Mitäs sanotte, sisaret ja veljet, jos aloitettaisiin toinenkin käännösprojekti? Sindar-projekti kulkee omaa varmaa latuaan kohti onnellista loppua, mutta voipi olla, että moni kääntämisestä kiinnostunut ei ole siihen ehtinyt mukaan (tai haluaa sen lisäksi uhrata aikaansa tällaiselle mieltä virkistävälle toiminnalle). Tässä olisi tilaisuus kokeilla kääntäjän kynsiään paljon lyhyempään tekstiin, joka kuitenkin puuttuu vielä Konnustamme. Sinne sitä aikanaan voisimme tarjota julkaistavaksi.Kontuwiki sanoi:
Olen kääntänyt itse ensimmäiset pari sivua noin 9 sivun mittaisesta (Wordin mukaan) tekstistä, joka löytyy Helge Fausgangerin Ardalambion-sivustosta
[color=red:209171cff1][PAINA TÄSTÄ!][/color]
ja sieltä voi kuka tahtoo, käydä valitsemassa itselleen sopivan kokoisen palan. Valintaa helpottaakseni olen artikkelin jo pilkkonut eri pituisiin osiin:
1. Internal history, n. 2 sivua: Tik
2. External history, lyhyt kappale: ____
3. The structure of Khuzdul, n. 1 sivu: ____
4. The corpus analyzed, vähän yli 2 sivua: ____
5. Dwarvish wordlist I (esipuhe, aglâb–Khazad-dûm), n. 1,5 sivua: ____
6. Dwarvish wordlist II (Khazâd ai-mênu!–Z-R-K), n. 1,5 sivua: ____
Ehdottaisin, että tästä listasta kukin kääntämisestä kiinnostunut voisi valikoida itselleen sopivankokoisen palasen ja ilmoittaa tähän topiikkiin varauksestaan. Jos nyt käy niin, että useampi kuin viisi kiinnostunutta ilmaantuu, osuuksia voi toki pilkkoa lisää – keskustelemalla asiat selviävät.
Niin että huhuu vain kaikille kääntämisestä kiinnostuneille! Eipä aikaakaan, kun meillä on kaunis, kokonainen suomenkielinen teksti edessämme. Kun jossakin määrin valmiin puoleista jälkeä alkaa syntyä, käännöksiä vain tähän palstalle yleistä ja rakentavaa kritiikkiä varten. Tietysti myös kritisointiin ovat kaikki Käärmeessä kävijät kutsuttuja, sen homman voikin aloittaa aivan heti alla olevan tekstin parissa.
Vielä yksi juttu: tässä topiikissa voi toki keskustella muutenkin kääpiökielestä sekä erityisesti tuon artikkelin sisällöstä – onko siinä korjaamisen tai täydentämisen varaa tai painovirheitä? Pitemmittä puheitta:
Khuzdul – kääpiöiden salainen kieli
Toinen kirjoitusasu: Khuzdûl
Toinen nimi: Kääpiökieli
SISÄINEN HISTORIA
Silmarillionin toisessa luvussa kerrotaan, että heti kun Aulë oli tehnyt kääpiöiden Seitsemän Isää, hän "alkoi opettaa kääpiöille kieltä jonka hän oli heille laatinut" (s. 47). Kääpiöt itse kutsuivat kieltään nimellä khuzdul, joka merkitsee ilmeisesti vain "kääpiökieltä", ja heimoaan nimellä khazâd (yksikkömuoto on mahdollisesti *khuzd). Kääpiöistä kerrotaan edelleen: "Heidän legendojensa mukaan heidän tekijänsä, vala Aulë, oli luonut tämän [kielen] heille ja opettanut sen Seitsemälle Isälle ennen kuin heidät laskettiin nukkumaan siksi kunnes heidän heräämisensä aika koittaisi. Heidän heräämisensä jälkeen tämä kieli (kuten kaikki kielet ja kaikki muukin Ardassa) muuttui ajan mittaan laajalle eri seuduille hajautuneissa asumuksissa. Mutta muutos oli niin hidasta ja erot niin pieniä, että jopa Kolmannella Ajalla kaikki kääpiöt pystyivät helposti puhumaan keskenään omaa kieltään. Kuten he sanoivat, khuzdulin muuttuminen verrattuna haltioiden kieliin ja vielä suuremmassa määrin ihmisten kieliin oli 'kuin kovan kallion rapautumista verrattuna lumen sulamiseen'" (Peoples of Middle-earth, s. 323). Myös Pengolodh mainitsee, että "heidän perimätietonsa mukaan ... Aulë loi heille heidän kielensä alkumuodon ja siksi se muuttuu vain vähän." (War of the Jewels, s. 402). Toisaalta elekieli, jonka kääpiöt olivat itse kehittäneet tarpeisiinsa, niin kutsuttu iglishmêk, oli muuttuvaisempaa.
Miten hyvin khuzdul säilyikin, vain harvoin muut kuin kääpiöt sitä oppivat. Myöhäisissä legendoissa kerrotaan, että Aulë oli opettanut Fëanorille kääpiöille luomansa kielen, mutta Tolkien huomauttaam että tämä ei välttämättä pitänyt paikkaansa; ehkä se oli vain Fëanorin maineen perusteella syntynyt tarina (Vinyar Tengwar 39,10). Keski-Maassa haltiat eivät olleet erityisen kiinnostuneita kääpiökielestä eivätkä he muutenkaan juuri arvostaneet tätä kieltä: "Mutta naugrimin [kääpiöiden] kielestä he eivät ymmärtäneet sanaakaan, ja se kuulosti heidän korvissaan kömpelöltä ja sulottomalta; ja harva eldarista on sitä koskaan oppinut." (Silmarillion, s. 110). Tolkien itsekin ilmoittaa tosiasiana, että "kääpiökieli oli sekä monimutkaista että epäsointuista. Jopa varhaiset haltioiden kielitieteilijät välttivät sitä." (Letters, s. 31). Mutta vaikka joku todella olisi halunnut oppia khuzdulia, kääpiöt itse olivat hyvin vastahakoisia sitä opettamaan. Heidän oma kielensä oli salaisuus, "eivätkä he paljastaneet tätä salaisuutta avomielisten haltioiden tapaan mielellään edes ystävilleen" (TSH, Liite F). Erään teorian mukaan heistä tuntui, että khuzdul kuului yksin heidän omalle rodulleen ja että kenelläkään muulla ei ollut mitään oikeutta ymmärtää sitä. Kun he halusivat puhua muiden rotujen kanssa, yleensä kaupankäyntitarkoituksissa, he opettelivat paljon mieluummin toisten kielen kuin opettivat näille khuzdulia – vaikka toinen osapuoli olisikin ollut halukas sitä oppimaan. Vain kahdesti tai kolmasti Keski-Maan pitkien Aikojen kuluessa kääpiöt opettivat vapaaehtoisesti kielensä vierasrotuisille. Kun Hadorin huone saapui Ensimmäisellä Ajalla idästä Beleriandiin ja tapasi Pitkäpartoja, näiden kahden rodun välille syntyi erityinen ystävyys, koska nämä ihmiset olivat taitavia ratsastajia ja saattoivat jonkin verran suojella kääpiöitä örkeiltä. Silloin kääpiöt "eivät olleet haluttomia opettamaan kieltään ihmisille, joiden kanssa heillä oli erityinen ystävyyssuhde, mutta ihmisistä kieli oli vaikea ja he oppivat vain hitaasti enemmän kuin muutamia yksittäisiä sanoja, joista monia he ottivat käyttöönsä ja omaksuivat omaan kieleensä" (Peoples of Middle-earth, s. 303). Kaikesta huolimatta vaikuttaa siltä, että khuzdul on vaikuttanut huomattavasti, jopa perusrakennetta myöten, adûnaiciin (varhaisten edainin kielen perilliseen).
Haltioiden kiinnostus khuzdulia kohtaan oli vähäistä Ensimmäisellä Ajalla, mutta oli ainakin yksi poikkeus: "Curufin oli ainoa noldorista, joka voitti puolelleen kääpiöiden ystävyyden, ja hän oli kaikkein kiinnostunein näiden oudosta kielestä. Häneltä taruntietäjät saivat kaikki tietonsa khuzdûlista. " (Peoples of Middle-earth, s. 358). Ainakin yksi khuzdulin sana löysi tiensä sindariin: kheled "lasi", joka on harmaahaltioiden kielessä muodossa heledh (ks. Silmarillion, Liite, hakusana khelek-). Khuzdulin sana khazâd "kääpiöt" omaksuttiin quenyaan muodossa casar "kääpiö" ja sindariin muodossa hadhod (kääpiöiden rodun nimitys oli hadhodrim, War of the Jewels, s. 388). Kääpiöt puolestaan näyttävät lainanneen ainakin yhden sanan sindarista: kibil "hopea" on varmasti sukua harmaahaltiakielen sanalle celeb.
Paljon myöhemmin, Toisella Ajalla, kääpiöt antoivat vastahakoisesti joidenkin haltioiden opetella hieman khuzdulia puhtaasti tieteen edistämiseksi. "He ymmärsivät ja kunnioittivat pyyteetöntä tiedonhalua ja jotkut myöhäisistä ñoldorinin taruntietäjistä saivat oppia tarpeeksi heidän lambeaan (aglâbia) ['kieli' quenyaksi ja khuzduliksi] ja heidän iglishmêkiään [elekieltä] ymmärtääkseen heidän järjestelmiään." Gondolinilaisen taruntietäjän Pengolodhin sanotaan "asuneen jonkin aikaa Casarrondon (Khazad-dûmin) kääpiöiden parissa" (War of the Jewels, s. 395-396). Näiden myöhäisten taruntietäjien asenne ei ilmeisesti ollut niin ylimielinen kuin heidän kollegoillaan edellisellä Ajalla – Curufinia lukuun ottamatta nämä tarkoituksellisesti "välttivät" khuzdulia (Letters, s. 31).
Yhdessä asiassa kääpiöt olivat kuitenkin aina "taipumattoman salamyhkäisiä... Syistä, joita haltiat sen paremmin kuin ihmisetkään eivät täysin ymmärtäneet, he eivät paljastaneet ainoatakaan henkilönnimeä muiden lajien edustajille, eivätkä myöhemminkään opittuaan kirjoitustaidon sallineet koskaan kaivertaa tai kirjoittaa niitä. Sen vuoksi he ottivat itselleen ihmisten tyyliset nimet, joilla heidät tunnettiin liittolaistensa keskuudessa." (Peoples of Middle-earth, s. 304). TSH:n Liite F vahvistaa tämän: "Omia salaisia nimiään, 'sisäisiä' nimiään, todellisia nimiään, kääpiöt eivät ole koskaan paljastaneet vieraalle kansalle. He eivät kirjoita niitä edes hautakiviinsä." Näin ollen nimet Balin ja Fundin, jotka esiintyvät khuzdulinkielisessä tekstissä Balinin haudalla olevassa laatassa, eivät ole khuzdulia. Ne ovat ihmiskielisiä nimiä, pelkästään korvikenimiä joita Balin ja hänen isänsä Fundin käyttivät muiden kuin kääpiöiden läsnä ollessa.
Silmarillionin 20. luvussa mainitaan yksi kääpiökielinen nimi, Azaghâl, Belegostin kääpiöruhtinaan nimi. Ehkä se on arvonimi tai kutsumanimi eikä hänen todellinen "sisäinen nimensä". On esitetty, että se merkitsee "soturia" ja olisi sukua númenorilaiselle verbille azgarâ- "käydä sotaa" (Sauron defeated, s. 439). Tunnetaan myös nimi Gamil Zirak, joka kuului kääpiösepälle, Nogrodin Telcharin mestarille (KTK, s. 105). Ehkä sekin on vain kutsumanimi, tai sitten hänen nimensä on vahingossa tullut muidenkin kuin kääpiöiden tietoon – hänen suureksi ja ikuiseksi harmikseen. Toisaalta vähäkääpiöt eivät ilmeisesti yrittäneet salata khuzdulinkielisiä nimiään. Silmarillionin 21. luvussa vähäkääpiö Mîm kertoo Túrinille auliisti oman nimensä lisäksi myös poikiensa Khîmin ja Ibunin nimet. Ehkä sellainen tyrmistyttävä tahdittomuus oli yksi niistä syistä, joiden vuoksi tavalliset kääpiöt vihasivat vähäkääpiöitä.
Kuitenkaan kääpiöt eivät pitäneet sopimattomana paljastaa paikannimiä. Gimli kertoi oma-aloitteisesti Saattueelle, miten kääpiöt nimittivät Morian yläpuolisia vuoria ja Moriaa itseään: "Minä tunnen ne ja tiedän niiden nimet, sillä niiden alla on Khazad-dûm, Kääpiökaivanto... Tuolla kohoaa Barazinbar, Punasarvi... ja sen takana ovat Hopeaneula ja Pilvispää... joita me kutsumme nimellä Zirak-zigil ja Bundushathûr." (TSH 1/II.3). Kääpiöt eivät välttämättä loukkaantuneet siitä, että toiset tunsivat joitakin khuzdulinkielisiä paikannimiä. Kun Gimli tuli Lórieniin, yhä vihaisena siitä, että haltiat olivat ensin käskeneet hänen kulkea silmät sidottuina, Galadriel sanoi hänelle: "Tumma on Kheled-zâramin vesi ja kylmät ovat Kibil-nâlan lähteet ja ihanat olivat Khazad-dûmin monipylväikköiset salit Esiaikoina, ennen kuin mahtavat kivenalaiset kuninkaat kukistuivat." Meille kerrotaan, että "kuullessaan noiden paikkojen nimet omalla muinaisella kielellään kääpiö nosti katseensa ja kohtasi hänen katseensa; ja hänestä tuntui, että hän äkkiä katsoi vihollisen sydämeen ja siellä asuikin rakkaus ja ymmärtämys. Ihmetys täytti hänen kasvonsa ja sitten hän hymyili vastaukseksi." (TSH 1/II.7). Gimli siis ymmärsi ystävälliseksi eleeksi sen, että Galadriel käytti muinaisia khuzdulinkielisiä nimiä. Ensimmäisellä Ajalla vähäkääpiö Mîm sanoi kotikukkulastaan: "[sen] nimi on ollut Amon Rûdh sen jälkeen kun haltiat muuttivat kaikki nimet." (Silmarillion, s. 254) – antaen ymmärtää, että se ärsytti häntä.
Merri päivitti Khuzdûl-projektin keskustelusivuksi.
) eikä th:ta lausuta kuten englannin sanassa thin, kuten nämä kirjainyhdistelmät usein Tolkienin kirjoituksissa lausutaan.) Englannissa alkukirjaimet k ja t on myös aspiroitu, mutta ei varmaankaan niin vahvasti, kuin khuzdulissa. Khuzdulissa on myös aspiraatattomia klusiileja, kuten ranskan ja venäjän k ja t, mutta toisin kuin kaikissa englannissa, ranskassa ja venäjässä, khuzdulin k ja t ovat omia äänteitään, jotka täytyy erottaa kh:sta ja th:sta. Koska khuzdulista tiedetään hyvin vähän sanoja, on tuskin yllättävää, ettei ole minimipareja, mutta k vs. kh ja t vs. th nähdään korostuvan alussa: Kibil-nâla vs. Khazad-dûm ja Tumunzahar vs. Tharkûn. Toiset konsonantit sisältävät klusiilit b, d ja g, soinnittomat spirantit f ja s, soinnilliset klusiilit z ja gh, lateraalinen l, soinnillinen r (jotkut kääpiöt käyttivät uvulaarista r:ää, toiset ilmeisesti täry r:ää), nasaalit n ja m sekä yksi puolivokaali y.
