Japani

Tämä Kauko-idässä sijaitseva saarivaltio alkoi herättää intohimoja eräässä toisessa viestiketjussa. Jospa avataan sille oma?

Nykykulttuurissahan näyttää vallitsevan melkoinen Japanin ihailu. Animella ja mangalla on Suomessakin intohimoinen ja nopeasti kasvava harrastajakunta. Itsepuolustuslajeja treenaa suurin piirtein joka toinen. Japanilaisesta rockista puhutaan Konnunkin Musahuoneessa. Japanin samurai-historia kiehtoo ilmeisesti suurin piirtein kaikkia.

Joskus tuntuu siltä, että Japani-friikkailu on jopa paisunut yli äyräidensä. Saahan vierasta kulttuuria ihailla, mutta pahimmillaan Japani-fanitus tuntuu kyllä olevan jokseenkin kritiikitöntä. Japanin historiasta ja nyky-yhteiskunnastakin löytyy epäilemättä myös vähemmän viehättäviä piirteitä.

Kontulaiset voisivat kertoa tässä viestiketjussa mitä he ajattelevat Japanista ja miksi. Mikä Japanissa on kiehtovaa, mikä tylsää, mikä hyvää ja mikä pahaa?

En jaksa nyt tähän kirjoittaa mitään romaaneja, mutta toteanpahan sen, että kyllä taitaa Japanissakin olla tuo länsimaiden jäljittely yleistymässä, ihan kuten täällä itämaisten kulttuurien ihannointi.

Loistava kirja mikä kannattaa lukea on Womansword. Kertoo loistavasti (ei saarnaten eikä syyllistäen) japanilaisten naisten asemasta käyttäen kieltä peilinään. Suosittelen jokaiselle hiemankin Japanista itsestään kiinnostuneelle.

Kritiikitön ihailu on kyllä lähes poikkeuksetta vaarallista tai ainakin tyhmää. Minä olen alkanut viime aikoina fanittamaan Japania aika paljon, mutta olen ehdottomasti kiinnittänyt huomiota myös Japanin negatiivisiin piirteisiin. Yhtenä tärkeänä juttuna maan todella voimakas patriarkaalisuus ja sovinismi. Samoin kun sanonta "naula joka törröttää esillä saa ensimmäisenä iskun". Myöskin japanilaisten tärkeä jako "meihin" ja "gaijineihin" on harmillinen.

Mutta kuten mikä tahansa kulttuuri niin myös Japani on täynnä kiinnostavia, hyviä ja pahoja asioita. Mutta mikä minulle tekee Japanin kiehtovaksi on se että siellä niin moni asia tehdään niin erilailla kuin länsimaissa. Ruotsin tutkiminen ja fanittaminen olisi suhteellisen tylsää koska se on niin samanlainen kuin Suomi.

Aijuu. Minä harrastan taistelulajeja mutta lähes pelkästään Korealaisia ja Kiinalaisia. Olen minä joskus tosi kauan sitten olen harrastanut judoa mutta kyllä parhaat lajit tulevat Kiinasta tai Koreasta (imo ja provo johon en toivo vastausta )

Oon jo jonkun aikaa käyttänyt tilannetta kuvaamaan seuraavaa mietelausetta:
Jos pullottais Japanissa vesijohtovettä ja tois sitä Suomeen, tämä tietty kansanosa ostaisi sitä ilman muuta tuplasti Evianin hinnalla. Ja väittäisi sen olevan huomattavasti parempaa kuin mikään muu.

Piis out.

kaidosetä sanoi:

Jos pullottais Japanissa vesijohtovettä ja tois sitä Suomeen, tämä tietty kansanosa ostaisi sitä ilman muuta tuplasti Evianin hinnalla. Ja väittäisi sen olevan huomattavasti parempaa kuin mikään muu.

Click to expand...

Itseasiassa Japanissa on yhtä hyvä vesijohtovesi kuin Suomessakin. Niitä harvoja maita jossa vettä voi kiskoa suoraan hanasta ilman pelkoa.

Voiko muuten jo tässä vaiheessa sopia että ihan vaan "Japanifanittajat on tyhmiä"-tyyliset viestit voisi jättää suosiolla pois? Uskokaa pois, japanifanittajienvihaajat, kyllä te keksitte parempaakin. Yrittäkää edes.

Jaa. Kai minut voi laskea Japani-faniksi. Sen verran on tullut siitä hehkutettua. Luonnollisesti minä tutustuin Japaniin mangan ja animen välityksellä, mutta jo ennen sitä olin ollut kiinnostunut vieraista kulttuureista. Olin myös aina pitänyt japanilaisia kauniina. Minulla on kavereita, jotka harrastavat jujutsua ja tietenkin olisin halunnut itsekin harrastaa, mutta se ei vain ollut mahdollista. Viime aikoina olen myös kuunnellut paljon japanilaista poppia (meilläpäin animepöppiä). Japanin kieli kuulostaa hauskalta ja näyttää kauniilta. Sitä on aivan pakko alkaa laulaa, jos tuntee vähänkin sanoja. Japanin kulttuurin erilaisuus kiehtoo minua kuten monia muitakin.

Vaikka puolustankin viimeiseen hengenvetoon animea ja mangaa vertailussa länsimaisiin vastineihinsa, täytyy sanoa, että nousevan auringon maasta on tosiaan huonoakin sanottavaa. Eniten minua ovat järkyttäneet hikikomori-tapaukset (eristäytyminen yhteiskunnasta). Japanissa tehdään liian suuri numero koulumenestyksestä. Kauhea stressi alkaa pienestä pitäen. Ihan vauvoillekin on olemassa kouluja. Se ei ole enää tervettä. Kaikki ovat varmaan kuullet niistä koevalmennusleireistä. Entäs sitten, jos joku ei menestykään? Tietysti se on aivan kauhea häpeä. Silloin seurauksena on hikikomori tai pahimmassa tapauksessa jopa itsemurha. Roark mainitsikin jo muista asioista, joista aioin huomauttaa eli sovinismista ja patriarkaalisuudesta.

Minä olen Japani-fani ja se siitä. Ei se (toivottavasti) tarkoita, että olen tyhmä.

Kyra sanoi:

Minä olen Japani-fani ja se siitä. Ei se (toivottavasti) tarkoita, että olen tyhmä.

Click to expand...

Olettaisin, että kaidosetä viittasi vesipullovertauksellaan siihen, kuinka kritiikitön ihailu (uu, japanilaista vettä, pakko saada ylihintaan!) on typerää. Se, että fanittaa jotain kulttuuria ja samalla silti tajuaa siinä olevan huonoja(kin) puolia, ei liene pahasta.

Tarjoan siis kaidosedälle pääni, jos tulkitsin hänen sanomisiaan väärin.

Se, miksi japanilainen kulttuurin on nyt niin in ja pop ja hip, lienee sitten toinen juttu. Juu-uu, se on erilainen ja kiehtova ja kaikkea, mutta miten ihmeessä siitä on noussut juuri nyt niin valtava ilmiö. Sattumaa, vai taitavaa markkinointia japanilaisilta? Välillähän hehkutettiin, kuinka Suomi ja suomalaisuus oli niiiiiin kova juttu maailmalla, erityisesti trenditietoisten sisustajien parissa. Mene ja tiedä, mutta kierretäänkö kulttuureja läpi samaan tapaan kuin vuosikymmeniä? "Tämän vuoden ehdoton trendiykkönen on Japani/Suomi tai 60-luku/80-luku." Ja miten ihmeessä kokonaisesta kulttuurista voidaan tehdä markkinoitava tuote? Niputetaan koko Japani/muu maa yhteen, pariin kliseeseen ja kimalletta päälle? Äh. En erityisesti pidä ajatuksesta, että Suomi on yhtä kuin poro tai Iittalan lasitaide. Itseäni tuo Japani ei erityisemmin kiinnosta, mutta epäilisin ettei sekään maa ole vain animea, samuraita taikka elektroniikkaleluja.

Muoks. Pää sille syötäväksi jolle pää kuuluu.

Lisätään tähän että vesipullovertaus tuli kaidosedältä eikä minulta . Thali saa kuitenkin pitää päänsä, minä en näet syö muuta lihaa kuin kanaa.

Itsekin pidän itseäni jonkinlaisena Japani-fanina, joskin fanitus rajoittuu osaltani Kurosawa-leffoihin, maan historiaan ja ripaukseen mangaa. Minua kiehtoo myös japanilaisten hillitön estetiikantaju ja kauneudenkaipuu. Kuulemma he laskostavat tyhjät muovipussitkin kauniiksi kimpuiksi eivätkä vain runttaa niitä kasaan niinkuin meikäläinen tekee...

Toisaalta kiinnostukseni Japanin menneisyyttä kohtaan sai pahan kolauksen, kun The Rape of Nanking -niminen kirja sai minut lopulta tajuamaan miten hirvittäviä tekoja japanilaiset tekivät Kiinassa ja Koreassa toisen maailmansodan aikana.

Japanilainen kansalliskiihko on yököttävän ruma juttu. Toisaalta sitä on kyllä kaikkien muidenkin maiden kansalliskiihko.

Thalin kommentit olivat tuttuun tapaan teräviä. Moniko meistä Japani-faneista voi oikeasti väittää tuntevansa kyseistä maata ja sen kulttuuria? Tästä seuraakin jatkokysymys: haluaisivatko Japani-fanit itse asua tuossa maassa? Minä en välttämättä haluaisi, vaikka toivottavasti pääsenkin joskus käväisemään siellä turistina. Japanilaisen kulttuurin jännittäviä piirteitä voi onneksi valikoida ja omaksua omaan käyttöönsä tarvitsematta omaksua niiden takaa löytyvää yhteiskuntaa tai elämäntapaa.

Thali sanoi:

Olettaisin, että Theoderic viittasi vesipullovertauksellaan siihen, kuinka kritiikitön ihailu (uu, japanilaista vettä, pakko saada ylihintaan!) on typerää. Se, että fanittaa jotain kulttuuria ja samalla silti tajuaa siinä olevan huonoja(kin) puolia, ei liene pahasta.

Click to expand...

Kaidosetä.

En varsinaisesti ole Japani-fani, mutta mahdollisesti sillä tiellä kuitenkin. Aikidon aloitin ihan muista syistä, mutta tietenkin siellä on tullut vastaan kaikenlaisia japanin tapakulttuuriin ja historiaan liittyviä juttuja, jotka ovat tuntuneet kiehtovilta. Moni treenituttava on viettänyt pidempiäkin aikoja Japanissa, ja tuomisina on ollut kaikenlaisia tarinoita. Joskus kun on tiiviimpiä treeniputkia, tekee mieli alkaa kumarrella ihmisille dojon ulkopuolellakin, vahingossa.

Samurait olivat kiehtovaa sakkia, samoin geishat, joista olen jonkin verran lukenut. Molemmat instituutiot ovat jotenkin leimallisia ja varsinkin geishojen olemassaolo ja siihen liittyvät reunaehdot kertovat minusta varsin pohjimmaisia asioita japanilaisesta kulttuurista, niin hyvässä kuin pahassakin. Nykyaikainen Japani ei ole minusta niin mielenkiintoinen paikka kuin historiallinen oli, mutta toisaalta en ole mikään ekspertti vielä kummankaan suhteen.

Anime ja manga ovat vielä melko vierasta maaperää, mutta perehdyn niiden saloihin veljeni johdolla. Miyazakin jutut ovat tähän mennessä ainoita, josta olen varauksetta pitänyt. Varsinkin animessa tuntuu olevan niin paljon sellaista hassua japanilaista käsittämättömyyttä, johon on vaikea päästä sisälle.

Haluaisin käydä Japanissa esimerkiksi pidemmällä lomamatkalla, mutta tuskin haluaisin elää siellä. Näin pintapuolisesti katsottuna se vaikuttaa melkoisen kovalta yhteiskunnalta, varsinkin naisten kannalta. Eräskin asia, jota minun on vaikea hyväksyä, on avioliittojen rakkaudettomuus, jota ainakin jossain välissä pidettiin normina.

Theoderic sanoi:

Thalin kommentit olivat tuttuun tapaan teräviä. Moniko meistä Japani-faneista voi oikeasti väittää tuntevansa kyseistä maata ja sen kulttuuria? Tästä seuraakin jatkokysymys: haluaisivatko Japani-fanit itse asua tuossa maassa? Minä en välttämättä haluaisi, vaikka toivottavasti pääsenkin joskus käväisemään siellä turistina.

Click to expand...

Minusta ainakin tuntuu, että Japanin kanssa on vähän sama asia kuin kaikkien muidenkin asioiden kanssa. Mitä enemmän niistä oppii sitä vähemmän tuntee tietävänsä. Japanin kulttuuri on niin käsittämättömän laaja asia.

En minä ainakaan haluaisi Japanissa asua. Minä olen niin tottunut Suomen väljyyteen ja minusta jo Helsingissä on kauhea tungos. Japanilaisilla on tungoksesta taatusti aivan eri käsitys kuin meillä. Ehei, se ei sopisi minulle.

Thali dekryptasi mun sanomiset ihan oikein. Hommahan nyt on vaan niin, että turhan monen japaninfanin suusta tulee semmoisia sammakoita, että ranskalaiset milloin vaan leikkelisivät ne auki ja tarjoilisivat kolmen tähden Michelin ravintolassa. Tai ehkä mä vaan osun aina näihin mätiin omeniin.

Jos ihminen on vakaasti ja ihan aikuisten oikeasti sitä mieltä, että /kaikki/ länsimainen kulttuuri on paskaa ja /kaikki/ japanilainen on automaattisesti ainakin kaksikertaa parempaa, niin kyllä jossain päässä on vikaa.

Ja tästä jpop/jrock ilmiöstä en sano yhtään mitään.

Piis out.

kaidosetä sanoi:

Thali dekryptasi mun sanomiset ihan oikein. Hommahan nyt on vaan niin, että turhan monen japaninfanin suusta tulee semmoisia sammakoita,

Click to expand...

Eiköhän ihan kaikkien. En ole havainnut japanifanittajissa sen enempää sammakoiden tuottamista kuin muissakaan.

Jos ihminen on vakaasti ja ihan aikuisten oikeasti sitä mieltä, että /kaikki/ länsimainen kulttuuri on paskaa ja /kaikki/ japanilainen on automaattisesti ainakin kaksikertaa parempaa, niin kyllä jossain päässä on vikaa.

Click to expand...

Ei suinkaan. Sitä kutsutaan mielipiteeksi. Minusta jollakulla/kaikilla on täysi oikeus olla sitä mieltä että vaikka Ambomaa on miljoona kertaa parempi kuin Amerikka. Se ei katsos ole minulta pois. Sitten jos tuota jatketaan tähän suuntaan "ja kaikki japania huonompi pitää tuhota/tappaa/kieltää" niin ollaan menty pahalle puolelle.

Saako japanilainen itse olla tuota mieltä?

Ja tästä jpop/jrock ilmiöstä en sano yhtään mitään.

Click to expand...

Sano ihmeessä, mutta oikeassa topikissa.

Itse tykkään animesta ehkä suurimmaksi osaksi siksi että ne on niin hyvin piirretty. Mangaa en ole paljoa lukenut ja itsepuolustus lajit ei kiinnosta tippaakaan. Japani kiinnosta kyllä hyvin paljon. En minä sitä osaa selittää.
Dir en Grey ja muut japanilaiset bändit soittavat kyllä todella hyvä musiikkia.

Mutta hassua on nykyään se että jos joku juttu on hirveän suosittu niin ei halua olla muitten kanssa samaa mieltä vaan on sitä vastaan.
Että jos noi moni tykkää niin minäpä tokasen että:
Miksi sä noista tykkäät? Mä en näe siinä mitään.
Monet haluavat tykätä vain asioista mistä monet muut eivät.

Tässä minun mielipiteitäni... Anteeksi jos puhun tässä pelkkää paskaa.

Itseasiassa Thali olet siinä oikeassa että Japani on tämän hetken muoti-ilmiö. Ja kyllä, muoti-ilmiöt kiertävät, ja osa niiden kiertokulkua on maat. Onhan Amerikkakin ollut Suomessa perin pop. Eipä ole enää. Samoin käy Japani-ilmiölle. Moni joka nyt buumin aikana vilpittömästi ihannoi Japania ja oikeasti uskoo sen kestävän ei ole aiheesta tippaakaan kiinnostunut viiden vuoden päästä. Enkä näe siinä mitään pahaa. Ihmisten mielenkiinnonkohteet muuttuvat ja niillä kriittisimmilläkin kulkevat helposti valtavirran mukana.

En näkisi Japani-buumin takana japanilaisia. Osa muodistahan on suunniteltua ja osa muodin päättäjillekin yllätyksiä. Japani-buumin näkisin olevan ensinnäkin luontaista jatkumoa aluksi tulleelle fantasia-buumille, jota Japani monine mystisine piirteineen täydensi. Toisekseen näkisin sen olevan luontainen tulos jo aiemmin alkaneesta anime-buumista, jonka innoittajaa taasen en osaa lähteä nimeämään. Kolmannekseen se on luontainen lisä jo muutenkin suhteellisen pitkään liikkeellä olleeseen hyvin esteettiseen ja omalla tapaa yksinkertaiseen sisustusmuotiin. Nämä ne vaikuttajat jotka minä osaan nimetä oletettavasti tämän taustalla olleeksi. En usko että tätä buumia on kukaan suunnitellut. Mutta kun se näytti tulevan, markkinat (sisustusmuodin valmistajat, vaatevalmistajat, Hollywood, kansainvälinen kirjallisuus yms.) ovat kyllä täysille repineet tilanteesta kaiken hyödyn irti ja tuoneet buumin kaikkien saataville.

Itse en järin pidä japanilaisesta kulttuurista, näen sen lähinnä suhteellisen mätänä. Yhteiskunta ei järin ihmisarvoa arvosta, ja Japanin historia on järkyttävää tutkittavaa. Mutta eipä näitä asioita Japani-buumi koskekaan eikä niitä Japani-fanit ihannoi. Itsekin kyllä olen sen verran valtavirran mukanakulkija että japanilainen estetiikka ja kuri omalla tavallaan kiehtovat, samoin kuin samurai-kulttuuri. En nyt osaa oikein selittää, mutta yritän. Estetiikan, kurin ja samurai-kulttuurin näen lähinnä olevan negatiivisia (kyllä, jopa sen estetiikan, japanilaisilla liiankin kurinomaista), eniten juuri siksi että minusta ihmisarvo ei niissä ole järin suuri. Jos ihmisarvo voidaan laskea kaavalla (yksi poikalapsi+ siisti koti+ puoliso+ muutenkin moitteeton elämä+ auton merkki ja koko+ pankkitilin suuruus+ vanhemmista ja isovanhemmista huolehtiminen)x saadut arvosanat xsaatu työkokemus= ihmisarvo on jotain vialla. Mutta ne silti kiehtovat minua. Ja niinkuin joku, olisiko ollut Roark sanoi, ainahan voi kaapia itselleen Japanista ne piirteet mistä itse pitää ja jättää ne huonot pois. (ja ei, minusta se vanhempien ja isovanhempien kunnioittaminen on perin hyvä juttu, poikkeuksena muista asioista tuossa kaaviossa, mutta rehellisyyden nimissä sekin piti mainita)

kaidosetä, ensinnäkin: kun mistä tahansa "fanittamisesta" tulee kysymys, löytyy aina ihmisiä jotka eivät tunnu kauhean järkeviltä. Jotkut fanittavat vain koska toisetkin fanittavat ja näistä ei pääse mihinkään. Sitten on kaikenlaisia outoja toisten asioiden leimaajia, jotka haukkuvat asian vastakohtana pidettyä syyttä suotta ja yleensä ajattelemattomasti. Siinä meni off-topic -osuuteni.

Mitäpäs itse... Tärkeimmät kiinnostuksen kohteet Japanissa ovat keskittyneet parin musiikkiartistin, kielen, peliteollisuuden ja animen ympärille. Lisäksi myös Japanin historia kelpaa, mutta olen yleensäkin ottaen kiinnostunut monista historiallisista asioista. Kulttuurista ja tavoista olen hiukan vähemmän innostunut, on tullut luettua kaikenlaista ja muodostettua jonkinmoinen yleiskuva siitä, millaista Japanissa on ja millaista on olla japanilainen.

Japanin kiinnostukseni lähti musiikin kautta liikkeelle, löysin ensin eräästä kappaleesta midiversion, sitten moduulikappaleen ja lopulta ihan MP3:n. Siitä alkoi sitten erittäin hitaasti kasvamaan itselleni uusi musiikkimaku, ihan vertailuna että talvesta syksyyn mennessä koneella oli vain vähän päältä sata kappaletta. Eli siinäkin vaiheessa olin nirsoillut ja valikoinut vain sellaisia, joista pidin. Muut saivat yleensä kyytiä.

Animeen olen kunnolla tutustunut vasta viimeisen vuoden ajan, siitäkin tullut löydettyä huonompia ja vähän parempia tapauksia. Keskiverto anime ei ole sen kummempi kuin jokin keskiverto länsimainen sarjakaan, mutta jotkut sarjat ja elokuvat ovat erittäin loistavia, eikä länsimaisesta kulttuurista taida löytyä näille mitään vastaavaa hyvää - erilaista hyvää kyllä, mitä taas japanilaisilta puuttuu.

Kielestä olen pitänyt siitä lähtien kun sitä ensi kerran laulettuna kuulin. Ihanan vokaalivoittoista ja pidän siitä enemmän kuin englannista. En silti ole saanut itseäni todellisella tavalla opettelemaan kieltä, ehkäpä juuri oikean tarpeen puuttumisen vuoksi. Suurin etu minkä saattaisin saavuttaa, olisi ymmärtää laulujen sanat sekä animea ilman tekstitystä. Siihenpä se sitten pitkälti jäisikin.

Japanilaista peliteollisuutta osaan arvostaa myöskin, sieltä kun tulee välillä erittäin loistavia pelejä. Final Fantasy -sarjan jotkut osat ovat loistoja, mutta on niitä muitakin mukavia tapauksia. En jaksa miettiä nyt sitä enempää.

Jep. Siinäpä jotain. En ole vähään aikaan jaksanut kunnolla Japaniin perehtyä kun on ollut kaikenlaista muutakin mihin keskittyä, joten mitään kauhean syvällistä tekstiä en jaksa vääntää.

Mederit sanoi:

Itseasiassa Thali olet siinä oikeassa että Japani on tämän hetken muoti-ilmiö. Ja kyllä, muoti-ilmiöt kiertävät, ja osa niiden kiertokulkua on maat. Onhan Amerikkakin ollut Suomessa perin pop. Eipä ole enää.

Click to expand...

Miten niin on ollut? Ja ei ole enää? Mitä muuta radiosta tulee (ainakin niiltä suosituimmilta taajuuksilta) kuin amerikkalaista musiikkia. Muutama suomeksi laulettu kappale mahtuu joukkoon, mutta nekin on tehty muistuttamaa jenkkipoppia. Koska olette radiosta viimeksi kuulleet venäjän-, ranskan-, swahilin-, tai japaninkielistä musiikkia? Entä sitten elokuvat. Mitä muita elokuvia esim. Finnnkinon teattereissa esitetään kuin amerikkalaisia? Entä televisiosarjat. Muutama hassu saksalainen poliisisarja ja BBC:n dokumentti mahtuu joukkoon, mutta kaikki muut ulkomaiset ohjelmat ovat amerikkalaisia. Japanilaiset sarjakuvat saattavat olla pop, mutta on kyseenalaista onko japanilainen kulttuuri koko laajuudessaan kovinkaan suosittua. Niin ikään muutama sushi-ruokapaikka ei järkyttäne amerikkalaistyylisten pikaruokaloiden suosiota.

Luulen että Mederit tarkoittaa sitä, ettei amerikkalaisuutta enää ihannoida samalla tavoin kun joskus on. Enkä näe kyllä mitään syytäkään nyky-Amerikkaa ihannoida, etenkin kun jotkut sen piirteet ovat tännekin syöpyneet. Jokatapauksessa, Amerikka ei ole enää niin erikoinen asia kuin se joskus on ollut. Minusta tosin ei Japanikaan niin erikoinen tapaus ole, mutta se on kuitenkin huomattavasti kiinnostavampi juuri nyt. Se ei ole vielä samalla tavoin valtavirtaantunut.

Minun on erittäin vaikea uskoa että nyt olisi meneillä mikään japani-buumi taikka muoti/villitys. Ehkä "tietyssä väestönosassa" (siinä joka tuhlaa aikaansa "joillain foorumeilla") muttei missään tapauksessa yleisesti. Vanhempani edelleen ovat sitä mieltä että japanilainen ruoka koostuu lähinnä valaista jotka nekin syödään suoraan merestä puikoilla. Pikkuveljeni edelleen fanittaa saksalaisia autoja naureskellen japanilaisille kaaroille ja syö reteästi pizzaa, pastaa, kebabia ja hamburilaisia (ja varmaan hänkin kuvittelee että japanilaiset syövät lähinnä valasta pukeutuen sumoasuun). Ukkini ja mummoni katsovat niitä samoja (samaa) jänkkisarjoja (sarjaa Kauniiit ja Rohkeat) kuin ennenkin.

Pilaanko jonkun käsitykset muodista ja sen heilahtelevuudesta paljastaen että Kiinan, Japanin ja Korean historia ja kulttuuri on ollut minulle lähellä sydäntä jo kohta 14 vuotta? Ainut että Japani nyt on viime aikoina hieman korkeammalle noussut. Manga on ollut "se juttu" jo kahdeksan vuotta minulle. Anime osittain sitäkin pidempään.

Ja juu, mangaa, animea ja samuraita voi fanittaa totaalisesti ilman että edes tarvitsisi tietää mikä on japanilaisen naisen asema nykyään, ja että fanittamalla mangaa, animea ja samuraita ei suinkaan anna mitään automaattista hyväksyntään japanilaisen naisen asemalle. Ja judoa voi harrastaa ilman että sillä olisi mitään tekemistä Japanin fanittamisen kanssa.

Mederit sanoi:

Moni joka nyt buumin aikana vilpittömästi ihannoi Japania ja oikeasti uskoo sen kestävän ei ole aiheesta tippaakaan kiinnostunut viiden vuoden päästä. Enkä näe siinä mitään pahaa. Ihmisten mielenkiinnonkohteet muuttuvat ja niillä kriittisimmilläkin kulkevat helposti valtavirran mukana.

Click to expand...

Ja ihan varmuuden vuoksi: en yrittänytkään väittää, että muoti-ilmöiden seuraaminen olisi automaattisesti "pahaa". Kritiikittömyydestä sen sijaan täällä onkin jo puhuttu. Yritin vain tuoda esiin sen, että yleensä näiden trendien aikaan kulttuurit, vuosikymmenet ja niin edelleen kutistetaan aika rankalla kädellä muutamaan kliseeseen. Ja se on mielestäni valittettavaa, ikävää, ellei jopa kuluttajien aliarviointia. Feng shui on pari kiveä parvekkeella ja sitä rataa.

Se, kuka sitten muotivirtauksia sun muita trendiaaltoja luo, on ikuisuuskysymys. Kuluttajat, tuottajat, kriitikot, mainonta, sattuma.. En tosissani väittänytkään, että japanifanien taustalla olisi iiiivil japanilaissalaliitto. Siksi sen lauseen perässä oli se legendaarinen, mutta ah niin usein huomiotta jätetty silmäniskuhymiö. Kuten tässäkin.