Jääkaappiruno

Kokosin tämän runon kerran ystäväni jääkaapin oveen sana- ja kirjainmagneeteista, jollaisia ainakin Suomalaisessa on myynnissä. Minulla oli hirvittävän hauskaa tätä kasaillessani, nauroin lähes koko ajan tätä työstäessäni, ja pidän lopputuloksesta jollain kieroutuneella tavalla niin paljon, että minun oli lopulta pakko jakaa se täälläkin. Runon synkästä ja masentuneesta sävystä huolimatta tein tämän siis hyvinkin ironisesti, tosin sitä ei ole pakko ymmärtää siten. Minusta se on hieno ihan aidon melankolisenakin runona luettuna. Hioin sitä pitkään, en koonnut sitä ihan sattumanvaraisesti tarjolla olevista sanoista. En kuitenkaan ole muokannut sitä sen jälkeen, koska lopulta olin jokaiseen säkeeseen äärimmäisen tyytyväinen, enkä halunnut epärehellisesti ottaa mukaan mitään, mitä ei niistä jääkaappimagneeteista olisi löytynyt (ei siis välimerkkejäkään). Eli tämä on ihan samassa muodossa kuin se, joka jäi kaverin jääkaappia koristamaan ilmeisesti aika pitkäksikin aikaa. Sillä erotuksella, että tässä on käytössä sekä isoja että pieniä kirjaimia.
__________________________________________________________________________________________________________________________________

Olen pirun ruma
nuorena menen pois

Hiukan itken
nyt en

Elämä on kuvitelmaa
totuus haavetta

Kuolema vapauttaa
tylsiä tuoksuja