Ei voi olla totta! Täällä ei ole keskustelua Jampasta! Uskomatonta, kai täällä nyt muitakin faneja on?
Justiinsa tässä kuuntelen uutta Catching Tales -levyä ja voi että.. Jamppa antaa taas samanlaisella fiiliksellä kuin aikaisemmillakin levyllä. Tätä on ihan mielettömän ihana kuunnella, tulee niin hyvä fiilis.
Kesällähän Jamie oli keikoilla Tavastialla ja Pori Jazzeilla, itse olin jälkimmäisellä keikalla ja fiilis oli siellä aivan upea, pieni mies pianonsa kanssa lumosi koko Kirvatsin. Näkikö kukaan muu jompaa kumpaa keikkaa?
Lempparibiisejä no hmm, All At Sea on mun suuri suosikkini ja nyt uudelta levyltä Photograph.
Ja herra vetää muuten niin hienoja covereita, näistä esimerkkeinä Radioheadin High & Dry ja Jeff Buckleyn Lover, You Should Have Come Over. Oih.
Justiinsa tässä kuuntelen uutta Catching Tales -levyä ja voi että.. Jamppa antaa taas samanlaisella fiiliksellä kuin aikaisemmillakin levyllä. Tätä on ihan mielettömän ihana kuunnella, tulee niin hyvä fiilis.
Kesällähän Jamie oli keikoilla Tavastialla ja Pori Jazzeilla, itse olin jälkimmäisellä keikalla ja fiilis oli siellä aivan upea, pieni mies pianonsa kanssa lumosi koko Kirvatsin. Näkikö kukaan muu jompaa kumpaa keikkaa?
Lempparibiisejä no hmm, All At Sea on mun suuri suosikkini ja nyt uudelta levyltä Photograph.
Ja herra vetää muuten niin hienoja covereita, näistä esimerkkeinä Radioheadin High & Dry ja Jeff Buckleyn Lover, You Should Have Come Over. Oih.
Joka tapauksessa, Twentysomethingilta taattuja ah-biisejä on ainaskin Wind Cries Mary ja Old Devil Moon -coverit, tosiaan tuo All At Sea ja Blame it on My Youth.
Sen mukana tullutta dvd:tä en ole vielä ehtinyt vilkaista, mutta levy näin ensituntumalta kuulostaa loistavalta! Siinä on paljon enemmän kokeiluja suuntaan ja toiseen (eli ehkä sit vähempi jazzia?), mutta kuitenkin kuulostaa ihan ehyeltä kokonaisuudelta. Jamien tyyli on kuitenkin sen verta omintakeinen, että eri tyylimausteilla tehdyt biisit kuulostaa sen omilta. 
. Myös tuo Nothing I do on aika jänskä. Ei ehkä niinkään samantyylinen kuin Mack the Knife (mitä Jami lähti ilmeisesti hakemaan), vaikka onhan sanoitusten ja musiikillisen toteutuksen välillä hieman sitä samaa kontrastia. (Voi muuten olla, että diggailen tuota Fascinating Rhythmia nyt niin paljon sen Porin jatsin takia, kun kappale tuo mieleeni sen osakseen improtun (?) esityksen sen ihme äänitysvempaimen kanssa, muistatko?)
Minut voittaa puolelleen pienillä asioilla... Muutenkin Jamie oli niitä harvoja huippusuosittuja nykymuusikoita, jotka ensinnäkin ovat OIKEASTI todella lahjakkaita ja OIKEASTI nauttivat siitä mitä tekevät. Huomasin heti, että kyseessä oli todella harvinainen monilahjakkuus. Esitetyistä kappaleista mieleen jäi jostain syytä erityisesti hieno versio Nature Boy-biisistä. Niin "suurta" laulua ei moni pysty uskottavasti esittämään. Niin, ja yleensä sellainen poikamainen söpöys ja karisma eivät mahdu samaan ihmiseen, mutta Jamien tapauksessa niin on käynyt. Sekin teki minuun suuren vaikutuksen. Jopa niin suuren, että ostin pari Jamien levyäkin jälkeenpäin. 
