritarini ainakaan halua usuttaa ketään vihollisten kimppuun vaan he haluavat pitää huolta itse itsestään."Xyan huomautti.
"Sinä voit sanoa, että sait tiikerini hoitoon, koska minulla on vaarallinen tehtävä."Kery huomautti."Ja voit antaa jonkun nimikkoritarin, joka pitää huolta Kendarista."Ana ei voinut olla murahtamatta vastaukseksi. Hän ei pitänyt kyseisestä ajatuksesta."Mieluiten sellaiselle ritarille, jonka kimppuun hyökkääjät ovat mieluummin käyneet."
"Eli Xiun. Jostain kumman syystä hän on ollut uhri. Varmaankin siksi, koska hänen isänsä on herttua."Xyan sanoi ja katsoi tiikeriä uteliaana."Mutta miten tuo tottelee ketään?"
"Ei se tottelekaan."Kery sanoi."Paitsi silloin kun on tarvis."Ana lopetti kehräämisen ja sitten hän käveli nuuskimassa jokaista komentajaa, ärsyttääkseen isäänsä. Mutta kun hän pääsi komentaja Erukan tykö, hän kiersi komentajan kaukaa. Erukasta huokui halveksunta ja mies haisi voimakkaasti hajusteille kuten komentaja Eulaiakin. Se oli kuvottavaa. Lopulta hän meni Feran kohdalle ja katsoi naista suoraan silmiin. Hän tunsi kuinka komentajatar yritti ottaa häneen yhteyttä. Ja Ana halusi kaikkien saavan tietää, mitä mieltä oli, joten hän antoi yhteyden muodostua.
"Minä kunnioittaa sinua, Kendar."Fera lausui mielessään tuijottaessaan tiiviisti tiikerin silmiä.
"Minä vastata kunnioitukseen. Mutta kunnioituksen saavat vain ne, jotka kunnioittavat isäntääni."Ana vastasi.
"Minä kunnioitan isäntääsi. Miksi hän huolestunut sinusta?"Fera ei voinut olla ihmettelemättä.
"Minä isännän lemmikki. Minä huolissaan hänestä. Sanoa isännälle, ei huolissaan minusta. Minulla aina mielessä isäntä."Ana sanoi. Häntä harmitti vain yksi asia tiikerimuodossa: se, ettei hän voinut vastata isälleen niin kuin halusi. Hän olisi halunnut kertoa, että oli yhtä huolissaan isästään kuin tämä hänestä. Ana lopetti yhteyden ja palasi takaisin isänsä viereen. Tällä kertaa hän kuitenkin hyppäsi sängylle, joka natisi uhkaavasti hänen allaan. Mutta siitä huolimatta hän käpertyi kiinni isänsä kylkeen ja sulki silmänsä.
"Puhuitko?"Kisaraki kysyi innostuneena. Tiikeri oli nuuskinut hänen kättään ja siirtynyt sitten vain tyynesti eteen päin. Vain Erukan, Eulaian ja Feran kohdalla oli tapahtunut jotain muuta. Eulaian ja Erukan tiikeri oli kiertänyt kaukaa ja Feran luona tämä oli vain tuijottanut komentajatarta.
"Kyllä vain."Fera sanoi ja nyökkäsi. Kukaan ei huomannut Keryn kalpenevan: Ana kuitenkin huomasi isänsä pelkäävän, sillä häntä silittävä käsi vapisi hiukan. Ana avasi silmänsä ja sitten hän nuolaisi muutaman kerran Keryn kättä. Hän olisi nuollut useammankin kerran, mutta Kery veti kätensä pois. Eikä se ollut mitenkään ihme, sillä Keryä inhotti ajatus, että hänen tyttärensä nuoli häntä!"Kendar sanoi, että kunnioittaa kaikkia, jotka kunnioittavat Kerya."Fera kertoi ja nyökkäsi hyväksyvästi varaskomentajalle."Sinulla on hyvä suhde tiikeriin."Kery nyökkäsi jännittyneenä, sillä Fera ei ollut selvästikään kertonut kaikkea. "Lisäksi Kendar sanoi, että sinun, Kery, ei tarvitse olla huolissaan hänestä. Ja että sinä olet hänen mielessään koko ajan."Ana oli tyytyväinen, että Fera oli kertonut kaiken, mitä hän oli sanonut tälle. Hän tunsi kuinka Kery alkoi taas rapsuttaa häntä, tällä kertaa ihan ajatuksen kanssa.
"Kendar on hyvä tiikeri."Kery vain mumisi. Hän oli myös hiukan nolostunut, tuntiessaan helpottuneisuutta siitä, että Ana piti häntä yhä isänään, eikä isäntänä tai johtajana. Sillä heillä oli ollut hiukan aiemmin kunnon riita ja Ana oli silloin painunut pois ovet paukkuen ja kun häntä ei ollut kuulunut, Kery oli huolestunut hänestä ja löytänyt hänet lopulta vankilasta. Ana oli ollut suorittamassa tehtäväänsä ja kuullut aatelisten puhuvan komentaja Kerysta ja siitä, että tämä oli menettänyt otettaan. Silloin Ana oli suuttunut ja huomaamattaan muuttunut ihmiseksi, jolloin hänet oli sitten huomattu.
Kun Kery oli hakenut Anan vankilasta, he olivat joten kuten sopineet riitansa. Kumpikin oli sen jälkeen varonut sanojaan (tai siis Kery oli, Ana nimittäin oli ollut koko ajan tiikerin muodossa, yhtä yötä lukuun ottamatta).
"Mutta nyt minun on jo aika lähteä puhumaan ritareilleni, koska lähtö on jo tänään."Xyan sanoi nousten seisomaan. Hän käveli ovelle ja jäi sitten kummastuneena odottamaan, katsoen tiikeriin.
Ana vilkaisi ovella olevaa komentajaa. Sitten hän siirsi katseensa isäänsä, joka nyökkäsi. Ana liukui sängyltä ja hän löntysteli läpän luoske.
"Kuinka pitkään matka kestää?"Kisaraki kysyi nuorelta komentajalta.
"Varmaan kuunkierron."Xyan sanoi ja nyökkäsi sitten Kerylle."Pidämme huolta tiikeristäsi, jos se vain pitää huolta ritareistani."Äkkiä Ana tajusi, mistä oli kyse. Hän oli vasta palannut ja nyt jo hänelle oli laitettu tehtävä! Ana kääntyi katsomaan jälleen isäänsä, joka istui mahdollisimman ilmeettömänä. Xyan astui jo teltan läpästä ulos. Ana oli kerrankin neuvoton: hän ei olisi halunnut seurata komentajaa vaikka velvollisuus kutsui. Paljastaakseen neuvottomuutensa, hän laskeutui makuulle mahdollisimman hämmentyneen näköisenä.
"Ja tuossa muka sinun hyvä suojelijasi!"Eruka nauroi raikuvasti ja hakkasi käsiään polviinsa vedet silmissä. Häntä huvitti kun paljon kehuttu suojelija ei näyttänyt osaavan tehdä mitään, ilman Keryn käskyä.
"Kendar, mene ja ole kunnolla."Kery sanoi ja nyökkäsi Analle. Häntä ihmetytti, mikä tytölle oli tullut. Yleensä Ana oli innoissaan lähtenyt toisten matkaan. Ana nousi seisomaan ja käveli mahdollisimman nöyränä isänsä luokse. Korvat olivat luimussa ja hän oli hiukan kyyryssä, katsoen kuitenkin Keryä. Kun hän pääsi isänsä luokse, hän nousi takajaloilleen ja painoi valtavat tassunsa sängyn reunaa vasten ja sitten hän nuolaisi suurella kielellään isänsä poskea. Hämmästyksekseen muut komentajat, nauravia Erukaa ja Eulaiaa lukuun ottamatta, huomasivat Keryn silmien kostuvan. Mies näytti muuttuneen täysin tiikerin seurassa tai kun vain puhuttiin tiikeristä. Mies paijasi Kendaria ja suuteli sitten leveää otsaa.
"Ja minä luulin sinua osaavaksi, Kery! Et edes osaa kouluttaa tiikeriä! Tuo tiikerihän on vaaraton! Jopa kissanpentukin on vaarallisempi."Eruka läähätti pyyhkiessään vesiä silmistä. Eulaia nyökkäili Erukan mieliksi, mutta hän varoi sanomasta mitään, sillä hänellä oli kuitenkin sen verran järkeä, ettei puhunut pahaa tiikeristä, joka näkyi olevan niin lähellä Keryn sydäntä.
"Sinä!"Kery murahti ja ponkaisi jaloilleen. Mutta hän ei kerennyt sanoa mitään muuta. Ana oli ollut nopeampi. Tyttö oli raivostunut kuullessaan komentajan arvostelevan hänen isäänsä, joka oli todella osaava työssään. Ana karjaisi niin että maa tärisi ja sitten hän otti yhden loikan päästäkseen Erukan luokse. Ennen kuin kukaan kerkesi tehdä mitään, Eruka oli painettu sänkyä vastan ja miehen ilme oli muuttunut pelokkaaksi. Ana paljasti hampaansa ja hän otti miehen miekkakäden suuhunsa ja puristi leukansa hitaasti yhteen. Hän tiesi, miten peloitella ihmisiä, joten kun hän tasaisesti puristi leukojaan yhä tiukemmin yhteen, aatelismainen komentaja alkoi huutamaan.
"Kendar, ei!"Kery huusi. Samassa Ana irroitti otteensa ja sitten hän vielä murahti Erukalle, mutta juoksi sitten tottelevaisesti isänsä luokse."Hillitse itsesi."Kery mumisi ja sipaisi vielä tyttärensä päätä."Menehän nyt ja hoida työsi. Inaya on myös siellä."Ana otti varovaisesti isänsä käden suuhunsa ja sitten hän kääntyi niin, että Eruka näki, mitä hän teki. Erukaa näytti alkaavan yököttää kun Ana piti isänsä käsivartta suussaan. Mies hieroi kipeää kättään uskaltamatta kuitenkaan näyttää vihaisuuttaan. Sitten Ana irroitti otteensa ja muutamalla loikalla katosi teltasta. Xyan odotti teltan ulkopuolella ja lähti sitten kävelemään harjoituskenttää kohti tiikeri vierellään.
"Kummallista, miten Kery pitää sinua taitavana."Xyan sanoi Analle mietteliäänä. Anasta tuntui oudolta, että ei-yan puhui tiikerille kuin vertaiselleen. Mutta hän saisi siihen vastauksen matkan aikana. "Ja Inaystakin oli puhe. Ilmeisesti hänkin tietää olemassaolostasi. Kummallista, sillä Inaya mahtailee yleensä teoillaan ja tietämyksellään."
"Xyan tulee!"Mustahiuksinen ritari puuskahti ja pian komentajan ja tiikerin piiritti muutama ritari ja velho. Inaya katsoi ällistyneenä tiikeriä.
"Miksi Kendar on seurassasi?"Inaya tivasi komentajaltaan. Ritarit katselivat uteliaina tiikeriä, joka puolestaan haisteli maata.
"Hän tulee mukaamme. Me kuulemma hoidamme häntä, koska Kery lähtee vaaralliselle tehtävälle."Xyan selitti. Sanat eivät saaneet Inayan epäilevää katsetta häipymään.
"Kery on ennenkin lähtenyt retkille ja Kendar on pärjännyt hyvin yksinkin."Inaya sanoi kärkevästi. Xyan mulkaisi velhoaan, joka ymmärsi äkkiä mistä oli kyse.
"Xiun, sinä saat kunnian hoitaa komentaja Keryn tiikeriä."Xyan sanoi äkkiä.
"En minä osaa hoitaa tiikereitä!"Nuori ritari parkaisi vaikka olikin utelias.
"Hetkinen, hetkinen! Kendar on opetettu hyökkäämään ihmisten kimppuun. Jos haluatte, ettei hän hyökkää kimppuunne kun hiiviskelette naisten luokse, teidät täytyy esitellä. Se on merkki, ettei hän hyökkää missään nimessä kimppuunne."Inaya sanoi äkkiä ja nyökkäsi sitten komentajalleen."Esittele itsesi ja sitten heidät."
"Kendar, minä olen Xyan. Tuo tummaihoisin on Bare, sitten on naistenmies Xanal, hiljainen Daja ja toinen vitsiniekka Jeril."Bare oli selvästi tane ja hän oli joukon lihaksikkain ja leveäharteisin. Xanal oli komea ja hänellä oli tasainen kultainen rusketus. Daja oli selvästi muita vaaleampi. Hänellä oli vaaleat hiukset ja kullanruskeat silmät ja hän vain nyökkäsi tervehdykseksi. Jeril, jolla oli miekkamestarin merkki rinnassaan, hymyili tiikerille avonaisesti ja iski jopa silmääkin. Hänellä oli kuparin ruskea iho ja miehen suora nenä ja korkeat poskipäät kertoivat tämän olevan aatelisperäinen ja yan. "Sitten tässä ovat Wisga ja Xiun."Wisga oli En's Binin lailla wagi. Mies kantoi myös hänen lailla taistelusauvaa. Hänellä oli mustat, harteille ulottuvat lainekkaat hiukset ja hiukan viiksiä. Xiun oli kaikista nuorin, Anan ikäinen, ja hänellä oli syvänsiniset silmät ja vaaleanruskeat hiukset. Kullan hohtoinen iho sai silmät näyttämään maailman viattomimmilta. Miehen hiukset olivat noin viiden tuuman pituiset ja miehen leveä rintakehä ja -hartiat kilpailivat Baren mittasuhteissa lihaksikkaiden käsivarsien lisäksi.
Miehillä oli siniset juuri sopivat tunikat ja yhtä siniset housut, jotka oli vyötetty mustilla vöillä. Jokainen ritareista oli saanut valita oman aseensa ja sen kyllä huomasikin: Wisga kantoi taistelusauvaa, Jerilillä oli ainoa pistomiekka, Barella oli tappara ja Xanalilla ja Dajalla oli lyömämiekat, joissa oli myös eroa: Xanalilla oli kaksikätinen ja teräinen miekka kuten komentajallaankin, Dajalla oli kyllä kaksiteräinen mutta sitä pystyi käyttämään yhdellä kädellä.
"Entä sinä, Inaya?"Xanal kysyi kummastuneena.
"Minä tunnen Kendarin."Inaya sanoi ja kyykistyi, jolloin Ana meni puskemaan päällään velhon käsivartta."Miten Kery oikein antoi sinulle tiikerinsä? Hän antaa vain jos tuntee jonkun ritareista kunnolla, eikä hän tunne ritareitasi."
"Mutta tuntee sinut."Xyan sanoi pahoitellen.
"Tarkoitatko, että minun lomani loppui nyt?"Inaya tokaisi. Xyan nyökkäsi hiukan. Inaya huokaisi syvään muka pahoillaan. "No, jos minä lähden mukaan, minun ei tarvitse hoitaa sitä, mutta jos en..."
"..niin sinä hoidat Kendarin."Xyan lopetti ja hänen velhonsa kohautti harteitaan.
"Sopii, lähden mukaan. Vaikka Kendar ei ole mitenkään työläs."
"Mutta eikö hän olekaan velho?"Xiun kysyi osoittaen pussia tiikerin kaulassa. Inaya pudisti päätään, joka sai ritarit perääntymään.

Näköjään ihan liian pitkä teksti, ja pitäisi vähän pätkiä...

Ei ihme, ettei ketään innosta lukea :roll: .

Huh! Sainpas luettua!
Mielestäni juoni on ehdottomasti jatkamisen arvoinen, eikä pituudessakaan ole mitään valittamista. Mutta jos nyt vähän saisi kritisoida, niin tekstiä olisi ollut varmaan paljon mieluisampi/helpompi lukea, jos puheenvuorot ja kappalejako olisi merkitty tarkemmin. Nyt teksti oli melkein kokonaan yhtenäistä pötköä.

Tarinassasi tuli heti alussa paljon hahmoja mukaan ja ainakin minulla oli vaikeuksia pysyä asioista ja henkilöistä perillä. (mutta vikahan voi myös olla minussa.) Myös juoni tuntui siis kulkevan erittäin nopeasti eteenpäin. Ehkäpä voisit käyttää vähän enemmän aikaa kuvailemiseen ja voisit johdatella lukijaa rauhallisemmin eteenpäin.

Mutta jatka ihmeessä tarinasi kirjoittamista! Jos lisäät sitä tähän niin luen sen mielelläni.

Minulla oli aluksi pieniä vaikeuksia pysyä perässä kaikkien henkilönimien ja termien kanssa, mikä tosin johtui ainakin osittain siitäkin, etten oikein osaa keskittyä tietokoneruudulta lukemiseen samalla tavalla kuin paperilta lukemiseen. Oikeastaan voisin allekirjoittaa Elenan viestin. Kirjoitat hyvin, mutta asiaa ja uusia nimiä tulee melkoisesti. Mutta tarina vaikuttaa lupaavalta, kai sinä aiot kirjoittaa jatkoa pian?

Kiitoksia vastauksista *kumarrus*. Lisäilen lähipäivinä hiukan lisää jatkoa ja sitä saa myös arvostella. En ole ehtinyt nyt kirjoittamaan uudelleen "tarinaani", joten jatko on samantyylistä kuin alkukin. Kunhan vain muistan muotoilla hiukan paremmin ops:

No niin tässä olisi sitten tätä jatkoa, mitä lupasin. :wink:

En ole mitenkään kerennyt muuttelemaan nyt, joten tämä on samaantyyliin kuin edellinenkin.. :roll:


"Kendar on ihan oikea tiikeri. Pussi suojaa sitä harkitsemattomilta teoilta. Kuinka moni antaisi tiikerin juosta vapaana Ritaripihalla, jos sillä ei olisi pussia?"
"Ei kukaan."Daja sanoi.
"Monelta me lähdetään?"Wisga kysyi innostuneena."En olekaan ennen matkustanut tiikerin kanssa. Se saattaa olla hyvinkin kiinnostavaa."
"Totta."Inaya sanoi."Xiun, Kendar seuraa sinua joka paikkaan, johon olet menossa, joten sinun kannattaa tutustua siihen. Jos te muut menette pakkaamaan, minä tutustutan Xiunin Kendariin ja kerron, miten hänen pitää pitää tiikeristä huolta."Ritarit hajaantuivat nopeasti Xiunia lukuun ottamatta, joka jäi levottomana seisoskelemaan paikoilleen. "Istuudu ja anna Kendarin haistella."Xiun totteli nopeasti käskyä ja Inaya kehotti käsiliikkeellään Anaa menemään nuoren ritarin luokse. Ana yritti näyttää mahdollisimman kiltiltä kun hän pysähtyi ritarin eteen ja haisteli jännittynyttä ritaria. Hetken haistelun jälkeen (tunnistaakseen miehen hajun pimeässäkin ja voidakseen jäljittää tarpeen vaatiessa) hän hieroi päätään miehen rintakehää vasten. Ritari laski huomaamattaan oikean kätensä tiikerin kaulalle ja alkoi varovaisesti rapsuttaa. Ana oli oikein tyytyväinen. Kerrankin ritari, joka osasi rapsuttaa!

Häntä inhotti aina ihmisten suojelu, sillä aatelismiehet mahtailivat tiikerillä eivätkä edes antaneet rapsutusta kiitokseksi! Ja öisin Ana joutui seuraamaan kun heidän luokseen tuli ilotyttöjä. Yhden kerran eräs oli yrittänyt tappaa aatelismiehen ja Ana oli juuri sopivasti päässyt väliin. Hän ei ollut kertonut kenellekään näistä sopimattomista yövieraista, sillä silloin hän ei olisi saanut jatkaa työtään.
"No niin. Eli Kendar ei syö raakaa lihaa. Se on pennusta asti opetettu siihen, että hevoset saisivat olla rauhassa."Ana oli tyytyväinen Inayan valehteluihin. Sillä hän ei todellakaan pitänyt raa'asta lihasta vaikka olikin tiikerin hahmossa.
"Mitä se sitten syö?"Xiun kysyi. Anaa nauratti se, että mies tuskin hengitti, ettei häiritsisi 'Kendarin' kiehnäämistä. Huvittavaa oli se, että monet naiset olisivat vaihtaneet tytön kanssa paikkaa, jos olisivat saaneet olla niin estottomia niin kuin hän: eivät naiset kiehnänneet miesten kainaloissa yleisillä paikoilla!
"No, kaikkea mitä mekin. Kendar metsästää yleensä itse ruokansa, sinun täytyy vain paistaa se. Sitten..Se tietää, mitä tarkoittaa käskyt tänne, paikalla ja seis. Jos Kendar ei pidä jostakin ihmisestä, silloin ei kannata sinunkaan pitää siitä. Kendar tietää nimittäin silloin jotain, mitä me emme tiedä. Mies voi hikoilla jännityksestä, joka kertoo, että hän aikoo hyökätä tai jotain vastaavaa. Muista, että tiikerin hajuaisti on parempi kuin meidän. Muuta ei nyt tule mieleen. Paitsi se, että pidä mielessäsi, että se on Keryn tiikeri. Ai niin, kaikki Ritaripihan hevoset ovat jo tottuneet Kendariin, mutta missään muualla eivät ole. Minä voin ottaa Kendarilta taika pussin pois, koska kaikki olettavat nyt, että se on sinun lemmikkisi."
"Harvinainen lemmikki."Xiun sanoi virnistäen."Tiedätkös, olen aina inhonnut villieläimiä, koska ne voivat syödä hevosia. Mutta nyt kun olen tutustunut yhteen lähemmin, ne ovatkin kauniita luonnon kappaleita."Ana oli erittäin tyytyväinen miehen sanoihin ja sen hän näytti alkamalla kehräämään kuuluvasti.
"Kendar käyttäytyy kuin kissa, ei mikään villipeto."Inaya tuhahti. Ana tajusi miehen osoittaneen sanansa hänelle.
"Milloin me saadaan tutustua tuohon petoon?"Joku huusi jo kaukaa. Ana kääntyi katsomaan kentälle ja hän näki kuinka ensimmäinen ritari jo tallusteli kenttää pitkin. Se oli Wisga. Tällä oli kummallakin olalla yksi satulalaukku.
"Sitten illalla."Xyan sanoi miehen pysähdyttyä kohdalle.
"Voi harmi. Jos tulee kylmä yö, niin tuo on tarpeeksi suuri lämmittämään, kun kerran ei ole naista vieressä. En viitsi ehdottaa prinsessaa lämmittämään."Wisga selitti virnuillen.
"Kendar on Keryn tiikeri, eikä siitä puhuta pahaa!"Inaya sihahti silmät salamoiden. Ana olisi hymyillyt, jos olisi voinut, sillä mies loukkaantui aina, kun sisarentytöstä puhuttiin pahaa. Varsinkin kun Ana oli itse paikalla...
"Älä nyt suutu, Inaya. Se oli vain vitsi."Wisga rauhoitteli ja puotti sitten toisen satulalaukuista Xiunin viereen."Tuossa on tavarasi. Onneksi Xyan kertoi jo ennen lähtöä kuninkaan puheille, että saattaa olla matka tiedossa."
"Toivottavasti muutkin ovat jo pakanneet."Xyan sanoi rauhallisesti vaikka tiesikin, että niin oli tapahtunut. Xanalilla menisi aikaa, kun tämä hyvästelisi sen hetkisen tyttöystävänsä ja niin tekisi Jeril ja Barekin. Wisga oli varmaankin hyvästellyt tyttönsä jo aiemmin, koska oli palannut niin aikaisin. Ainoastaan Xiunilla ei ollut tyttöystävää Dajan lisäksi, hänen vanhempiensa epätoivoksi.
"Prinsessan vaunut ovat kohta täällä. Näin, kun Engel valjasti hevosia."Wisga selitti ja kyykistyi. "Kiss kiss, tule nyt tiikeri."Wisga yritti näyttää siltä kuin hänellä olisi ollut jotain hyvää kädessään. Mutta Ana tiesi hyvin, ettei tällä ollut. Joten hän siirsi katseensa Inayaan, kuin mies olisi ritaria kiinnostavampi."Mikäs sinun nimesi olikaan?"
"Kendar."Xiun sanoi automaattisesti. Ana yritti vaikuttaa aidolta, joten hän käänsi päänsä sinne päin, mistä oli kuullut nimen.
"Kendar. Kiss kiss."Nyt Ana käänsi katseensa innokkaaseen ritariin ja otti muka muutaman epäröivän askeleen. Wisga innostui tästä huomiosta ja nyt hän esitti ottavansa jotain taskusta. Ana huokaisi raskaasti muiden riemuksi ja löntysteli Wisgan luokse.
"Anna sen ensin nuuskia sinua."Xiun kehotti kertoen samalla, että oli painanut Inayan sanat mieleensä. Ana yritti olla mieliksi ja hän oli nuuskivinnaan Wisgaa. Sen jälkeen hän hiukan kehräsi ja antoi Wisgan rapsuttaa itseensä, kunnes käveli sitten Inayan luokse, jottei hänen tarvisi tervehtiä heti kaikkia ritareita. Hän huomasi Inayan olevan hyvin vahingoniloinen, mies oli nimittäin huomannut, että Ana oli kyllästynyt.
"Mene tallille sanomaan, että satuloi meidänkin hevoset."Xyan käski Wisgaa, joka totteli vastahakoisesti.
"Jos Wisga on noin innokas, mitenköhän on Jerilin laita?"Xiun tuumaili kun hänen paras kaverinsa lähti toteuttamaan käskyä.
"Tutustumiset tapahtuvat sitten vasta illalla."Xyan sanoi päättäväisesti. "Entä jos tuo tiikeri väsyy matkan aikana? Mihin me laitetaan se?"
"Ei se väsy. Jos väsyy, niin se voi oleskella vaunujen kuskin jaloissa jonkin aikaa."Inaya selitti.
"Monesti päivässä se syö? Sillä Kendar on hyvin suuri."Xyan jatkoi kyselyjään ärsyttäen näin velhoaan.
"Niin monesti kuin haluaa."Inaya sanoi vakavana."Mutta yleensä iltaisin ja aamuisin."Nyt kun Xiun tajusi, ettei Kendar aikonut palata kehräämään, hänkin uskalsi jo nousta seisomaan. Hän oli Wisgaa katsellessaan tajunnut, että tiikeri toi myös huonoja puolia. Xiun inhosi huomiota ja tiikeri varmasti toisi sitä.
"Vaunut ovat varmaan jo valmiina."Xyan tuumasi ja joukko lähti Ana perässään kävelemään tallia kohti. Ja Xyan joutui myöntämään, että Kery oli tiennyt mistä puhui: hevoset eivät välittäneet Anasta, eikä Ana niistä. Joten ainoana ongelmana vain enää oli kahdelle kamarineitsyelle ja prinsessalle kertominen, että heillä oli mukanaan tiikeri. Eikä se onnistunut Ritaripihalla, sillä heillä oli jo kiire lähtemään matkaan. Xyan oli luvannut, että he yöpyisivät ensimmäisen yön herttua Hortensowerin, Xiunin isän, palatsissa.
"Kyllä minullekin olisi kelvannut tiikeri, jota näytellä."Xanal huikkasi heidän ratsastaessaan Ritaripihan porteissa. Ensimmäisenä kuskina toimi Wisga, jonka hevonen oli sidottu vaunujen perään.
"Niin varmaan muillekin."Jeril sanoi nauraen ja vilkaisi tiikeriä, joka laukkasi hevosten perässä."Antaisi paremman kuvan naisille. Ajatelkaahan, eikö olisikin mukava sanoa aatelisneidolle: Minä olen sir Jeril, mutta teille vain Jeril. Ja tässä on valkoinen tiikerini, Kendar."
"Totta. Ja ajatelkaa, hoitajaksi lankesi Xiun! Xiun, joka ei halua naisten huomiota. Nyt he vasta huomaavatkin hänet."Wisga virnuili. Xiun oli ainoa, joka oli hiljaa ja hän ratsasti synkkänä eteen päin.
Ana vilkaisi myötätuntoisena miestä. Hänkään ei halunnut huomiota, mutta oli jo tottunut siihen. Hän olisi mieluusti halunnut muuttua joksikin rotaksi, joka olisi huomaamaton ja iljettävä. Sillä kun hän muuttui ihmiseksi, kukaan ei enää huomannut häntä. Hän oli nimittäin rahvaanomainen eikä kukaan katsonut häntä kahdesti. Siksi hän oli aluksi nauttinut tiikerinä olemisesta, mutta alku huuma oli nopeasti kadonnut.
"Voi prinsessa ja kamarineito parkoja. He ovat ihailleet Xiunia ja nyt hän on vieläkin ihailtavampi kun hänellä on tiikeri."Xanal nauroi.
"Antakaa jo olla."Xyan sanoi vaikka virnistikin iloisesti. Inaya oli Xiunin lisäksi ainoa, joka ei hymyillyt.
"Se on komentaja Keryn tiikeri."Inaya lausui jäätävästi.
"No no, Inaya! Eihän kenenkään tarvitse tietää sitä."Jeril huomautti. "Odotan innolla, päästäkseni tuon otuksen kanssa juttusiin."
"Vai niin."Inaya vain lausahti.
"Jeril, kannattaa olla sitten varovainen. Äitisi puhui Kendarin kanssa ja sain sen käsityksen, että tiikeri on todella uskollinen Kerylle."Xyan varoitti huolestuen jo puheenaiheen vaihdoksesta.
"Olen olen."Ana ei ollut itse yhtä varma. Häntä alkoi hermostuttaa miehen innokkuus: ja huoleton vastaus komentajalleen. Entä jos hän paljastuisi? Matka taittui muissa puheen aiheissa ja alkoi jo vaikuttamaan, että tiikeri unohtui kokonaan. Mutta heti kun he pysähtyivät juottamaan eläimiä, Anasta tuli keskipiste. Ja se johtui vain kamarineidosta.

"Seis!"Xyan huusi ja kohotti oikean kätensä merkiksi."Lepäämme tuolla."Xyan osoitti oikealle puolelle, jossa näkyi kirkasta vettä. He olivat osuneet paljon käytetylle lepopaikalle, joka oli kirkas vetisen lammen rannalla. Nopeasti ritarit pudottautuivat satuloista ja Ana juoksi suoraa veden ääreen. Hän päätti juoda nopeasti, ennen kuin hevoset sotkisivat veden. Samaa ajattelivat myös ritarit, nämä riensivät täyttämään vesileilinsä ennen kuin päästivät hevosiaan minnekään. Ana joi mahtavin kulauksin kylmää vettä. Aurinko porotti taivaalta ja matka oli taitettu nopeasti, joten Analla oli kuuma ja häntä väsytti jo hiukan. Joten heti kun hän oli juonut tarpeeksi, Ana unohti arvokkuutensa ja hän hyppäsi mahtavalla loikalla veteen. Vesi oli matalalla, se kasteli vain tiikerin vatsan aluksen. Joten Ana korjasi asian koukistamalla jalkojaan ja vilvoittelemalla tällä tavalla. Hän loikoili vedessä hevosten tullessa rannalle juomaan.
"Minunkin tekisi mieleni uida. Täällä on todella kuuma."Xiun sanoi ja katsoi kateellisena tiikerin vilvoittelua.
"Et ole ainoa. Mutta tiedäthän säännöt; jos on muita matkassa, täytyy kestää kunnes pääsemme yöpymispaikalle asti. Sitten saa käydä uimassa, mutta sekin tapahtuu vain pois aatelisnaisten silmien edestä."Xanal muistutti upottaessaan kätensä veteen. Hän meni vatsalleen eräälle kivelle ja työnsi sitten päänsä kokonaan veteen. Nopeasti hän myös kiskaisi päänsä sieltä pois. "Kylmää!"Mies haukkoi henkeään ja ravisteli päätään.
"Mutta varmasti vilvoittavaa."Xiun sanoi ja teki samalla tavalla kuin Xanalkin. Osa ritareista riisui saappaansa ja sukkansa ja kääri housunlahkeensakin polvien yläpuolelle ja talutti sitten ratsunsa syvemmälle veteen, jotta nämäkin jäähtyisivät hiukan. Ei ollut yhtään hevosta, jolla ei olisi ryntäillä vaahtoa.
"Miksi juuri nyt on näin kuuma?"Xiun ihmetteli samalla kun haroi märkiä hiuksiaan."Muutama viikko myöhemmin ja on jo hiukan kylmä."
"Olet oikeassa."Bare vahvisti."Mutta kuningas sanoi, että nyt, niin se on nyt."
"Käyttäytykää sivistyneesti, prinsessa ja hänen kamarineitonsa ovat ulkona."Jeril sihahti hiljaa ja nyökkäsi jonnekin taakse. Jokainen ritari vilkaisi samaan suuntaan.