Juice Leskinen 1950-2006

Suomirokin (ja Manserokin!) suurnimi Juice Leskinen kuoli viikonloppuna.

Suomirokki-keskustelussa Juiceen viitattiin, mutta eiköhän hän ansaitse ihan oman keskustelunsakin.

Merkitseekö Juice teille kenellekään mitään? Itselleni Juicen musiikillisesta tuotannosta tulee aina mieleen yläasteajat, jolloin kaverin kanssa Juicea kuunneltiin (hän piti, minä en silloin vielä) ja kamala nostalgiafiilis. Kuunneltiin "Musta aurinko nousee" ja "Pienestä pitäen" ja fiilisteltiin. Ja tietenkin musiikintunnin pakolliset "15.yö" ja "Syksyn sävel."

Itselleni Juice jää varmaan aina paremmin mieleen kantaaottavista lauluistaan kuin rakkauslauluistaan. Juicen runous on myös asia, johon pitäisi tutustua vieläkin tarkemmin.

Miten muilla? Herättikö Juicen kuolema mitään ajatuksia?

Eräs Ksunkin tuntema tamperelainen kunnioittaa Juicen muistoa hienosti: hänen kotiinsa voi lauantaina tulla kuuntelemaan Juicen musiikkia, joka soi 12 tuntia keskipäivästä puoleenyöhön. Keskeiset albumit soitetaan.

Tieto Juicen kuolemasta järkytti muttei yllättänyt. Ei enää sen jälkeen kun jossain ohjelmassa näin mitä maksakirroosia sairastavan taiteilijan edessä oli Mikko Alatalon luona jotain yhteistä projektia tekemässä: tuopillinen olutta. Olen varttunut Juicea kuunnellen, vaikken mikään varsinainen fani olekaan koskaan ollut. Vain yksi levy löytyy ja sekin vain siksi, että Taivaankappaleita-albumilla oli myös siihen aikaan henkilökohtaisesti tärkeä Norjalainen villapaita -biisi. Ja onhan takakannen kuva Jahven ja Aatamin kohtaamisesta kaupallisesti merkittävä

Vanhat pierut kuolevat pois ja sehän surettaa.

Olen niin nuori etten oikein ole ikinä tutustunut Juicen tuotantoon kunnolla, lukuunottamatta niitä tunnetuimpia biisejä jotka kaikkia tietävät. Yllätyin kyllä sitä että hän oli 56 vuotias, kaikissa kuvissa hän näyttää vanhemmalta. Ilmeisesti hän sairasti jotain vaikeaa sairautta?

Kuten sanoin, en tunne hänen musiikkian kovin hyvin, mutta Juice Leskinen on olllut varmaan tärkeä hahmo suomalaisen rockmusiikin kehityksessä.

Tässä Juicen ja Mikko Alatalon konserttia televisiosta kuunnellessa on hyvä kirjoittaa tänne jo aikomani muutama sananen. Niin monia rakkaita ja tuttuja lauluja: luonnollisesti Syksyn sävel, Viidestoista yö, mutta myös Luonas kai olla saan, Jyrki Boy, Anne ja Jacques, Eesti, Eesti jne. Minulle Juice edustaa selkeinten omia 1980-luvun muistojani. Useat Juicen kappaleet tulivat tutuiksi silloin teatterileirien ja -ryhmän laulutuokioissa. Olipa meillä ryhmässä vähän aikaa esityksenä Juice-ilta lauluineen. Olen peräti kerran en kovinkaan hyvällä lauluäänelläni joutunut solitiksi Valssaajaan konepajalla. Aikanaan kotona asuessa isän Juice-levyt olivat myös omia suosikkejani. Jostain syystä en vain ole koskaan saanut aikaiseksi hankkia mitään tuotannosta omaan hyllyyni, pitää kyllä korjata tilanne.

Juice oli kova sana Vohobittille ala-asteella, ei vähiten siksi, että tuolloin oli myös Juicen paras bändi, Grand Slam, voimissaan ja Juice teki mielestäni parhaat biisinisä. Aika oli siis 1980-luvun loppua ja aivan 1990-luvun alkua.

Juice oli yksi syy myös siihen miksi muutin Tampereelle. Kun Juice kuoli kävin kirjoittamassa tästä hänen muistokirjaansa Metson aulssa.

Eilen kävin iltakävelyllä Kalevankankaan hautuumaalla enkä ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksi, että asun 4. lähimpänä maailmassa Juicen hautaa. Rappukäytävän toisella puolella asuvat ovat lähempänä hautuumaan sitä kulmaa missä Juicen hauta on. Mutta tämä kerrostalo on siis hänen hautaansa lähin asuinrakennus. Tästä on hautuumaan sivuportille noin 50 metriä ja Juicen haudella siitä reilu 100 metriä.

Hitto, oikeassa se oli piru parka, ei elämästä selvinnyt hengissä hänkään. Maksa taisi kestääkin koko elämän mutta munuaiset eivät.

Nero oli hän, siitä ei päästä mihinkään. Loistavaa musiikkia jätti levykaupalla kuitenkin.