Karvat vai ei?

Mitäs mieltä ihmiset ovat alapääkarvojen ajelusta? Onko parempi olla karvoilla vai ilman? Kokemuksia ja mietteitä, perusteluja mielipiteille.
Riittääkö siistiminen vai rakastatko posliinia?

Itse en ole moneen vuoteen tehnyt asialle mitään mutta tässä lähiaikoina oli semmoinen siistiminen pop. Nyt sitten satuin olemaan yllytyshullu ja ajoin kaiken pois. Aika oudolta tuntuu näin aluksi mutta kaipa se siitä.. Sanoisin että herkempänä.

Miehillä täysturkki, naisilla parasta posliinia.


Lienee keskustelunaihe josta riittää riivittävää vielä vuosiksi?

Jos ihmisellä on jossain päin karvoja niin kai niiden siellä tarkoitus ollakin. Olen lopen kyllästynyt siihen, että miesten ei koskaan (yleisten käyttäytymiskoodien mukaan) tarvitse tehdä mitään ulkonäölleen (hyvä niin tietysti, jos joku pääsee helpolla..), naisten taas pitää nyppiä joka helvetin karva, muuten pidetään jonain ihme friikkinä. Ja miehet sentään ovat oikeastikin karvaisempia kuin naiset.

Ei kukaan ole pakottanut naisia nyppimään karvojaan. Naisten pitäisi emansipoitua tässäkin asiassa. Ei ole mikään pakko seurata yleistä "muotia".

Kyllä miestä, jolla on parta katsotaan joissain piireissä vähän karsaasti. Ainakaan parransänki ei sovi oikein porvarillisiin tapahtumiin. Toisaalta kannattaa välttää sellaisia mestoja.

Mortal Illusion sanoi:

Olen lopen kyllästynyt siihen, että miesten ei koskaan (yleisten käyttäytymiskoodien mukaan) tarvitse tehdä mitään ulkonäölleen (hyvä niin tietysti, jos joku pääsee helpolla..),

Click to expand...

Parranajo lienee lähes oletettu pakko. Minä leikkelen satunnaisesti tukkani kokonaan pois ja yleensä osan parrastakin. Joskin jätän leukaparran ainakin.

naisten taas pitää nyppiä joka helvetin karva, muuten pidetään jonain ihme friikkinä. Ja miehet sentään ovat oikeastikin karvaisempia kuin naiset.

Click to expand...

Sitähän siinä korostetaankin: Eli naiset luonnostaan vähäkarvaisempia joten on naisellisempaa olla karvaton (vrt. miehet luonnollisesti lihaksikkaampi joten on miehekkäämpää olla lihaksikas). Ja ei, en missään tapauksessa oleta enkä edellytä kenenkään leikkaavan mitään pörröjään.

Vaikkakin jos eteeni tuotaisi Liv täysparrassa ja paljas Liv niin kyllä minä kumminkin valitsisin sen parrattoman Livin. Mikä lie, on se vaan nätimpää vähäkarvaisuus naisilla.

Miesten harrastama sheivailu joka kohdistuu muualle kuin kravatin yläpuolelle herättää minussa lähinnä huvittuneisuutta.

Roark sanoi:

Parranajo lienee lähes oletettu pakko. Minä leikkelen satunnaisesti tukkani kokonaan pois....

Click to expand...

Vohiskin harrastaa tuota nykyään. Tai siis sen jälkeen kun ohimoilta hiukset alkoivat oheta. Samantien koko roska pois! Tulee vielä halvemmaksi ajaa omalla koneelle kuukauden tai puolentoista välein hiukset pois kun kävisi parturissa. Jos hiukseni olisivat vahvemmat kasvattaisin pitkät hiukset (niin kuin joskus nuorempana meitsillä oli). Pitkät hiukset ovat kauniit ja tyylikkäät Vohobitin mielestä sekä naisilla että miehillä.

Joskus yritin kasvattaa kokopartaa ja sellainen meitsillä olikin pari puolivuotiskautta. Meitsillä vaan viiksien kasvu oli niin heikkoa, ettei siitä tullut oikein tyylikästä, vaikka metisillä hiukset ovat vaalenruskeat ja parta punainen . Jos viiksen- ja parrankasvu Vohobitilla olisi samanlainen kuin Marxilla tai Nietzschellä (oletteko nähneet kuvia heistä?), kasvattaisin välittömästi samanlaisen.

Vohobitti sanoi:

Tai siis sen jälkeen kun ohimoilta hiukset alkoivat oheta. Samantien koko roska pois!

Click to expand...

Samaa mieltä. Miehet hyvät, älkää yrittäkö peitellä kaljuanne. Kun hiukset harvenevat, leikatkaa mieluummin sitten kaikki pois, sen sijaan että yrittäisitte peitellä paljasta päälakea kampaamalla niitä viimeisiä haivenia kaljun päälle. Pidän kyllä vahvoista hiuksista miehellä, mutta en epätoivoisista peittely-yrityksistä.

Roark sanoi:

Parranajo lienee lähes oletettu pakko. Minä leikkelen satunnaisesti tukkani kokonaan pois...

Click to expand...

Tunnettehan sanonnan: "Ei tyhjä talo kattoa kaipaa"? ... Sama juttu mulla. Joskus sitä kaljuilee enemmän tosissaan, joskus vähän vähemmän tosissaan, mutta harvoin annan hiusteni kasvaa senttiä pidemmiksi. Kalju on tosi käytännöllinen, joskin palelee helposti talvella ja palaa kesällä, jos ei ole varuillaan.

Puhun käytännöllisyydestä kokemuksesta, koska joskus taannoin pidin pitkiä (n. 1 metri) hiuksia, ja voi himputti kun ne jäi kiinni joka paikkaan ja niitä löytyi aivan ihme paikoista. Keittoa oli tosi ikävää yrittää syödä, oli fleda ponnarilla eli ei.

Partaakin tuli kokeiltua joskus. Se on se vaihe nuoren miehen elämässä, kun parroitus alkaa kasvaa, niin sitä tahtoo kokeilla. Kutsun ilmiötä "naamakarvaodysseiaksi". Onneksi sekin on ohi.

Vohobitti sanoi:

Jos viiksen- ja parrankasvu Vohobitilla olisi samanlainen kuin Marxilla tai Nietzschellä (oletteko nähneet kuvia heistä?), kasvattaisin välittömästi samanlaisen.

Click to expand...

Marx joutui ajelemaan partansa vanhoilla päivillään enne kuolemaansa, mutta hän kielsi esim. ottamasta kuvia itsestään ilman partaa. Parralla oli nimittäin syynsä: Marxin posket olivat täynnä arpia miekoin käydyistä kaksintaisteluista. Oli vissiin aika kuuma-Kalle (pun intended).

Mitä tulee muiden ihmisten karvoihin, niin ei voisi vähempää kiinnostaa, kunhan niitä ei laiteta minun ruokaani. Ehkä korkeintaan viikset naisella ovat vähän epäesteettiset.

Pitäisi laittaa kuva nettiin missä näkyy minun nykyinen tyylikäs musta kokopartani... Ehkäpä illalla. Myöskin tukkaa on poikkeuksellisesti semmoiset pari senttiä. Kohta taas innostun ja leikkaan kaljun, koska tyhjä talo ei tosiaan kattoa kaipaa.

Itsekin olin aiemmin pitkätukka, en tosin niin miehekkään pitkä kuin Nyrre, mutta olalla asti. (Linkki kuvaan)

Ja kyllä tuonkin mittainen hermoja raastoi joskus. Yleensä päätyen suuhun tai ruokaan.

Kaverini kerran (tyttöpuolinen siis) leikkasi kaljun ja näytti upealta. Jännää että se on niin harvinaista tyttöjen keskuudessa.

EDIT: Huvikseni testaan tottuisinko katsomaan vanhaa kuvaani omana avanani... Ehkä vaihdan takaisin.

EDIT2: Hih, näytän ihan Azkabanin Vangilta!

Minulla oli nuoruudessani (17 ja kapinaa täynnä!) lähes kalju, päälakeani koristi sellainen muutaman millin mittainen siili. Tosin alunperin se ei ollut tarkoitus, parturi ymmärsi vain ohjeeni "lyhyt-lyhyt" vähän liian kirjaimellisesti. Oikein lyhyet hiukset tai kaljukin saattaa näyttää naisella vallan mainiolta, samoin kuin se pukee joitakin miehiä todella hyvin. Minulle se tyyli ei sopinut lainkaan. Olin alipainon rajoilla, pieni, hento ja lähes kalju. Äitini kiteytti kaiken kutsumalla minua ensinäkemältä "keskitysleiristä karanneeksi".

Lyhyistä hiuksista en luovu kirveelläkään, mutta mieluummin pidän ne nykyisen parin sentin kuin parin millin mittaisena.

Kerran käsittämättömän häirintyneessä mielentilassa menin ja leikkautin upeat hiukseni pois. Siitä on sellaiset kolme kuukautta, ja ihan inhimillisen mittaisiksi ovat jo kasvaneet. Takatukka tekee miehen, ja onneksi minulla on jo sellainen.

Tosin entisiin mittoihini pääsen vasta noin 15 kuukauden kuluttua, sillä niiden hiusten kasvattamiseen meni puolitoista vuotta. Omasta mielestäni näytän paremmalta pidempihiuksisena, se jotenkin sopii kasvoihini. Roark voi ulkopuolisena sanoa jotakin ja tarkemmin.

Mitä taas tulee alapääkarvoihin, niin... no, minusta on ihan mukavaa että minulla on sellaiset. Luultavasti se häiritsisi jos ei olisi. Ja tytöistä taas sen verran, ettei hirveästi kokemusta ole, mutta yhdellä entisellä tyttöystävälläni oli sellainen mukavan untuvanpehmeä ja sangen ohut karvoitus, josta huomasin pitäväni.

Minulla on karvaiset sääret.

Jep - ikuisesti kiehtova aihe tämä onpi. En ole tähän ikään pystynyt päättämään, kumpi näyttää minusta paremmalta, kalju vai pitkätukkainen. Molempi parempi, kunhan ei vaan kukaan onneton menisi kasvattamaan sitä vanhenevien setähenkilöiden suosimaa huistaletta, joka esim. pyöräillessä liuhuu iloisesti pään ympärillä ja vaatii jatkuvaa tasoittelua myös sisätiloissa. Voisin nimittäin kuvitella sen olevan todella vaivalloinen pidettävä. Mutta on tietysti valintakysymys, miten haluaa päivänsä käyttää

Itselläni on pitkätukkaisen identiteetti, en ollenkaan osaa elää lyhyiden hiusten kanssa. Kun aina välillä atopia pakottaa katkomaan kuontaloa, uuden kasvatus alkaa viipymättä - vuodessa saa jo jotain tulosta aikaan. Luulen, että tämä johtuu siitä, että aikoinaan minulta ei kysytty, haluanko pitkät letit vai en, niitä vain pidettiin. Olivat kyllä muuten kätevät, mutta siinä iässä, kun olisi pitänyt oppia föönaamaan ja piippaamaan (minä olen muinaisaikainen, en minä edes tiedä nykytermejä), minä vaan lettien kanssa äkseerasin. Enpä sitten ole oppinut myöhemminkään... Ja koska pese ja pidä -mallinen pitkä on ainakin minun tapauksessani paremman näköinen kampaus kuin se kanan takalistoa muistuttavaks vääntyvä lyhyt, ei ole vaikea valita!

Partakysymys on myös kiinnostava: minusta parrakkaat miehet näyttävät turvallisilta - johtunee faijani täysparrasta niihin aikoihin, kun olin pikkuinen tyttö. Parta ei ole käsitteistössäni mikään sellainen rokki- ja filmitähtien harrastama tupsu, vaan ihan oikea kokoparta viiksineen päivineen. Sellaiset tyylitellyt nykyparratkin ovat kyllä ihan mukavan näköisiä, mutta kyllä sellainen sinerryksen aavistus ajellussa leuassa pikkuisen värisyttää minun selkäpiitäni - ihan mukavalla tavalla.

Alkuperäiseen kysymykseen tyydyn toteamaan, että löydän itsestäni yllättävää takakireyttä, enkä ole vielä valmis kertomaan edes teille, mitä tapaan karsia ja mitä en tai miten usein - olen rohkeasti nynny.

Hiukseni ovat melko tuuheat, mihin liittyy valitettavasti muidenkin karvojen elinvoimaisuus. En jaksaisi ajella sääriä ja kainaloita, mutta etenkin kesäisin se tuntuu esteettiseltä velvollisuudelta. Alemmat karvat ajoin kerran kokeilumielessä kokonaan pois, mutta se johti niin pahaan ihon ärsyyntymiseen, etten tee sitä toiste. Ilmeisesti niin herkkä iho ei pärjää ilman suojaa. Kauheaa kutinaa ja punoitusta, johon ei mikään perusvoide auttanut.

Äitini siskolla on viikset, enkä haluaisi sellaisia itselleni vanhemmiten. Tiedän kuitenkin naisia, joilla on ihanat, paksut tummat hiukset ja pientä kasvua ylähuulessa. En tiedä, miten he sen kanssa elävät.

Hiukset ovat tällä haavaa lyhyet, ja toivon, että jaksan käydä leikkuuttamassa niitä; puolipitkät ovat hermostuttavat, ja pitkiin menisi niin kauan aikaa, ettei maksa vaivaa. Olen mielestäni enemmän itseni näköinen näin kuin jotenkin muuten; tosin isä ja kihlattu ovat vakaasti sitä mieltä, että pitkät hiukset ovat kauniit. Siinähän ovat. Kasvattakoon itse jos se on niin tärkeää. Tavallaan olen iloinen, että pidän itsestäni eniten ilman niitä stereotyyppisiä naiseuden tunnusmerkkejä (mikä on toisaalta ihan hassua).

Hilgaria sanoi:

Minulla on karvaiset sääret.

Click to expand...

Ensimmäinen asia, johon muistan kiinnittäneeni huomiota nykyisessä avomiehessäni olivat hänen säärikarvansa. Monesti tulee ajateltua, että miten voi ihmisellä olla niin pörröiset jalat. Mutta kivat ovat ja kiva on koko mies.

Lachesis sanoi:

Alemmat karvat ajoin kerran kokeilumielessä kokonaan pois, mutta se johti niin pahaan ihon ärsyyntymiseen, etten tee sitä toiste.

Click to expand...

Samaa kokeilin samalla tuloksella. Ei ollut yhtään kiva. Ja kun se millin sänki raastaa niin törkeästi ihoa. En ole montaa kertaa sitten viitsinyt ihan mukavuuden takia sieltä mitään karvoja kauheasti siistiä.

Öh, säärien ajelu on vähän jäänyt, mutta ei se mitään kun niitä haivenia on noin 15 per jalka. Ei niitä kuitenkaan kukaan huomaa. Ovathan ne ihan mustia, mutta niitä on niin vähän niin olkoon.

Hiukset pitäisi käydä leikkauttamassa. Ei enää taida kaveriparturi riittää kun pitäisi saada ihan siisti, lyhyt tukka, jossa on joku "muoto", eikä mitään kolme senttiä pois suorista latvoista. Jotenkin pidän lyhyttä tukkaa helpompana kuin pitkää. En osaa ensinnäkään laittaa pitkiä hiuksia millekään muulle kuin poninhännälle ja jonkun erikoisemman yrittämisestä seuraa se, että hypin seinille tai ainakin heittelen hiusklipsejä. Leikkaan siis lyhyen, johon saa muodon plurauksella geeliä tai vahaa.

Onko muuten jollakulla hyviä kokemuksia säärten vahauksesta? Olin luullut, että se olisi helppoa ja kätevää, mutta kaikkea kanssa. Tai sitten en osaa käyttää kylmävahaa oikein. Tuntuu, että se sottaa kaiken ja jättää kuitenkin puolet karvoista jäljelle.

Lachesis sanoi:

Alemmat karvat ajoin kerran kokeilumielessä kokonaan pois, mutta se johti niin pahaan ihon ärsyyntymiseen, etten tee sitä toiste. Ilmeisesti niin herkkä iho ei pärjää ilman suojaa.

Click to expand...

Kyse ei liene niinkään siitä, että herkkä iho ei pärjäisi ilman suojaa vaan siitä, että se ajelu itsessään ärsyttää hirveästi ihoa. Itse olen bikinirajoja siistiessäni huomannut, että raakatessa iho menee punaiseksi, kirveleväksi ja näppyläiseksi, mutta nyppiessä ongelmia ei ole. Onhan nyppiminen toki vähän kivuliasta ja vaivalloista, mutta plussat voittavat mielestäni miinukset.

Vohobitille: Naista, jolla on karvaiset kainalot ja pörröiset sääret katsotaan helposti sen verran pahasti kieroon, (olenpa tainnut lukea jopa kolumnin siitä, kun Julia Roberts kehtasi mennä johonkin gaalaan ajelematta kainaloitaan) ettei se emansipoituminen ole niin helppoa. Lauman paine on voimakas.

Pitkät hiukset ovat ihanat, etenkin naisilla. Itselläni on ollut jo vuosia kasvatus käynnissä, ja nyt nämä ylettävät lapaluiden alle. Tavoitteena olisi vyötärölle ulottuva letti. (Hih, kevääseen 2006 tulee sisältymään siis kolme virstanpylvästä: Ylioppilaaksi tuleminen, täysi-ikäisyys ja kiva hippitukka.) Hiukseni ovat niin kauniin vaaleat luonnostaan, että kun niistä tulee riittävän pitkät ne näyttävät aina hyvältä, jopa takkuiselle niskaponnarille sutaistuina.
Joskus aikoinaan olin aivan hulluna pitkähiuksisiin miehiin, mutta se fetissi on melkein mennyt jo ohi. Pitkät hiukset näyttävät yhä hyvältä kunhan ne vain ovat hyväkuntoiset ja sopivat kantajalleen, mutta lyhyet ovat aivan yhtä kivat.

Narwíen sanoi:

Kyse ei liene niinkään siitä, että herkkä iho ei pärjäisi ilman suojaa vaan siitä, että se ajelu itsessään ärsyttää hirveästi ihoa.

Click to expand...

Saattaa olla. Ärsytys kuitenkin kesti huomattavan pitkään, siihenkin asti, kun sänki alkoi taas olla jo jonkin mittaista. Kyllähän sääretkin ärtyvät ajellessa, mutta se menee yleensä nopeasti ohi.

Olen lukenut muutamasta naistenlehdestä näistä brasilialaistyylisistä karvanpoistoista, joissa kosmetologi poistaa kaikki häpyalueen karvat vahalla. Ajatuskin on jotenkin epämiellyttävä: kivulias, pitkä käsittely intiimialueella vieläpä jonkun muun tekemänä. Onneksi en edes pidä posliini-ihoa mitenkään viehättävänä.

Joo no itellä tuli kokeiltua tuo parin millin sänki päässä joskus kuudennella luokalla... hauskahan se oli ja tykkäsin kyllä, mutta sen kasvattaminen pitemmäksi oli niin hermoja raastavaa, ku yhessä vaiheessa oli juuri sen mittaset hiukset ettei niitä oikeen voinu laittaa mitenkään... Kyllä oon nyt taas vaihteeksi suunnitellu ajavani hiukset koneella ihan lyhyeksi, mutta toi mun jätkäkaveri uhkas kasvattaa sillo takatukan (yök) jos sen teen niin taitaa jäädä nyt ainakin vähäksi aikaa pois suunnitelmista, ku se vois sen tehäki jos hiukseni ajasin...

sitte taas tohon alapään ajeluun... kokeilin kerran ja se riitti sen tarkempia selityksiä kertomatta... :wink: jalat ajan ihan vaan sillä että vieroksun naisia joilla on jaloissa kauheen tuuheet karvat (itelläki ois ellen ajaisi niitä). Kainalot saa olla ihan ilman ajelua, ku kerran ei niissä kasva karvat.... tai onhan niissä sellasta pientä vaaleeta haiventa, mitä ei nää ellei päätä nyt ihan kainaloon asti tunge, joten en oo viittiny alkaa kainaloita ajamaan, koska jos sen teen niin niissä alkaa kasvaa inha tumma karva tai ainaki mä uskon niin.. siinä ois sitte kauhee työ alkaa niitä ajeleen joka hemmetin aamu ku sänki kasvaa heti...

Lachesis sanoi:

Onko muuten jollakulla hyviä kokemuksia säärten vahauksesta?

Click to expand...

Kokeilin tuota pari kertaa viime kesänä. Tulos oli ihan siisti ja sääret kestivät sileänä monta viikkoa, mutta vähitellen vahaus jäi, lähinnä sen kivuliaisuuden vuoksi. Itse en saanut niitä hemmetin suikaileita kiskottua lainkaan, joten purin tyynyä kun siippa teki likaisen työn. Mahtoivat naapurit ihmetellä niitä tuskaisia kiljahduksia.

Jotkut taas eivät kuulemma edes silmiään räpäytä vahauksessa. Minulla on ehkä hieman matala kipukynnys. Olen nypityttänyt kulmani muutaman kerran, ja jokaisella kerralla kyyneleet ovat olleet lähellä. Ei minun hommiani, tuollainen itsensä kiusaaminen.

Kokeilin intissä kaljuuden lisäksi myös posliinina oloa. Aluksi se oli oikein
hauskaa, varsinkin kun tyttöystävät (lomalla, ei intissä) olivat sitä mieltä, että kalu näytti suuremmalta (siksi ne pornostaratkin on posliineja). Viimeistään sitten kun sänkeä alkoi pukata, alkoi myös ns. kivuliaat päivät.

Nuorena vihaisena miehenä suunnittelin Pink Floydin The Wall -leffasta
kopioitua kalju + kulmakarvat veks - systeemiä, mutten koskaan uskaltanut.