(Kansalais)Järjestötoiminta

Tähän ketjuun kuuluu yleisen tason keskustelu sellaisista järjestöistä, joilla ei ole suoraa valtiollista, yritysmäistä tai puoluepoliittista toimintaa. Perusteellisempi asiakohtainen keskustelu on parempi suorittaa aiheen mukaisessa ketjussa, mutta tarvittaessa konnavahdit siirtänevät puheenvuoroja.

Itse en ole ollut koskaan varsinainen järjestöaktiivi, vaikka hengailenkin erinäisissä lafkoissa jäsenmaksujakin toisinaan maksaen. Tämäkin harraste on myöhempää perua, eli ennen 25. ikävuottani en ollut kuulunut käytännössä mihinkään järjestöön. Nyt vanhoilla päivilläni olen sitten vähän kauhonut käpälilläni ilmaa pohtien, mitä voisin kenties tehdä. Seuraavassa vähän kytköksiäni.

Suomalaisuuden Liitto: Perinteikäs suomalaisuusasialiike, joka vältti onnekkaasti lakkautusuhan sotien jälkeen. Erityisesti pakkoruotsin vastaisuus lämmittää mieltäni, vaikka olenkin jonkun verran huolissani järjestön piirissä esiintyvästä kiihkomielisestä kansallisuusaatteesta. Olisin itse mielelläni etsimässä 2000-luvun suomalaisuutta, mutta valitettavasti kuulen välillä kaikuja 30-luvun sotilassaappaiden kopinasta.

Tampereen Vapaa-ajattelijat: Uskonnonvapauden ajaminen on sydäntäni lähellä, ja vaikka Suomessa asiat ovatkin suhteellisen hyvällä mallilla, voitaisiin paljon vielä tehdä muiden maiden vähemmistöuskontojen edustajien ja uskonnottomien hyväksi. Enää en ole niin lääpälläni militanttiin ateismiin kuin joskus ennen, joten liiton ja sen paikallisosaston keskustelu on välillä vähän kärkästä ja yksisilmäistä makuuni.

WWF: Mahdollisuuksien mukaan ihmisten olisi annettava tilaa myös muulle luonnolle. WWF:n kummina maksan suurimman järjestökohtaisen vuosimaksuni, mutta kyseessä on enemmänkin periaatteellinen asia kuin suuri henkilökohtainen kiinnostuksen aihe.

Amnesty: Viimeisin epämääräinen kytkökseni, jonka tein tuoreiden Yhdysvaltain presidentinvaalien innoittamana. Maailma kulkee uhkaavasti kohti autoritarismia, minkä vuoksi ihmisoikeudet ovat vaarassa. Kuka puolustaa ihmisoikeuksia, jos kaikki vain tuijottavat eteensä sivuilleen vilkuilematta?

Suomen Tolkien-seura Kontu ry ja Smial Morel: Maailman valoa, joka on kaiken arvostelun yläpuolella.

Mikä sinua kiinnostaa, mitä tahdot puolustaa tai vastustaa? Onko järjestötoiminta pelkkää sosiaalista harrastelua tai hyvän omantunnon ostamista?

Amnestyn jäsenmaksua olen maksanut ja allekirjoitellut nettivetoomuksia melko suuren osan täysi-ikäisyydestäni. Olisi kiva löytää elämäntilanteeseen sopivia aktiivisempia toimintamuotoja, mutta en ole saanut aikaiseksi kysyä esimerkiksi heidän tarpeestaan vapaaehtoiskääntäjille. Piti ihan tarkistaa mikä luontoyhdistys se on, jonka jäsen olen, mutta WWF se oli minunkin kohdallani. Vähän aikaa olin toisenkin ihmissuojeluyhdistyksen, UN Womenin jäsenenä, mutta sitten viime keväänä rahapulassani pysäytin suoraveloitukset ja ei ole tullut aloitettua uudestaan.

Partio oli itselle tärkeä henkireikä ja harrastus tosi pitkään ja vahvasta teistisyydestään huolimatta yhä erittäin monella tapaa lähellä ihanteitani ja arvojani. Tykkäsin sekä metsärymyämisestä että epävireisestä laulamisesta ja ajoittain huonosta huumorista iltaohjelmissa nuotion äärellä, yhtä lailla maailmanparantamisesta metsäkokkailusta ja askartelusta sisätiloissa. Vaikka ensin pitäisi ehkä aktivoitua metsäilemään ihan itsekseen tai avopuolison kanssa, ennen kuin "kehtaa" mennä toimintaan taas mukaan. Vapaaehtoisille aikuisille löytynee tekemistä lippukunnasta kuin lippukunnasta. Ja luulisin viihtyväni myös 4H-toiminnassa tai jossain luontokerhoissa tms, vaikka melko varmasti vertaisinkin niitä koko ajan partioon. Ja onhan partiossa hurmaavaa nykytoiminnan ja historian väliset lievät ristiriidat, kuten että B-P sai idean järjestöönsä kun käytti lapsia/nuoria viestinviejinä ja tiedustelijoina sotatilanteessa. Mutta toisaalta aika cool, että perustaja oli vakooja ja sittemmin aateloitu. Ja että partiotytöt keksivät itse itsensä.

Oon päättänyt, että sittenkun oon Oikeiden Aikuisten Palkkatöissä niin haluan kyllä STSK ry:n kannatusjäseneksi!

douv sanoi:

Oon päättänyt, että sittenkun oon Oikeiden Aikuisten Palkkatöissä niin haluan kyllä STSK ry:n kannatusjäseneksi!

Click to expand...

Hyvä kun muistutit, yritän muistaa maksaa jäsenmaksun.

Kuulun Birdlife Suomeen. Linnut ovat paitsi mukavia tarkkailtavia ja tärkeä osa ekosysteemiä, myös mittari ympäristön tilalle. Pidän tärkeänä olla tukemassa lintujen ja niiden pesintäpaikkojen suojelua.

Olen erään salibandyjoukkueen valmentaja. Jos valmentamisesta aiheutuu minulle jotain konkreettisia kuluja, joukkue korvaa ne, mutta muuten en ota valmentamisesta mitään korvausta. Viime kaudella joukkue taisi maksaa minulle kulukorvauksia n. 15 euron edestä. Toimitsijahommia (kahvipalkalla tai ilman) on tullut tehtyä vuosien varrella aika paljon eri seuroissa.

Olen aikoinaan ohjannut myös judotreenejä sekä lapsille että aikuisille. Tämäkin oli talkooduunia. Samoin olivat tatamien kantamiset kisoihin, toimitsijahommat jne. Kuuluin myös erään judoseuran hallitukseen 1995-1996.

Olin erään lajin MM-projektiryhmän jäsen ja toimitsijoiden esimies v. 2004. Kisojen aikana saimme ilmaiset ateriat, muuten meni talkoomeiningillä. Oli ihan älyttömän hauskaa!

Lasketaanko myös sellaiset järjestöhommat, joista on maksettukin jotain? Olen toiminut tuomarina sekä judossa että salibandyssä. Lisäksi olen toiminut liikuntavammaisten salibandyjoukkueen valmentajana kahden kauden ajan.

Kuuluin Suomen Tolkien-seuran hallitukseen muistaakseni 1997-1999. Meillä oli kohtuullisen hauskat kokoukset, ja lehtien kasaaminen Limeksessä meni välillä ihan hysterian puolelle. Muistanpa eräänkin kerran kun kahden muun hallituksen jäsenen kanssa kokoonnuttiin hakemaan avustusta Svenska Kulturfondetilta ja jossain välissä joku keksi että "tää hakemus pitäis varmaan kirjoittaa ruotsiksi..." ja siitähän riemu vasta repesi! Ikää tuli varmaan ainakin 10 vuotta lisää noina vuosina!

Niin ja kuulunhan mä smial Juhlapuuhun, aktiivisuudessani olisi tosin toivomisen varaa.

Yhtäkään järjestöhommaa en ole ikinä katunut ja olen tajunnut irrottautua niistä ennen kuin leipääntyminen iskee. Isoin ongelma järjestöissä on kuitenkin usein tekijöiden puute, jolloin samat naamat taipuvat vuosi vuoden jälkeen hallitukseen sun muuhun aktiviteettiin vaikkei enää niin huvittaisikaan, kun ei haluta että toiminta kaatuu.