Kingston Wall

Tästä yhtyeestä en muista koskaan olleen ketjua ja se seikkahan on hetimiten korjattava.

Ensin hieman perustietoa. Kingston Wall on siis ainakin minulle yksi ainutlaatuisimmista lahjakkaimmista, jopa parhaista parhaista rock-yhtyeistä. Yhtye ehti julkaista kolme levyä, I (1992), II (1993) ja III - Tri-Logy (1994) , jonka jälkeen se hajosi joulukuussa 1994. Yhtyeen kitaristi ja laulaja Petri Walli hyppäsi Helsingin Töölön kirkon tornista 1995, tuhoten kaikki toiveet yhtyeen paluusta. Muina jäseninä Sami Kuoppamäki (rummut jne.) ja Jukka Jylli (basso, taustalaulu). Yhtyeen faneista olen huomannut sen, että hyvin usein kyseessä ovat juuri muusikot / soittajat , "tavallinen" väki harvoin löytää Kingston Wallin.

Itse löysin yhtyeen kaverin suosittelemana ja viikonlopun kuunneltuani olin myyty. Vaikken aina KW:n musiikkia "ymmärräkään", siinä on silti se jokin, joka pakottaa kuuntelemaan. Levyä sitten lähdin etsimään, mutta sain pettymyksekseni huomata, että koekuuntelemiani Zen Gardenin -98 bonuslevyllisiä albumeja ei enää myyty eikä Studia-messuilla käydessäni Helsingin divaritkaan auttaneet. Pakko oli tyytyä "vain" normaaleihin levyihin ja saada tuo bonusmateriaali ... muualta.

Yhtyeen faneille vielä ekstranannana pitkään etsimäni Mirrorlandin uusin, ja ainakin tällä hetkellä toimiva, osoite: http://www.themirrorland.tk/

Itse bändistä en tiedä juuri mitään (paitsi mitä juuri tuosta ylempää luin), musiikkikaan ei ole kovin tuttua, lukuunottamatta erinomaista laulua nimeltä Shine on me.

Mistähän tulisi aloittaa Kingston Wallin kuuntelu? Ihan vaan ensimmäisestä levystä?

Minä, ja muutkin, pidän ehdottomasti parhaana levynä toista, siis II-levyä. Siinä on Shine on me:n (sopraanosaksofonisoolo by Piirpaukeen Sakari Kukko) lisäksi monta Kingston Wallin parhaimmistoon kuuluvaa kappaletta. Siitä sitten voi siirtyä "vaikeampiin" levyihin, siis ensimmäiseen ja kolmanteen. Noista ehkä kolmonen on helpommin lähestyttävä, vaikka se onkin enemmän Wallin soolokikkailua kuin muut. Ykkösellä taasen on muutamia "vaikeita" kappaleita, joista ei missään nimessä kannata aloittaa, paitsi siis jos pitää psykeprogetilukikkailusta. Esimerkkinä mainittakoon vaikka Mushrooms-sikermä (jossa kuultavissa basistin ensimmäinen, ja viimeinen, kosketus egyptiläistorveen soolon merkeissä).

Olen kuunnellut Kingston Wallia alunperin lähinnä pakon edessä ja paljon. Kun matkat Provinssirokkiin ja takaisin sujuivat KW:n tahdissa, niin pakkohan siitä oli sitten alkaa tykätä. Menin levykauppaan ja laitoin euroja tiskiin.

Sanoin kerran pakkosyöttäjälleni, että jos pojat tekisivät metallia, tämä olisi Amorphis. Sain vastaukseksi, että ovathan ne yhteistyötä tehneetkin. Kingston Wall -tykkääjille voi suositella myös bändiä nimeltään The Music; ei yhtä kotoista, mutta lämmittää.

Ainoa järkevä asia, joka aikoinaan pääsi abiristeilyllä tapahtumaan, oli Kingston Wallin musiikin löytäminen, kun joku tyyppi soitti siellä käytävässä kasetilta kyseistä musiikkia. Kumma kyllä, muistin vielä seuraavana päivänä kirkkaasti yhtyeen nimen, en kai ollut tuhonnut kaikkia aivosolujani. Toisen kerran löysin Kingston Wallin kotiin tullessani - isäni levyhyllystä. Levy katosi vuodeksi omaan käyttööni. Rakastuin todellakin kyseiseen levyyn, siis siihen kakkoslevyyn. Kun vuosi sitten lähdin ulkomaille, unohdin polttaa tämän albumin. Untakin tuli nähtyä tästä levystä kokonaisen vuoden ajan, kunnes lopulta palasin takaisin kotia.

Pitäisi kai joskus etsiä käsiinsä ne muutkin levyt, vaikka kyllä tuo II ihan mahtava onkin. Tykkään hieman "vaikeammastakin" musiikista, semmoisesta, mikä ei ihan eka kuuntelulla aukea. Että se ensimmäinenkin albumi voisi ihan hyvin upota minuun, vaikka olisikin vaikeampaa. Shine on me on minunkin suosikkejani, samoin We cannot move. Nerokasta musiikkia. Eipä tässä muuta voi sanoa.

Hei, nostetaanpas tätä topikkia vähäsen, jos joku muukin vaikka huomaisi tämän.

Niin, joskus kolme vuotta takaperin taisin jonkun kontulaisen kautta Kingston Walliin tutustua ja se kyllä kolahti. Kolmoslevyä en ole kuunnellut, mutta ykkönen ja kakkonen löytyvät levyhyllystä. Eniten pidän kakkosesta - niin kuin ilmeisesti muutama muukin täällä - vaikka ykköseltäkin löytyy toki todella hyviä kappaleita (<i>there must be mushrooms in my head</i> ).
Aivan loistavaa musiikkia, Kingston Wallissa on sellaista hauskan psykedeelistä tunnelmaa, jota ei ihan joka yhtyeen kipaleissa ole.

Minä aloitin Kingston Wallin kuuntelun ihan ensimmäisestä levystä, kun olin kaverilla viettämässä iltaa. En ole eroityisemmin psykeprogerockia kuunnellut, mutta se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta ja syöksyin kauppaan ostamaan nuo kolme levyä. Ihan ensimmäinen biisi, johon ihastuin taisi olla Waste of Time. Ja tietenkin Mushrooms.... Se taitaa nykyäänkin olla suosikki... Laitoin sen viime kesänä soimaan repeatillä ja sitten se soikin koko päivän. Enkä ole vieläkään kyllästynyt. Harmittaa, että löysin KW:n niin myöhään, etten koskaan päässyt näkemään niitä livenä. Keikat olivat kuulemma uskomattomia (olin toisin silloin hieman nuori.... ) Löytyykö ketään keikalla ollutta? Tästä inspiroituneena Kingston Wallia soimaan... Napit kaakkoon niin naapuritkin saa nauttia!

Hankin joitain kuukausia sitten Kingston Wallin ensimmäisen ja kolmannen levyn. Kyllähän ne ihan kuunneltavia oli, mutta ehkä kuitenkin pieniä pettymyksiä. Ehkä olen tulossa vanhaksi; nuorena kyseinen musiikkio olisi kolahtanut paremmin. Kuvittelin pitäväni niistä enemmän. Joku sanoi, että 2. levy on kaikista paras. Täytyy nyt miettiä, että hankinko tuon välistä puuttuvan räiskäleen vai vienkö jo ostamani kaksi cd-levyä divariin kun rahapula yllättää.