Ingress

Isilmírë sanoi:

Eh? Mistä sen tietää, kuinka kauan joku portaali on ollut jonkun hallussa?

Click to expand...

Ei sitä suoraan näekään, mutta jokaisesta valloittamisesta menee viesti commiin ja huhutaan, että jotkut ovat väsänneet sovelluksia, jotka muistavat valloitetut portaalit. Puhutaan Excel-taulukoista. Niin tai näin, tikkerinmetsästäjät tuntuvat tekevän pitkiä ajomatkoja vain yksittäisten portaalien vuoksi ja ne sattuvat olemaan aikaa sitten napattuja portaaleja.

Meillähän on miitti tulossa vuodenvaihteessa ja Ingress-pelaajana suurin huolenaiheeni luonnollisesti on se, miten Sojourner-putkeni säilyy keskeytyksittä. Vuorokauden aikana häkkään ainakin yhden portaalin ja Sojournerini ei katkea. Tässä kohtaa on mehukas väärinkäsityksen paikka: portaali voi olla mikä tahansa, ei jokin tietty. Jälkimmäiseen sääntöön uskova näkee paljon vaivaa häkätäkseen juuri yhtä ja samaa portaalia kerran vuorokaudessa, kunnes hänelle selviää määräisen ja epämääräisen artikkelin välinen ero englanninkielisissä peliohjeissa. A portal, ei the portal. No, joka tapauksessa katsoin hyvissä ajoin muutama viikko sitten Intel-karttaa ja siitä selvisi, että lähin tai ainakin järkevin portaali on Pyhällössä entisen ilmavalvontatornin kohdalla. Se ei ole ihan tienposkessa, mutta Lapjärven lähin ruokakauppa on sen lähellä, joten se olisi hyvä paikka lauantaista käväisemistä varten. Näin portaalin tiedoista, että se oli smurffin nimeltä Teraslapanen hallussa.

Eilen vilkaisin Intelissä portaalia uudestaan ja se oli edelleen Teraslapasen hallussa ja sen resonaattorit olivat täynnä. Tämä aiheutti epäilyksen siitä, että kyseessä oli Teraslapasen tikkeri. Jotta tikkerin huoltaminen ei unohtuisi, sille ladataan lisäenergiaa päivittäin. Silloin se jatkaa tikittämistään, ellei joku toinen pelaaja kaappaa sitä. Ihan varma en kuitenkaan voinut olla. Ehkä Teraslapanen vain tapaa syöttää portaalille ylimääräisiä energioitaan, jotta saisi Recharger-mitaliaan kiillotettua. Portaalin resonaattorirakenne ei myöskään ollut tikkereille ominainen. Useimmiten tikkeriin laitetaan vain yksi resonaattori, jotta se erottuisi mahdollisimman huonosti Intel-kartassa. Teraslapanen oli täyttänyt kaikki resoslotit klassiseen 8-7-6-6-5-5-4-4-tyyliin. Se näytti tavalliselta portaalin kaappaamiselta, jossa ei odotetakaan kovin pitkää hallussapitoa.

Miksi piittaan siitä, onko portaali jonkun smurffin tikkeri vai ei? Pelin kirjoittamattomien sääntöjen mukaan kaikki vastapuolen portaalit ovat vapaata riistaa. Jos näen jossain sinisen portaalin, voin tehdä siitä vihreän ilman tunnontuskia. Yhtä lailla en närkästy liikaa, jos minun nappaamiani portaaleja riistetään minulta. "Älä kiinny liikaa portaaleihisi" on pelin tärkeimpiä sääntöjä. Pelaan kuitenkin omalla tyylilläni ja jos haluan olla aiheuttamatta ylenmääräistä mielipahaa muille pelaajille, niin se on minun asiani. Tikkerinmetsästyksen vastakohta on niiden jättäminen rauhaan. Mutta oliko tämä portaali tikkeri vai ei? Mistä saisin sen tietää?

Skannerin yhteydessä olevassa commissa ei juuri keskustella. Oman puolen väen kanssa kommunikoimiseen on parempia ja ennen kaikkea luotettavampia keinoja ja vastapuolen kanssa voi jutustella Cross Faction -chateissa. Commissa lähinnä huudellaan ja moikkaillaan satunnaisesti. Teraslapasen tavoittamiseksi se kuitenkin oli tällä hetkellä paras keino, joten laitoin kenen tahansa pelaajan näkyville viestin:
Laxorm: @Teraslapanen ---

Tuo oli yhteydenottopyyntö pelaajalta toiselle. Toinen olisi yhtä hyvin voinut jättää sen huomiotta, mutta Teraslapasta kiinnosti saada tietää, mitä asiaa minulla oli. Olin hänelle tuntematon pelaaja, kuten hänkin enimmäkseen minulle. Hän siis vastasi viestiini varsin lakonisesti:
Teraslapanen: @Laxorm ?

Nyt kun yhteys oli auki, menin suoraan asiaan:
Laxorm: @Teraslapanen Onko eräs IVT yhden Salen lähellä tikkerisi vai vapaata riistaa?

Kas tässäpä kysymys. Omien tikkereiden sijainnit pidetään yleensä salassa myös oman puolen pelaajilta, saati sitten vastapuolen. Sen tiedostaen kysyin portaalia mahdollisimman epämääräisesti, jotta vain sen omistaja tunnistaisi sen. Teraslapanen mietti pitkään ennen vastaamista. Hän varmaankin aprikoi motiivejani. Miksi kalastelin tietoja hänen portaalistaan? Hän päätti pelata varman päälle:
Teraslapanen: @Laxorm Ammu pois vaan

Hän yritti tehdä portaalista mahdollisimman epäkiinnostavan minulle. Se ei ollut hänen tikkerinsä, ihan tavallinen joskus napattu random-portaali vain, ei mitenkään tärkeä hänelle. Olin mahdollisesti aloitteleva tikkerinmetsästäjä, joka halusi tuottaa maksimaalisesti mielipahaa hänelle. Hän ei halunnut uskoutua minulle peläten, että pettäisin hänet. Siksi näytin korttini:
Laxorm: @Teraslapanen Meillä on lähistöllä miitti vuodenvaihteessa ja jossain täytyy käydä ylläpitämässä Sojourneria. En ota samalla uniikkia, jos se on tikkerisi.

Tämä paljasti aikeeni. Olin joka tapauksessa menossa käymään portaalin luona häkkäämässä sitä ja jos se ei olisi kenenkään tikkeri, niin valtaisin sen kiillottaen Pioneer-mitaliani. Minulla on nyt tililläni 1165 valloitettua uniikkia ja mitalini on väriltään kultainen. Teraslapanen näki tiedoistani, että olen 14. tason sammakko, eli jos haluaisin vallata hänen portaalinsa, niin hän ei pystyisi estämään sitä paitsi seisomalla portaalin vieressä, eikä sekään auttaisi jarvistamista vastaan. Oli hänen etujensa mukaista tarttua siihen oljenkorteen, että olen tosissani enkä halua ottaa toisen tikkeriä, joten hän vastasi typottaen:
Teraslapanen: @Laxorm Ok, kiitos, jätä pystyyn sitten van

Hän kiitti minua teosta, jota en ole vielä tehnyt. Saatan portaalilla pamauttaa yhden heikkotehoisen pommin, jotta hän saisi tietää vierailustani sen luona, mutta se ei riitä portaalin vahingoittamiseen. Commissa en enää huutele, etten vetäisi ylenmääräistä huomiota portaaliin. On parempi, etteivät edes oman puolen pelaajat saa tietää tikkereistä, sillä puolta voi vaihtaa ja entisiä liittolaisia alkaa vainota.

Tuon viestin lähettämisen jälkeen pari muuta smurffia oli tehnyt kenttiä, joiden kulmaportaalina Teraslapasen tikkeri oli. En siis voinut jättää sitä kokonaan rauhaan. Pommieni voimakkuus ei antanut sijaa millekään kirurgiselle operaatiolle, joten annoin paukkua, kunnes kenttä putosi alas. Siinä vaiheessa portaalista oli vain yksi reso hädintuskin hengissä. Yhdenkin päivän lataamattomuus olisi maaduttanut sen, mutta Teraslapanen lähetti sille etänä lisää energiaa. Tikkeri pysyi, kunnes joku toinen sammakko kaatoi sen. Mielestäni hoidin tilanteen ihan okei. Olisin voinut helposti tuhota koko portaalin, mutta olin luvannut olla tekemättä niin. Kentän pystyyn jättäminen taas olisi ollut liiallista armollisuutta, varsinkin kun sen pystyttäjälle en ollut luvannut mitään. Isilmírën kanssa käytiin portaalilla ja hauskaa oli.

Nyt viikonlopun vietin yksin muun perheen lomaillessa kaukomailla. Ilman Ingressiä olisin varmaan tehnyt vain pakolliset kauppareissut ja muuten istunut tietokoneen edessä tai löhönnyt sohvalla telkkaria katsellen. Sen sijaan vietin paljon aikaa ulkona ja pyöräilin&kävelin kilometritolkulla. Eilen olin vajaat kymmenen tuntia muualla kuin kotona. Osansa oli uudella Pokémon Go -pelillä, joka hyödyntää Ingress-portaaleja. En ole vielä kummoinenkaan Pokémon-kouluttaja, mutta salien valtaaminen käy minulta leikiten. Tiedän ensinnäkin, mistä niitä voi etsiä. Tavallinen pogoilija näkee ympäristöstään vain sen verran, mitä skanneri paljastaa. Minä näen Ingressin karttasovelluksesta kaikkien portaalien paikat ja useimmissa niistä on ainakin pokestop, joissain gym. Siksi toisekseen olen jo ennestään käynyt niiden luona useamman kerran.

PoGo houkuttelee ihmisiä Ingressin luokse jo karttasovellusten vuoksi, mutta kun he huomaavat, kuinka keskeneräinen peli Pokémon Go vielä on valmiiseen Ingressiin verrattuna, saamme rutkasti lisää aktiivisia ingressaajia. Joskus puolen vuoden päästä vasta PoGo on oikeasti pelattavassa kuosissa.

Mekin olemme käyttäneet hyödyksi Ingress-tietoutta Marion pokemoneilussa. Tänään lähden Stadiin kuoron side quest -keikalle Ruttopuistoon, ja Mario tulee mukaan, koska haluaa katsastaa "portaalipuiston" pokémon-tarjonnan.

Alkuinnostuksen jälkeen on pogoiluni jäänyt vähiin ja kaupungilla pidän Ingress-skanneriani auki Poksuttimen sijaan. Olen niin lähellä viidettätoista tasoa Ingressissä, kun taas PoGon tasoilla ei tunnu olevan mitään väliä. Jälkimmäisen sosiaalinen puoli somessa on niin paljon merkityksettömämpää. Ketään pogoilijaa ei kiinnosta saavutukseni pelissä, kun taas ingressaajat hurraavat jokaiselle mitalilleni, jos vain viitsin kertoa heille niistä. Osansa toki on ollut raudallakin: aiemmassa luurissani Poksu pyöri todella hitaasti ja epäluotettavasti, mutta Ingress hurisi hyvin. Enää ei suorituskyvyillä ole juuri eroa, mutta pogoilu ei silti kiehdo.

Mulla vähän sama, sikäli kun nyt jaksan pelata kumpaakaan. PoGoa on päivitelty silleen, että vaikkapa bussimatkoilla ei enää käytännössä pysty pelaamaan ollenkaan, ja kun mulla ei varsinkaan näin talvisaikaan ole mihinkään asiaa kävellen, niin eipä tule pelailtua. Nyt halloween-eventin aikaan avasin pelin pariin kertaan ja sain jopa pari uutta otusta, mutta muuten peli ei oikein tarjoa motivaatiota. Olen tätä joutanut analysoimaankin ja todennut, että Ingressissä olen paljon aktiivisempi toimija: jos en ole ihan umpisinisellä kasiportaalialueella, pystyn yleensä tekemään jotain pientä, kun taas PoGossa lähinnä kävelen ympäriinsä ja odottelen että ilmestyisikö johonkin jotakin .

Mä en ole edes ikinä onnistunut Ingress-sosiaalistumaan, en oikein jaksa muutenkaan tutustua ihmisiin ja commissa joskus tuli vastaan sellaista äiä-läppää että ei oikein naispelaajana tullut superinnostunut olo yrittää änkeä porukoihin. Porukkapelaaminen olisi varmaan tehokkaampaa, mutta yksinäisyydestä, sunnuntaipelailusta ja pitkistä tauoista huolimatta onnistuin vihdoin tällä viikolla pääsemään kymppitasolle. Jotain ovat Nianticilla tehneet siis oikein

Kumma, naispelaajat ovat usein kehuneet Ingress-yhteisöjen tasa-arvoista asennetta. Commihölinät nyt ovat asia erikseen. Itse asiassa niitä simuloidaan CF-TG-ryhmässä (cross faction eli puolien yhteisiä touhuja, TG=Telegram, erityisesti sammakoiden käyttämä ryhmäkeskustelupalvelu) nimeltään Ölinä, jossa rangaistaan vain passiivisuudesta. Asiallisempia keskusteluita varten on toisia ryhmiä. Kokeile toki yhteisöjä. Jollet halua fyysisesti tavata ketään muuta, niin sekin käy, vaikket sitten pääsekään kaikkiin ryhmiin mukaan siinä pelossa, että oletkin oikeasti kaksoisagentti.

Se oli varmaan joku yksittäinen urpo joita varmaan mahtuu ihan kaikkialle mukaan, eikä kyseessä edes ollut mikään supernaisvihamielinen juttu, mutta tulipahan sillä hetkellä huono fiilis. Taidan kyllä ollakin jossain smurffiyhteisössä, mutta hyödyllisempi keskustelu taitaa olla Hangoutsissa, johon liittämistä en ole jaksanut pyytää, vaikka joskus ajattelinkin että pitäisi. Olisihan niitä häppeninkejä joihin voisi mennä paikan päällekin, mutta mulla on se "kaikki tuntee jo toisensa, en osaa puhua kellekään ja kaikki pitää mua sen takia outona" -kynnys. Ja ihan tykkään hiippailla itsekseni tekemässä omia pikkutuhojani ja -rakennelmiani.

L15 tuli täyteen viime torstaina ahkeralla glyphaamisella. Olin uhannut pidättäytyväni pelaamisesta tupla-AP-viikkoina, mikä on suunnilleen pahin uhkaus, mitä voi aktiivisille vastustajille tehdä niinä aikoina. Tasonnousu tunki invin niin täyteen tavaraa, että jouduin alkaa tyhjennellä sitä portteihin jo perjantaina, päivää ennen kuin olin aikonut pyörtää pyhät sanani. Minussa ei ole riittävästi ilkeämielisyyttä oikeasti tehdä jotain niin pahasti vastustajan suunnitelmia sotkevaa. Eipä silti, että olisin nyt pysynyt aktiivismurffin perässä. Seuraava taso siintää niin kaukana, että tuplapisteet eivät ole riittävä peruste aktiivisuuden nostamiseen ja kamatkin alkavat loppua. 16-tasosta on sentään tehty hiljattain houkuttelevampi, sillä huhujen mukaan vain sen tasoiset pelaajat pääsevät tulevaisuudessa ehdottamaan uusia portaaleja.

Eilen illalla sattui huvittava tapaus. Olin pyytänyt kahta sammakkoa autoilemaan laavuportaalin luokse kaatamaan sieltä viuhkamaisesti lähtevän kenttärykelmän. Laavu sijaitsee suhteellisen lähellä paikkakunnan ainoaa L16-smurffia, joka viime kuukausina on viettänyt enimmäkseen hiljaiseloa. Nyt sammakot paistoivat makkaraa nuotiolla laavun edessä kun he huomasivat skannereistaan, että joku pudotti ja nosti avaimia lähistöllä. Skanneri näytti aika tarkan suunnan, johon hakeutua tutkimaan pusikoita ja sieltähän löytyi smurffi piileksimässä. Tämä oli yllättyneen ja nolon näköinen paljastuttuaan. "Vakoiletko sä meitä?", toinen sammakoista kysyi ja sai hämmentyneen "Ehkä"-vastauksen. Kun sammakot lähtivät laavulta, smurffi piileskeli vielä puun takana.

Kaksi vuotta meni kuudennentoista tason saavuttamiseen, mutta se johtui vain laiskuudestani. Joskus vuosi sitten paikkakunnalle muutti uusi smurffi, jonka toivotin tervetulleeksi pudottamalla maahan kuutosbursteja hänen kotiaan lähellä olevan portaalin ympärille. Olin napannut portaalin houkuttelevan pienillä resoilla. Hän paineli kirkkaasti ohitseni XVI tasolle asti. Alkuvuoden pakkasissa opetin PoGon puolelta tulleen nuijapään fieldaamaan ja äskettäin toteutin hänen laatimansa edistyksellisen fieldaussuunnitelman. Tänään pudotimme yhteistyössä toistakymmentä kulmaa Turun ja Tampereen peittäneestä smurffisipulista. Nämä tuplapisteiden päivät ovat innostaneet muutkin kuin tällaisen väsähtäneen rupikonnan pelaamaan tosissaan.

Muut AR-pelit ovat vieneet aikaani Ingressiltä. En lopultakaan ole erityisen sosiaalinen pelaaja ja PoGo-kopio Draconius Go'ssa minua viehättää se, että olen paikkakuntani ainoa kultaliigan pelaaja. Ainoat vastustajani ovat pelin luomia. Moni lopetti pelaamisen herkkusienien eli NPC-vastustajien vuoksi, mutta minusta ne tuovat sopivasti haastetta ja vaihtelua itseään toistavaan peliin. Eipä silti että pitäisin loputonta toistoa mitenkään pahana juttuna. Siitä todistakoon Mikko useiden Knights-erien tuomalla todistusaineistolla. Ja taas pyörii noppa. Tule hyvä vitonen, älä tule paha kutonen!