Tässä on muutama rivi omasta tarinastani, jota olen nyt kirjoittanut vähän aikaa. Tarinasta tahdon totta kai kommentteja ja jos jotain korjattavaa niin niitäkin tietenkin odotan.. Iloisia lukuhetkiä (jos edes on luettava)
Ana oli kaksikymmentäkesäinen tyttö, jolla oli vaaleat, lyhyeksi leikatut hiukset ja vihreät tuikkivat silmät. Hän olisi kuulunut Ritaripihalle, mutta nyt hän istui Searamassa, vankilassa. Hänen seuranaan olivat vain punasilmäiset rotat ja pimeä selli. Muissa selleissä oli valittavia vankeja, joista Ana oli ainoa naispuolinen.
Hän ei näyttänyt ylimistön eikä talonpojan tyttäreltä, hänellä oli yllään vain musta tunika vyötettynä mustalla vyöllä sekä mustat housut työnnettyinä yhtä mustiin saappaisiin. Jos hän ei olisi ollut vankilassa, hänellä olisi ollut vyöllään nuoliviini ja selässään pitkä metsästysjousi ja taistelusauva, mustan viitan alla. Ana oli wagi ja istui nyt sellissä odottamassa tuomiotaan. Hänet oli löydetty hiippailemasta erään aatelisperheen talossa ja se oli yleensä vakava rikos.
"Meillä on ongelma."Komentaja Xyan sanoi ja istahti sängylleen, joka sijaitsi komentajien teltassa. Xyan oli komentajista nuorin ja hänellä oli yllään valkoinen tunika ja siniset housut. Asevyöstä roikkui huotra, jossa oli kaksikätinen ja teräinen lyömämiekka.
Xyanin vasemmalla puolella istui kaksi samannäköistä miestä. He olivat kaksoset. Miehillä oli tummanruskeat hiukset ja kummastakin huokui auktoriteetti. He olivat hyvin varteenotettavia, varsinkin jos olisi ollut kyse johtajuudesta. Heissä oli vain yksi ero: toisella oli vierellään laukku ja toisella oli tupessa pitkä tikari.
"Ja millainenkohan tämä ongelma on?"Xyan vilkaisi puhujaa. Komentaja erottui selvästi muista: Hän ei ollut lihaksikas eikä hänestä huokunut arvovalta. Pikemminkin mies muistutti possua. Ainakin hän oli syönyt hyvin ja piti huolta ulkonäöstään: ohuet rasvaiset hiukset oli vesikampauksella tiukasti päätä myöten, vaatteet olivat siistit ja puhtaat. Mutta muuten.. Miehellä oli inhottavat nappisilmät joista näkyi selvästi halveksunta ja mies näytti muutenkin olevan puhtausintoilija.
"Olisi mukava tietää, Xyan." Nainen lausui pehmeällä äänellä.
"Minä taidan tietää, jos kyse on siitä salaliitosta." Komentaja Gashilla oli jo harmaata hiuksissaan ja ahavoituneilla kasvoilla oli tyyni ilme.
"Ei kai se liity siihen kuninkaan tyttären touhuihin?" Gisme oli todellakin jotain sellaista, mitä monikaan ei ollut ikinä voinut komentajan olla, kuten ei Erukankaan. Gismellä riippui toisesta korvasta jonkinlainen hammas, joka oli pistetty korvanlehden läpi ja hänellä kulki pitkä arpi vasemman posken yli. Siinä missä Gash tuntui rauhalliselta, Gismestä sai vaarallisen vaikutelman. Gismen vieressä oli kuin kopio Erukasta, silmiä ja kasvonpiirteitä lukuun ottamatta. Eulaiallakin oli pelastusrengas vyötäröllä. Hänkin näytti halveksivan nuorta komentajaa, mutta Xyan huomasi Eulaian vilkaisevan Erukaa, kuin odottaen hyväksyntää.
"Olette hyvin selvillä asioista."Xyan sanoi ja nyökkäsi hiukan."Asia koskee sekä salaliittoa, että prinsessa Lisayan tekemisiä. Lisaya on saanut isänsä suostumaan, että hän saa vierailla isänsä puolesta Tanyan kuninkaan, Kiushyn, luona. Hän haluaa tavata samalla sulhasensa. Ja mitä salaliittoon tulee, meidän täytyy mennä selvittämään se asia... Kafriin."Xyan kertoi ja pudisti päätään."Mutta yksi asia vaivaa minua. Kuningas Sekare haluaa, että minulla on mukanani jonkinlainen suojelija ritareilleni. Kuulemma ritarisi, Fera, olivat tehneet viimeksi huonon vaikutelman kuningas Kiushyyn."
"Suojelija?"Gash kysyi hyvin hämmästyneenä kuulemastaan. Hän siveli mietteliäänä lyhyttä, mutta siistiä partaansa. "Jos haluat suojelijan, silloin kannattaa puhua Keryn kanssa."
"Mitä puhua minun kanssani?"Sisään astui vielä yhdeksäs komentaja, joka oli tumma hiuksinen ja hänen silmänsä olivat melkein mustat. Komentaja johti varkaita ja salamurhaajia ja hän oli todella lahjakas työssään. Hän oli kolmenkymmenen kuuden paikkeilla ja hän pukeutui aina mustiin. Nyt komentaja Kery oli tehnyt poikkeuksen ja hänellä oli mustan viitan sijasta verenpunainen ritarin viitta.
"Minä tarvitsisin suojelijan ritareilleni. Heidän kimppuunsa on jo käyty kuusi kertaa ja aina kun he ovat saaneet hyökkääjän kiinni, tämä on tappanut itsensä."Xyan selitti päätään pudistellen. "Emme ole kerenneet kuulustella ketään."
"Hmm.."Kery rypisti mietteliäänä otsaansa istuutuessaan sulavasti sängylleen. "Sanoiko kuningas mitään rajoituksia tämän suojelijan suhteen?"
"No, hänen pitäisi olla huomaamaton kun hän jäljestäisi hyökkääjiä, mutta hänen täytyisi erottua selvästi joukosta."Xyan sanoi olkiaan kohauttaen."En oikein ymmärtänyt määritelmää, mutta toivottavasti sinä ymmärrät. Lisäksi hän sanoi jotain, että se liittyisi Inayaan."Silloin kaikkien hämmästykseksi yleensä niin ilmeettömän Keryn silmät laajenivat ja mies henkäisi syvään.
"Mitä? Oletko varma, että hän sanoi niin?"Kery kysyi ponkaisten seisaalleen. Xyan nyökkäsi epäröiden.
"Tiedät siis."Kisaraki sanoi tyynesti ja virnisti hiukan. "Ei kai se vain ole niin, että sinun täytyy lähteä henkilökohtaisesti sinne?"
"Ei, ei se ole sillä tavoin."Kery sanoi ja pudisti päätään typertyneenä."En vain uskonut, että hänen majesteettinsa ehdottaisi sitä. Hän on aiemmin ollut tätä suojelijaa vastaan, vaikka hän on tehnyt työnsä hyvin."
"Kenestä on kyse?"Fera kysyi kiinnostuneena.
"Ei kenestä, vaan mistä."Kery vastasi synkkänä kuin ukkospilvi. Sitten hän katsoi Xyania vakavana."Annan suojelijan käyttöönne vain, jos Inaya tulee mukaanne."
"Hassua kun mainitsit. Yleensä Inaya tulee mukaan, mutta minä ajattelin antaa hänelle lomaa."Xyan sanoi huvittuneena.
"Eli asia on loppuun käsitelty. Saat etsiä suojelijasi itse."Kery sanoi ja nyökkäsi kuin asia olisi päätetty.
"Kallis suojelija."Kisaraki huomautti veljelleen kun Kuroten kulmakarvat kohosivat hiusrajaan.
"Se todellakin on."Kery sanoi vakavana ja huokaisi syvään."Menetän aina yöuneni kun joudun antamaan suojelijan jonkun käyttöön. Hän on lemmikkini."Kery vastasi.
"Lemmikkisi? Et kai vain sano, että sinulla on nainen?"Kisaraki kysyi ällistyneenä ja purskahti sitten nauruun.
"Ei ole. Hän on kirjaimellisesti lemmikkini. Hän on eläin. Valkoinen tiikeri."Kery tokaisi ja tunsi vahingoniloa nähdessään toisten komentajien epäuskoiset silmäykset.
"Ken tuota uskoo!"Eruka tuhahti halveksivasti."Kukaan ei ole nähnyt valkoista tiikeriä paitsi velhon muodonmuutoksissa."
"Niimpä. Huolestuin, että joku voisi tappaa hänet, joten hän kantaa velhon pussia."
"Mistä hän sellaisen on saanut?"Xyan ei voinut olla ihmettelemättä. Vain velhot pystyivät tekemään legendaarisen pussin, josta erotti velhot eläimistä. Pussi hohti pimeässä aina kun kantaja halusi ja se sisälsi salaisia yrttejä, joita käytettiin voimakkaissa taioissa.
"Inaya teki hänelle sen."Kery vastasi. "Kisaraki, kutsuisitko En's Binin ja sano hänelle, että tuo samalla lemmikkini."
"Miten vain haluat. Olen innokas näkemään eläimen, jota kutsut häneksi."Kisaraki huomautti ilkikurisesti sulkiessaan silmänsä ja keskittyessään. Hän oli komentajista ainoa, jolla oli vähän magiaa ja hän olikin opiskellut yksinkertaisia taikoja, kuten esimerkiksi toisille ajatuksissa puhumisen.
"Saat hänet heti mukaasi. Mutta muista, vain jos Inaya on mukana."Kery varoitti nuorta komentajaa. Kaikkia huvitti varaskomentajan huolestuneisuus, sillä kyseinen komentaja näytti harvoin tunteitaan muita kohtaan.
"Hyvä on."Xyan sanoi ja heilautti kättään. Sitten hän pysäyttikin kätensä ja katsoi Kerya kummastuneena."Mutta meillähän on hevosia mukanamme. Eikö tiikerit syö lihaa?"
"Kyllä syövät. Mutta Kendar on viisas ja tietää, ettei hevosia saa syödä. Ja tiikerini syö vain paistettua lihaa."Kery selitti.
"Niinkö?"Fera odotti myös innoissaan tiikerin tapaamista. Hän oli yan ja yanit osasivat puhua eläimille.
"Kendar!"En's Bin huusi. Mies oli musta hiuksinen, keskipitkä, laiha ja voimakas, mutta ei harteikas. Selässään hän kantoi taistelusauvaa. Valkoinen tiikeri, joka oli vasta rojahtanut kentän reunalle, kohotti päätään ja katsoi unisena varaskomentajan läheisintä ritaria. Vain harvat olivat nähneet tiikerin päivänvalossa ja nyt oli harvinainen hetki: tiikeri oli Keryn ryhmän mukana kun nämä harjoittelivat kentällä taistelemista."Tule, meille on töitä."Kendariksi kutsuttu tiikeri nousi hitaasti seisomaan ja venytteli nautinnollisesti, kiirettä pitämättä. En's Bin katsoi sivusilmällä tiikerin tekemisiä. Vaikka hänen komentajansa oli vakuutellut, että tiikeri oli rauhallinen ja tavallinen, hän ei itse uskonut sitä ja tietystä syystä. Hän oli nähnyt ja kuullut Keryn juttelun kun tiikeri oli eräänä yönä ilmestynyt Keryn eteen. Ja komentaja itse ei ollut tietoinen kuuntelijastaan. Mutta En's Bin oli uskollinen komentajalleen, joten hän ei ollut kertonut kenellekään näkemästään.
Tiikeri löntysteli lähemmäksi ja velhon kaulapussi heilui kaulalla askelten tahtiin. Moni olisi pelännyt tiikeriä, jos olisi tiennyt, ettei tiikeri ollut oikeasti velho. Mutta jokaisen, joka näki tiikerin, Kendarin ja En's Binin kävellessä kohti komentajien telttaa, silmissä tiikeri oli vain velho.
En's Bin seisahtui teltan läpälle ja taputti läppään. Ei mennyt kauaakaan kun hän sai luvan astua sisään.
Kendariksi kutsuttu tiikeri tallusteli varaskomentajan perässä telttaan, jossa istui yhdeksän komentajaa. Tiikeri, jota Kery kutsui heidän ollessa kahden Anaksi, ei ollutkaan käynyt aiemmin teltassa. Hänen tyydytykseen kuului kahdeksan huokausta kun komentajat näkivät villipedon.
"Se on suurempi kuin luulin."Fera sanoi ällistyneenä. Lumen valkoinen, musta raitainen tiikeri oli seisahtunut heti teltan läpän eteen.
"Komentaja."En's Bin sanoi ja kumarsi komentajalleen kohteliaasti ja viittasi sitten suureen tiikeriin."Toin Kendarin, kuten pyysitte.”
"Kiitos, En's Bin. Voit poistua."Kery sanoi ja ritari perääntyi tottelevaisesti teltasta. "Tässä on, hyvät ystäväni, tiikeri Kendar. Salainen suojelija."Ana haukotteli tahallisesti näyttääkseen suuret ja pitkät hampaansa. Sitten hän tallusteli mahdollisimman tiikerimäisesti Keryn eteen ja alkoi puskea komentajan jalkaa ja kehrätä kuin kissa. Ana tiesi, ettei Kery, hänen oikea isänsä, pitänyt siitä.
Ana oli nuorena ollut iloinen ja aurinkoisesti hymyilevä lapsi, joka tuntui puhkeavan kukkaan aina kun hän näki isänsä tai äitinsä. Mutta hänen ollessa kaksitoista, hän oli nähnyt kuinka hänen äitinsä murhattiin tukehduttamalla tyynyllä. Isä oli ollut silloin poissa ja hän oli pelännyt tavattomasti. Siitä yöstä lähtien hän oli muuttunut. Aurinkoinen hymy oli enää vain harvojen hetkien ilo ja kun hän oli kolmetoista vuotiaana tajunnut osaavansa muuttua tiikeriksi, hän oli alkanut yhä useammin pitää hahmostaan. Joten hänestä oli tullut tiikeri Kendar. Hän oli alkanut seurata isänsä jalanjälkiä ja viisitoistavuotiaana hän oli osannut taistella sekä ihmis- että tiikerimuodossa ja hän oli rukoillut isäänsä ottamaan hänet joukkoonsa. Ja niin hänestä oli tullut suojelija. Vaikka Kery oli yrittänyt kieltää, oli tullut aika, jolloin hän oli tarvinnut tyttärensä taitoja ja siitä lähtien hän oli kuulunut joukkoon, vaikka komentaja ei vieläkään pitänyt ajatuksesta. Keryn lisäksi vain Anan äidin veli, velho Inaya, tiesi asiasta. Ja koska velho oli ollut Anan suosikki sukulainen, mies oli päättänyt auttaa Anan suojelemisessa tekemällä tälle kaula pussin. Sekä Kery että Inaya olivat ylpeitä tytöstä, vaikka he piilottivatkin sen taitavasti sisäänsä.
"Kendar."Kery sanoi pehmeällä äänellä ja rapsutti hajamielisesti tiikerin päätä.
"Mistä tuo tiikeri erottaa, ketkä ovat vihollisia ja ketkä ei? Eivät ritarini ainakaan halua usuttaa ketään vihollisten kimppuun vaan he haluavat pitää huolta itse itsestään."Xyan huomautti.
"Sinä voit sanoa, että sait tiikerini hoitoon, koska minulla on vaarallinen tehtävä."Kery huomautti."Ja voit antaa jonkun nimikkoritarin, joka pitää huolta Kendarista."Ana ei voinut olla murahtamatta vastaukseksi. Hän ei pitänyt kyseisestä ajatuksesta."Mieluiten sellaiselle ritarille, jonka kimppuun hyökkääjät ovat mieluummin käyneet."
"Eli Xiun. Jostain kumman syystä hän on ollut uhri. Varmaankin siksi, koska hänen isänsä on herttua."Xyan sanoi ja katsoi tiikeriä uteliaana."Mutta miten tuo tottelee ketään?"
"Ei se tottelekaan."Kery sanoi."Paitsi silloin kun on tarvis."Ana lopetti kehräämisen ja sitten hän käveli nuuskimassa jokaista komentajaa, ärsyttääkseen isäänsä. Mutta kun hän pääsi komentaja Erukan tykö, hän kiersi komentajan kaukaa. Erukasta huokui halveksunta ja mies haisi voimakkaasti hajusteille kuten komentaja Eulaiakin. Se oli kuvottavaa. Lopulta hän meni Feran kohdalle ja katsoi naista suoraan silmiin. Hän tunsi kuinka komentajatar yritti ottaa häneen yhteyttä. Ja Ana halusi kaikkien saavan tietää, mitä mieltä oli, joten hän antoi yhteyden muodostua.
"Minä kunnioittaa sinua, Kendar."Fera lausui mielessään tuijottaessaan tiiviisti tiikerin silmiä.
"Minä vastata kunnioitukseen. Mutta kunnioituksen saavat vain ne, jotka kunnioittavat isäntääni."Ana vastasi.
"Minä kunnioitan isäntääsi. Miksi hän huolestunut sinusta?"Fera ei voinut olla ihmettelemättä.
"Minä isännän lemmikki. Minä huolissaan hänestä. Sanoa isännälle, ei huolissaan minusta. Minulla aina mielessä isäntä."Ana sanoi. Häntä harmitti vain yksi asia tiikerimuodossa: se, ettei hän voinut vastata isälleen niin kuin halusi. Hän olisi halunnut kertoa, että oli yhtä huolissaan isästään kuin tämä hänestä. Ana lopetti yhteyden ja palasi takaisin isänsä viereen. Tällä kertaa hän kuitenkin hyppäsi sängylle, joka natisi uhkaavasti hänen allaan. Mutta siitä huolimatta hän käpertyi kiinni isänsä kylkeen ja sulki silmänsä.
"Puhuitko?"Kisaraki kysyi innostuneena. Tiikeri oli nuuskinut hänen kättään ja siirtynyt sitten vain tyynesti eteen päin. Vain Erukan, Eulaian ja Feran kohdalla oli tapahtunut jotain muuta. Eulaian ja Erukan tiikeri oli kiertänyt kaukaa ja Feran luona tämä oli vain tuijottanut komentajatarta.
"Kyllä vain."Fera sanoi ja nyökkäsi. Kukaan ei huomannut Keryn kalpenevan: Ana kuitenkin huomasi isänsä pelkäävän, sillä häntä silittävä käsi vapisi hiukan. Ana avasi silmänsä ja sitten hän nuolaisi muutaman kerran Keryn kättä. Hän olisi nuollut useammankin kerran, mutta Kery veti kätensä pois. Eikä se ollut mitenkään ihme, sillä Keryä inhotti ajatus, että hänen tyttärensä nuoli häntä!"Kendar sanoi, että kunnioittaa kaikkia, jotka kunnioittavat Kerya."Fera kertoi ja nyökkäsi hyväksyvästi varaskomentajalle."Sinulla on hyvä suhde tiikeriin."Kery nyökkäsi jännittyneenä, sillä Fera ei ollut selvästikään kertonut kaikkea. "Lisäksi Kendar sanoi, että sinun, Kery, ei tarvitse olla huolissaan hänestä. Ja että sinä olet hänen mielessään koko ajan."Ana oli tyytyväinen, että Fera oli kertonut kaiken, mitä hän oli sanonut tälle. Hän tunsi kuinka Kery alkoi taas rapsuttaa häntä, tällä kertaa ihan ajatuksen kanssa.
"Kendar on hyvä tiikeri."Kery vain mumisi. Hän oli myös hiukan nolostunut, tuntiessaan helpottuneisuutta siitä, että Ana piti häntä yhä isänään, eikä isäntänä tai johtajana. Sillä heillä oli ollut hiukan aiemmin kunnon riita ja Ana oli silloin painunut pois ovet paukkuen ja kun häntä ei ollut kuulunut, Kery oli huolestunut hänestä ja löytänyt hänet lopulta vankilasta. Ana oli ollut suorittamassa tehtäväänsä ja kuullut aatelisten puhuvan komentaja Kerysta ja siitä, että tämä oli menettänyt otettaan. Silloin Ana oli suuttunut ja huomaamattaan muuttunut ihmiseksi, jolloin hänet oli sitten huomattu.
Kun Kery oli hakenut Anan vankilasta, he olivat joten kuten sopineet riitansa. Kumpikin oli sen jälkeen varonut sanojaan (tai siis Kery oli, Ana nimittäin oli ollut koko ajan tiikerin muodossa, yhtä yötä lukuun ottamatta).
"Mutta nyt minun on jo aika lähteä puhumaan ritareilleni, koska lähtö on jo tänään."Xyan sanoi nousten seisomaan. Hän käveli ovelle ja jäi sitten kummastuneena odottamaan, katsoen tiikeriin.
Ana vilkaisi ovella olevaa komentajaa. Sitten hän siirsi katseensa isäänsä, joka nyökkäsi. Ana liukui sängyltä ja hän löntysteli läpän luoske.
"Kuinka pitkään matka kestää?"Kisaraki kysyi nuorelta komentajalta.
"Varmaan kuunkierron."Xyan sanoi ja nyökkäsi sitten Kerylle."Pidämme huolta tiikeristäsi, jos se vain pitää huolta ritareistani."Äkkiä Ana tajusi, mistä oli kyse. Hän oli vasta palannut ja nyt jo hänelle oli laitettu tehtävä! Ana kääntyi katsomaan jälleen isäänsä, joka istui mahdollisimman ilmeettömänä. Xyan astui jo teltan läpästä ulos. Ana oli kerrankin neuvoton: hän ei olisi halunnut seurata komentajaa vaikka velvollisuus kutsui. Paljastaakseen neuvottomuutensa, hän laskeutui makuulle mahdollisimman hämmentyneen näköisenä.
"Ja tuossa muka sinun hyvä suojelijasi!"Eruka nauroi raikuvasti ja hakkasi käsiään polviinsa vedet silmissä. Häntä huvitti kun paljon kehuttu suojelija ei näyttänyt osaavan tehdä mitään, ilman Keryn käskyä.
"Kendar, mene ja ole kunnolla."Kery sanoi ja nyökkäsi Analle. Häntä ihmetytti, mikä tytölle oli tullut. Yleensä Ana oli innoissaan lähtenyt toisten matkaan. Ana nousi seisomaan ja käveli mahdollisimman nöyränä isänsä luokse. Korvat olivat luimussa ja hän oli hiukan kyyryssä, katsoen kuitenkin Keryä. Kun hän pääsi isänsä luokse, hän nousi takajaloilleen ja painoi valtavat tassunsa sängyn reunaa vasten ja sitten hän nuolaisi suurella kielellään isänsä poskea. Hämmästyksekseen muut komentajat, nauravia Erukaa ja Eulaiaa lukuun ottamatta, huomasivat Keryn silmien kostuvan. Mies näytti muuttuneen täysin tiikerin seurassa tai kun vain puhuttiin tiikeristä. Mies paijasi Kendaria ja suuteli sitten leveää otsaa.
"Ja minä luulin sinua osaavaksi, Kery! Et edes osaa kouluttaa tiikeriä! Tuo tiikerihän on vaaraton! Jopa kissanpentukin on vaarallisempi."Eruka läähätti pyyhkiessään vesiä silmistä. Eulaia nyökkäili Erukan mieliksi, mutta hän varoi sanomasta mitään, sillä hänellä oli kuitenkin sen verran järkeä, ettei puhunut pahaa tiikeristä, joka näkyi olevan niin lähellä Keryn sydäntä.
"Sinä!"Kery murahti ja ponkaisi jaloilleen. Mutta hän ei kerennyt sanoa mitään muuta. Ana oli ollut nopeampi. Tyttö oli raivostunut kuullessaan komentajan arvostelevan hänen isäänsä, joka oli todella osaava työssään. Ana karjaisi niin että maa tärisi ja sitten hän otti yhden loikan päästäkseen Erukan luokse. Ennen kuin kukaan kerkesi tehdä mitään, Eruka oli painettu sänkyä vastan ja miehen ilme oli muuttunut pelokkaaksi. Ana paljasti hampaansa ja hän otti miehen miekkakäden suuhunsa ja puristi leukansa hitaasti yhteen. Hän tiesi, miten peloitella ihmisiä, joten kun hän tasaisesti puristi leukojaan yhä tiukemmin yhteen, aatelismainen komentaja alkoi huutamaan.
"Kendar, ei!"Kery huusi. Samassa Ana irroitti otteensa ja sitten hän vielä murahti Erukalle, mutta juoksi sitten tottelevaisesti isänsä luokse."Hillitse itsesi."Kery mumisi ja sipaisi vielä tyttärensä päätä."Menehän nyt ja hoida työsi. Inaya on myös siellä."Ana otti varovaisesti isänsä käden suuhunsa ja sitten hän kääntyi niin, että Eruka näki, mitä hän teki. Erukaa näytti alkaavan yököttää kun Ana piti isänsä käsivartta suussaan. Mies hieroi kipeää kättään uskaltamatta kuitenkaan näyttää vihaisuuttaan. Sitten Ana irroitti otteensa ja muutamalla loikalla katosi teltasta. Xyan odotti teltan ulkopuolella ja lähti sitten kävelemään harjoituskenttää kohti tiikeri vierellään.
"Kummallista, miten Kery pitää sinua taitavana."Xyan sanoi Analle mietteliäänä. Anasta tuntui oudolta, että ei-yan puhui tiikerille kuin vertaiselleen. Mutta hän saisi siihen vastauksen matkan aikana. "Ja Inaystakin oli puhe. Ilmeisesti hänkin tietää olemassaolostasi. Kummallista, sillä Inaya mahtailee yleensä teoillaan ja tietämyksellään."
"Xyan tulee!"Mustahiuksinen ritari puuskahti ja pian komentajan ja tiikerin piiritti muutama ritari ja velho. Inaya katsoi ällistyneenä tiikeriä.
"Miksi Kendar on seurassasi?"Inaya tivasi komentajaltaan. Ritarit katselivat uteliaina tiikeriä, joka puolestaan haisteli maata.
"Hän tulee mukaamme. Me kuulemma hoidamme häntä, koska Kery lähtee vaaralliselle tehtävälle."Xyan selitti. Sanat eivät saaneet Inayan epäilevää katsetta häipymään.
"Kery on ennenkin lähtenyt retkille ja Kendar on pärjännyt hyvin yksinkin."Inaya sanoi kärkevästi. Xyan mulkaisi velhoaan, joka ymmärsi äkkiä mistä oli kyse.
"Xiun, sinä saat kunnian hoitaa komentaja Keryn tiikeriä."Xyan sanoi äkkiä.
"En minä osaa hoitaa tiikereitä!"Nuori ritari parkaisi vaikka olikin utelias.
"Hetkinen, hetkinen! Kendar on opetettu hyökkäämään ihmisten kimppuun. Jos haluatte, ettei hän hyökkää kimppuunne kun hiiviskelette naisten luokse, teidät täytyy esitellä. Se on merkki, ettei hän hyökkää missään nimessä kimppuunne."Inaya sanoi äkkiä ja nyökkäsi sitten komentajalleen."Esittele itsesi ja sitten heidät."
"Kendar, minä olen Xyan. Tuo tummaihoisin on Bare, sitten on naistenmies Xanal, hiljainen Daja ja toinen vitsiniekka Jeril."Bare oli selvästi tane ja hän oli joukon lihaksikkain ja leveäharteisin. Xanal oli komea ja hänellä oli tasainen kultainen rusketus. Daja oli selvästi muita vaaleampi. Hänellä oli vaaleat hiukset ja kullanruskeat silmät ja hän vain nyökkäsi tervehdykseksi. Jeril, jolla oli miekkamestarin merkki rinnassaan, hymyili tiikerille avonaisesti ja iski jopa silmääkin. Hänellä oli kuparin ruskea iho ja miehen suora nenä ja korkeat poskipäät kertoivat tämän olevan aatelisperäinen ja yan. "Sitten tässä ovat Wisga ja Xiun."Wisga oli En's Binin lailla wagi. Mies kantoi myös hänen lailla taistelusauvaa. Hänellä oli mustat, harteille ulottuvat lainekkaat hiukset ja hiukan viiksiä. Xiun oli kaikista nuorin, Anan ikäinen, ja hänellä oli syvänsiniset silmät ja vaaleanruskeat hiukset. Kullan hohtoinen iho sai silmät näyttämään maailman viattomimmilta. Miehen hiukset olivat noin viiden tuuman pituiset ja miehen leveä rintakehä ja -hartiat kilpailivat Baren mittasuhteissa lihaksikkaiden käsivarsien lisäksi.
Miehillä oli siniset juuri sopivat tunikat ja yhtä siniset housut, jotka oli vyötetty mustilla vöillä. Jokainen ritareista oli saanut valita oman aseensa ja sen kyllä huomasikin: Wisga kantoi taistelusauvaa, Jerilillä oli ainoa pistomiekka, Barella oli tappara ja Xanalilla ja Dajalla oli lyömämiekat, joissa oli myös eroa: Xanalilla oli kaksikätinen ja teräinen miekka kuten komentajallaankin, Dajalla oli kyllä kaksiteräinen mutta sitä pystyi käyttämään yhdellä kädellä.
"Entä sinä, Inaya?"Xanal kysyi kummastuneena.
"Minä tunnen Kendarin."Inaya sanoi ja kyykistyi, jolloin Ana meni puskemaan päällään velhon käsivartta."Miten Kery oikein antoi sinulle tiikerinsä? Hän antaa vain jos tuntee jonkun ritareista kunnolla, eikä hän tunne ritareitasi."
"Mutta tuntee sinut."Xyan sanoi pahoitellen.
"Tarkoitatko, että minun lomani loppui nyt?"Inaya tokaisi. Xyan nyökkäsi hiukan. Inaya huokaisi syvään muka pahoillaan. "No, jos minä lähden mukaan, minun ei tarvitse hoitaa sitä, mutta jos en..."
"..niin sinä hoidat Kendarin."Xyan lopetti ja hänen velhonsa kohautti harteitaan.
"Sopii, lähden mukaan. Vaikka Kendar ei ole mitenkään työläs."
"Mutta eikö hän olekaan velho?"Xiun kysyi osoittaen pussia tiikerin kaulassa. Inaya pudisti päätään, joka sai ritarit perääntymään.
Ana oli kaksikymmentäkesäinen tyttö, jolla oli vaaleat, lyhyeksi leikatut hiukset ja vihreät tuikkivat silmät. Hän olisi kuulunut Ritaripihalle, mutta nyt hän istui Searamassa, vankilassa. Hänen seuranaan olivat vain punasilmäiset rotat ja pimeä selli. Muissa selleissä oli valittavia vankeja, joista Ana oli ainoa naispuolinen.
Hän ei näyttänyt ylimistön eikä talonpojan tyttäreltä, hänellä oli yllään vain musta tunika vyötettynä mustalla vyöllä sekä mustat housut työnnettyinä yhtä mustiin saappaisiin. Jos hän ei olisi ollut vankilassa, hänellä olisi ollut vyöllään nuoliviini ja selässään pitkä metsästysjousi ja taistelusauva, mustan viitan alla. Ana oli wagi ja istui nyt sellissä odottamassa tuomiotaan. Hänet oli löydetty hiippailemasta erään aatelisperheen talossa ja se oli yleensä vakava rikos.
"Meillä on ongelma."Komentaja Xyan sanoi ja istahti sängylleen, joka sijaitsi komentajien teltassa. Xyan oli komentajista nuorin ja hänellä oli yllään valkoinen tunika ja siniset housut. Asevyöstä roikkui huotra, jossa oli kaksikätinen ja teräinen lyömämiekka.
Xyanin vasemmalla puolella istui kaksi samannäköistä miestä. He olivat kaksoset. Miehillä oli tummanruskeat hiukset ja kummastakin huokui auktoriteetti. He olivat hyvin varteenotettavia, varsinkin jos olisi ollut kyse johtajuudesta. Heissä oli vain yksi ero: toisella oli vierellään laukku ja toisella oli tupessa pitkä tikari.
"Ja millainenkohan tämä ongelma on?"Xyan vilkaisi puhujaa. Komentaja erottui selvästi muista: Hän ei ollut lihaksikas eikä hänestä huokunut arvovalta. Pikemminkin mies muistutti possua. Ainakin hän oli syönyt hyvin ja piti huolta ulkonäöstään: ohuet rasvaiset hiukset oli vesikampauksella tiukasti päätä myöten, vaatteet olivat siistit ja puhtaat. Mutta muuten.. Miehellä oli inhottavat nappisilmät joista näkyi selvästi halveksunta ja mies näytti muutenkin olevan puhtausintoilija.
"Olisi mukava tietää, Xyan." Nainen lausui pehmeällä äänellä.
"Minä taidan tietää, jos kyse on siitä salaliitosta." Komentaja Gashilla oli jo harmaata hiuksissaan ja ahavoituneilla kasvoilla oli tyyni ilme.
"Ei kai se liity siihen kuninkaan tyttären touhuihin?" Gisme oli todellakin jotain sellaista, mitä monikaan ei ollut ikinä voinut komentajan olla, kuten ei Erukankaan. Gismellä riippui toisesta korvasta jonkinlainen hammas, joka oli pistetty korvanlehden läpi ja hänellä kulki pitkä arpi vasemman posken yli. Siinä missä Gash tuntui rauhalliselta, Gismestä sai vaarallisen vaikutelman. Gismen vieressä oli kuin kopio Erukasta, silmiä ja kasvonpiirteitä lukuun ottamatta. Eulaiallakin oli pelastusrengas vyötäröllä. Hänkin näytti halveksivan nuorta komentajaa, mutta Xyan huomasi Eulaian vilkaisevan Erukaa, kuin odottaen hyväksyntää.
"Olette hyvin selvillä asioista."Xyan sanoi ja nyökkäsi hiukan."Asia koskee sekä salaliittoa, että prinsessa Lisayan tekemisiä. Lisaya on saanut isänsä suostumaan, että hän saa vierailla isänsä puolesta Tanyan kuninkaan, Kiushyn, luona. Hän haluaa tavata samalla sulhasensa. Ja mitä salaliittoon tulee, meidän täytyy mennä selvittämään se asia... Kafriin."Xyan kertoi ja pudisti päätään."Mutta yksi asia vaivaa minua. Kuningas Sekare haluaa, että minulla on mukanani jonkinlainen suojelija ritareilleni. Kuulemma ritarisi, Fera, olivat tehneet viimeksi huonon vaikutelman kuningas Kiushyyn."
"Suojelija?"Gash kysyi hyvin hämmästyneenä kuulemastaan. Hän siveli mietteliäänä lyhyttä, mutta siistiä partaansa. "Jos haluat suojelijan, silloin kannattaa puhua Keryn kanssa."
"Mitä puhua minun kanssani?"Sisään astui vielä yhdeksäs komentaja, joka oli tumma hiuksinen ja hänen silmänsä olivat melkein mustat. Komentaja johti varkaita ja salamurhaajia ja hän oli todella lahjakas työssään. Hän oli kolmenkymmenen kuuden paikkeilla ja hän pukeutui aina mustiin. Nyt komentaja Kery oli tehnyt poikkeuksen ja hänellä oli mustan viitan sijasta verenpunainen ritarin viitta.
"Minä tarvitsisin suojelijan ritareilleni. Heidän kimppuunsa on jo käyty kuusi kertaa ja aina kun he ovat saaneet hyökkääjän kiinni, tämä on tappanut itsensä."Xyan selitti päätään pudistellen. "Emme ole kerenneet kuulustella ketään."
"Hmm.."Kery rypisti mietteliäänä otsaansa istuutuessaan sulavasti sängylleen. "Sanoiko kuningas mitään rajoituksia tämän suojelijan suhteen?"
"No, hänen pitäisi olla huomaamaton kun hän jäljestäisi hyökkääjiä, mutta hänen täytyisi erottua selvästi joukosta."Xyan sanoi olkiaan kohauttaen."En oikein ymmärtänyt määritelmää, mutta toivottavasti sinä ymmärrät. Lisäksi hän sanoi jotain, että se liittyisi Inayaan."Silloin kaikkien hämmästykseksi yleensä niin ilmeettömän Keryn silmät laajenivat ja mies henkäisi syvään.
"Mitä? Oletko varma, että hän sanoi niin?"Kery kysyi ponkaisten seisaalleen. Xyan nyökkäsi epäröiden.
"Tiedät siis."Kisaraki sanoi tyynesti ja virnisti hiukan. "Ei kai se vain ole niin, että sinun täytyy lähteä henkilökohtaisesti sinne?"
"Ei, ei se ole sillä tavoin."Kery sanoi ja pudisti päätään typertyneenä."En vain uskonut, että hänen majesteettinsa ehdottaisi sitä. Hän on aiemmin ollut tätä suojelijaa vastaan, vaikka hän on tehnyt työnsä hyvin."
"Kenestä on kyse?"Fera kysyi kiinnostuneena.
"Ei kenestä, vaan mistä."Kery vastasi synkkänä kuin ukkospilvi. Sitten hän katsoi Xyania vakavana."Annan suojelijan käyttöönne vain, jos Inaya tulee mukaanne."
"Hassua kun mainitsit. Yleensä Inaya tulee mukaan, mutta minä ajattelin antaa hänelle lomaa."Xyan sanoi huvittuneena.
"Eli asia on loppuun käsitelty. Saat etsiä suojelijasi itse."Kery sanoi ja nyökkäsi kuin asia olisi päätetty.
"Kallis suojelija."Kisaraki huomautti veljelleen kun Kuroten kulmakarvat kohosivat hiusrajaan.
"Se todellakin on."Kery sanoi vakavana ja huokaisi syvään."Menetän aina yöuneni kun joudun antamaan suojelijan jonkun käyttöön. Hän on lemmikkini."Kery vastasi.
"Lemmikkisi? Et kai vain sano, että sinulla on nainen?"Kisaraki kysyi ällistyneenä ja purskahti sitten nauruun.
"Ei ole. Hän on kirjaimellisesti lemmikkini. Hän on eläin. Valkoinen tiikeri."Kery tokaisi ja tunsi vahingoniloa nähdessään toisten komentajien epäuskoiset silmäykset.
"Ken tuota uskoo!"Eruka tuhahti halveksivasti."Kukaan ei ole nähnyt valkoista tiikeriä paitsi velhon muodonmuutoksissa."
"Niimpä. Huolestuin, että joku voisi tappaa hänet, joten hän kantaa velhon pussia."
"Mistä hän sellaisen on saanut?"Xyan ei voinut olla ihmettelemättä. Vain velhot pystyivät tekemään legendaarisen pussin, josta erotti velhot eläimistä. Pussi hohti pimeässä aina kun kantaja halusi ja se sisälsi salaisia yrttejä, joita käytettiin voimakkaissa taioissa.
"Inaya teki hänelle sen."Kery vastasi. "Kisaraki, kutsuisitko En's Binin ja sano hänelle, että tuo samalla lemmikkini."
"Miten vain haluat. Olen innokas näkemään eläimen, jota kutsut häneksi."Kisaraki huomautti ilkikurisesti sulkiessaan silmänsä ja keskittyessään. Hän oli komentajista ainoa, jolla oli vähän magiaa ja hän olikin opiskellut yksinkertaisia taikoja, kuten esimerkiksi toisille ajatuksissa puhumisen.
"Saat hänet heti mukaasi. Mutta muista, vain jos Inaya on mukana."Kery varoitti nuorta komentajaa. Kaikkia huvitti varaskomentajan huolestuneisuus, sillä kyseinen komentaja näytti harvoin tunteitaan muita kohtaan.
"Hyvä on."Xyan sanoi ja heilautti kättään. Sitten hän pysäyttikin kätensä ja katsoi Kerya kummastuneena."Mutta meillähän on hevosia mukanamme. Eikö tiikerit syö lihaa?"
"Kyllä syövät. Mutta Kendar on viisas ja tietää, ettei hevosia saa syödä. Ja tiikerini syö vain paistettua lihaa."Kery selitti.
"Niinkö?"Fera odotti myös innoissaan tiikerin tapaamista. Hän oli yan ja yanit osasivat puhua eläimille.
"Kendar!"En's Bin huusi. Mies oli musta hiuksinen, keskipitkä, laiha ja voimakas, mutta ei harteikas. Selässään hän kantoi taistelusauvaa. Valkoinen tiikeri, joka oli vasta rojahtanut kentän reunalle, kohotti päätään ja katsoi unisena varaskomentajan läheisintä ritaria. Vain harvat olivat nähneet tiikerin päivänvalossa ja nyt oli harvinainen hetki: tiikeri oli Keryn ryhmän mukana kun nämä harjoittelivat kentällä taistelemista."Tule, meille on töitä."Kendariksi kutsuttu tiikeri nousi hitaasti seisomaan ja venytteli nautinnollisesti, kiirettä pitämättä. En's Bin katsoi sivusilmällä tiikerin tekemisiä. Vaikka hänen komentajansa oli vakuutellut, että tiikeri oli rauhallinen ja tavallinen, hän ei itse uskonut sitä ja tietystä syystä. Hän oli nähnyt ja kuullut Keryn juttelun kun tiikeri oli eräänä yönä ilmestynyt Keryn eteen. Ja komentaja itse ei ollut tietoinen kuuntelijastaan. Mutta En's Bin oli uskollinen komentajalleen, joten hän ei ollut kertonut kenellekään näkemästään.
Tiikeri löntysteli lähemmäksi ja velhon kaulapussi heilui kaulalla askelten tahtiin. Moni olisi pelännyt tiikeriä, jos olisi tiennyt, ettei tiikeri ollut oikeasti velho. Mutta jokaisen, joka näki tiikerin, Kendarin ja En's Binin kävellessä kohti komentajien telttaa, silmissä tiikeri oli vain velho.
En's Bin seisahtui teltan läpälle ja taputti läppään. Ei mennyt kauaakaan kun hän sai luvan astua sisään.
Kendariksi kutsuttu tiikeri tallusteli varaskomentajan perässä telttaan, jossa istui yhdeksän komentajaa. Tiikeri, jota Kery kutsui heidän ollessa kahden Anaksi, ei ollutkaan käynyt aiemmin teltassa. Hänen tyydytykseen kuului kahdeksan huokausta kun komentajat näkivät villipedon.
"Se on suurempi kuin luulin."Fera sanoi ällistyneenä. Lumen valkoinen, musta raitainen tiikeri oli seisahtunut heti teltan läpän eteen.
"Komentaja."En's Bin sanoi ja kumarsi komentajalleen kohteliaasti ja viittasi sitten suureen tiikeriin."Toin Kendarin, kuten pyysitte.”
"Kiitos, En's Bin. Voit poistua."Kery sanoi ja ritari perääntyi tottelevaisesti teltasta. "Tässä on, hyvät ystäväni, tiikeri Kendar. Salainen suojelija."Ana haukotteli tahallisesti näyttääkseen suuret ja pitkät hampaansa. Sitten hän tallusteli mahdollisimman tiikerimäisesti Keryn eteen ja alkoi puskea komentajan jalkaa ja kehrätä kuin kissa. Ana tiesi, ettei Kery, hänen oikea isänsä, pitänyt siitä.
Ana oli nuorena ollut iloinen ja aurinkoisesti hymyilevä lapsi, joka tuntui puhkeavan kukkaan aina kun hän näki isänsä tai äitinsä. Mutta hänen ollessa kaksitoista, hän oli nähnyt kuinka hänen äitinsä murhattiin tukehduttamalla tyynyllä. Isä oli ollut silloin poissa ja hän oli pelännyt tavattomasti. Siitä yöstä lähtien hän oli muuttunut. Aurinkoinen hymy oli enää vain harvojen hetkien ilo ja kun hän oli kolmetoista vuotiaana tajunnut osaavansa muuttua tiikeriksi, hän oli alkanut yhä useammin pitää hahmostaan. Joten hänestä oli tullut tiikeri Kendar. Hän oli alkanut seurata isänsä jalanjälkiä ja viisitoistavuotiaana hän oli osannut taistella sekä ihmis- että tiikerimuodossa ja hän oli rukoillut isäänsä ottamaan hänet joukkoonsa. Ja niin hänestä oli tullut suojelija. Vaikka Kery oli yrittänyt kieltää, oli tullut aika, jolloin hän oli tarvinnut tyttärensä taitoja ja siitä lähtien hän oli kuulunut joukkoon, vaikka komentaja ei vieläkään pitänyt ajatuksesta. Keryn lisäksi vain Anan äidin veli, velho Inaya, tiesi asiasta. Ja koska velho oli ollut Anan suosikki sukulainen, mies oli päättänyt auttaa Anan suojelemisessa tekemällä tälle kaula pussin. Sekä Kery että Inaya olivat ylpeitä tytöstä, vaikka he piilottivatkin sen taitavasti sisäänsä.
"Kendar."Kery sanoi pehmeällä äänellä ja rapsutti hajamielisesti tiikerin päätä.
"Mistä tuo tiikeri erottaa, ketkä ovat vihollisia ja ketkä ei? Eivät ritarini ainakaan halua usuttaa ketään vihollisten kimppuun vaan he haluavat pitää huolta itse itsestään."Xyan huomautti.
"Sinä voit sanoa, että sait tiikerini hoitoon, koska minulla on vaarallinen tehtävä."Kery huomautti."Ja voit antaa jonkun nimikkoritarin, joka pitää huolta Kendarista."Ana ei voinut olla murahtamatta vastaukseksi. Hän ei pitänyt kyseisestä ajatuksesta."Mieluiten sellaiselle ritarille, jonka kimppuun hyökkääjät ovat mieluummin käyneet."
"Eli Xiun. Jostain kumman syystä hän on ollut uhri. Varmaankin siksi, koska hänen isänsä on herttua."Xyan sanoi ja katsoi tiikeriä uteliaana."Mutta miten tuo tottelee ketään?"
"Ei se tottelekaan."Kery sanoi."Paitsi silloin kun on tarvis."Ana lopetti kehräämisen ja sitten hän käveli nuuskimassa jokaista komentajaa, ärsyttääkseen isäänsä. Mutta kun hän pääsi komentaja Erukan tykö, hän kiersi komentajan kaukaa. Erukasta huokui halveksunta ja mies haisi voimakkaasti hajusteille kuten komentaja Eulaiakin. Se oli kuvottavaa. Lopulta hän meni Feran kohdalle ja katsoi naista suoraan silmiin. Hän tunsi kuinka komentajatar yritti ottaa häneen yhteyttä. Ja Ana halusi kaikkien saavan tietää, mitä mieltä oli, joten hän antoi yhteyden muodostua.
"Minä kunnioittaa sinua, Kendar."Fera lausui mielessään tuijottaessaan tiiviisti tiikerin silmiä.
"Minä vastata kunnioitukseen. Mutta kunnioituksen saavat vain ne, jotka kunnioittavat isäntääni."Ana vastasi.
"Minä kunnioitan isäntääsi. Miksi hän huolestunut sinusta?"Fera ei voinut olla ihmettelemättä.
"Minä isännän lemmikki. Minä huolissaan hänestä. Sanoa isännälle, ei huolissaan minusta. Minulla aina mielessä isäntä."Ana sanoi. Häntä harmitti vain yksi asia tiikerimuodossa: se, ettei hän voinut vastata isälleen niin kuin halusi. Hän olisi halunnut kertoa, että oli yhtä huolissaan isästään kuin tämä hänestä. Ana lopetti yhteyden ja palasi takaisin isänsä viereen. Tällä kertaa hän kuitenkin hyppäsi sängylle, joka natisi uhkaavasti hänen allaan. Mutta siitä huolimatta hän käpertyi kiinni isänsä kylkeen ja sulki silmänsä.
"Puhuitko?"Kisaraki kysyi innostuneena. Tiikeri oli nuuskinut hänen kättään ja siirtynyt sitten vain tyynesti eteen päin. Vain Erukan, Eulaian ja Feran kohdalla oli tapahtunut jotain muuta. Eulaian ja Erukan tiikeri oli kiertänyt kaukaa ja Feran luona tämä oli vain tuijottanut komentajatarta.
"Kyllä vain."Fera sanoi ja nyökkäsi. Kukaan ei huomannut Keryn kalpenevan: Ana kuitenkin huomasi isänsä pelkäävän, sillä häntä silittävä käsi vapisi hiukan. Ana avasi silmänsä ja sitten hän nuolaisi muutaman kerran Keryn kättä. Hän olisi nuollut useammankin kerran, mutta Kery veti kätensä pois. Eikä se ollut mitenkään ihme, sillä Keryä inhotti ajatus, että hänen tyttärensä nuoli häntä!"Kendar sanoi, että kunnioittaa kaikkia, jotka kunnioittavat Kerya."Fera kertoi ja nyökkäsi hyväksyvästi varaskomentajalle."Sinulla on hyvä suhde tiikeriin."Kery nyökkäsi jännittyneenä, sillä Fera ei ollut selvästikään kertonut kaikkea. "Lisäksi Kendar sanoi, että sinun, Kery, ei tarvitse olla huolissaan hänestä. Ja että sinä olet hänen mielessään koko ajan."Ana oli tyytyväinen, että Fera oli kertonut kaiken, mitä hän oli sanonut tälle. Hän tunsi kuinka Kery alkoi taas rapsuttaa häntä, tällä kertaa ihan ajatuksen kanssa.
"Kendar on hyvä tiikeri."Kery vain mumisi. Hän oli myös hiukan nolostunut, tuntiessaan helpottuneisuutta siitä, että Ana piti häntä yhä isänään, eikä isäntänä tai johtajana. Sillä heillä oli ollut hiukan aiemmin kunnon riita ja Ana oli silloin painunut pois ovet paukkuen ja kun häntä ei ollut kuulunut, Kery oli huolestunut hänestä ja löytänyt hänet lopulta vankilasta. Ana oli ollut suorittamassa tehtäväänsä ja kuullut aatelisten puhuvan komentaja Kerysta ja siitä, että tämä oli menettänyt otettaan. Silloin Ana oli suuttunut ja huomaamattaan muuttunut ihmiseksi, jolloin hänet oli sitten huomattu.
Kun Kery oli hakenut Anan vankilasta, he olivat joten kuten sopineet riitansa. Kumpikin oli sen jälkeen varonut sanojaan (tai siis Kery oli, Ana nimittäin oli ollut koko ajan tiikerin muodossa, yhtä yötä lukuun ottamatta).
"Mutta nyt minun on jo aika lähteä puhumaan ritareilleni, koska lähtö on jo tänään."Xyan sanoi nousten seisomaan. Hän käveli ovelle ja jäi sitten kummastuneena odottamaan, katsoen tiikeriin.
Ana vilkaisi ovella olevaa komentajaa. Sitten hän siirsi katseensa isäänsä, joka nyökkäsi. Ana liukui sängyltä ja hän löntysteli läpän luoske.
"Kuinka pitkään matka kestää?"Kisaraki kysyi nuorelta komentajalta.
"Varmaan kuunkierron."Xyan sanoi ja nyökkäsi sitten Kerylle."Pidämme huolta tiikeristäsi, jos se vain pitää huolta ritareistani."Äkkiä Ana tajusi, mistä oli kyse. Hän oli vasta palannut ja nyt jo hänelle oli laitettu tehtävä! Ana kääntyi katsomaan jälleen isäänsä, joka istui mahdollisimman ilmeettömänä. Xyan astui jo teltan läpästä ulos. Ana oli kerrankin neuvoton: hän ei olisi halunnut seurata komentajaa vaikka velvollisuus kutsui. Paljastaakseen neuvottomuutensa, hän laskeutui makuulle mahdollisimman hämmentyneen näköisenä.
"Ja tuossa muka sinun hyvä suojelijasi!"Eruka nauroi raikuvasti ja hakkasi käsiään polviinsa vedet silmissä. Häntä huvitti kun paljon kehuttu suojelija ei näyttänyt osaavan tehdä mitään, ilman Keryn käskyä.
"Kendar, mene ja ole kunnolla."Kery sanoi ja nyökkäsi Analle. Häntä ihmetytti, mikä tytölle oli tullut. Yleensä Ana oli innoissaan lähtenyt toisten matkaan. Ana nousi seisomaan ja käveli mahdollisimman nöyränä isänsä luokse. Korvat olivat luimussa ja hän oli hiukan kyyryssä, katsoen kuitenkin Keryä. Kun hän pääsi isänsä luokse, hän nousi takajaloilleen ja painoi valtavat tassunsa sängyn reunaa vasten ja sitten hän nuolaisi suurella kielellään isänsä poskea. Hämmästyksekseen muut komentajat, nauravia Erukaa ja Eulaiaa lukuun ottamatta, huomasivat Keryn silmien kostuvan. Mies näytti muuttuneen täysin tiikerin seurassa tai kun vain puhuttiin tiikeristä. Mies paijasi Kendaria ja suuteli sitten leveää otsaa.
"Ja minä luulin sinua osaavaksi, Kery! Et edes osaa kouluttaa tiikeriä! Tuo tiikerihän on vaaraton! Jopa kissanpentukin on vaarallisempi."Eruka läähätti pyyhkiessään vesiä silmistä. Eulaia nyökkäili Erukan mieliksi, mutta hän varoi sanomasta mitään, sillä hänellä oli kuitenkin sen verran järkeä, ettei puhunut pahaa tiikeristä, joka näkyi olevan niin lähellä Keryn sydäntä.
"Sinä!"Kery murahti ja ponkaisi jaloilleen. Mutta hän ei kerennyt sanoa mitään muuta. Ana oli ollut nopeampi. Tyttö oli raivostunut kuullessaan komentajan arvostelevan hänen isäänsä, joka oli todella osaava työssään. Ana karjaisi niin että maa tärisi ja sitten hän otti yhden loikan päästäkseen Erukan luokse. Ennen kuin kukaan kerkesi tehdä mitään, Eruka oli painettu sänkyä vastan ja miehen ilme oli muuttunut pelokkaaksi. Ana paljasti hampaansa ja hän otti miehen miekkakäden suuhunsa ja puristi leukansa hitaasti yhteen. Hän tiesi, miten peloitella ihmisiä, joten kun hän tasaisesti puristi leukojaan yhä tiukemmin yhteen, aatelismainen komentaja alkoi huutamaan.
"Kendar, ei!"Kery huusi. Samassa Ana irroitti otteensa ja sitten hän vielä murahti Erukalle, mutta juoksi sitten tottelevaisesti isänsä luokse."Hillitse itsesi."Kery mumisi ja sipaisi vielä tyttärensä päätä."Menehän nyt ja hoida työsi. Inaya on myös siellä."Ana otti varovaisesti isänsä käden suuhunsa ja sitten hän kääntyi niin, että Eruka näki, mitä hän teki. Erukaa näytti alkaavan yököttää kun Ana piti isänsä käsivartta suussaan. Mies hieroi kipeää kättään uskaltamatta kuitenkaan näyttää vihaisuuttaan. Sitten Ana irroitti otteensa ja muutamalla loikalla katosi teltasta. Xyan odotti teltan ulkopuolella ja lähti sitten kävelemään harjoituskenttää kohti tiikeri vierellään.
"Kummallista, miten Kery pitää sinua taitavana."Xyan sanoi Analle mietteliäänä. Anasta tuntui oudolta, että ei-yan puhui tiikerille kuin vertaiselleen. Mutta hän saisi siihen vastauksen matkan aikana. "Ja Inaystakin oli puhe. Ilmeisesti hänkin tietää olemassaolostasi. Kummallista, sillä Inaya mahtailee yleensä teoillaan ja tietämyksellään."
"Xyan tulee!"Mustahiuksinen ritari puuskahti ja pian komentajan ja tiikerin piiritti muutama ritari ja velho. Inaya katsoi ällistyneenä tiikeriä.
"Miksi Kendar on seurassasi?"Inaya tivasi komentajaltaan. Ritarit katselivat uteliaina tiikeriä, joka puolestaan haisteli maata.
"Hän tulee mukaamme. Me kuulemma hoidamme häntä, koska Kery lähtee vaaralliselle tehtävälle."Xyan selitti. Sanat eivät saaneet Inayan epäilevää katsetta häipymään.
"Kery on ennenkin lähtenyt retkille ja Kendar on pärjännyt hyvin yksinkin."Inaya sanoi kärkevästi. Xyan mulkaisi velhoaan, joka ymmärsi äkkiä mistä oli kyse.
"Xiun, sinä saat kunnian hoitaa komentaja Keryn tiikeriä."Xyan sanoi äkkiä.
"En minä osaa hoitaa tiikereitä!"Nuori ritari parkaisi vaikka olikin utelias.
"Hetkinen, hetkinen! Kendar on opetettu hyökkäämään ihmisten kimppuun. Jos haluatte, ettei hän hyökkää kimppuunne kun hiiviskelette naisten luokse, teidät täytyy esitellä. Se on merkki, ettei hän hyökkää missään nimessä kimppuunne."Inaya sanoi äkkiä ja nyökkäsi sitten komentajalleen."Esittele itsesi ja sitten heidät."
"Kendar, minä olen Xyan. Tuo tummaihoisin on Bare, sitten on naistenmies Xanal, hiljainen Daja ja toinen vitsiniekka Jeril."Bare oli selvästi tane ja hän oli joukon lihaksikkain ja leveäharteisin. Xanal oli komea ja hänellä oli tasainen kultainen rusketus. Daja oli selvästi muita vaaleampi. Hänellä oli vaaleat hiukset ja kullanruskeat silmät ja hän vain nyökkäsi tervehdykseksi. Jeril, jolla oli miekkamestarin merkki rinnassaan, hymyili tiikerille avonaisesti ja iski jopa silmääkin. Hänellä oli kuparin ruskea iho ja miehen suora nenä ja korkeat poskipäät kertoivat tämän olevan aatelisperäinen ja yan. "Sitten tässä ovat Wisga ja Xiun."Wisga oli En's Binin lailla wagi. Mies kantoi myös hänen lailla taistelusauvaa. Hänellä oli mustat, harteille ulottuvat lainekkaat hiukset ja hiukan viiksiä. Xiun oli kaikista nuorin, Anan ikäinen, ja hänellä oli syvänsiniset silmät ja vaaleanruskeat hiukset. Kullan hohtoinen iho sai silmät näyttämään maailman viattomimmilta. Miehen hiukset olivat noin viiden tuuman pituiset ja miehen leveä rintakehä ja -hartiat kilpailivat Baren mittasuhteissa lihaksikkaiden käsivarsien lisäksi.
Miehillä oli siniset juuri sopivat tunikat ja yhtä siniset housut, jotka oli vyötetty mustilla vöillä. Jokainen ritareista oli saanut valita oman aseensa ja sen kyllä huomasikin: Wisga kantoi taistelusauvaa, Jerilillä oli ainoa pistomiekka, Barella oli tappara ja Xanalilla ja Dajalla oli lyömämiekat, joissa oli myös eroa: Xanalilla oli kaksikätinen ja teräinen miekka kuten komentajallaankin, Dajalla oli kyllä kaksiteräinen mutta sitä pystyi käyttämään yhdellä kädellä.
"Entä sinä, Inaya?"Xanal kysyi kummastuneena.
"Minä tunnen Kendarin."Inaya sanoi ja kyykistyi, jolloin Ana meni puskemaan päällään velhon käsivartta."Miten Kery oikein antoi sinulle tiikerinsä? Hän antaa vain jos tuntee jonkun ritareista kunnolla, eikä hän tunne ritareitasi."
"Mutta tuntee sinut."Xyan sanoi pahoitellen.
"Tarkoitatko, että minun lomani loppui nyt?"Inaya tokaisi. Xyan nyökkäsi hiukan. Inaya huokaisi syvään muka pahoillaan. "No, jos minä lähden mukaan, minun ei tarvitse hoitaa sitä, mutta jos en..."
"..niin sinä hoidat Kendarin."Xyan lopetti ja hänen velhonsa kohautti harteitaan.
"Sopii, lähden mukaan. Vaikka Kendar ei ole mitenkään työläs."
"Mutta eikö hän olekaan velho?"Xiun kysyi osoittaen pussia tiikerin kaulassa. Inaya pudisti päätään, joka sai ritarit perääntymään.