Isosena oleminen

En tästä löytänyt vielä mitään täältä joten kirjoitin itse.

Tänään kävin läpi isoskoulutuksen viimeiset vaiheet. Takana on 80 tuntia oppitunteja jne. En malta odottaa että pääsen isoseksi kesän ensimmäiselle rippileirille. Jos jollain on kokemusta ja neuvoja niin jakakaa ne. Kiitos!

Kokemusta on kyllä muutamalta vuodelta jostain vuosien takaa. En tiedä osaanko niin hirveästi neuvoja antaa. Jos jännittää niin kannattaa muistella miten itse näit isoset omalla leirilläsi. Suunnilleen samalla tavalla hekin näkevät sinut. Jos jännität raamiksia tms. niin kannattaa ajatella että jännitys yleensä harvoin näkyy ulospäin niin pahasti kuin sen itse luulee näkyvän.
Ole oma itsesi ja pidä hauskaa. Ripari on isosen silmin paljon hauskempi kuin leiriläisen.

Niin olen kuullut. Isoset kuulemma katselivat elokuvia sillä aikaa kun leiriläiset olivat oppitunnilla. Ja eihän se varsinaisesti jännitä kun kaikki muut isoset on meikäläisen hyviä kavereita. Leiriläisistäkin osa.

Meillä ei ollut sellaisia ylellisyyksiä kuin telkkareita, mutta sen sijaan nauroimme itsemme kipeiksi useammin kuin kolmesti päivässä. Lojuimme patjoilla ja pidimme hauskaa. Oikeasti suunnittelimme iltaohjelmia, mutta kun ei ollut kamalaa hoppua niin ehdimme pitää kivaa siinä samalla. Joskus menimme suohon harrastamaan suojuoksua tai järvelle veneilemään tai uimaan. Joskus vaan otimme aurinkoa tai leikimme tyynysotaa.

Minullakin ensi kesänä ensimmäinen isosuus edessä. En ainakaan toistaiseksi osaa jännittää, leiri on vasta heinä-elokuun taitteessa, ehtii sitä panikoida myöhemminkin.
Koulutusjakson alussa olin varma itsestäni, loppupuolella aloin mm. käytännön harjoittelun kautta epäillä itseäni. Eräällä koulutusleirillä lavastettiin tilanne, jossa leiriläisistä yksi ei esimerkiksi 7. leiripäivänä ollut käynyt suihkussa kertaakaan eikä sinne suostunut menemäänkään ja muut alkoivat valittaa asiasta; toinen oli tilanne, jossa yksi isosista poltti ja houkutteli leiriläisen mukaan, ja niin edelleen. Aloin epäillä, onko minusta todella ratkomaan vastaavanlaisia tilanteita, ja olin jo varma etten hae isoseksi ollenkaan. Vetäjä kuitenkin sanoi rohkaisemalla, että ei moni muukaan varmasti tiedä, mitä olisi vastaavassa tilanteessa tehnyt, eikä koskaan voi tietää kaikkea ennalta. Se rohkaisi, ja päätin kuitenkin hakea, ja yhdelle leirille pääsinkin.
Meille koulutuksessa opetettiin, että leiriläisten vapaa-aikahan se on isosen pääasiallinen työaika; silloin on huolehdittava, että ketään ei syrjitä, puhuta rumia, livistetä tupakalle tai vastaavalle ja niin edelleen. Listaa voisi jatkaa loputtomiin niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä.
Kokemusta ei siis minullakaan toistaiseksi ole, mutta neuvoja; Sinä olet se pomo, leiriläiset saavat pitää hauskaa keskenään, mutta sinun tehtäväsi on valvoa, että hauskanpito sujuu. Raamiksissa ei tarvitse ahdistua hiljaisuudesta, eikä antaa suoraan vastauksia, vaan pitää ystävällinen äänensävy, ja rohkaista. Pysyä aiheessa. Ei liian tiukasti, mutta niin, että kaikilla on mukavaa ja mahdollisuus suunvuoroon. Opeta, älä jaa vastauksia. Itse pitää lähteä leikkeihin mukaan, vaikka nolottaisikin. Itsensä ja oman maineensa voi välillä riskeerata hyvän maun rajoissa, jonkun se nolo rooli sketsissä on tehtävä kuitenkin, että leiriläisillä on hauskaa. Tsemppiä!

Kiitos tsempistä! Pitänee pian hakea jollekkin leirille.

Ehkä tärkeintä varsinkin ensimmäisen vuoden isosen on muistaa, että tänä vuonna on siellä riparilla periaatteessa työntekijänä. Vaikka leiriläisistä tulisi hyviäkin kavereita, on vetäjien vedettävä aina yhtä köyttä, kaverileiriläisille ei voi antaa vapauksia, jotka on yhteisissä säännöissä kielletty jne. Ja vaikka muiden vetäjien tyylistä ei tykkäisikään, ei heitä haukuta leiriläisten kanssa.
Ja vaikka onkin samaa poppoota papin ja nuoriso-ohjaajien kanssa, on kuitenkin hyvä muistaa, että saa olla vain isonen. Leiriläiset voi tulla kysymään vaikeita, silloin ei tarvitse hävetä ettei osaa vastata, vaan ohjata ohjaajien luo, sitä varten he siellä ovat.

Tärkeä juttu on myös mun mielestä, että ei ole leirillä yhtä, ja sitten leirin jälkeen toista. Ei kannata esittää leirillä täydellistä uskovaa, jos leirin ulkopuolella kulkee 666-paidat ja pentagrammit päällä. Olla sitä mitä on

Juuri tuota samaa meillekin sanottiin isko-leirillä. Ja kaikkien noiden lisäksi vielä se, että ketään ei jätetä yksin. Ja jos lauletaan jotain niin ei olla heti: "mikstääkumeainalauletaantätä?" vaan ollaan mukana laulamassa, sillä muuten sama asenne tarttuu leiriläisiin jne. Ja leikkeihin mennään mukaan vaikka se olisi vähän noloa. Kuten meidän viisas nuoriso-ohjaajamme sanoi: "pitää uskaltaa heittäytyä mukaan", eikä heti sanota: "ei tätä ku tää on nii tylsää, leikitää mieluummin ponileikkii ku se on kivempaa". Meidän pappikin sanoi että nykyajan rippileirin leikit eivät ole läheskään yhtä noloja kuin ennen vanhaan. Ja niistä tuli muutama pervo esimerkki . Kiitos kullanarvoisista neuvoista kaikille!

Jos nolottaa ja ujottaa, kannustan olemaan siinäkin oma itsensä: Sillä voi rohkaista vastaavassa tilanteessa olevaa kanssaleiriläistä, ja luomaan luotettavaa ilmapiiriä, jossa ujotkin voivat keskustella ja olla omia itsejään. Luotettavuus ja aitous on oppimisasioissa joskus paljon tärkeämpää, kuin sisältö. Tai ainakin yhtä tärkeää!

Hei, yksi isonen täälläkin! : ) Ensi viikolla on leiri! <3
Takana on kaksi kolmasosaa ikosta, ensi vuonna saan sitten enemmän palkkaa. Nytkin olen kyllä tehnyt jo aika paljon hommia leiripestini eteen. Vähän jännittää se, etten tunne leiriltä muita kun nuorisotyöntekijän ennestään. Kyllähän minä muita isosia näin iko-päivässä, mutta...

Leireillä on ollut hauskaa aina, ja olen 100% leiri-ihmisiä. Se siinä vaan on outoa, että en tunne ihmisiä. (Okei, minullä ei kyllä pitäisi olla valittamista. Ilmoittauduin Jamboreelle Englantiin (kv-partioleiri) tuntematta ketään porukasta. ^^" Noh, kyllä sitä kahden ja puolen viikon aikana tutustui.)

Isoshaku meillä oli jo ennen joulua, ja tulokset tuli tammikuun alussa.

Eihän se nyt nolostuta eikä ujostuta. Niin ja Celeb, ei se raha siinä tietenkään ole tärkeintä! Meillä moni tuli isos leirille vaikka he eivät tienneet että siitä saa palkkaa. Meidän palkka siitä oli vissiin jotain 7€ päivältä. Nyt ilmoittautumaan isoseksi>>>>

Palkkaa?! Maksetaanko isosille nykyään palkkaa? Meidän isosjengi sai aikanaan leirin päätteeksi joko srk:n nuorisotoiminnan collegepaidan (olivat muuten parhampia ja kestävimpiä laatuaan mitä olen ikinä päälläni pitänyt) tai lahjakortin kristilliseen kirjakauppaan*. Parilta rippileiriltä olen kyllä itsekin saanut palkkaa, mutta olin silloin hommissa apuohjaajana enkä isosena eli työnkuva oli toisenlainen.


* Sen kerran kun valitsin lahjakortin paitakokoelman kartuttamisen sijaan hommasin sillä mitä mainioimman Jaakko Löytyn OmakuvA-kokoelman.

Joissain seurakunnissa on isosille maksettu jo pitkään
jonkinlainen korvaus tai palkka. Meillä Nokialla tämä
oli käytäntönä (erikoisleirejä lukuunottamatta) jo
10 vuotta sitten. Joillain seurakunnilla on ilmeisesti
ollut talous kunnossa ja isosten asiaa ajaneita
pappeja ja nuorisotyöntekijöitä. Leiripaitoja tehtiin
monella leirillä itse ja ne ovat melkein ainoat
konkreettiset muistot niiltä ajoilta.

Kaikkea sitä onkin nuoruuden hölmöydessä tullut tehtyä.

Incánus sanoi:

Joissain seurakunnissa on isosille maksettu jo pitkään
jonkinlainen korvaus tai palkka. Meillä Nokialla tämä
oli käytäntönä (erikoisleirejä lukuunottamatta) jo
10 vuotta sitten. Joillain seurakunnilla on ilmeisesti
ollut talous kunnossa ja isosten asiaa ajaneita
pappeja ja nuorisotyöntekijöitä.

Click to expand...

Vähän taitaa riippua myös siitä, kuinka aktiivista isostoiminta noin yleensä on ollut. Jos väkeä on muutenkin liiaksi asti, palkattomuus on hyvä tapa karsia vähemmän motivoituneita poies. (Nurmeksen srk:ssa makseltiin palkkaa joka kerta [kuusiko niitä kaikkiaan tuli?] kun olin isosena, sitä vastoin muistelen että pikkuveli ja jokunen kaveri olivat erilaisten kristllisten järjestöjen leireillä ihan ilmaiseksi, niille kun väkeä oli muutenkin tunkemassa ihan liiaksi asti.)

Luumäellä on kyllä ollut isosia riittämiin ja monille ripareille on ollut enemmän hakijoita kuin mitä on isosia tarvittu, mutta silti palkka on aina maksettu. Tietenkään Luumäen kokoisessa kunnassa ei voi olla kymmeniä hakijoita samalle leirille, mutta hakijoita kuitenkin on ollut. Se myönnettäköön että riparien poika isosista oli aina pulaa (niin kauan kun itse pyörin niissä ympyröissä).

Pojista taitaa olla aina pulaa, sillä itse tein aikanaan
viisikin leiriä vuodessa, joista kolme saattoi olla
putkeen. Siinä vähän maailma vääristyy, onneksi
leirikeskukseen tuli Aamulehti ja Hesari.

Totta,pojista tosiaan on isosissa pulaa. Meitä on täälä viisi poikaa ja loput 15 on tyttöjä.

En minä todellakaan rahan takia hommissa ole, vaan leirin yleensäkin.

Kuinka vähän siellä oikein on ihmisiä isoshommissa? Meillä kaikki ei pääse ollenkaan leireille, vaikka hakisivat monillekin. Ja kahdelle leirille ei pääse kukaan. Meillä on kolmen taajaman isosten kesken melko kova kädenvääntö siitä, kuka pääsee leirille ja kuka ei. Porukkaa kyllä karsiutuu, kun pitäisi alkaa käydä viikkotapaamisissa ja iltamessuissa, yms. mutta silti on tunkua.

Ja palkkaa on maksettu niin kauan, kun muistan olleeni yhtään kuulolla isoshommien hoitamisesta. (Ja onhan leiri meille ilmainen, hei.) Paitoja ei kyllä tehty ainakaan meidän riparilla. Sekin varmaan riippuu seurakunnasta.

Meillä Ylistarossa on ainakin pulaa poika isosista. Meillä melkein kaikki pääsee leirille isoseksi (leirejä on kolme). Jos ei ekana vuonna niin sitten seuraavana. Ei meidänkään leirillä mitään paitoja ole kyllä tehty =D

Incánus sanoi:

Joillain seurakunnilla on ilmeisesti
ollut talous kunnossa ja isosten asiaa ajaneita
pappeja ja nuorisotyöntekijöitä.

Click to expand...

Hmm. En nyt ehkä ihan näe asiaa kuitenkaan niin, että seurakunnissa missä palkkaa ei ole maksettu ei ajettaisi isosten asiaa tai ei olisi talous kunnossa. Isosen hommat ovat ainakin minun kokemukseni mukaan (eli niin kuin niitä viime vuosikymmenellä Tampereella toteutettiin) varsin sopivia vapaaehtoistyöksi, jonka pohjalta kirkot ympäri maailmaa kuitenkin pitkälti toimivat. Vaikka hommia tehtiin tosissaan välillä ympäri vuorokauden ja polvia myöten suossa, oli se samalla myös omaa vapaa-aikaa ja parhaiden kavereiden kanssa hengailua.

Kiinnostaisi ihan rehellisesti tietää, että mitkä ovat tuon palkkauksen perusteet? Maksetaanko kaikille joku sama könttäsumma vai perustuuko korvaus tehtyihin tunteihin (ja miten ne leiriolosuhteissa lasketaan, entä ilta/viikonloppulisät?) En nyt siis mitenkään ole sitä vastaan että srk:t palkkaavat henkilökuntaa - olen itsekin ollut omassani töissä paitsi em. riparien apuopena myös nuorteniltojen emäntänä. Ensimmäisestä en rehellisesti sanoen muista miten palkka laskettiin, jälkimmäinen oli tuntipalkkauksella. Kumpikaan homma ei välttämättä ollut mitenkään rankempaa kuin isosena olo, mutta ehkä kuitenkin vastuullisempaa, minkä takia palkka kai sitten juoksi.

Sukupuolijako alkoi ihan mietityttämään siinä määrin, että piti kaivaa vanhoja valokuvia esiin ja laskea päitä. En tiedä olenko ollut vähän poikkeuksellisilla leireillä kun monet niistä olivat vaelluksia tai lasketteluleirejä, mutta aika monessa johtoporsaan sukupuolijakauma on melkein tasan vain hitusen tyttöjen eduksi, varsinkin jos siis mukaan lasketaan papit, nuorisotyöntekijät, kanttorit, apupohjaajat ja muu mukana raahattu rekvisiitta. Näyttääpä siltä että yhdellä vaelluksella ihan puhtaasti isosporukassa on jopa selkeä poikaenemmistö (enkä nyt edes laskenut siihen itseäni mukaan. ) Jos kuviin on uskominen, olen ollut kymmenellä leirillä omani mukaan lukien. Yhtä lukuunottamatta niistä on oikeastaan pelkästään positiivisia muistoja (joskin tietty melkein joka leiriltä löytyy aina joku pieni ryppy) - ja siitä yhdestä leiristä tylsän teki se, että vetäjät eivät kertakaikkiaan käyttäneet isosia yhtään mihinkään/tiimi oli valittu huonosti/Lapissa oli pahin mäkäräaika/leiri ei edes ollut vaellus - mutta itse leiriläiset olivatkin sitten keskimääräistäkin ihanampia.