Kielioppikysymykset

H

Hathaldir

Kontulainen
Ajattelin, että seuraava, joka aikoo kysyä jotain kieliopista, ei enää kysy sitä tuolla satunnaisten kysymysten topikissa, vaan aloittaa kieliopille oman topikin, sitä kun jo ehdotettiin. Kun näin ei käynyt, päätin, että yhtä hyvin minäkin voin sen topikin aloittaa, vaikka en olekaan kamalasti kielioppikysymyksiin osallistunut muuten kuin lukemalla niitä. Tässä tämä sitten on. :)

Elemmakil: salama - salamoita. Salamia on pizzassa.
 
Pystyn tuottamaan suhteellisen virheetöntä kieltä.
Helpoin kielioppisääntö pilkutukseen ja pilkuttamatta jättämiseen menee lyhykäisyydessään seuraavanlaisesti
Pilkku menee sinne minne pilkku kuuluu:
Puolipisteen käyttäminen tuottaa vaikeuksia:
Piste sinne minne piste kuuluu ja pilkku sinne minne pilkku kuuluu:
Puolipiste sinne minne ne molemmat kuuluu.

Oma kielioppisääntöni kirjoittamiseen meneekin sitten jo riitelyn puolelle,
eli:
Rivinvaihto tulee pilkun jälkeen.
(Saan aivan uskomattoman määrän yksäreitä aiheesta,
ja osa keskusteluistakin jymähtää heti kirjoitukseni jälkeen siitä nillimiseen.

Kaikki osaavat kirjoittaa,
mutta kaikki eivät osaa kirjoittaa hyvin)
 
Käytänpäs uutta aihetta heti hyväkseni.

Minä kutian, sinä kutiat, hän kutiaa,... Mutta mikä on verbin perusmuoto? Kudita?
 
Uloa sanoi:
Minä kutian, sinä kutiat, hän kutiaa,... Mutta mikä on verbin perusmuoto? Kudita?
Click to expand...
Kutia, ellen nyt aivan totaalisen väärässä ole. Joidenkin verbien taivutukset ovat kyllä aivan ylettömän hassuja. Minä sain vasta suhteellisen vähän aikaa sitten tietää sen, että kirkua-verbin imperatiivi on 'kiru'.
 
Kutista kuulostaa minustakin paremmalta kuin kutia tai kudita, tosin silloin se kyllä taipuisi kutisen, kutiset jne. Mutta ehkä kaikilla verbeillä ei vain ole kaikkia muotoja. Klassikko on se, miten palaa-verbistä saadaan passiivin preesens. Tosin se on tyhmä kysymys, koska passiivia ei tarvita ko. verbistä ollenkaan..
 
Ei kai "kutista" voi olla oikein, kun kuitenkin persoonamuodot menevät, että "kutian, kutiat" jne? Minä olisin ilman parempaa tietoa sanonut, että perusmuoto on "kutita", mutta ei sekään nyt kauniilta kuulosta.
 
Verbin kutista persoonamuodot ois tosiaan kai ennemmin minä kutisen, sinä kutiset jne.

Kutia kuulostaa kyllä tosi vieraalta, mutta en kyllä keksi paremaakaan. Kutiata?
 
Palaa -verbistä passiivin preesens? Paletaan? Ei kai se niin kumma ole, vai ajattelenko minä taas omiani?
Mutta kyllä minä sitten rakastan suomen kieltä. :D Niin paljon hankalia sanoja.
 
Nämä lienevät lähinnä pelkkiä kuriositeetteja. Missä muka tarvitsee esim. palaa-verbistä passiivin preensensiä tai kutiamista ilmaisevan verbin perusmuotoa ilman, että asiaa ei voisi ilmaista ilman niitä? Tahtoo esimerkkejä. :)
 
Lukusanat:

Yksi
Kaksi
Kolme
Neljä
Viisi
Kuusi

Seitsämän

Kahdeksan
Yhdeksän

Kymmenen

Olen antanut itselleni kerrottavan että kahdeksan ja yhdeksän tulee "yksi deksamiin" ja "kaksi deksamiin" (yh-deksam ja kah-deksam -> yhdeksän ja kahdeksan). Eli hollannista (?). Mutta mistä hitosta on tullut kymmenen? Seitsämän (sju tai seven. Aika lähellä?)?
 
Kyllä se on. Aika yleinenkin virhe. Minun mielestä voisiin kyllä ohjeistaa käyttämään tota nykyistä muotoa, mutta sallia rinnalle myös ä:llä kirjoitettu.
 
Hui! Ei kai. Seitsämän kuulostaa ihan hirveältä, tätä ennen en ole koskaan kuullut, että joku luulisi sen kirjoitettavan ä:llä eikä e:llä. Miksei saman tien sallita myös miäs, jäätölö, yä, ruaka... :roll:
 
Kreifi sanoi:
Minun mielestä voisiin kyllä ohjeistaa käyttämään tota nykyistä muotoa, mutta sallia rinnalle myös ä:llä kirjoitettu.
Click to expand...
Jaa että mitä, nykyinen muoto? Onko se muka joskus todellakin ollut seitsämän? Ikinä kuullutkaan moisesta. Taidankin samantien painua ostamaan kioskilta jäätölötöttörön. :)
 
Entäpä
monta?
Kouluvuosistani on jo niiin kauan, mutta muistelen, että tuota sanaa
ei tulisi taivuttaman, esim. montaa ja niin edespäin.
Mutta kuinka lienee tuo?
 
Mutta saako sitä taivuttaa jos haluaa? "Montaa sorttia", "Tämä ei kiinnosta montaakaan ihmistä". Tietenkin useimmiten löytyy vaihtoehtoinen muoto "monia", mutta onko toinenkin käyttökelpoinen?
 
Juuri noin se pitääkin taivuttaa - niissä tapauksissa, kun
seuraava sana (tai siis se mihin viitataan) on yksikössä.

Tai siis, no... Tiedätte kyllä mitä tarkoitan. :)
 
You must log in or register to reply here.
Ylös