Käsitykset Keski-Maasta ennen internettiä?

Ensimmäisenä mä pyydän anteeksi otsikkoa kun en parempaa keksinyt.Toiseksi sitä jos täällä on pohdittu samaa asiaa jo ennenkin.Ja kolmanneksi sitä että mulla taas ajatukset juoksee nopeammin kuin ehdin niitä kaikkia itsekään ymmärtää joten pahoittelut mahdollisista off-topikeista ja niistä sikiävistä off-topikkien off-topikeista.
Mutta asiaan:
Mä olen huomannut monta kertaa nuorempien kanssa jutellessa miten erilainen käsitys heillä on keskimaasta ja Tolkienin tuotannosta ylipäätään.Tai miten eri asioihin me kiinnitämme huomiota.Monesti huomaan miten tärkeää nuoremmille lukijoille on ns."järkeistää" keskimaata kun mulle se on paljon suurpiirteisempää ja vähemmän merkityksellistä meneekö joku asia nyt vuosilukujen tai fyysikan lakien mukaan oikein.Tai edes loogisesti oikein.Tähän varmasti vaikuttaa internet koska ennen sitä oli vaikea saada muuta tietoa keskimaasta kuin mitä silloin julkaistuissa neljässä kirjassa luki.Jos lukiessa jonkin asian merkitys jäi askarruttamaan se merkitys piti keksiä itse.Nythän voi vaan avata internetin ja katsoa mitä Tolkien milläkin asialla tarkoitti tai minä vuonna toista aikaa mikäkin asia tapahtui ja kenen toimesta.Internet on tehnyt munkin lukemisesta paljon konkreettisempaa ja "kirjaimellista".Tämä ei siis ole mikään "ennen oli kaikki paremmin"-valitus vaan mua ihan kiinostaa ovatko muut huomanneet tällaista sukupolvien välistä eroa?
Tuntuuko muista Bilboista ja Lobelioista siltä niinkuin juttelisimme joskus eri kirjoista kun keskustelemme nuorten kanssa Tolkienista?Ja päinvastoin,tuntuuko nuoremmista että meillä vanhemmilla on ihan väärä käsitys koko keskimaasta?

Homppapomppa sanoi:

-katsoa mitä Tolkien milläkin asialla tarkoitti-

Click to expand...

Jossain tietyssä vaiheessa kirjoituksiaan, kyllä. Sitten meni ja muutti mielensä.
Uudelleen.
Ja kerran vielä.

Olen huomannut saman eron, ja pääasiallisesti nautin siitä; rakastan kirjoja, sivujen kääntelyä, mutta jos haluan löytää jotakin tiettyä, mikään ei hakkaa digitaalisen hakutoimintoa.
Ennen Internettiä Tolkienin kirjojen löytäminen myös muuksi kuin suomeksi oli hieman kinkkisempää.

Suuremman juovan ovat mielestäni tehneet Jacksonin elokuvat kuin Internet (tai ikä), tosin. Elokuvansa 'lukitsivat' visuaalisuuden; niiden jälkeen kirjat lukeneille Arwen on helpommin Liv Tyler, Sauron on silmä, jne, kun taas kirjat ennen elokuvia lukeneet olivat muodostaneet omat mielikuvansa laajempaan lähteistöön perustuen.

Niinpä.Elokuvien vaikutuksista onkin puhuttu jo vaikka kuinkapaljon.Mua enemmänkin kiinnostaa onko lukukokemus nykyään erilainen kuin ennen?Luetaanko kirjoja eri tavalla kuin ennen?
Viihdeteollisuuden vaikutusta ei voi kuitenkaan ohittaa koska sen vaikutukset näkyvät joka puolella.Mutta mä olen huomannut myös sielläkin samanlaisia muutoksia.Esim.nykyään elokuvasarjatkin tehdään niin että ne tosiaan muodostavan yhtenäisen kokonaisuuden aikajanoineen yms.
Ennen ei ollut niin tärkeää kuinka tarkasti joku Mad Max 2 istuu edellisen elokuvan kaanoniin.Elokuvien jatko-osat olivat enemmän itsenäisä elokuvia eikä jonkin saagan jatkoa.Kun tämä viimeisin Mad Max ilmestyi niin huomasin miten tärkeää monille oli se että mihin aikajanaan tämä elokuva sijoittui Mad Max-elokuvien historiassa.
Tällaista samanlaista suhtautumista mä olen huomannut kun puhutaan Tolkienin tuotannosta.

En ole paljoa jutellut nuorempien Tolkienin ystävien kanssa, joten vaikea sanoa tähän mitään. TSH-leffat vaikuttivat kyllä varmasti lukukokemukseenkin sillä luin kirjan uudestaan leffojen jälkeen tarkastaakseni muutamia asioita leffoista. Toki huomasin muutoksia kirjaan nähden jo teatterissa, joista osaa pidin ihan ok tulkintana (Faramirin houkutus, Sarumanin noituus ja Merrin juoni enttien luona). Hobitti-leffoja pystyn katsomaan pääasiassa inhoten tai kuten Isilmire sanoi, parodiana. Vaan en minä niitä täysin tuomitse, ja olen sitä mieltä että kaksi hyvääkin leffaa olisi voinut saada kasaan. Lista poistettavista kohtauksista on kyllä omalta kohdalta huomattavan pitkä ja lisämateriaalia tarvitsisi useasta paikasta jotta voisin pitää niitä järkevinä kuvauksina. Voihan Lost Tales ja Gondolinin Tuho, taas tämä menee tuon haukkumiseksi.

Aikajana on kuitenkin olennainen osa Keski-Maata, ja väärään aikaan ja paikkaan sijoitetut olennot ovat vallan kauhistus tämmöiselle vanhalle parralle. Ellei sitten ole kyseessä jonnekin kauas itään tai etelään tai muille tuntemattomille seuduille sijoittuva fanficci.

Ennen nettiä olin lähinnä kahdestaan kirjapinon kanssa. Olihan se tavallaan autuasta mutta netti toi (ei toki heti vaan Google-aikakaudella) runsain mitoin nippelitietoa, etenkin kielitieteen aineistoa, sanastoja ym. Tolkienin maailma muuttui myös (huvin vuoksi) tutkimuskohteeksi.

Tärkein muutos oli kuitenkin netissä toimiva yhteisö, joka mahdollisti ajatustenvaihdon toisten samalla tavalla hurahtaneiden kanssa. Siis lue: Kontu. Mitä olisi Tolkien-harrastus ilman sitä? Klonkkumaista itsekseen jupisemista.

Tämä mun ajatus ei pelkästään liity Tolkienin tuotantoon vaan myös ihan yleisesti viihdetuotantoon. Siis tämä asioiden (liika?)järkeistäminen. Mä rakastan faniteoriota mutta mulle ainakin on tullut uutena tällainen ilmiö että esim.TV-sarjojen käsikirjoituksia muutetaan sen takia että fanit ovat arvanneet jonkun tulevan juonen käänteen.

Tai sitten se että joka ikinen kerta kun käynnistetään uutta sarjaa Hämähäkkimies-elokuvia siihen pitää aina tehdä se pakollinen syntytarina alkuun. Miksi? Jokainenhan sen tietää että sitä puri radioaktiivinen hämähäkki ja se siitä. Sen voi kertoa yhdellä lauseella. Ei siihen kokonaista elokuvaa tarvita.

Mulla nyt harhailee ajatukset todella pahasti mutta jos palaan Tolkieniin niin mä olen huomannut samantapaista suhtautumista hänen kirjoihinsa. Siis että kokonaisuuden sijaan keskitytään enemmän yksityiskohtiin.

Mutta sitten taas...Tolkienin tuotantohan pursuaa yksityiskohtia ja tarkkoja aikajanoja jotka siis ihan vaatiikin tätä loputonta pilkun viilausta.

Ehkä mun pitäisikin kysyä onko joillekin oikeasti tärkeää saada tietää kuka tai mikä Tom Bombadil on? Tai siis tuntuuko se olennaiselta? Vai ovatko muutkin sillä kannalla että Tolkienin maailmassa on paljon asioita vain siksi että hän on ne jostain syystä sinne sattunut pistämään.

Luin Tarun ensimmäistä kertaa vuonna 1981, olin 12-vuotias ja mielikuvitus oli ehkä vilkkaimmillaan. Taru muuttui päässäni niin eläväksi että se oli melkein todellisuutta. Mulla oli luokkakaveri jonka kanssa keskustelimme Tolkienista välitunneilla, ja pohdimme paljon sellaisia kysymyksiä jotka kirjassa eivät tulleet ilmi (ja joita on nyttemmin pohdittu Käärmeessä). Mua ovat yksityiskohdat aina kiinnostaneet, tein mm. haltiakielisiä sanalistoja kirjoissa esiintyneiden sanojen perusteella, luin kirjaa kartta esillä, mittailin välimatkoja kartoilta ja pohdin kirjan hahmojen kulkemia matkoja.

Jacksonin TSH-leffoista mun täytyy sanoa se, että Sormuksen ritareiden ensi-illassa parikymmentä vuotta sen jälkeen kun olin Kirjan kannen ensi kertaa avannut hämmennyin totaalisesti siitä miten hyvin mun mielikuvani ja Jacksonin visio kirjasta kohtasivat. Eivät kaikissa asioissa, mutta monissa. Kuitenkin kirjaa lukiessani näen Keski-Maan edelleen täsmälleen samanlaisena kuin silloin kun avasin kirjan ensimmäisen kerran. Ensivaikutelma jne.

Itselläni ainakin leikkimielisen totinen Tolkienin tuotannon tarkempi (ajoittain ehkä jopa akateemisvivahteinen) tutkiminen on tullut osaltaan sitä mukaa kun ns. suuret kokonaisuudet on moneen kertaan kaluttu. Vaikka varmasti paljon niistäkin on ajatuksia, joihin en ole törmännyt. Kuitenkin Tolkienin maailmaa fanittavana ja kohtalaisen aktiivisesti omassa elämässään mukana pitävänä, on ollut minulle luonnollista kehitystä kokonaisuuksien pohtimisesta siirtyä pienempien asioiden spekuloimiseen. Pienet yksityiskohdatkin saattavat antaa usein lisää sisältöä suuremmille kokonaisuuksille. Myös sisäinen arvoitusten ratkaisijani saa mielihyvää siitä kun pystyy selvittämään pikku asioiden yhteyden. Ja millaisessa yhteydessä sitä olisi miellyttävämpää harrastaa kuin rakastamansa fantasiamaailman mysteereiden selvittämisessä.

Tuo "leikkimielisen totinen" oli muuten hyvin sanottu.