Joogailu?

Ite rakastan joogaa, en oo kyllä sitä kauheen kauaa harrastanu, ja nytkin teen sen ihan oma toimisesti; videoiden ja kirjojen ohjaamana.

Siitä sanotaan että se on rentouttavaa ja ns. lieventää stressiä. Ja mun mielestä toi on totta, on ihana herätä aamulla, avata kaihtimet, saada auringon säteet suoraan naamaan ja ruveta joogaan. Ja sen jalkeen on hyvä olo!

:arrow: Että mitäs mieltä ootte joogasta?
:arrow: Ootteko itte kokeillu ja saanu samat fiilikset siitä kun mää?
:arrow: Jos ette oo, aijotteko kokeilla? Jos ette, miks?
:arrow: Vai onko pelkkiä negatiivisia ajatuksia? ... Ja sillee...

Ite suosittelen, ainakin kokeileen. Jos vaan on aikaa ja innostusta! :wink:



Merri vain muutti otsikon kapsittomammaksi

Joogaa ei ole tullut pahemmin kokeiltua, mutta haluaisin kokeilla. Se saattaisi olla ihan mukavaa. Mut en ole vielä paremmin syventynyt joogan saloihin tutustunut.
(tästä ei välttämättä synny kunnon keskustelua, jos hyvin vähän ihmiset harrastavat joogaa. Ei millään pahalla)

Aloin pari kuukautta sitten käydä jogatunneilla ja se on ollut tämän vuoden fiksuimpia päätöksiä.

Joogani on meditatiivista hatha-joogaa. Suurin osa tunnista yleensä vain istutaan tai maataan, mutta tuntien paras anti onkin, että opettaja on tarjonnut mitä mainioimpia työkaluja rentoutumiseen. Tunnin jälkeen olo on ollut lähes poikkeuksetta loistava. Niitä samoja keinoja on oppinut pikkuhiljaa käyttämään myös muussa elämässä.

Erilaisia liikkeitä olen oppinut jonkin verran, mutta ne eivät tunnukaan itse tarkoitukselta. Myöskään opettajan puheille erilaisista energioista ja niiden virtaamisista en anna paljonkaan painoarvoa. Hän itsekin kehottaa ihmisiä poimimaan opetuksesta sen mikä tuntuu itselle sopivimmilta. Minulle riittää se, että jooga saa tuntumaan oloni hyväksi ja minut aidosti rentoutumaan.

Harrastan astanga-joogaa tai ns. "voimajoogaa". Fyysisesti suht. raskasta ja haastavaa notkeuden kannalta. Ideana on päästä meditatiiviseen tilaan tiettyjen liikesarjojen vaatiman keskittymisen kautta. On siinä siis todella paljon muutakin mitä henkisyyteen tulee (ja kaikkeen yleensä), muttei tähän millään saa kaikkea; toivottavasti tuosta sai jonkinlaisen kuvan minkälaista se on

Joogatunnin jälkeen on aina aivan mahtava olo ja meillä on aina silloin tällöin kokoontumisia treeniporukoiden kanssa ja yhteisiä matkoja jne. Mukavaa porukkaa on...hmm, what else...no, suosittelisin että ainakin kannattaa kokeilla jos ei muuta Well worth it.

Mulla on lyhyt ja erittäin mukava jooga-kokemus. Eli pikku-ukkoa odottaessani kävin viime syksynä ja talvena äitiysjoogassa.

Oli hyvä kokemus. Jooga oli meille isomahoille sopivaa - rentoutumista, venymistä, synnytykseen valmistautumista. Olin jo ekassa synnytyksessäni huomannut hengitystaidon hyödyn, sillä voi auttaa kipuun hyvin, ja tehdä olonsa mukavaksi. Tuolla joogassa me tehtiin erityisesti odottaville passeleita juttuja ja ne synnytysharjoitukset tulivat oikeasti käytännössä tarpeeseen. Eli puhisin ja puuskutin ja konttailin sängyllä ja rentouduin tukea vasten istuessa kuin räsynukke ja muuta sellaista. Erittäin hyvä juttu!

Niin, ja sillä puhinalla, puuskutuksella ja rentoutumisella selvisin synnytyksestä hienosti. En tiedä auttoivatko ne, sängynlaidan puristaminen vai miehen alaselän hieronta, mutta selvisin kipulääkkeettä (mikä ei ole tietenkään mikään ihannetavoite, mulle vaan kävi niin) ja suhtkoht siedettävällä ololla. Vain loppua kohden tuli lievä epätoivo ja teki tiukkaa hengitellä 'oikeaoppisesti' ja rentoutua...

Mutta että tällainen kokemus. Oikein suositeltavaa, minun mielestäni.

Ai kun mukavaa, kun tämän topikin löysin.
Tänään sain ensimmäisen kosketuksen joogaan, kun liikkatunnilla kokeiltiin tuota astanga-joogaa (ja oli muuten ainoa liikkatunti pitkiin aikoihin, jolla olen viihtynyt). :mrgreen:

Minua on aina mietityttänyt, että mikä siinä joogassa on niinkun ideana, siis syvällisemmin?
Tunnin vetäjä piti kyllä mielenkiintoisen puheen siitä mikä siinä on ideana ja kyllähän sitä houkuttaisi ruveta jopa harrastamaan.

Erityisesti tuossa joogassa kiehtoi tuo rentoutuminen ja mielen tyhjentäminen.
Ja erityisen vaikutuksen minuun teki se, kun tunnin vetäjä kertoi, että joogan alkeiskurssilla ei ollut ollenkaan mitään peilejä (niin kun aerobicissa yms.).
Eli siinä koko homma siis lähtee omasta itsestään, eikä siinä vaadita jokaiselta täysin samankaltaista suoritusta.

Voisiko joku asioihin perehtynyt ehkä kertoa lisää hatha-joogasta? Kiitos.

Minäkin harrastin astanga-joogaa, peräti 1,5 vuotta, mikä siis meikäläisen liikuntaharrastukseksi on pitkä aika. Tykkäsin kovasti: kunto kohosi (se on yllättävän raskasta!) ja toisaalta stressi väheni. Valitettavasti harrastus jäi, kun joogakurssin aika siirtyi harvinaisen hankalaksi. Haluaisin aloitella uudestaan, joten ensi syksynä pitää taas pitää silmät ja korvat auki sopivan kurssin toivossa. Mukavan notkeaksi siinä kyllä vertyi ja ihanasti rentoutti esim. niskaa ja selkää. Oikein suositeltavaa!

Olen joogannut aktiivisesti reilut puolisen vuotta, enimmäkseen astangajoogasalilla, mutta myös itsekseni kotona. Kuten jo moni on aiemmin maininnut, on todella palkitsevaa huomata miten venyy paremmin ja kunto kohoaa. Suhteeni omaan kroppaani on muuttunut aika merkittävästi joogan myötä, ja opin tuntemaan kehoani aina vain paremmin. Parhaimmalta jooga tuntuu, kun joogaa noin joka toinen päivä, silloin ainakin minun on helpompi saada mieli rauhoittumaan ja hengitys kohdalleen. Ikävä kyllä erinäisten kiireiden ja tehtävien vuoksi joogaaminen tuppaa jäämään ihan liian usein vain viikottaiseen käyntiin.
Kuukautisenikin tuntuvat aina ajoittuvan aikajaksoon, jolloin ehtisi, haluaisi ja voisi käydä salilla useammin :roll:

Uskon ja toivon kuitenkin, että joogasta on tullut melko pysyvä osa elämääni. Se rauhoittaa, virkistää, vetreyttää ja auttaa jaksamaan. Ja tykkään ylettyä kunnolla varpaisiini

Minä muuten hankin paikallisesta kirjastosta jonkun jooga-opuksen yhdeksänvuotiaana, ja taisin jaksaa sitä "elimistön puhdistaminen kuona-aineista" -osioon asti, eli ensimmäisen parin sivun verran. Hieman suorasanaisemmin sanottuna devourasin viitisen kupillista (varmaan pari litraa) vettä, jonka jälkeen yritin opuksen neuvojen mukaisesti oksentaa sen ulos. Eipä onnistunut, ja aika huono olo oli. Kivasti loiskui mahassa muuten.

Jooga (kuten melkein kaikki muu joka vaatii pidemmänaikaista panostautumista) ei ole minun juttuni.

Hilgaria, tuopa kuulostaa hämärältä Itse lueskelin myös joogaopuksia vuonna hakka ja vasara, mutta niistä jäi uupumaan niin paljon ohjatusta joogaopetuksesta, ennen kaikkea lihaslukot ja hengitys. (kyllähän niitä neuvottiin kirjan ensimmäisillä sivuilla, mutta kärsivällisyyttä ei riittänyt yhdistämään niitä jo valmiiksi monimutkaisiin liikkeisiin :roll Monet tuntuvat myös luulevan joogan liittyvän vahvasti tiettyihin uskomuksiin. Hassua. Kirjoista käsin asanat tuppaavat jäämään yksittäisiksi suorituksiksi, kun ne puolestaan tunnilla sidotaan yhteen yhtenäisiksi liikesarjoiksi, ja keskittyminen on ihan toista luokkaa.

Tai näin ainakin omalla kohdallani :mrgreen: Toisaalta useat, esimerkiksi tätini, inhoavat salilla vääntelehtimistä ohjattuun tahtiin ja joogaavat mieluummin itsekseen, kirjojen opastamana.

joogauksesta siis....

mä ja mun kaverit leireillä pidetään ihme marttakerhoja joogataa jossai nurkassa ihan keskittyneinä mut sit pikku partiolaiset tulee aina häirittee meitä.... Tamperee jonotuksessa mulle jäi mielee yks mies joka joogas melkein mun ees.... se oli plevnan yläkerras... niin että terveisiä vaan....

Hm. Olen joogannut ehkä puolisentoista vuotta enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Ja minun lajini on siis se fyysisesti raskas astanga. Että mä tykkään siitä kun saa vääntää itsensä solmulle ja kahtia.

Ennen kävin eräässä suuressa Helsinkiläisessä joogakoulussa, mutta siellä oli valtavat ryhmäkoot niin, ettei opettaja pystynyt kiinnittämään tarpeeksi huomiota yksittäiseen oppilaaseen. Toisin sanoen en tunneilla saanut opastusta juuri lainkaan, joka oli hieman turhauttavaa. Myös tunnelma koulussa oli aika introvertti ja Shiva-jumalan patsas jokaisella salilla ärsytti, joten vaihdoin paikkaa. Nykyään käyn kerran viikossa (enemmälle ei ole aikaa) semmoisessa tätipaikassa. Ohjaaja on keski-ikäinen nainen jolla on villasukat ja hapsottavat hiukset. Siellä joogaaminen on kyllä enemmän jumppaa kuin meditaatiota, mutta ryhmän koko on pieni, ja opella on aikaa myös minulle. Tunnelma on myös mukavan lämmin, on mukava aina tunnin jälkeen siemailla teetä muiden kanssa.

Niin, harmi tosiaan, että astangan henkinen puoli on jäänyt vähän paitsioon, tarvitsisin kuitenkin meditaatiota. Se tunne kuitenkin on niin upea, kun onnistuu tyhjentämään mielensä ja pääsemään meditatiiviseen tilaan. Muistaakseni olen onnistunut siinä vain kerran...

Luulen että jos on kiinnostunu joogasta vaan vähän niin ei välttämätä kannata hankkia kirjaa opetellakseen sitä, koska siihen voi kyllästyä jo ekoilla sivuilla, jokanen liike pitää lukee kirjasta ja kaikista ei välttämättä oo kunnon ohjeita. (Riippuu tiätty kirjasta ja siitä millaseen joogaan perehtyy). Että jos lähtee kirjastoon hakeen kirjaa niin samalla vois kurkata video hyllyn, jos siältä löytyis jotain kyseisestä asiasta.
Myöhemmin itekin aion perehtyä kirjoihin, kun haluan löytää uusia ihania ja rentouttavia liikkeitä!

Itse en käy joogassa, mutta aina välillä Bodybalance tunnilla. Bodybalance on LesMills konserniin kuuluva lisenssitunti, joka on sekoitus Joogaa, tai chi:ta ja pilatesta. Aikkas jees, ei varmaan verrattavissa joogaan mutta... Toki henk.koht tykkään huomattavasti enemän kunnon hikijumpasta taikka salitreenistä.

Jooga voisin kokeilla, mutta uskon saavuttavani valaistumisen kyllä itsekseni meditoimalla, paremmin kuin muiden keskellä. Notkeutta kaipaisin kyllä lisää, myönnettäköön, mutta Sunnuntain Pump tunnin jälkeen, on venyttely puolituntinen, joten korvataan se liikkuvuusharjoittelu sillä. =)

Kävin joogakurssilla joskus vuonna 1996, se jäi kun kaverini lopettivat. Nelisen vuotta sitten aloitin uudestaan, tällä kertaa itsenäisesti. Pari vuotta jaksoin joogata joka päivä, sitten se ikävä kyllä jäi. Minulle sopii kotona joogaaminen salia paremmin, minun on hyvin vaikea lähteä mihinkään harrastamaan, eikä oikein varaakaan. Joogani on hathajoogaa, tunnen ennakkoluuloja astangaa kohtaan, sen trendikkyyden mutta myös fyysisyyden takia, pidän joogasta juuri siksi ettei siinä tarvitse tulla hiki. Tavoitteeni on pysyä toimintakunnossa, selkäni varsinkin vaatii jonkinlaista venyttelyä ja jooga tuntuu parhaalta vaihtoehdolta. En siis tavoittele valaistumista enkä edes meditaatiota, vain tehokasta venyttelyä. Joogasin tänään ensimmäisen kerran pitkästä aikaa kunnolla, en ollut pariin viikkoon juuri liikkunut muuta kuin muuttolaatikoiden kanssa ja istunut koneella paljon ja kehostani huomasi sen. Nyt on parempi olo, täytyy yrittää tehdä joogasta taas tapa.

Suututtaa. Miksi ihmisellä on aina menkat kun haluaisi mennä joogaamaan? Menee suunnitelmat taas ihan uusiksi. Hitto.

(taas täyttä asiaa )

/me pysyy Idan kanssa asiaviestilinjalla.

Kamala, olen huomannut nauttivani siitä kun hikeä puskien pinnistelen joogatessani punnerruksien, päälläseisontojen ja muun vinkeän parissa. Olen ruvennut pitämään raskaasta fyysisestä ponnistuksesta. Kaikkea se jooga teettää... :roll:

Jooga olisi kivaa, mutta en ole liikunnallinen tai sellainen, että erityisemmin nauttisin fyysisestä rasituksesta. Ja vaikka olisinkin, niin en kyllä kehtaisi mennä mihinkään kursseille kaikkien muiden joutsenkaulaisten ballerinojen joukkoon.

Eikä sitäpaitsi ole aikaakaan.

Joogaa on monenlaista, varsinkin hathajooga on aika kaukana fyysisestä rasituksesta ja harrastajat tyypillisesti keski-ikäisiä naisia.

C.J, ei siellä ole sellaisia "notkistuksia" kuin pari kappaletta per ryhmä yleensä; loput on aina sellaisia tavallisia keppejä. Minäkin ajattelin ennen noin, että en oikein uskalla mennä sinne niiden kumi-ihmisten keskelle kun itse olen yhtä notkea kuin hammastikku, mutta kuitenkin päätin kokeilla ja huomasin, että hyvinhän sinne joukkoon sulautuu. Tottakai ohjaaja on todella notkea, mutta harrastajat ovat juuri sitä; harrastajia. Sekaan vaan.