Kännykkä

pohdin hetken onko tämä kulmikkaan vai majatalon materiaalia, mutta ehkä jos olen väärässä paikassa joku tämän ystävällisesti siirtää. ^^;

En löytänyt yleistä kännykkä keskustelua, joten aloitan sellaisen. Millainen on suhtautumisenne kyseiseen kapineeseen? Milloin sen saitte? Minkä ikäiselle saa mielestänne antaa kännykän käteen? Mikä kännykkämaailmassa ihastuttaa/vihastuttaa? Mitä luuriltanne vaaditte? Muutakin kerrottavaa kännyköistä saa toki keksiä.

Itse sain enismmäisen kännykkäni kai yläasteella, kolho, kamala, jo silloin vanhentunut malli, mutta se toimitti asiansa. Ja edelleen toimin vähän samalla perjaatteella. Minun puhelimissani ei ole mankkaa tai kameraa, niin kauan kun saan soitettua ja tekstiviestiteltyä olen täydellisen tyytyväinen. Nykyisen luurin sain isältä lahjaksi kun vanha hajosi, taitaa olla 4:s puhelimeni, ja toinen uusi känykkä jonka olen koskaan omistanut. 2 muuta on ollut minulle jo tullessaan käytettyjä.

Minn puhelimessa on aina äänet päällä, koska en muuten muistaisi koskaan laittaa nittä päälle. Itseasiassa, ihmiset soittelee mulle niin vähän että jos en huomaa akunloppumista, puhelin saaattaa olla vuorokauden lataamatta kun en huomaa kaivata sitä. Soittoäänenä on soinut aina kun sen olen luuriin saanut niin Ghostbusters, sen joka kaverikin tietää jo ennalta. Siksi toisinaan vastaankin puhelimeen tutuille "Ghostbusters" mikäli känny on soinut tarpeeksi kauan. Sopii minulle, sillä Ghostbusterssin tunnarihan alkaa:

If there's something strange
in your neighborhood
Who ya gonna call?
Ghostbusters!

Click to expand...

Ja juuri siksi minulle yleensä soitetaan. Jos jollekulle on juuri sattunut jotain omituista, heille tulee tarve soittaa minulle. En tiedä miksi.

En kyllä mitenkään päin käsitä, miten nykyään ekaluokkalaisillakin on monella kännykkä. Ymmärrän sen sillooin jos koulumatka pitää taittaa bussilla, tai jos muksulla on esimerkiksi joku pitkäaikaissairaus niin että on tärkeää kokoajan tietää missä se on, muttten oiken muuten käsitä, mtä 7-vuotias tekee omalla luurilla. Johtuu ehkä juuri siitä, etten itse ole niin kännykkä kulttuurissa kiinni. Onhan se hyödyllinen kapistus, mutta ei joka hetki välttämätön. Toisin kuin esimerkiksi isästäni, joka vastaa puhelimeen silloinkin kun on pytyllä. -.-' Oikeasti, voisit soittaa uudestaan kun pääset vessasta ulos.

Minua ei niinkään häiritse bussissa luuriinsa kailottajat (en ole useimmiten tarpeeksi kiinnostunut kiinnitääkseni heihin huomiota), kun ihmiset jotka eivät koskaan vastaa puhelimeensa. Ei se nyt haittaa jos tosiaan ei pysty vastaamaan puhelimeensa, akku on loppu tai tilanne huono, mutta on niitä, otka eivät kertakaikkiaan välitä vastata puhelimeensa, monesti niitä joilla on aina puhelin äänetön. yhtä kaveriani on puoli mahdoton saada kiinni, koska hän ei koskaan vastaa puhelimeensa eikä juuri koskaan ede meseen IRCiin tai sähköpostiin. Tulisi melkein vähemmälle vaivalle jos vaan menisi pimpottamaan ovikelloa. En vahdi puhelintani orjallisesti, mutta minä kyllä vastaan siihen jos se soi ja tai soitan takaisin jos joku on soittanut. -.-;

Oli joku juttu mielessä mutta unohdin sen... lisään sen sitten myöhemmin, alkakoon topic tällaisella.

Muistaakseni kännyköistä oli juttua jo tuolla "silloin kun minä olin nuori"-osiossa, mutta ei kai ihan näin pelkästään kännykästä asiaa. Etenkin tuosta pienten lasten kännykän tarpeellisuudesta jutskailtiin siellä.

Minä sain kännykän joskus kakkosluokalla ja olen käyttänyt sitä aktiivisesti siitä asti. Kuulostaa pelottavalta mutta en voisi kuvitellakaan elämää ilman kännykkää. Kännykkä on se viimeinen turva kaikessa. Minun kännykkäni ei edes ole mikään uusi mutta kuten tiirikka sanoi, ei siihen tarvitse kuin soitto- ja tekstiviestiominaisuudet. Nykyään lapset saavat puhelimet aina vain aikaisemmin. Siskontyttöni sai sen jo 5-vuotiaana. :roll:

Hmm, minä sain oman ensimmäisen kännykkäni joskus ala-asteella. Kolmannella ehkä. Ikäluokassani kylläkin on yleisempää olla saanut puhelin joskus yläasteella... minun ensimmäiseni oli hieno antiikkikapistus joka antoi vastaanottaa viestejä muttei lähettää niitä. :-D Olihan se ihan kätevä olla, mutta sen kerran kun sitä muistan tarvinneeni oli akku loppu. Hmmh.

On tämä nyt ainakin viides puhelimeni. Yleensä olen näitä saanut kun joku muu on päätynyt siihen että se olisi tarpeen. Tämän uusimman sain kun isäni hankki itselleen uuden, ja tässä on hieno liukuva näyttö. ^^ Aikoinaan minulla oli sellainenkin jossa oli oma nappinsa joka kirjaimelle.

Nykyään lankapuhelimet tai muut vastaavat luurit taitavat olla vähenevä luonnonvara, joten kai lapsella sitten pitää olla oma puhelimensa... mutta on se kyllä ehkä vähän tarpeetonta, varsinkin jollekin alle kouluikäiselle.

Onhan se ihan kätevää että kännykässä on sellaisia asioita kuin kamera. :-D Omani tosin ei toimi ihan valtavan hyvin aina, mutta on se kätevämpi kuin ei mitään. Kamera kun kumminkin aina unohtuu ottaa mukaan. Toisaalta internetiä voisi olla vähän väsyttävää käyttää kännykällä, vaikka kyllähän sitä harrastetaan.

En mitenkään halua rajata tätä keskustelua koskemaan kysymystä "miten ja milloin kännykkä tuli elämääni?" mutta lisäsin silti topiikkiin kyselyn aiheesta (Tiirikalta lupaa kysymättä, anteeksi röyhkeyteni, mutta hänkin esitti saman kysymyksen aloitusviestissä). Voihan tuon aikanaan poistaa ja vaikka korvata jollakin muulla.

Kännnykkä keskustelun nimenä on tosiaan varsin laaja, se voi koskea kännykkää esineenä (ulkonäkö, ominaisuudet jne.), kännykän käyttöä (miten, missä, missä ei jne.), kännykkäetikettiä (missä sopii kailottaa, missä ei; onko pidettävä aina mukana), tekstiviestitystä ja muita kännykän käyttötapoja puhumisen lisäksi ja ties mitä (lue Tiirikan aloitusviesti), mutta jaetaan tämä topiikki vaikka sitten osiin, jos jostakin aiheesta tuntuu tulevan erityisen runsaasti puhetta.

Kännykkäetiketti erityisesti on asia, jota koskevat puheenvuorot kiinnostavat minua. Ihmettelen usein linja-autossa (erityisesti pitkän matkan autossa), miten vapaasti ja kovaan ääneen ihmiset kehtaavat tilittää yksityisiasioitaan luuriin. Ja miten moni antaa kännykän soida (ja vieläpä poistuu - jos edes poistuu - vastaamaan siihen) leffassa, häissä, hautajaisissa, juhlissa ja ruokapöydän ääressä.

Toinen kysymys, joka silloin tällöin pulpahtaa mieleen, on tämä: hallitseeko kännykkä ihmistä vai ihminen kännykkää? Onko pakko olla aina tavoitettavissa? Minusta tietenkin näin ei pitäisi olla, mutta tunnustan kyllä tuntevani oloni orvoksi ja haavoittuvaiseksi, jos olen unohtanut kännykän pesäkoloon lähtiessäni ulos nakertelmaan. Miten tähän on tultu? Onko meitä jymäytetty, vai oliko aika ennen kännykkää sittenkin pimeän keskiajan viimeinen saareke?

Mie sain vitosluokan lopussa kännykän, kun meillä oli leirikoulu, niin se oli yks syy ja kun miun siskokin sai 5. luokalla kännykän. Ihan semmonen perus Nokia 1100.
Rippilahjaksi sain uuden kännykän, Nokia 7373. Näytti melko hauraalta, mutta ei kyllä oo tullu kolhuakaan, vaikka oon 2 kertaa vahingossa tiputtanu sen asfaltille (sain melkein sydänkohtauksen, kun tiputin sen), vahva on. Nokia sen olla pitää.

Pystyn helposti olemaan ilman kännykkää, ei sitä aina tarvii olla mukana. Mut kännykkähän on tosi hyvä keksintö ja hyödyllinen. Miusta ainakin on paljon kivempaa, että jos tapahtuu jotain, niin voi sitten soittaa jollekin.
Mut on kännykästä tietty haittaakin. Jos ei joskus vastaa puhelimeen, kun ei kuule tms, niin sitten soittaja voi huolestua ihan turhasta.

Kouluikäsillä joku ihan peruskännykkä voi olla hyvä, varsinkin, kun kaikilla ei oo enää etes lankapuhelimia kotona. Mutta alle kouluikäset ei kyllä tee kännykällä mitään.

Tik sanoi:

Ja miten moni antaa kännykän soida (ja vieläpä poistuu - jos edes poistuu - vastaamaan siihen) leffassa, häissä, hautajaisissa, juhlissa ja ruokapöydän ääressä.

Click to expand...

En voi sietää sitä, jos joku alkaa puhua kännykkään ruokapöydässä. Juhlissa käyn niin harvoin, että juhlan ja kännykän yhdistelmä ei ole ehtinyt minua alkaa varsinaisesti häiritä, vaikka onhan se ehkä vielä törkeämpää, mutta puhelut ruokapöydässä ovat alkaneet ärsyttää. Minusta on tosi epäkohteliasta kanssasyöjiä kohtaan alkaa puhua puhelimessa, ja ikävä kyllä eräs läheiseni harrastaa tätä joskus - onneksi kuitenkin aika harvoin. Siinähän sitten mietit, että miten ilmaista paheksunta kohteliaasti.

Ihmettelen sitä, kun jotkut pitävät puhelinta auki yölläkin. Minusta kännykän paras puoli on, että sen voi laittaa kiinni esim. nukkuessa tai jos on jotain tärkeää menossa. Mutta ei kai sitten kaikkia häiritse, jos kesken makeimman unen joku soittaa?

Minä pidän kännykkää auki yölläkin, osittain siksi että käytän sitä kellona mutta osittain myös siksi ettei kukaan ole koskaan soittanut minulle yöllä. Ja jos soittaakin niin kyse on todennäköisesti sellaisesta hätätapauksesta että haluan tietää siitä heti. Minulle soitetaan niin harvoin muutenkin että pidän puhelinta yleensä mukana, en siksi että olisin koko ajan tavoitettavissa vaan koska siitä ei ole mitään haittakaan minulle.
Ja puhelimella on minulle paljon muutakin käyttöä, se on kelloni, mp3-soittimeni ja käytän sitä e-kirjojen lukemiseen, se on kätevää vaikka bussia odottaessa.

Ei minullekaan kukaan soita öisin (tai muulloinkaan), joten voin hyvin pitää puhelinta auki koko ajan. (Paitsi tietenkin jos tilanne muuten sulkemista vaatii. Lisäksi se on joka tapauksessa melkein koko ajan pelkällä värinähälytyksellä, koska soiva puhelin on äärimmäisen nolo ja ärsyttävä epäsopivassa tilanteessa.)

Kännykkä on mulla ollut jostain vuodesta 2003, eli suunnilleen kuudennen luokan lopusta. Siinä vaiheessa aika suurella osalla kavereita oli ollut oma kännykkä jo pidempään, ja olihan se kännykän omistaminen aika tärkeä juttu. Se oli mallia Nokia 3510 ja palveli ihan kiitettävästi suunnilleen yläasteen ajan, kunnes alkoi jotain temppuilla. Suurimman osan ajasta toimii kyllä vieläkin ja akku oli viimeksi testatessa ihan hyvässä hapessa, ja olen yrittänyt sitä koko ajan äidille kaupata, mutta ei se kuulemma opi (meillä siis on luultavasti lankapuhelin kotona niin kauan kunnes linjat ajetaan alas, vaikka sitä käytetään tosi harvoin ja se maksaakin kuin synti).

Nykyään mulla on Nokian 6030, ihan hyvä peruspuhelin, paitsi että maali tahtoo vähän irtoilla. Olen vielä tähän mennessä pärjännyt ilman mp3-soittimia ja kameroita (siis puhelimessa), radio siinä sentään on. Sitä on tullut jonkun verran hyödynnettyä, muutoin käytän kännykkääni vain tekstiviesteihin ja soittamiseen, sekä kellona/herätyskellona. Kyllä sillä nettiinkin pääsisi, mutta siihen mieluummin tietokone

Kieltämättä on aika orpo olo jos kännykkä unohtuu kotiin johonkin lähtiessä, ei niinkään sen puolesta että minun pitäisi olla tavoitettavissa vaan siksi että minun pitää voida soittaa vaikka kyyti itselleni.

Mie en kyllä pidä kännykkää koskaan kiinni, jos on joku tilaisuus, oon koulussa tms, niin laitan vaan äänettömälle.
Miusta on tosi ärsyttävää, kun jotkut ei älyä laittaa kännykkää äänettömälle koulussa tai vaikka leffassa. Meidänkin luokalla monesti soi jonkun kännykkä kesken tunnin ja se on tosi rasittavaa ja outoa, että jopa vastaavat puhelimeen tunnilla. Epäkohteliasta.

On toki hyvä muistaa, että on tilaisuuksia ja paikkoja joissa kännykkä on suljettava kokonaan, hiljentäminen ei riitä (esim. teatterissa usein sanotaan asiasta erikseen, kännykkä saattaa häiritä heidän laitteitaan. Ja tietenkin lentokoneet). Mutta ihan samaa mieltä olen edelläkirjoittaneiden kanssa siitä, että kännykän hiljentämättä jättäminen on todella epäkohteliasta tietyissä tilanteissa!

Itse pärjäsin tosi pitkään ilman kännykkää (lankapuhelin toki oli), mutta en varmaan enää pärjäisi. Yritän vastata puhelimeen aina kun vaan mahdollista, mutta yritän myös olla puhumatta siihen pitkiä aikoja julkisilla paikoilla. En tykkää bussikailottajista ollenkaan ja yritän olla syyllistymättä siihen (tosin esim. eilen jouduin hoitamaan työasiaa bussissa, kun "toisessa päässä" haluttiin hoitaa asia heti). En kyllä aina vastaa työpuhelimeen työajan ulkopuolella (tiettyjä "tärkeitä" ihmisiä varten on omat soittoäänensä työpuhelimessa: heille vastaan aina, koska he eivät soita ellei asia ole tärkeä ja akuutti).

Minulla on kaksi kännykkää, työ ja oma. Oma puhelin on pieni ja yksinkertainen, työpuhelin taas iso ja monipuolinen ja tämä on toiminut hyvin. Työpuhelinta en mukana vapaa-ajalla raahaa, ja vastaavasti vapaa-ajalla en tarvitse niin monipuolista puhelinta kuin töissä. Esim. omassa puhelimessani en käytä kalenteria (sitä varten on paperikalenteri), työpuhelimen kalenteri synkronoi helposti sähköisen työkalenterini kanssa, eli muutkin saavat tietää koska olen (työajalla) tavoitettavissa. Työpuhelimella on helppo lähettää sähköpostia, omallani ei tarvitse.

Minun kännykkä on yötkin päällä, siitä yksinkertaisesta syystä, etten muistaisi avata sitä jos laittaisin sen kiinni. En myöskään muista sulkea sitä. En laita puhelinta oikeestaan koskaan äänettömälle, vaan saman tien virrat pois jos on tilaisuus (esitys, lääkäri, yms.) joka sitä vaatii, ja toivon että muistan laittaa siihen virratr. Minulle ei kukaan juuri koskaan soita, joten ei sillä niin väliä. Valitettavasti kuulun niihin paheksuttaviin koulussa äänet päällä pitäviin, mutta toisaalla minulle ei soita kuin hätätapaukset... Ja joskus puhelinmyyjät. -.- Mrrr...

Minulle känny on kukkaron jatke, ne yleensä löytyy aina samasta paikasta. Känny voi seisoa toimettomana kassissa päiviä, ei siinä hätää. Mutta välillä on surullista katsoa niitä ihmisparkoja jotka elävät kännykälleen. -.- Veljellä kasvaa käntty melkeen ranteessa kiinni. D: En itse jaksaisi sellaista, mutta kukin kai tyylillään.

Minäkään en kyllä varmaan muistaisi avata kännykkää jos sulkisin sen.

Tänään olin hyvin pienessä liikkeessä, jonka myyjä sai puhelun lääkäriltä, hän kysyi minulta haittaako jos hän vastaa ja tietysti sanoin ettei mutta en olisi ehkä halunnut kuulla hänen aivan kaikkia oireitaan. Tosin nyt ymmärrän paremmin hänen fyysistä olemustaan.

Elbereth sanoi:

Näytti melko hauraalta, mutta ei kyllä oo tullu kolhuakaan, vaikka oon 2 kertaa vahingossa tiputtanu sen asfaltille (sain melkein sydänkohtauksen, kun tiputin sen), vahva on. Nokia sen olla pitää.

Click to expand...

Eerikinpoikalaisena täytyy vähän huomauttaa. :wink: Ensinnäkin, kokeilematta ei voi sanoa mikä malli on paras ja se on myös mielipidekysymys. En nyt tarkoita että olisit missään määrin sitä väittänyt, mutta olen itse kohdannut vähän sitä esimerkiksi luokkalaisetn keskuudessa. Kyl maar, olen isänmaanpetturi ja käytän ruotsalaista mallia, joka on ehdottomasti hyvä. Edellinen Eerikkikin kesti monet kolhut. Lopulta vain alkoi kuulua epäilyttävää surinaa... Kuitenkaan pelkkä iskunkestävyys ei määrittele hyvää kännykkää. Kännykkää ei tarvitse heitellä ja tiputella asfalttiin! Enemmän siis merkitsevät toiminnot ja järkevä asettelu ynnä muu sellainen.

Vaikka oikeasti puhelimeen tarvitsee lähinnä soitto- ja viestimahdollisuuden plus herätyskellon ja kalenterin, minä tykkään siitä, että on mp3-soitin samassa ja voi sinihampaalla vaihdella tiedostoja. Hyvä kamera on kätevä ihan tilannekuvien kannalta ja omaperäisten taustakuvien vuoksi. Pelejä en pelaa... Mutta kuitenkin, herkut ovat aina herkkuja.

Minäkään en pidä kännykän sulkemisesta. Äänettömänä kyllä pidän useinkin, mutta sulkeminen... Ehkä olen niin riippuvainen. No, kello on ranteessa joten sitä ei kai voi pitää selityksenä. Minulle niin harvoin kukaan soittaa tai tekstaa, että olisi inhottavaa, että joku joka viimein ottaa yhteyttä, jääkin ilman vastausta.

Minä kuulun siihen joukkoon, joka sai kapulansa turhan nuorena. Ykkösluokkalainen ei sillä pahemmin mitään tee... Ja on todella raivostuttavaa, että uusi sukupovi addiktoidaan kännyköihin jo ennen kuin he oppivat kunnolla lukemaankaan.

Kännykän sulkemisesta öisin: joo, en minä sellaista käytäntöä ihmettelekään, jos tietää, että kukaan ei soita yöllä ilman painavaa asiaa, ja sitten pitää kännykkää auki öisin. Ei minullekaan kukaan yleensä öisin soittele. Mutta jotkut ihmiset tuntuvat aina mielellään valittavan, miten se ja se soitti taas yöllä ihan kännissä ja pyysi mukaan ja heräsin kesken unien. Tarkoitin siis, että mitä järkeä on pitää kännykkää päällä, jos usein kärsii siitä, kun toiset soittavat turhia puheluita yöllä.

Minä olen alkanut sulkea kännykkääni silloin kun kuljetan sitä repussa/kassissa/muussa tilassa, jossa se pääsee liikkumaan. Tuntuu, että muuten näppäinlukko menee koko ajan pois päältä ja kännykkä alkaa soitella. On kyllä vähän hankala muistaa pistää se sitten päälle. Hapertuvatkohan näppäinlukot ajan myötä, eivät kai?

Joku aika sitten ostin uuden kännykän, kun entinen särkyi. Muutaman vuoden sisällä olen joutunut uusimaan puhelimen muistaakseni kolme kertaa. Kun kännykät tulivat markkinoille, ne olivat KESTÄVÄÄ laatua, eivät särkyneet ihan vähästä. Nykyään tuntuu että ne on suunniteltu kestämään vain takuuajan, jonka jälkeen ne alkavat joko hiljalleen sammutella eri toimintojaan tahi vallan lakkaavat kokonaan toimimasta. Varsinkin kytkykaupalla markkinoidut mallit.

Vaikken edes ole kovin vanhakaan, tuntuu etten tahdo enää pysyä uusien ja hienojen puhelimien matkassa. Tuossa uudessa puhelimessani on sen verran paljon toimintoja, että niiden oppiminen vei monta päivää, enkä kaikkea hallitse vieläkään, mutta niitä en edes tarvitsekaan. Edes herätyskelloa en löytänyt ensimmäisenä iltana. Aiemmin moinen toiminto on ollut helposti löydettävissä, vaan ei enää. Kehitys menee liian nopeasti

Anewielh sanoi:

Tuossa uudessa puhelimessani on sen verran paljon toimintoja, että niiden oppiminen vei monta päivää, enkä kaikkea hallitse vieläkään, mutta niitä en edes tarvitsekaan.

Click to expand...

Minulla on kaikkein karvanopin nokialainen mitä löytyi, kun vanha puhelin pari vuotta sitten simahti, enkä silti osaa käyttää kaikkia siitä löytyviä härpätyksiä tai edes tiedä, mitä niillä kaikilla tehdään. Mutta pääasiahan on, että puhelimella voi soittaa, tekstata ja ottaa puheluita ja tekstiviestejä (joku joskus erehtyy kuviakin lähettelemään, mutta sitä ei onneksi satu usein, ne kun eivät minun vehkeelläni näy) vastaan ja että sitä voi käyttää myös herätyskellona. Ja nämä viisi asiaa osaan sentään tehdä =)

Me ostettiin firman kännyiksi kullekin iPhonet keväällä ja olen kyllä todella tykännyt siitä. Luontevampi käyttää kuin yksikään nokialainen mitä olen sormeillut, hyvä kirjoittaa, toimiva musiikkipuoli ja vihdoin kalenteri jota jaksaa käyttää. Tein omalle kapulalleni jopa nahkaisen säilytyspussin, johon pakotin firmamme logon

Isilmírë sanoi:

Mutta pääasiahan on, että puhelimella voi soittaa, tekstata ja ottaa puheluita ja tekstiviestejä (joku joskus erehtyy kuviakin lähettelemään, mutta sitä ei onneksi satu usein, ne kun eivät minun vehkeelläni näy) vastaan ja että sitä voi käyttää myös herätyskellona.

Click to expand...

Nämä juuri, mutta sitten kehitin viime puhelimen kanssa addiktion; pelasin aina sängyssä jo valot sammutettuani erän tai pari backgammonia, mikä löytyi ilokseni puhelimesta. Nyt uudessa puhelimessa sitä ei ole, ja olen joutunut aloittamaan korvikkeeksi simppelin pallopelin pelaamisen. Tuntuu vähän hassulta, mutta olen jäänyt yksinkertaisesti koukkuun