Joulu - rentoutumisen vai stressin juhlaa?

Danyan sanoi:

Eli, voitaisko jakaa täällä joululahjavinkkejä myös?

Click to expand...

Yleensä ollaan ostettu äidille Body Shopista joku sellainen jalkojenhoitopaketti, missä on jalkaraspia, kuorintavoidetta, jotain jalkavoidetta yms. Tai sitten ollaan koottu itse samaisen liikkeen valikoimista oma paketti. Hyvin ovat kelvanneet ja tulleet aina tarpeeseen. Jokus äitienpäivälahjaksi ollaan muuten ostettu lahjakortti kasvo-/jalkahoitoonkin ja oli todella mieluinen lahja. Joten sitä voinee soveltaa myös joululahjaksi.

Isän lahjat kallistuu yleensä sinne kirja-osastolle tai sitten juuri tuo Danyaninkin mainitsema pyjama, mille yleensä on aina käyttöä. Usein on vain hankalaa tietää mitä kirjoja lahjan saaja on jo lukenut ja mitä ei. Jos tuntee henkilön musiikkimaun, niin cd-levyt on myös aika käyttökelpoisia.

Pari vuotta sittten joku sukulainen antoi muistaakseni isälleni sellaisen arpa-kokoelman. Siinä oli varmaan kaikkia arpoja mitä kioskista oli löytynyt ja taisi olla muutaman viikon lottokin. Muistaakseni arvoilla vieläpä voitti pari kymppiä. Onpahan ainakin puuuhaa, kun rapsuttelee kaikki ne lippuset ja lappuset. :wink:

Tavallisesti joulu sujuu ilman stressiä. En ole ikinä oikein välittänyt koristella koko taloa lattiasta kattoon tai leipoa isoa läjää pipareita, eikä enää ole talossa äitiäkään joka ne hommat tekisi eli enimmäkseen joulu merkitsee minulle vain löhöilyä ja lahjojen ostoa.

Oikeastaan aika ankeata kun talossa ainoa jouluinen asia on nurkassa möllöttävä kuusi (sekin yleensä muovia), mutta kukaan meidän perheestä ei oikeastaan vaivaudu tekemään mitään asian eteen. Tänä jouluna ajattelin kuitenkin leipoa tähtitorttuja, vai miksikä niitä kutsutaan? Niitä missä on luumuhilloa keskellä (jos jollakin on parempi nimitys niille, niin kertokaa toki). Ovat kuulemma nopeita ja helppoja tehdä.

Viime vuonna ostin pikkusiskolle ison ja kalliin meikkisetin ja isä sai cd-levyn ja kitaraansa uuden hihnan. Parhaalle kaverille ostin erään oikein ihanan kaulakorun ja siihen sopivat korvakorut. Mutta tänä vuonna en ole vielä ehtinyt edes ajatella joululahjojen ostoa, vaikka kohta alkaa tulla kiire. Ajattelin ainakin kaverille ostaa jonkun kirjan, kun hän lukee niin paljon. Olisiko jollakin hyviä ideoita mitä ostaisin 15-vuotiaalle siskolleni? Minulla ei ole mitään hajua mitä hän voisi haluta, joten heittäkää nyt joitakin ehdotuksia mitä te halusitte/haluatte 15-vuotiaana joululahjaksi.

Tähtitorttuja voi tiettävästi kutsua myös joulutortuiksi ja luumutortuiksi. Muitakin nimityksiä varmaankin on.

Ruby sanoi:

Ihan pakko kysyä.
Danyan, mitä ovat ne kivat taikapyyhkeet?

Click to expand...

Hemtexiltä tosiaan saa sellaisia hyvin pieneksi pakattuja pyyhkeitä, jotka pitää laittaa veteen niin ne turpoaa oikean kokoisiksi. Vitosella saa kaksi ja niitä on vaikka minkälaisia, kuviota ja kuvia löytyy monia erilaisia. Käsipyyhkeitä ei ole koskaan liikaa ja se on hauskaa katsoa kun ne turpoaa. :yay:

Tänä vuonna huomaan, että en ole enää joulusta mitenkään innostunut enkä odota sitä mitenkään erityisesti. Jostain tämän suuntaisesta olinkin jo havainnut merkkejä parina viime vuonna. Jokainen joulu on sujunut lähes saman kaavan mukaan, joten olen ajatellut tänä vuonna tehdä jotain muuta. Aattona voisi vaihteeksi käydä vaikka isovanhempien luona, sillä niin kauan kuin vain muistan tilanne on aina ollut päinvastoin. Se toisi pienen, mutta tervetulleen muutoksen tähän joka vuotiseen rillumareihin, ja voisihan sitä samalla käydä muuallakin.

Joululahjoista en ole enkä ota paineita. En ole vuosiin antanut kenellekään lahjaa. Tänä vuonna tein omatunnon pakottamana poikkeuksen ja annoin sellaisen äitimuorille etukäteen, rahan muodossa. Rahana siksi, ettei tarvitse omia aivoja rasittaa sillä iänikuisella ”mitä lahjaksi?” –jutulla. Toiseksi hän saa käyttää summan mihin parhaiten katsoo, eikä tule hankittua vääriä lahjoja.

Yleisesti ottaen otan joulun löysästi (etenkin tämän, koska asepalvelus kutsuu jo tammikuussa). Tämän hetkinen motto voisikin olla: Touhutkoon joulua ne, jotka haluavat sitä viettää.

Lahjavinkkejä: Jos ei muuta keksi, niin ruokalahjatkin voivat olla todella sympaattisia. Vaikka ylisuuri pipari, johon on kirjoittanut sokeritahnalla (lieneeköhän tälle sitten joku parempi nimi) saajan nimen. Kokemuksen pohjalta voin sanoa, että paljon ovat tällaiset ilahduttaneet. Pikkusiskolleni annan tänä jouluna lahjaksi korvien rei`ityksen, se kun sitä niin toivoo, eikä ole edes älyttömän kallista.

Itse sain viime jouluna kaveriltani lahjaksi Tunnetko Tolkienisi kirjan, ja pakko sanoa, että ilahduin. Tuntee minut todella tuo kaverini

Hei, nuo taikapyyhkeet kuullostaa hauskoilta!

Lahjavinkkejä: olen kysellyt kaikilta niiden lempikarkkeja ja laittanut niitä erilaisiin purkkeihin. Purkkeihin nätit nauhat ja jouluinen runo, niin se on paljon mukavampi saada kuin pussillinen karkkia tai konvehtirasia lahjapaperissa.
Yhdelle veljelleni teetätin kuvan eräästä hyvin hauskasta yhteisestä illasta ja laitoin sen kauniisiin kehyksiin. Mukava muisto!
Ruokalahjoja olen myös itse tehnyt kuten sinappia, karkkeja, paholaisen hilloa ja syksyllä jo tehtyjä suolakurkkuja.
Muuten oikeastaan uskon mitä ihmiset haluavat saada. Äiti haluaa aina Utrion kirjoja, pikkusisko tykkää kaikesta lämpöisestä ja veli musiikkiin liittyvästä.
Olen myös tunnettu perheessä siitä että minulta voi tulla yllätyspaketteja. Yksi hyvä esimerkki on kuplamuovi (suunnattoman hauskaa ja vielä sellainen iso) ja pyörivä chupa chups. Kirvoittivat mukavat naurut.

Vohiksen mielestä hyvä huumori on lahjojen lähtökohta:

Faijalle annan intialaisen keittokirjan. Hän ei koskaan kokkaa ja kun viimeksi käydessämme intialaisessa ravintolassa syömässä, hän kärsi närästyksestä kaksi päivää sen jälkeen.

Mutsille annan Yhdysvaltojen hampurilaiskulttuurista kertovan Super Size Me -dokumenttielokuvan. Hän tykkää syödä hamppareita ja on sen näköinen.

Eikö olekin nerokkaanhauskoja lahjaideoita.

Vohobitti sanoi:

Eikö olekin nerokkaanhauskoja lahjaideoita.

Click to expand...

Kieltämättä hupsuja, joskaan ei voita veljeni hm.. omituista mielikuvitusta. Nuorempana hän osti kaverilleen joka joulu ihan älyttömiä asioita. Eräänä jouluna pahanmakuisia kahvipapukarkkeja tulitikkurasiassa (?), toisena 500kpl kuminauhoja (?), ja eräänä jouluna Classic Cola -pullon. Ehkä tämä johtui kateroitumisesta, eräänä jouluna veljeni sai kummeiltaan lahjaksi suihkusaippuan ja shampoon..

Minä en ole edes huomannut että on joulukuu, ja minulle käy näin melko usein. "Oho, viikko jouluun, mitäs lahjoja sitä hommaisin?" Tänä jouluna olen päättänyt että ostan maksimissaan neljälle ihmiselle lahjan. Minulla ei ole rahaa, eikä puhtia tehdä mitään itse. Itse haluan kirjallisuutta lahjaksi. Olen vihjannut Viivi ja Wagner -albumeista, ja Narnian tarinoista. Poikaystävän kanssa ajateltiin jättää joululahjat toisillemme ostamatta, ja ostaa yhdessä jostakin vanhan Super Nintendon, ja siihen juuri ne tietyt pelit mitä on pienempänä pelattu, molemmat kun olemme kovia Mario ja Zelda -faneja.

Joululaulut ärsyttävät minua aivan suunnattomasti. Joka joulu ainakin kymmeneltä suomalaiselta iskelmälaulajalta ilmestyy jouluevy, kaupassa soi joululaulut jo marraskuussa ja naama irvessä niitä saa sitten kuunnella. Ja mikä idea siinä on että konvehteja ja jouluoluita myydään jo lokakuun puolessavälissä? (Minä pistin merkille, joka vuosi aikaisemmin.) Jouluruuhkat alkavat jo kolme viikkoa ennen aattoa, kotiin tulee viihde- ja elekrtoniikkaliikkeiden mainoksia, joista tulee vain harmistuneeksi kun selailee 42" LCD-televisioita ja 20G mp3-soittimia. Jouluvaloja on joka paikassa ja 1/10 niistä on laitettu onnistuneesti esille. Onnekseni olen huomannut että vielä viime vuonna muodissa olleet valokaapelit ovat vähentyneet. Vilkkuvia valojakaan en ole nähnyt kertaakaan tänä talvena.

On se leppoisaa tämä joulun odottelu. En minä ota stressiä joulusta, mutta ärsyynnyn julmetusti siitä että muut stressaavat. Vai onko se sama asia?

Joulu on ihanaa. Monet sanovat olevansa joulufriikkejä, mutta minä olen oikeasti aika paha sellainen. Ei pelkästään se kasa siellä kuusen alla, vaan myös perinteet (ja niiden äärimmäinen vahtiminen) sekä joulutunnelma ja rentoutuminen. Eräänä vuonna porukat päättivät tuolloin 4-vuotiaan sisareni kanssa koristella kuusen aattoa edeltävänä iltana. Sain raivarin, sillä meidän perinteiden mukaan se on aina koristeltu aattoaamuna. Menivätkin opettamaan penskalle ihan vääriä juttuja, hitto. Siinä on tietty kaava, jonka mukaan on toimittava, tai kaikki menee pilalle!

Saan jotenkin käsittämätöntä intoa siitä, että ostan lahjoja muille. Kuulostaa kliseiseltä, mutta totta se on! Jos koulussa on ollut vaikka tosi huono päivä, menen ostamaan joululahjoja, ja johan on parempi olo. Nyt 9. joulukuuta olen ostanut jo kaikki mahdolliset lahjat valmiiksi kaikille mahdollisille ystäville ja vähän kavereillekin. Nyt soi Tom Jonesin "It`s not unusual" ja on hirveä joulumieli ja voisin vaikka laittaa tonttulakin päähän

Tällä hetkellä pöytäni alla on muovipusseissa mm. Dennis Lehanen Suljettu Saari (olen kuullut paljon hyvää tästä kirjasta, veljelle siis teini-ikäisen lukemiseksi) ja paljon muitakin pokkarimuotoisia teoksia, iso ruma vaaleanpunainen rentoutumislaatikko (jossa on kimalteen ja pumpulin seassa suihkusaippua, suklaata, tuoksukynttilä ja suitsukkeita > ironiselle kaverille, joka tarvitsee rentoutumista) sekä sukkia, hupaisia printti-t-paitoja, suklaata (kaikkia mahdollisia erilaisia suklaapatukoita mitä kaupasta löytyi, suklaa-teema) jne. Perinteistä, kamalaa, kliseistä, tylsää - mutta minä saan törkeän hyvät kiksit!

Ja kyllä itsekin ihan innoissani otan ne jokavuotiset suihkusaippuat ja suklaakonvehdit vastaan. Ajatus on tärkein.

(Kun luin tämän itse, vaikutin ihan sekopäältä. Toivottavasti kellekään ei jää traumoja.)

Kyllä joulu on ylivoimaisesti vuoden paras juhla enkä ole vuosiin stressannut sen vuoksi (ainakaan pahemmin). Joululahjat on nytkin jo hankittu ja paketissa, yleensä aloitan lahjojen suunnittelun ja ostamisen viimeistään elokuun puolella. Viime aikoina olen myös suosinut ihan omin kätösintehtyjä paketteja, ja aikaakin on riittävästi valmistamiseen kun aloittaa puoli vuotta aikaisemmin.

Jos stressiä koskaan tulee niin se tulee ruoan takia. Joululeivonnaisten ja laatikoiden teko aloitetaan jo alkukuusta viikonloppuisin, ja sitten pakkaseen talteen. Piparkakkutaikinat teen itse, mutta torttutaikina tulee ihan kaupasta... Muutamaa päivää ennen aattoa ostetaan kaikki hyvin säilyvät jutut (esim salaatit, limsat, viinit ja ehdottomasti puuroriisi ja kuivatut luumut) ja sitten aatonaattona vielä viimehetken ostoksia kuten leipää, maitoa ja tuoresalaattitarvikkeet. Kinkkua sulatetaan se kolmisen päivään ja aatonaaton iltana uuniin. Aattona sitten hirveää tahtia ruokaa tekemään heti aamusta ja viideltä syömään. Kuuden jälkeen pakettien avaus ja kahvipöytään.

Siinäpä se meidän joulu onkin, ylensä ottaen stressitöntä ja kiireetöntä, samalla tavalla vuodesta toiseen.

En minä osaa stressata. Kun ei niitä lahjoja pidä kaikille antaa(pienempänä luulin, että piti ja sitten "ompelin" jotain söpöä ja itsetehtyä ja turhaa, kuten lukemattomia kämmentä pienempiä "laukkuja". Eli kaksi kankaanpalasta ommeltenu PITKILLÄ pistoilla yhteen). Ehkä soitan aattona tai aatonaattona. Tai sitten kirjoittelen jotain pientä kuulumismailia niille sukulaisille, joita en ole nähnyt(ja jotka osaavat konetta käyttää). Ja etenkin siskolle on kiva etsiä lahjaa, kun tietää maun jo kohtalaisen hyvin vajaan 17 vuoden yhteiselon jälkeen. Ja pikkuveljellekin, kun se on kasvanut isommaksi ja helpommaksi. Ja sitä on kiva härnätä melkein kertomalla mitä se saa lahjaksi. Ja muutenkin se fiilis, jos saa lahjalla toisen yllätettyä, iloisesti, on mahtava.

Leipomisesta minä tykkään. Varsinkin piparien ja pullan. Ja piparitalon kasaaminen on hauskaa, jos ei polta itseään. Äitiä auttelen jouluruuissa, mutta yleensä lomaa on ollut runsaasti ennen aattoa, niin ei ole tarvinnut kiirehtiä. Ja tänä vuonna isä ottaa viikon lomaa ennen aattoa, niin se sitten kokkaa. Usein ollaan ostettu myyjäisistä laatikotkin.

Kortteja askartelen muutamille valituille, mutta suurimalle osalle (nettitutuista, jotka ruinaa korttia), lähetän myyjäisistä tai kaupasta ostetun valmiskortin yhtään häpeilemättä.

Sukulaisten näkeminen on ehkä parasta. Ja kynttilät ja hajut ja joululaulut. Tänä vuonna syksy on kulunut nopeasti alta pois. Yleensä alan kaivaa joulunuotteja esiin jo marraskuun alkupuolella, jolloin äiti protestoi.

Onko kenelläkään ideoita mikä olisi hyvin "suomalainen" joululahja? Kun en keksi oikeen mitään, mitä voisin tsekkiläiselle kaverille antaa joululahjaksi ja ajattelin, että se voisi olla jotain suomalaista. Mutta millainen on suomalainen joululahja?

Ajattelin, etten tänä jouluna osta kovinkaan montaa joululahjaa. En vaan kerta kaikkiaan keksi mitään järkevää, ja tuntuu hölmöltä antaa sellaisia lahjoja, joilla ei periaatteessa mitään tee. Enkä jaksa stressata joulusta. Joka vuosi se on aina tullut ja luultavasti seuraavinakin vuosina joulu tulee... Ja joulun alla on mukavaa, kun saa soittaa joululauluja. Tosin ne menee hieman omilla sovituksilla ja uusilla ominaisuuksilla, koska ei niitä jaksa nuotista nuottii joka vuosi soittaa. Silti on muutama lempparikappale, jota tulee aina soitettua. Kesällä vaan tuntuu jotenkin hölmöltä lurittaa joululauluja...

Joulu tosiaan on yksi mukavimmista juhlista tunnelmansa, tuoksunsa ja yhteisolon puolesta, lahjoja ja joululauluja unohtamatta. Pianolla minäkin olen jo vähän aikaa joululauluja pimputellut.

Poikaystävälle ja kahdelle parhaalle kaverille lähtevät lahjat tänä vuonna, samoin myös kahdelle saksalaiselle tytölle joiden kanssa olen 2,5 vuotta kirjoitellut muutaman kerran viikossa mailia, ja joista toisen olen kahdesti jo tavannut.
Poikaystävän lahja oli loppujen lopuksi helppo, ja rahaa siihen meni 15 euroa + suklaalevy. Stressasin kovasti lahjasta, toisen mausta kun ei ihan tiennyt eikä mitään pilipaliakaan halunnut ostaa. Parhaiden kavereiden lahjat on sekä hauskat että käytännölliset, niistä en minään jouluna ole joutunut sen pahemmin huolehtimaan.

Vanhemmille ja isovanhemmille sitten taas jääkin lahjat tänä vuonna ostamatta/tekemättä. Mitään en osaa antaa, tulee vaan tyhmä olo. Kummitäti niinkään ei minulta mitään muuta kuin aurinkoisen hymyn saa. Julmaa? Kyllä, Epäreilua? Sitäkin.

Mukavastihan se joulunaika kuitenkin aina menee. Ei sitä nykyään jo näin "isona" odota jouluaattoa sen kummemmin, lahjatkin vähenee joka vuosi. Tosin, jos ja kun se piano sieltä joulupukin säkistä tänä vuonna tulee niin sitä kyllä innolla odotan. Joululaulujen soittaminen on ihanaa, ja kovasti toivoisin että osaisin soittaa paremmin. Ei auta muuta kuin kiduttaa perheenjäseniä ja harjoitella, harjoitella, harjoitella ja harjoitella.

Jouluruokien suhteen olen kovin valikoiva, ja niin ovat sisarukseni ja serkkunikin. Aina päädytään siihen, että oikeiden jouluruokien lisäksi meille lapsille tehdään perunaa ja lihapullia.

Haltiakivi kysyi suomalaisesta lahjasta, ja kolmestihan minä olen lahjoja saksalaisille tytöille hankkinut. Tänä vuonna sinne päin lähtevät käsinpainetut tyynyliinat. Suomalaiset tekstiilit, Marimekko, Aarikka, Iittala, nuo kaikki tekevät vaikutuksen. Tuliaisiksi vein viime kesänä lakuja ja salmiakkia. Lakritsia heillä on, mutta etsihän joku pussukka jossa on viittaus suomalaiseen valmistukseen. "Kouvolan lakritsi"-laatikko sai paikkansa saksalaisen perheen hyllyllä.
Myös kaikenlaiset hirvi- ja poroaiheiset jutut ovat kovin suomalaisia.

Haltiakivi sanoi:

Onko kenelläkään ideoita mikä olisi hyvin "suomalainen" joululahja? Kun en keksi oikeen mitään, mitä voisin tsekkiläiselle kaverille antaa joululahjaksi ja ajattelin, että se voisi olla jotain suomalaista. Mutta millainen on suomalainen joululahja?

Click to expand...

Suomalaisinta mitä olen antanut lahjaksi, on kai saunavihta. Se tuoksuukin hyvälle, mutta tosin ehkä ei ole mitä käytännöllisin tsekkiläiselle.
Myös sellaiset tummanharmaat paksut villasukat punaisella raidalla on todella perinteinen lahja, tein sellaiset isälle lahjaksi tänä vuonna
Minua vähän kyllästyttää tuo Marimekon ja Iittalan viljely ulkomaille Suomen edustajina. On se kumma jos eivät valtiovierailijatkaan keksi mitään muuta suomalaista tuliaista vietäväksi ulkomaille kuin jotain Aalto-maljakkoa. Olisi kyllä aika uudistaa omaakin Suomi-kuvaa, vaikka minä en ehkä ole ensimmäinen henkilö ideoimaan uusia juttuja.

Itsetehty on aina hieno lahja. Esimerkiksi ruisleipä käärittynä itsekirjottuun leivinliinaan voisi olla ihan hauska. Ruokajutut on tietysti aika vaikeita kun miettii toiseen maahan lähettämistä...

Minulle joulu on aina ollut rentoutumisen juhlaa. Rakastan joulua! On ihanaa ostaa lahjoja, leipoa, paketoida lahjoja, polttaa kynttilöitä yms. ja meillä onneksi perheessä muutkin suhtautuvat samaan tyyliin siihen, eli kukaan ei tunnu kamalasti stressaavan. Jouluna syödään hyvin, jaetaan lahjoja, pelataan Trivial Pursuitia myöhään yöhön, ihanaa!

Mutta. Tänä vuonna tilanne on kohdallani hieman eri, sillä tiedän joutuvani heti joulun jälkeen tekemään ihan kamalasti (mielestäni vielä aika ikäviä) töitä koko kevään, ja pelkkä ajatuskin siitä stressaa jo nyt. Se vie ikävästi joulunvietolta parhaimman rentoutumisen pois, ja tietenkin tiedän, että nyt PITÄISI rentoutua kun keväällä ei ole aikaa, mutta rentoutumisen pakko ei tietenkään mitenkään helpota sitä, päinvastoin. Eli pöh.

Joululahjoja olen jo ostanut, muutama pitäisi vielä ostaa. Isä saa keittokirjan, äiti mm. DVD-boksin erästä televisiosarjaa ja muista ostamistani lahjoista en puhukaan tällä foorumilla yhtään mitään. :wink: Lahjojen ostamisesta ei ole stressiä, olen keksinyt jo kaikille sopivat lahjat ja nyt ne pitäisi vain löytää. Uskoisin löytäneeni jo sen hankalimman (eräs kirja), joten toivottavasti siinäkään ei mene kamalasti aikaa.

Haltiakivi sanoi:

Onko kenelläkään ideoita mikä olisi hyvin "suomalainen" joululahja? Kun en keksi oikeen mitään, mitä voisin tsekkiläiselle kaverille antaa joululahjaksi ja ajattelin, että se voisi olla jotain suomalaista. Mutta millainen on suomalainen joululahja?

Click to expand...

Tuli tässä mieleen, että kirjakaupoista löytyy sellaisia kirjoja, joissa selitetään eri kielillä Suomesta (miksi niitä kutsutaan? matkaoppaiksi?). Kerran kaverini kanssa naureskeltiin kirjojen epätoivoisille yrityksille selittää esim. saunomista (Siinä kirjassa taidettiin selittää saunominen sosiaalisena rituaalina, jossa hakataan itseään vihdalla tai jotain sinne päin. Se sosiaalinen siinä nauratti) Yhdessä kirjassa oli vieläpä suomalaisten ruokien ohjeita esim. kalakukon ja kaurapuuron. Serkkuni ulkomailla asuvalle kirjekamulle lähti juuri tällainen kirja. Ihan hyvä vaihtoehto, jos tietää, että saaja ei tiedä juurikaan Suomesta.

Nyt on toteutumassa monivuotinen toiveeni – joulu, jota minä en vietä. Jouluna 2015 olin vaihdossa Tšekissä, ja siellä vietin aika jouluttoman joulun ja pidin siitä. Sen jälkeen onkin ollut monta stressaavaa joulua vanhempieni kanssa. En aina oikein osannut sanoittaakaan, mikä kaikki joulussa tökki, mutta olisin vain halunnut skipata sen.

Viime vuonna sanoin vanhemmilleni, että en halua viettää joulua, haluan ihan tavallisen viikonlopun. He sanoivat, että se sopisi kyllä. Lopputulos kuitenkin oli, että menin heidän luokseen, ja minut yllätettiin joululla, josta oli karsittu vain lahjat ja joulukuusi pois. Muuten kaikki oli aika samaa. Oli jouluruokahössötys ja oli joulurauhan julistuksen katsominen ja kinastelua ja joululaulukorvamatoja ja ankea hautausmaalla palelu. Kestin sen, koska tiesin melko varmasti, että se olisi äitini viimeinen joulu (ja niinhän se olikin).

Mutta nyt vedin tiukemman linjan. Minä olen joulun kahdestaan koiran kanssa omassa asunnossani. Vaikka isäni on nyt ensimmäistä kertaa joulun yksin, en halua taas uhrata omaa mielenrauhaani ja taipua, koska minulle vakuutellaan, että joulua ei tarvitse viettää, mutta käytännössä päivä on silti täynnä jouluperinteitä. Kumppanini viettää jouluaaton vanhempiensa kanssa, koska hän mielellään ottaa yhden päivän joulun, ja sen hänelle totta kai suon.

Olen avoimesti kertonut esimerkiksi työkavereille ja naapureille, etten vietä joulua ollenkaan, jos he ovat asiaa kysyneet, ja aina olen saanut outoja katseita ja puheenaiheen nopean vaihtamisen. Kukaan ei ole sen kummemmin kysynyt syitäni. Jotkut ovat olleet järkyttyneitä (kuten kumppanini äiti), mutta ovat säästäneet minut itseni ihmettelyltään.

En halua viettää joulua, koska se oli minulle monta viime vuotta stressiä, ahdistusta, ähkyä ja pahoinvointia, krääsän kauhistelua... En jaksa sitä, että jouluruokia pitää olla niin monia, useimmista niistä en pidä, niitä aletaan valmistella viikkoa etukäteen, ja sitten maristaan, kun ne eivät mahdu minnekään eikä niitä ehdi syödä kaikkia ajoissa. En jaksa, että joulupöytä vaatii organisointia ja käsikirjoituksen ja aikataulun, että se jotenkin toimii. En jaksa, että koko joulusta tulee kaikin puolin mieleen kohtuuton yltäkylläisyys tavarasta ja ruoasta. Että minun on pakko seurata perinteitä ja tehdä, mitä muut pitävät tärkeänä.

Nuorempana olin ihan jouluihminen lumista joulutunnelma ja kihisevää joululahjahumua myöten, mutta juuri nyt en halua olla missään tekemisissä joulun kanssa. Ehkä myöhemmin teen myönnytyksiä, mutta en mitenkään näe haluavani enää samanlaisia jouluja kuin meillä kotona oli tai millaisen kuvan saan useimpien joulusta. Omia juhlapäiviä voisin keksiä ja viettää, ehkä, mutta joulua ei ollenkaan.