Keikat

Mä olen tässä jo pitkään miettinyt että pitäisi perustaa keikka-topic, jonne siis kuka tahansa keikalla käynyt voi kirjoitella kommentteja. Kertoa bändistä, odotuksista, biiseistä mitä soittivat tms. Ei siis pelkkää listausta tyyliin 30.11. bon jovi, 31.11. metallica

Minäpä aloitan.
Olin tuossa viikonloppuna Kööpenhaminassa katselemassa erittäin hyvää tanskalaista yhtyettä nimeltä Kashmir. Näin heput ensimmäistä kertaa livenä, perjantaina sekä lauantaina. Ja dämn mitä keikkoja! Kaikki hyvät biisit tuli, bändillä tuntui olevan hyvä meno, ja yleisö oli tosi hyvin mukana (Kashmir on ollut erittäin suosittu kotimaassaan viimeiset viisi-kuusi vuotta). Välispiikit meni ohi, tanskan kaunis kieli kun on täysin käsittämätöntä.
Mutta kannatti lähteä (ja tuhlata rahansa), sillä keikat meni oman listani kärkeen. Ja ensimmäistä kertaa lähdin ihan vartavasten ulkomaille jonkin bändin takia (mitä kovasti ihmeteltiin paikan päällä). Nyt vaan toivoisin kovasti bändin tulevan Suomeen, niin saisivat vähän lisää julkisuutta, tanskalaiset bändit kun on ollut julkisuudessa viime aikoina/tai parin vuoden ajan. Ja jos eivät Suomeen tule, viimeistään ensi kesänä minä lähden Roskildeen näitä katsomaan..

Loistava aihe kyllä! Keikat on ainaki mulle jotain niin mahtavaa, en ehkä pärjäis ilman niitä. Tämä on ollu harvinaisen hyvä keikkavuosi, on nähty mm. Mew, The Ark (x2), Fantômas (!), Rammstein, Disco Ensemble moneen kertaan, Carpark North, vaikka mitä..

Ja lisää tulossa. Reilun viikon päästä The Ark Tavastialla ja rakkaista rakkain Anathema Nosturissa. Voi että jännittää tuo Anathema. Sitä on odotettu ja kauan. Varmasti tulen sitä kyllä sitten hehkuttamaan tänne.
Ja helmikuussa lähden katsomaan Mewiä Tanskaan. Maaliskuussahan ne tulee taas Suomeen, sinne en kyllä ehkä pääse. Tarttis varmaan koulussakin käydä.

Keikoilla tunnelma on aina vain jotain niin sanoinkuvaamatonta. Se on mulle ainoa paikka, jossa pystyy päästämään irti kaikesta, mennä täysin tunteiden määräämänä ja leijua puoli metriä maanpinnan yläpuolella. Paineiden purkamista, sitäkin se on mutta myös paljon muuta. Mikään ei ole hienompaa kuin kuulla lempparibiisi keikalla, oi oi!

Parasta keikkaa on vaikea nimetä, huippuja on niin paljon. Kentin keikat on aina hyviä, samoin Disco Ensemble ja Mew on ihana. Soilworkin keikan jälkeen olin niin mustelmilla ja ruhjeilla, mutta meininki oli kyllä juuri oikea ja mahtava. Toivon silti, että Anatheman keikka menee kaikkien ylitse. Eiköhän se mene. Huonoimpia on kyllä Type O Negative ja Him. Molemmat oli sellaista läpisoittamista että ihan harmittaa, kummastakin bändistä kuitenkin tykkään tosi monta.

Sellaisia mitä on ihan pakko vielä joskus nähdä: Radiohead, Tori Amos, Dredg, Placebo, The Gathering.

CMX 5.12 Tavastia

Kirjoitin tästä jo tuonne CMX-topiikkiin, mutta laitetaan selostusta vähän tännekin.
Siis olin eilen CMX:n keikalla Tavastialla. Heino keikka kaiken kaikkiaan. Tarkoitus ei ollut mitenkään erityisesti tunkea ihan lavan eteen, mutta sinnepä päädyttiin. Ja hyvä niin. Soittolistalla eniten yllätti Palvelemaan konetta, mitä en ole ennen livenä kuullut. Uudelta Pedot-levyltä soitetut biisit eivät kauheasti sykähdyttäneet, mutta menihän ne siinä. Edellisen yön kolmen tunnin yöunien ja pienten etkoilujen jälkeen olin siinä yhdentoista aika kovassa vauhdissa ja fiiliksessä että kaikki menee. Eli hauskaa oli ja fiilis mieletön. Oman osansa teki myös se, että olin hyvässä porukassa liikenteessä. Mikä sen ärsyttävämpää kuin olla mielettömällä keikalla ja ihan laimealla porukalla liikkenteessä...

Mahtava topiikki muuten!

Loistava topikki minulle, joka suorastaan elän keikoilla, samoin kuin Danyanilla: ainoa paikka jossa pystyy oikeasti päästämään irti kaikesta. Tämä vuosi, loppupuolisko nyt ainakin, on ollut keikkojen kannalta aivan mahtava. Keväisin tuntuu olevan melko vähän keikkoja ylipäätään, mistäköhän johtuu?

Maaliskuussa olin katsomassa Apulantaa Pakkahuoneella, taisi olla neljäs kerta kun näin bändin livenä. Ihan mukava show ja Parta-Sami korvasi Tuukan mainiosti, ei siinä mitään, mutta kanssayleisö oli raivostuttavaa. Milloin joku ei tunkenut eteeni väkivalloin ja jättänyt vastaamatta kun pyysin ystävällisesti siirtymään että pystyn hengittämään, silloin joku pisti tupakaksi, varisteli tuhkat vaatteilleni ja aiheutti hengityshäiriöitä. Ush, että pisti vihaksi. Milloinkaan ei ole keikkaa pilannut bändi tai biisivalikoima, vaan aina joku ajattelematon turjake yleisön joukossa.

Elokuussa oli vuorossa Ankkarock, joka oli kokemuksena upea. Lempibändejäni esiintymässä, ja kaikki vielä samana päivänä: Sonata Arctica, Within Temptation, The Ark, Apocalyptica ja Nightwish. The Ark ja Apocalyptica esiintyivät harmillisesti päällekäin ja Arkin esiintyminen piti katsoa vain osittain, jotta ehdin varmasti näkemään Nightwishin edes kohtuulliselta paikalta.

Sonata jätti hieman kylmäksi, ei kuitenkaan bändistä johtuen vaan lähinnä aikaisen ajankohdan ja huonon näkyvyyden takia. Suunnitelmista poiketen en jäänyt katsomaan Zen Caféta vaan seurasin Hanoi Rocksin esityksen loppuun ja näin varmistin itselleni loistavan paikan sekä Within Temptationin että The Arkin ajaksi. Kyllä kannatti.
Within Temptation oli parempi kuin odotin (soittivat jopa lempikappaleeni Deceiver of foolsin), mutta The Arkin show oli toisesta rivistä katsottuna jotain käsittämätöntä. Intohimoisimmat fanit ovat yleensä eturivissä ja se tunnelma tarttuu, vaikkei itse olisikaan fani (ja minähän siis olen). Ja oli herra Ola Salollakin jotain tekemistä asian kanssa. Ja niillä mikrosortseilla. Suosittelen, jos ikinä tulee mahdollisuus nähdä The Ark livenä.
Nightwish tuli seurattua hieman kauempaa, mutta yleisfiiliksen ollessa loistava en välittänyt asiasta. Ghost love score livenä, muuta en olisi pyytänytkään. Siinä kohtaa pääsi itku, myönnettäköön. Kolmas ja pitkään aikaan viimeinen kerta kun näin Nightwishin. Oli niin hienoa ettei alkanut oikeastaan lainkaan korpeamaan että Hartwallin keikka meni sivu suun.

Ajattelin tuolloin elokuussa että ei se Sonata Arctica mikään hyvä livebändi taida olla, mutta kun nyt joulukuussa tuli tilaisuus nähdä heidät Pakkahuoneella (ja 'hieman' lähempää), nöyränä myönnän olleeni äärimmäisen väärässä. Viime perjantain keikka oli loistava, etenkin cover -versio Sentencedin Excuse me while I kill myselfistä. Vaikka soittivatkin taas sen My landin, joka kuulemma kuullaan joka keikalla. Eräs tuttu, joka oli samaisella keikalla, valitti laimeasta meiningistä koska hänen kohdallaan yleisö oli 'vain seissyt paikallaan'. Onneksi itselläni ei ole vastaavaa ongelmaa: kun pääsen tunnelmaan, en huomaisi vaikka muu yleisö seisoisi päällään.

Nyt sitten odotellaan innolla The Arkin lauantaista keikkaa, sekä Apocalyptican tammikuista rundia. Niiden jälkeen seuraavat tiedossa olevat kiertueet ovat 2007, sekä Sonata että NW keikkailevat seuraavan kerran vasta silloin. Vaikka eiköhän sitä ennen tule nähtyä se Apulantakin taas. Koen olevani keikkojen suhteen onnekas, koska suurin osa lempibändeistäni on suomalaisia ja asun Tampereella, eli melkein joka bändin Suomen kiertueeseen kuuluu keikka Pakkahuoneella.

Tulipa pitkä selostus. :hups:

Tässä yli kuukausi sitten kävin katsomassa Tuiskulassa (se on Nivalassa) Sentencedin kolmanneksi viimeisen keikan ja mahtava oli. Soittivat melkein kaikki minun mielestäni parhaat kappaleet ja viimeisenä he tietenkin soittivat tietenkin End of the Roadin.

Pari viikkoa sitten menin taas Tuiskulaan, mutta tällä kertaa kävin katsomassa Sonata Arcticaa. Sekin oli aivan mahtava. Äänentoisto oli hieman paremmin järjestelty kuin Sentencedillä. Soittivat sielläkin Sentencedin coverin Excuse me while I kill myself.

Mahtava idea topicille. Onnittelut. :beer:

Tässä on nyt tällä viikolla tullut oltua kolmella keikalla, todella vaihtelevan tasoisia keikkoja ovat olleet. Keskiviikkona olin Tampereella Vastavirta-klubilla katsomassa Norjalaista This Thing Called Dying. Lämppäreinä toimivat tamperelaiset Riot Patrol. TTCD yllätti positiivisesti, en ollut juurikaan kuullut tuota bändiä ennen, demo tarttui mukaan. Riot Patrolin keikasta missasin alun, mutta hauskaa oli kavereilla, kuten aina. Abduktio veti hyvän setin myös, uuden rumpalin myötä homma on jotenkin vielä paremmin kasassa kuin entisen rumpalin Teemun kanssa. (mainittakoon tässä, että sekä Abduktion että Riot Patrolin tyypit ovat kavereitani joten bändit on tullut nähtyä useampaankin otteeseen, varsinkin Abduktio joka on keikkaillut jo kuutisen vuotta ja ensimmäisen keikan näin vuonna 2000).

Eilen (perjantaina) oli Vastavirralla ruotsalais-tanskalainen Children of Fall. Lämppäreinä toimivat Sadofarm Oulusta ja Dissect Turusta. Sadofarm aloitti illan melko mitäänsanomattomalla setillään. Rumpali pelasti paljon, koulubändin jäseniltä näyttävät kakkoskitaristi ja basisti veivät vähäisenkin meiningin, mitä bändillä olisi voinut olla. Ilmeisesti poikien jalat oli kuitenkin liimattu lavaan eikä minkäännäköistä esiintymistä ollut havaittavissa, vaikka soitto ihan hyvin sujuikin. Dissect oli lähinnä kaamea, edes läppänä se ei ollut hetkeäkään hauska. Soittivat vielä tosi pitkän setin. Illan pelasti kuitenkin Children of Fall, joka soitti älyttömän hyvän keikan!

Nyt lauantaina sitten tulinkin Helsinkiin Oranssille katsomaan Children of Fallia. Bändi on edellisen kerran ollut Suomessa neljä vuotta sitten eikä ole tietoa koska tulevat uudestaan. Soittivat kuitenkin vain kaksi keikkaa Suomessa ja olin muutenkin tulossa Helsinkiin nyt, joten ei ollut kamalasti vaivaa lähteä katsomaan keikkaa. Lämppäreinä olivat Echo Is Your Love ja Frivolvol. Echot aloittivat, soittivat melkein 45 minuuttia (ihan liian pitkään, jos on kolme bändiä keikalla) enkä jaksanut edes katsoa. Bändi on tullut aikaisemminkin nähtyä enkä kestä katsoa sitä, että laulaja on jatkuvasti elämään kyllästyneen näköinen enkä ole koskaan nähnyt hänen hymyilevän - ei siellä lavalla varmaan mikään pakko ole olla! Sen lisäksi laulu on vielä mielestäni todella heikkoa, joten päättelin että parempi olla katsomatta keikkaa. Frivolvol on tampereelta ja kavereitani hekin. Hyvän keikan soittivat, vaikka (baritoni)kitaristi-Jussilla oli jalka paketissa eivätkä pojat olleet tehneet settilistaa. Children of Fall veti jälleen mahtavan keikan, harvoinpa sitä tulee innostuttua ihan noin keikoilla (enää).

Kuten ehkä voi päätellä, käyn keikoilla suhteellisen paljon. Joskus on tullut laskettua, että käyn keskimäärin kahdella keikalla viikossa. Käytännössähän tuo tietysti menee toisinaan niin, että keikkoja on kolmekin viikossa ja toisinaan menee pari viikkoa, ettei näe mitään keikkaa.

Koska nähtyjä keikkoja on kertynyt vuosien mittaan aika paljon (aloin käydä aktiivisesti keikoilla joskus vuoden 1999 pintaan ja vielä aktiivisemmin vuonna 2000 kun täytin 18 ) ja bändit ovat vaihdelleet laidasta laitaan tyylilajillisestikin, on hirveän vaikea sanoa parasta keikkaa. Harmikseni toisaalta pitää todeta, että isojen bändien keikat ovat olleet hyviä. Jotain mainitakseni Nine Inch Nails Provinssissa nyt kesällä, Thrice Brysselissä helmikuussa 2004, Million Dead Bristolissa syksyllä 2003, Poison the Well ja Nine Lontoossa joulukuussa 2003, Abusive Action Ninjafesteillä Lontoossa lokakuussa 2005 ja Beecher sekä D-Rail Cardiffissa syksyllä 2003. Onhan noita muitakin. Kotimaisista on viime aikoina kolahtanut Abduktio (uudestaan), Armageddon Clock, Down My Throat ja Bolt. Onhan noitakin. Vuosien varrelta jäänyt varmaan parhaiten mieleen jotkut Velcran keikat, Manifesto Jukeboxin keikat, Lighthouse Projectin eka keikka tämän vuoden alussa, Disco Ensemblen ensimmäisiä "isoja" keikkoja (eli keikkoja jolloin jengi osasi laulaa biisit mukana ja oli muutenkin meininkiä ja keikat olivat loppuunmyytyjä) esim. TVO:lla Turussa syksyllä 2003. Useisiin noistakin bändeistä liittyy se, että on nähnyt kun bändit ovat olleet pieniä ja soittaneet viidelle hengelle (kuten Abduktio, Disco Ensemble, Velcra, jne.) ja nähnyt miten bändi on kasvanut ja kehittynyt.

Seuraava keikka saattaa mennä Tapaninpäivään, tosin eipä sitäkään koskaan tiedä, kun en ole pahemmin keikkatarjontaa ehtinyt nyt katsoa. Tapaninpäivänä on kuitenkin Abduktio ja Armageddon Clock keikalla täällä Helsingissä ja sinne pitää ehdottomasti mennä! Tammikuussa toivottavasti näen Thricen ainakin kerran (Tukholma olisi suunnitelmissa), joten sitäkin saa odottaa innolla

Olin ennen aika kova Bon Jovi -fani, äitin kautta sitä oon kuunnellu 6-vuotiaasta asti ja tykänny ihan mielettömästi. Kolmesti olen käyny keikoilla, ja vaikka en enää bändistä samalla tavalla tykkääkään, niin niitä keikkoja muistelee kyllä erityisellä lämmöllä. Bändi on lavalla niin mielettömän energinen ja pelaa niin täysin yhteen, että sitä on yleisön ilo katsella ja kuunnella.

Miten hienoa se onkaan, kun on jonkun sellaisen bändin keikalla, jota rakastaa ihan ylipaljon ja suurin piirtein elää sen bändin takia. Bon Jovi oli mulle joskus sellainen, ja siellä keikoilla oli aina niin mieletön tunnelma, että morkkishan siitä tuli. Tuleeko teillä muilla morkkista hyvistä keikoista?

Mulla se on oikeastaan niin, että mitä parempi keikka, sitä pahempi morkkis ja sitä vähemmän muistan siitä. Musen 2003 keikasta muistan ihan tosi vähän, ja morkkis oli aika valtava.. Mewin molemmilla keikoilla on ollu kans vähän sama juttu.

Huomenna The Ark. Jännittää ihan sikana!

[off-topic]Toivotaan siis, että tulee tosi paha morkkis Puhuttele myös Ola Saloa ja raportoi meille äkkiä ennen kuin unohdat![/off-topic]

Toissapäivänä tuli oltua tuolla Jyväskylän Paviljongissa katsomassa Asiaa, Uriah Heepiä ja Dioa. Kovaa ja korkealta ukot soittivat, erinomainen keikka siis kaikin puolin !

Ensimmäisenä lavalla kävi, minulle siinä vaiheessa lähes täysin tuntematon, Asia heittämässä settinsä. Ja olikin sitten koko kolmikon paras setti jos raa'asti pitää lähteä rajaamaan. Vaan onhan siinä pumpussa soittajatkin aivan omaa luokkaansa, verrattiimpa sitten mihin tahansa bändiin. Aika tuntematon bändi taisi olla muullekkin yleisölle sillä mihinkään utopistisiin mittoihin ei meno vielä yltänyt. Vasta Heat of the Momentin kohdalla alkoi käsiä heilua jo enemmänkin.

Uriah Heepin tullessa lavalle alkoikin sitten yleisökin elämään. Kovaa ja hyvin soittivat, mutta ikävä kyllä ei tullut The Wizardia tai Magician's Birthdayta, joten hieman harmittamaan jäi. Tosin kyllä Easy Livin' ja Lady in Black oli aika elämys kuulla livenä! Viimeisenä, selvästi taktisista syistä, lavalle päästettiin Dio, jota katsomaan oli selvästi tullut suurin osa yleisöstä. Meno ja meteli yltyi aivan uudelle tasolle ja tunnelma oli katossa. Vaikka itse en mikään fani olekkaan niin kyllä Rainbow in the Dark ja Holy Diver kuulostivat komeilta.

Erinomaista tavaraa siis Paviljongissa ja kävi kaiken lisäksi hyvästä alkupalasta Tammikuun loppua ajatellen, jolloin pääsee näkemään Deep Purplen livenä! Odotukset ovat todellakin katossa sitä ajatellen !

KRO sanoi:

Tammikuussa toivottavasti näen Thricen ainakin kerran (Tukholma olisi suunnitelmissa), joten sitäkin saa odottaa innolla

Click to expand...

Voi että tekis mieli lähteä katsomaan kun näkis Circa Surviven, Coheed & Cambrian ja vielä Thricen yhdellä kertaa. Mutta varsin todennäköisesti tämä tyttö homehtuu kotona, sillä rahatilanteeni (tai sen olemattomuus) ei nyt salli reissuja laisinkaan. Miksi oi miksi kaikki on riippuvaista rahasta?

nessa sanoi:

KRO sanoi:

Tammikuussa toivottavasti näen Thricen ainakin kerran (Tukholma olisi suunnitelmissa), joten sitäkin saa odottaa innolla

Click to expand...

Voi että tekis mieli lähteä katsomaan kun näkis Circa Surviven, Coheed & Cambrian ja vielä Thricen yhdellä kertaa. Mutta varsin todennäköisesti tämä tyttö homehtuu kotona, sillä rahatilanteeni (tai sen olemattomuus) ei nyt salli reissuja laisinkaan. Miksi oi miksi kaikki on riippuvaista rahasta?

Click to expand...

Mua ei innosta toi Co&Ca yhtään mutta Thricelta oli kyllä mieletön (loppuunmyyty) keikka Brysselissä kaksi vuotta sitten, joten en halua missata sitä. Pitäisi vaan liput hommata, mutta rahatilanne on aika heikko näin työttömällä...

Joo olis se mullekin enemmän täytebändinä, enemmän kiinnostaa circa survive ja thrice. Ja miksi oi miksi hyvät bändit yleensä skippaa Suomen kiertueiltaan?

Äh, eivät myy lippuja muutakun ruotsalaisille netin välityksellä! Luottokorttini ei kelpaa!! Saa nähdä, mitä tässä nyt sitten tapahtuu, pitäisi kai lähteä ruotsiin ostamaan ne liput? Onneksi tätini asuu Tukholmassa niin voin pyytää häntä ostamaan ne. Huh, meneepä vähän hankalaksi vaan. Säkällä kuitenkin käynyt noiden ulkomaankeikkojen kanssa niin, että yleensä on ollut joku kaveri, joka on voinut ostaa ne liput. Esimerkkinä pari vuotta sitten se Thricen keikka Brysselissä. Kaverini asui siellä ja lähetin hänelle etukäteen mailia, josko hän voisi hommata ne liput (itselläni ei silloin ollut vielä luottokorttia) ja niin hän tekikin. Onneksi asiat yleensä aina järjestyvät, pitää vaan hommata tädin sähköpostiosoite jostain

(Kai tääkin aiheeseen liittyy..?)

Eilen oli siis The Ark Tavastialla ja se oli taas kerran jotain niin mielettömän hienoa. Ola on aina yhtä rakastettava, ja koko bändi vaan osaa sen viihdyttämisen täydellisesti.

Parasta ikinä oli se, kun Ola kesken keikan sanoi meidän olevan mahtava yleisö, kun molemmat stadin keikat oli myyty loppuun. Sitten hän valkkasi yleisöstä yhden tytön joka sai valita seuraavan biisin, tyttö valitsi Diseasen (jota ei IKINÄ soiteta!) ja Ola veti sen ilman säestystä yleisön laulaessa täysillä mukana. Jestas miten hienoa!

Minun syksyyni on mahtunut jopa kaksi keikkaa. Opethia piti mennä katsomaan Nosturiin, koska olin vielä alaikäinen, mutta onneksi täysi-ikäistyin juuri sopivasti ennen CMX:n kiertueen alkamista niin pääsin sitten Tavastialle kuudes päivä joulukuuta.

Minullekin jää keikoista yleensä vain epämääräisiä muistikuvia - mitä enemmän on tunnelmassa mukana, sitä vähemmän tuntuu muistavan siitä mitään seuraavana päivänä. Ja Opethilla todella oli sitä tunnelmaa. Åkerfeltilla oli niin huvittavat välispiikit, että nauroin itseni ihan kipeäksi ja soittaminen / lauluääni kuulostivat vähintään yhtä loistavilta kuin levyillä, elleivät jopa paremmilta. Ja sen enempää en taida muistaakaan. Paitsi sen, että kylmät väreet menivät selkää pitkin kun soittivat Drapery Fallsin, sitä oli odotettu pitkään ja hartaasti.

Ja sitten se CMX... Olin kyllä nähnyt yhtyeen jo kertaalleen aikaisemmin, joten keikka ei jännittänyt niin hirveästi. Vaikka varsin mukavaa oli kyllä. Tosin vieläkin mukavampaa olisi ollut, ellei iso teinilauma olisi tunkenut suoraan eteemme, jonka ansiosta sain muun muassa kaljat päälleni ja melkein tupakasta reikiä paitaani (onneksi vain melkein). Mutta, oli ihan hauskaa kuulla mm. Aivosähköä, Discoinferno ja Työt ja päivät ja muutama muu hieman harvinaisempi raita. Olivat tosin mainostaneet keikkojansa "epäkaupallisina", josta en kyllä ollut ihan samaa mieltä - soittivat kuitenkin aika paljon uuttakin levyä (en kyllä halua tietää, millainen on kaupallinen keikka, jos tuo ei sitä ollut). Oma oloni oli jostain syystä hieman vaisumpi, mutta ihan mukava fiilis tuostakin jäi. Menen kyllä taas uudestaan kun seuraavan kerran lähtevät kiertueelle.

Ja hitsit kun nyt joskus pääsisi katsomaan YUP:tä. Sitä olen odotellut jo ihan pienestä naperosta asti, olen vaan aina estynyt pääsemästä keikoille jonkun menon tai ikäni takia.

Itseäni harmittaa, etten ole pitkään aikaan saanut hankkiuduttua millekään keikalle. Keikoista tulee ihan omat fiilikset, positiiviset. Liekö jollain tavoin katharttinen kokemus yhdessä muiden kanssa kuunnella, katsella ja kokea? Pääsee irti arjesta.

Parhaiten tämä on jäänyt itselläni mieleen Therapy?:n keikalta Tavastialta jostain 90-luvun puolivälin tienoilta. Kauheasti en tosiaan muista itse esityksestä välähdyksiä sieltä täältä, mutta väentungos ja innostunut tunnelma jääneet mieleen. Ja etenkin se, kuinka keikan jälkeen lähdin kotiin leijaillen onnellinen hymy naamalla. Hih, terapiaa parhaimmillaan. Tuli tuolloin tarpeeseen, opintojen hektisyydestä stressaantunut ja ahdistunut mieli sai väistyä. Tämäkin siitä huolimatta, ettei bändiä ainakaan yltiöpositiivisuudesta voi syyttää :wink: .

Toinen puoli, negatiivinen, itselläni ehkä vähän vastahakoisuuteen keikoille lähtemisessä on, että yleensä olen kaveripiirini ainoa, joka kulloisenkin esiintyjän haluaisi nähdä. Olen usein arka ryhtymään ventovieraiden kanssa juttusille, joten esitystä odotellessa tulee usein perin orpo ja yksinäinen olo. Etenkin ravintola-/ klubikeikat ovat tästä syystä hankalia, joutuu odottamaan määrittelemättömän ajan keikan alkua. Toisaalta monesti haluaisin keikan jälkeenkin jakaa kokemuksiaan. Mutta kotiin vain, onneksi kuitenkin itse keikasta tyytyväisenä ja parhaimmillaan hillittömän onnellisena.

Eilen olin maailman parhaimmalla keikalla. Bändi on minulle maailman tärkein, Anathema siis, ja se keikka kyllä täytti ja ylitti kaikki odotukset, aivan mieletöntä. Tuli itku ja kylmät väreet ja hymyilytti koko ajan ja oli vaan niin täydellistä. Settilistakin oli melko täydellinen.

Ja juttelin laulajan kanssa. Ja pääsin yhteiskuvaan. Ih! Ei mulla ikinä ennen ole ollut väliä millään tuollaisilla, mutta nyt olen ihan taivaassa.

Kävin perjantaina katsomassa Tampereen YO-talolla Raskas joulu -nimisen tapahtuman, jossa solistit Marco Hietala (Tarot, Nightwish), Jarkko Ahola (Teräsbetoni) ja Ville Tuomi (Kyyria, Suburban Tribe) tulkitsivat sangen sekalaisen taustabändinsä (Atte Sarkima, Verenpisara; Vili Ollila, Tunnelvision; Erkka Korhonen, Urban Tale; Jari Kainulainen, Stratovarius ja Ville Wallenius, Twilightning) kera ne kaikkein klassisimmat joululaulut "vähän" rankemmalla kädellä.

Kerrassaan loistava keikka, suuri osa joululauluista kun sopii virsimäisen poljentonsa ja paatoksensa vuoksi erityisen hyvin soitettavaksi tavallista rankemmalla otteella. Bändi soitti hyvin, yleisö tykkäsi ja solisitit pistivät parastaan. Ei ole tosiaan aivan tuulesta temmattu juttu se, että Marco Hietala olisi Suomen paras hevilaulaja. Huh huh. Laulamansa versiot Oi jouluyöstä ja Varpusesta jouluaamuna olivat jotain aivan käsittämättömän hienoa.

Kaipaamaan jäi ehkä vain versiota siitä Tonttu-biisistä.

Ajattelin kommentoida hieman kaikilta käymiltäni keikoilta vuosilta 2004-2006, koska kaikesta on aina jotain kerrottavaa... Aikajärjestyksessä tietysti:

Painajainen ennen Klustermusta I
Kyseistä konserttia odotettiin hieman sekaisin tunnelmin, sillä ainoastaan Itkevää Tyttöä olin kuullut aikaisemmin. Taipuva Luotisuora esiintyi ensimmäisenä, eikä siitä ole paljoa raportoitavaa; jätkät ei osaa soittaa eikä awaruusproge muutenkaan innoittanut fiilistelemään. Siksi esityksen seuraaminen jäi vähäisenlaiseksi ja keskityin lähinnä nätteihin poikiin ja jäneskorviin . Toisena esiintynyt Härkä-äiti (joka muuten tässä lähiaikoina sai arvostusta tittelillä "Suomen paras bändinimi") oli omaa luokkaansa. Kauniit pojjaat soittamassa menevää rokkia. Toimii. Kuitenkin tämän(kin) esityksen seuraaminen jäi vähäisenlaiseksi, koska kävimme KEB tähän väliin. Henkilökohtainen pääaktini, Itkevä Tyttö oli seuraavaksi; he eivät pettäneet ja geigga oli loistelias. Hjuva fiiwis ja sitä rataa ja pojjaat soitti hyvin. Ö! Sitten oli vuorossa tällainen väliakti, Flex Night, joka palaa tulevaisuuteen; ufoilta suojautunut kasarimusaa koskettimin soittanut gogoonbano, joga oli varsin piristävä elementti siihen kohtaan yötä (kylpyammeessa). Eivät he soittaneet kuin Sandstormin ja Black Diamondin, mutta silti. Tosin joku valtaisa känniläinen häiritsi voimakkaasti elämystä . Viimeisenä soitti Lapko, jota tosin emme jääneet seuraamaan, koska (tulevan) tyttöystäväni pää ei kestänyt ko. bändiä. Sitä paitsi em. kaatuillut kännikala oli vienyt hywän fiiwiksen mennessään...

Nuva-klubi'04
... oli aikas kova juttu. Porin nuorisovaltuusto oli kutsunut Maj Karman Kauniit Kuvat esiintymään tähän tapahtumaan, joten menin katsomaan. Saavuimme jo lämppärin ajaksi, mutta en koskaan saanut sen nimeä ylös... karmeaa räminää se oli ja strippausta myös. Ei mikään taiteen riemuvoitto. Ei sitä kyllä sitten seurattukaan . Itse pääakti tosin oli llllllooooooistava. Ensimmäinen kerta, kun kuulin Karmaa, itse asiassa. Olin myyty. Ylpöllä oli glitterhame päällään ja Savolainen soitti sen ruNpusoolon, jota voisi kuunnella päivä toisensa perään. Keikka oli loistava ja he soittivatkin paljon klassikoitaan ja Pään, joka oli tulevalta levyltä.

OnervaRock 2004
Edellistä tapahtumaa seuraava viikonloppu ja jälleen Maj Karman Kauniit Kuvat. Sitä sinne mentiin katsomaan. Tosin seuralaiseni halusi nähdä myös Magyar Possen, joka olikin varsin laadukas instrumentaaliorganisaatio, mutta livenä tuollainen rauhallinen musiikki ei minuun oikein iskenyt. Silloin kaipaa säpinää ja mätkettä. Fiiwistely kuuluu kotosoffalle. Olihan siellä sitten Sierra Obst, Serene, Lowlife Rock'n'Roll Philosophers sekä Point, mutta mistään ei oikein mitään mieleen jäänyt. Paitsi että viimeksi mainittua lukuun ottamatta kaikki olivat varsin toimivia kokonaisuuksia. Karma esiintyi - luonnollisesti - viimeisenä. Tällä kertaa pääsi fiilistelemään vähän edemmäksi kuin edellisenä viikonloppuna ja tuntemus oli sen mukainen, samoin vammat uch: . Loistava keikka; jälleen klassikot, Pää ja ruNpusoolo, tosin tällä kertaa Marjamäen Mikolla (Herr Ylppö) oli jalassaan nahkahousut.

Moi dix Mois, Europe Tour 2005 - Invite to Immorality -, La Locomotive, Pariisi
Kuvitelkaa fiilikseni: Olen ehkä ensimmäisenä ernuna näkemässä livenä yhtä j-rockin suurimmista legendoista, Mana-saman! Jono konserttiin oli ainakin kolmen-neljän korttelin mittainen; itse onnistuimme pääsemään Moulin Rougen eteen (ja ltd. edition dvd'lle siitä kohdasta 8) . Gaigen gugguraksi emme edes huomanneet Manan menevän bussissa ohitsemme, niin kiihdyksissä olimme (näin vain Kazunon tukan). Odotukset siis olivat korkealla. Vähän olimme silti takana jonossa, koska saimme varsin huonot paikat. Jostain reunasta tolpan takaa, tosin Mana-saman puolelta. Konsertti itsessään oli paras ja kaunein ja isoin ja ihanin koskaan näkemäni konsertti. Mana oli ISO ja sillä oli housut... kuvitelkaa nyt; housut! Manalla! Mutta silti, aivan uusi unmoved, tuttu monophobia ja lopetuksena soitettu menevä Pageant pitivät kyllä tunnelman katossa ja Manan Idolina.tm.

Painajainen ennen Klustermusta II
Kaikkein paras paikka toimia keikkapaikalla on backstage. Täällä olin ensimmäistä kertaa siellä: joutuu roudaamaan, mutta on ilmaista ja saa ruokailun Klustermuksen järjestämänä. Odotukset olivat toki kovat ainakin ensimmäisen ja kolmannen aktin suhteen: Lauri-Matti Parppei, rakkaan Itkiksen rakas laulajahemmo ja Klusun virallinen nössö, esitti meille piano seuranaan jalkalampun valossa Itkevän Tytön kappaleita. Tunnelmallinen ja varsin hauska esitys, mutta PP ei heittänyt sitä banaania . Lads of Excellence oli toinen akti. Siltä ei odotettu enää sen jälkeen mitään, kun huomattiin osan jäsenistä olevan Luotsikasta... eli: progehuNppaa. Kyllä sen nyt seurasi töiden ohella, mutta nautintoa siitä ei saanut; pojat kun ei edelleenkään osaa soittaa. Kolmannesta aktista oli kuultu paljon hyvää; Suomen Dir en grey, Kuolleet Intiaanit oli saapunut matalaan majaamme Porin Kulttuurikeskukseen Annankatu kuuteen. Inkkareiden teatraalinen esitys oli varsin nautittava, etenkin kun he ottivat yleisön mukaan siihen ja puhuipa Ilmari Tuulenhalkoja puhelimeenkin Olet surrealisti, eikö niin -kappaleen aikana. Miinuksena; he heittivät silakoita yleisöön. Ei mikään miellyttävä haju (on siellä edelleen).. onneksi ei osunut minuun. Viimeisenä siellä esiintyi Lapko. Tällä kertaa oli jäätävä seuraamaan, sekä minun että (tulevan) tyttöystäväni, kun molemmat olimme töissä. Ei se niin pahaa ollutkaan. Vähän kieltämättä räminä, mutta minähän olin aina tykännyt punkahtavasta musiikista... Varsin mukava kokonaisuus, tarjosi fiiwiksiä ihan Klusternimukseen asti.

Kirsikankukkacon 2005
Varsinaisestihan kyseinen coni oli animelle pyhitetty, mutta siellä esiintyi myös Delicious Orange... jostain syystä päädyin backstagelle, vaikken sinne kuulunutkaan. Saattanee johtua siitä, että koko bändi oli ystävieni kansoittama. Roudaripuuhiin jälleen. Nätit pojjaat soittivat Tyynyjä mallikkaasti, vaikka masaru välillä unohtikin sanat... laulettiin mukana oikeilla sanoilla, niin osasi mokoma meen suilta lukea ne . Onnistunut kokonaisuus, vaikka valoshow puuttuikin.

Klustermus'05
Tämä hieno tapahtuma oli minun osaltani kolme vuorokautta putkeen töitä, että sillä viisiin... ja Klustermus Screw -paita . Ensimmäinen akti, Euforia, ei ollut kovin lupaava etukäteen. En ole sovinisti, mutta olen sitä mieltä, että ei naisista ole taiteilijoiksi; vain kirjailijoiksi. Ja ihan se oli niin hyvä, kuin mitä odotinkin. Ei mitään ihmeenpää. Kiva asu ja basso (Warwick) basistilla, mutta ei siitä muuhun ollut. Fun oli tullut ihan Turusta asti tapahtumaamme esiintymään ja se olikin nimensä mukaisesti varsin hauska. Pojjaat osas soittaa ja sitä rataa. Suomen paras livebändi, Härkä-äiti, Knusternimuksen vakiokävijä, oli jälleen messissä. Pojat veti kovan keikan, ja kun ne soitti Kaksi Aurinkoa, sade loppus ja aurinko paistos . Mut siis; nättei poikii, kunno rokkii ja sitä rattaa, Tinde on meen idoli ja Teol oli syndet. Poirot/Poiert oli seuraava pänti, jota en oikein katsonut. Olin muualla.tm. Kai. En kuitenkaan muista ainakaan em. yhtyeen esiintymisestä mitään. Viides akti oli toinen Knusun vakiokävijöistä, Taipuva Luotisuora. Ei se toimi ulkona kunnon lavallakaan. Pojat ei vaan osaa soittaa. Itkevä Tyttö sen sijaan, on kowa judu. Ghönshärd oli taasen vallan mainio; nätit pojat soitti nättii musiikkii ja fiiwis oli katoos. Ja taivas oli kattona. Itkis lunastaa aina odotuksensa. Sitten esiintyi Lapko, jota emme taas seuranneet kovinkaan kiinnostuneena, yleisö kyllä. Ei siinä ollut silloin mitään juttua. Ei siitä punkista saanut mitään irti. Nykyään kyllä saa, mutta ei silloin. Ei silti, ei mitään vikaa. Mutta nyt olivat bändit siis vaihtaneet paikkaa, sillä tällä kertaa Kuolleet Intiaanit oli lopettava akti: Ilmaria varten olimme rakentaneet toiseen PA-torniin tasanteen ja sille tuolin, josta hän toimitteli asioita (Asioita Toimittelin, hyvä biisi). Geig oli jälleen kerran menestys, tosin galat jäivät pänrin puolesta heittelemättä ja monitorimiksaaja hoiti sen homman. Heitettiin tosin sillä yhrellä kalalla Ilmaria takas... Mut, loistojuttu kerrassaan, vaika Klustermus itse "kärähti" 3.13 yöllä

Iron Maiden @ Hartwall Arena
Tästä en muista sen tarkemmin koska tämä oli tai mitään, mutta olihan se ihan hyvä geigga. Ja näinpähän yhtyeen, jota olin joskus aikanani fanittanut tarpeekseni. Vaikka vähän hitaasti heräsi fiilis, niin eipä se mitään. Heräsi kuitennii. (Lämppäristä en muista mitään ^^")

Karmarock 14
Festivaali, jossa kuuluu sataa... mutta sen jälkeen kun tuo fraasi keksittiin, ei siellä ole koskaan satanut. Loisdoilma siis. Siellä oli kaikkee siistii: Happoradio soitti käypää musiikkia, vaikken siihen pahemmin kiinnittänyt huomiota. Siinä sitten meni ohitse Soul Tattoo sekä Ahola & Saari pääaktia odotellessa, mutta Kauko Röyhkän ja Mattilan kyllä seurasin. Varsin hienoa toimintaa oli se. Itse pääakti; Maj Karma aiheutti minulle pahemman ääneni menetyksen kuin Moi dix Mois aikoinaan. Keikka oli pidempi, kuin kaksi edellistä ja ehkä parempi. Onnekseni heidän rakkauslaulukiertueensa oli loppunut ja tarjolla oli enemmän klassikoita, pari uutuutta ja SE ruNpusoolo. Ja jälleen lähempänä olin. Ja kosketin Ylppöä :yay: . Homma toimi. Harjavallasta saa huono kebabbia. Hendrix2000, To Separate the Flesh from Bones, Timo Rautiainen, PMMP ja Ceebrolistics sekä Melrose jäivät näkeämättä, kun piti kiiruhtaa Karman jälkeen junaan.

BLOOD, VENGEANCE for BLOOD Tour 2005, Klubi, Turku
Toinen ja toiseksi paras j-rock bändi. Niistä asetelmista lähdettiin. Yhtye esiintyi yksinään. Ilman ruNplaita, mikä oli pitkä miinus. Eli jätkät soitti hiljaa; ei tarttenunna korvatulppai. Mut kuitennii, kauniit poikii soittaas ihan nättii musaa, vaikei se paraast j-rokkii ollukkana. Mut saiNpahan fu-kin ja kiwamun nimmarit (vaikka lähinnä kaeden halusin :roll: ).

Klustermus-klubi 19.8.2005
Poriis... Anniksel! Punkkii! Kowa juttu! Siistii! Jälleen, roudarihoNmia. Pienellä porukalla. Kowa homma. Selkä meni pipiks uch: . Mut päntit oli kowii! No Shame ei ollut mikään huono punkpoppoo; nätei poikii, näti basso ja kowaa muzaa. Eri hianoo. Pojat osas soittaa. Samaa voi sanoa Disco Ensemblen pojista, jotka esiintyivät seuraavina ja viimeisinä. Liput myytiin enemmän kuin loppuun (muistaakseni 350) ja happi loppus. Ei se menoa haitannunna. Kowa bändi. Kowii jutui. Punk.

Klustermus saapuu Kaupunkiin, 10.12.2005
Eipä siinä kauaa menny ku Kärppäfarmi palas Poriin. Taitaa tykätä meistä Tällä kertaa, ainoastaan farmin vakio/perustajapoppoo oli paikalla, joista ensimmäisenä lavalle nousi Taipuva Luotisuora. Se nyt vaan on sanottava, että awaruusproge ei iske ja pojat nyt vaan ei edelleenkään osaa... soittaa. Härkä-äiti tosin aina lunastaa odotukset. Fiiwis oli vielä enemmän katossa kuin ennen, nyt katto tosin oli matalammalla. Tinde oli pääsemässä sosiaalipeloistaan ja esiintyminenkin oli nyt siis pirteämpää, musiikin mukaista. Tuskin tarvinnee sanoa uudestaan sitä samaa, mitä Härkiksestä olen tähän mennessä koko ajan sanonut. Viimeinen akti ei ollut Suomen toiseksi paras livebändi, vaan Itkevä Tyttö, Se Kowa, Se Kawnis, Se Usi Testamenti... ei, mutta jälleen kerran onnistunut konsertti. Carlos, robottikoiran aikana tunnelma korkeimmalla. Tämän tapahtuman valaistus oli paras aikoihin; jalkalamppu koko ajan päällä ja sitten muutamat spotit aina välillä. Kowa homma. Yksi parhaista Klustermuksen tapahtumista ikinä.

Nuva-klubi'06
Nuorisovaltuuston järjestämään tapahtumaan oli jälleen hyvä tulla, kun ne älysivät kutsua vuoden tauon jälkeen Maj Karman esiintymään. Paikalle tulimme tyttöystäväni kanssa lämmittävän aktin aikaan; Dead Patients, jossa oman projektini kitaristikin aikoinaan oli. Kun edellisen Nuva-klubin lämppäri oli strippausta, tämä oli varmaan pornoa. Ilman laulua. Laadutonta Juuson sydänkuosisia boksereita lukuun ottamatta . Pääakti ite oli paré. Pääsin aivan eteen repimään Ylpön housuja. Hieno takki miähellä oli. Tällä kertaa oli vielä enemmän klassikkoja ja muutama uudehko, mutta ei SITÄ ruNpusooloa ... muuten hyvä konsertti. Erittäin. Karma ei koskaan ole huono. Ei soittanut Romanssia silti tällä kertaa. Häviö se, mutta ei voi mitään. Hyvä geig silti. Hyvä vuoden 2006 aloitus.

Moi dix Mois, Europe Tour 2006 ~Beyond the Gate~, Elysée Montmartre, Pariisi
Ahkeraksi Pariisin-kävijäksi minua voi kutsua, olihan tämä kolmas kerta kahteen vuoteen. Tällä kertaa aloitimme esiintyjään liittyvän reissun jonottamalla neljä tuntia Mana-saman nimikirjoitusta... oi julmettu sitä kiljuntaa... mutta oi, kuinka jumalattoman kaunis (ja ISO) olikaan tuo mies niin läheltä Jaja... minä koskin Manaa! Ylpeänä voin sanoa, etten tunne toista suomalaista (tyttöystäväni lisäksi), joka olisi koskenut Manaa... ja minä olin eka!! Seuraavana päivänä, jonotimme 7-8h itse konserttiin pukeutuneena lolitaksi (http://irc-galleria.net/view.php?nick=Cara-chan&image_id=31821594) ja tehden uusia tuttavuuksia (Israeliin ja Ranskaan). Pääsimme paljon lähemmäksi Manaa itseään. Konsertti oli lyhyempi ja Pageant jäi soittamatta, mutta bändissä oli tapahtunut major improvement; ruNplai oli paré, samoin laulaja. Basisti tosin oli mennyt päinvastaiseen suuntaan. Mutta Mana oli kaunis ja melkein, niin melkein sain Hänen Korkeutensa plektran . Nätit pojjaat soitti kaunista musiikkia jne., mutta konsertin jälkeen soi silti päässä edelleen Franz Ferdinandin Do You Want To

BLOOD, VENGEANCE for BLOOD, The Last Tour, Gloria, Helsinki
Toinen kerta... pojjaat tykkää Suomesta. Paré konsertti, pidempi. En nyt tiedä, onko itse konsertista muuta sanottavaa. Minulla oli vähän huonot kengät, niin ei oikein kyennyt nauttimaan, mutta muuten hyvä. Tällä kertaa saatiin kaikkien nimmarit ja halattua koko poppoota.

Painajainen ennen Klustermusta III
Jälleen kerran, kärppäfarmi saapui Poriin. Tälläkin kertaa liput myytiin loppuun, nyt koska... Lapko. Tosin ensimmäinen esiintyjä oli meidän oma kotikontulaisemme Tuuli Innola (nickiä en muista ) ja akustinen kitara. Ihan nätei biisei, vähän melankolisia tosin. Mut, kiwakiwa. Tapahtuma oli vähän pääkaupunkiseutupainotteinen, sillä kaksi seuraavaa esiintyjää olivat Helsingistä; ensimmäisenä näistä The Dance.. Franz Ferdinandin tyylinen yhtye, joka yllätti tasollaan. Arvelin, että he olisivat olleet Luotsikan tasoa, mutta oli paljo paré. Itse asiassa paré poppoo kuin seuraava Lady Escape, vaikka nekin pojjaat osas soittaa ja hyvää musiikkia soittikin. Tuli oikeastaan Härkää vähän enemmällä räminällä. Ulkoasu heillä ei ollut kohdallaan, mutta muuten homma toimi kyllä. Harjavaltalainen pääesiintyjämme oli kamala juttu. Ei musiikillisesti tai esiintymisen puolesta, molemmissa he olivat parantaneet, mutta yleisön puolesta. Meinas PA-tornit kaatua pariin otteeseen... Ihan toimii. Hyvä Kärppä!

Odotettavissa tulevaisuudessa:
Klustermus 2006 (10.6.) + mahdollisesti Klusun oheistuotteita, sikäli mikäli Koippa ei lopeta tapahtumaansa... toivottavasti ei.
Ayabie Helsingin Gloriassa 15.6.
EHKÄ The Gazette Saksan Bonnissa 29. sekä 30. heinäkuuta.
Karmarock 15

Tän vuoden puolella näin suunnattomaksi ilokseni Kashmirin uudestaan, tällä kertaa Tavastialla 5.3. Keikka oli jokseenkin loistava, tosin en oikein osaa antaa negatiivista palautetta kyseisestä bändistä. Biisilistasta voisin kyllä antaa noottia, turhan paljon uusia biisejä, mutta ehkä se on ihan ymmärrettävää artistin kannalta. Kivahan se on uusia päästä soittelemaan.

Viikko Kashmirin jälkeen oli vuorossa Mew, taas kerran. Hyvä setti, mutta vähän koomaisessa olotilassa keikka meni vähän ohi. Tuo oli tanskalaisen musiikin juhlaviikko Suomessa..