Kirjailijat esittäytyvät

Aattelin tässä esitellä kirjoittaja-minäni nopeasti. Kysymysten avulla, niin on selkeämpää.

Mitä kirjoitan?

Pidän kovasti tunnelman kuvaamisesta ja siitä, että joku heittää minulle haasteen josta minun täytyy kirjoittaa tarina. Hahmojen moniulotteisuus ei ole parhaita puoliani, sitä yritän kehittää. Jonkin verran esiintyy toistoa, viime aikoina olen kirjoittanut paljon kuolemasta (joten uudet aiheet ovat tervetulleita). Fantasiaa tulee kirjoiteltua paljon, ja realistisempia tarinoitani en ole vielä uskaltanut näkyville laittaa. Tällä hetkellä kirjani "Taivassydän ja Metsäsielu" vie paljolti aikani, mutta vapaa-ajalla tulee tuherreltua tuollaisia "Jääsillan" kaltaisia tunnelmapaloja. Ja krittiikkiä otan mieluusti vastaan, siitä on aina hyötyä.

Miksi kirjoitan?

Kirjoittaminen on minun tapani rauhoittua ja saada ajatuksia paperille. Minusta on mukavaa kuvata jotakin asiaa, yrittää saada muut näkemään kauneus pienissä hetkissä ja luoda uskottavia ja aitoja henkilöhahmoja (joka on, kuten sanottu, vielä heikkoa). minä kirjoitan, koska nautin siitä ja se on minun tapani kertoa ajatuksiani tästä maailmasta.

Olenko ottanut vaikutteita muilta?

No niin, Ursula Le Guin ja Alki Zei ovat lähellä sydäntäni ja pelkäänpä, että heidän tyyliään tulee kopioitua.

Siinä se oli.

En ole erityisen varma, miten tämä pitäisi kirjoittaa, mutta tässä on esittelyni.

Kirjoitan erityisesti fantasia-aiheisia tarinoita. En paljon muuta osaakaan... Pari scifi-aiheista on tullut myös kirjoiteltua (kuten Star Warsia). Transformereihinkin olen kirjoittanut kaksi Armada-aiheista tarinaa, yhden Energon-aiheisen ja yhden Energonin jälkeen tapahtuvan. Sitten on vielä yksi Armada-aiheinen, jossa Transformerit muuttuvat yllättäen ihmisiksi. En vielä tiedä, miten he muuttuivat. Erittäin paljon vaikutteita olen saanut David Eddingsiltä. Tolkien on (jossain määrin) vaikeaselkoista luettavaa, hieman vanhahtavaa. Anu Holopainenkin on omalta osaltaan vaikuttanut.

Ensimmäinen kerta, kun kirjoitin realistisen tarinan, siitä tuli todella kummallinen ja tuli sinne hieman fantasiatyylinen loppu. Siinä jonkinlainen pujottely/syöksylasku-porukka harjoittelee ja yksi melkein putoaa Markon rinteestä alas. Aikaisemmin yhden laskijan veli oli pudonnut ja kuollut samalla rinteellä. Sitten se tyyppi itse kuolee ja hänen veljensä tulee valonsäteisenä hahmona hakemaan hänet 'kotiin'. Oli jotenkin mysteeristä.

Taistelu Yrlannista tuli aloitettua pari vuotta sitten, kun ajattelin kirjoittaa kirjan. Sitten mietin, että eipä sitä varmaan kukaan kustantaisi kun se on niin vaikeaselkoinenkin. Hahmojen ja ympäristön kuvaamisessa en erityisemmin loista ja en ikinä osaa kirjoittaa pitkään yhdestä tapahtumasta (siis esim. taistelusta), vaan se pitää saada loppumaan nopeasti.

Kirjoitan siitä syystä, että se on mukavaa ja rauhoittavaa. Ellen voisi tehdä sitä, tulisin hulluksi. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat kumpikin keinoja päästä irti todellisuudesta, joka on joskus todella inhottavaa. Jostain syystä kirjoitan paremmin englanniksi kuin suomeksi. Osaan esimerkiksi kuvailla kaikenlaista englanniksi pidempään. Juuri nyt ainoat englanninkieliset tarinani ovat se Energonin jälkeen tapahtuva Transformers Union: The Psychic Wars (oma keksimäni nimi) ja Belgarionin tarun jatkis, Belgariad: The Mystery of Mrin ja Belgariad: The Wolf And The Raven. Yksi pisimmistä tarinoistani on Elenium/Tamulin jatkotarina, Andorin taru. Vasta eka osa lopussa, toinen tulossa. Eka osa oli 18 sivua pitkä, A-4 koko ja fontti 12.

Voisi minua pitää aika hyvin pakkomielteisenä kirjoittamisen kanssa, vai mitä ?

Kuten huomaatte, tässä on uutisista omaksi keskustelukseen lohkaistu palsta, joka on tarkoitettu kaikkien Nuotion kirjoittajien kanavaksi esitellä itseään (erityisesti kirjoittajana) sekä esittää taustoja tekstiensä synnylle.

Arvon kirjoittajat, olkaa hyvät ja kertokaa hieman itsestänne: miksi kirjoitatte? mitä kirjoitatte? miten kirjoitatte? mitä muuta haluaisitte kertoa itsestänne?

Ajattelinpa esitellä myös muutamia suurimmista projekteistani.

Taivassydän ja Metsäsielu

Tällä hetkellä kirjoitan tuon nimistä kirjaa, jonka lukuja on luettavissa Nuotiolla Tarinoiden huoneessa. Kirjan pääteemana on Naimin sopeutuminen maalaisten joukkoon, vaikkakin tällä hetkellä se on kuvattu hiukan liiankin kaukaisesti. Ympäristönä toimii meidän maailmaamme muistuttava, mutta toisaalta myös siitä paljonkin eroava maailma.

Maamerificit

Ficcini sijoittuvat enimmäkseen Maameren maailmaan, ja suurimmassa osassa niistä (tällä hetkellä 6 kappaletta, 3 nähtävillä Tarinoiden huoneessa) on pääosassa Vehka. Myöskin arkkimaagi Varpushaukka vierailee yhdessä ficeistä, samten Vehkan sisko Jarho. Ficeissä olen keskittynyt saavuttamaan samanlaisen tunnelman kuin le Guin, arvioikaa itse olenko onnistunut.

Lyhyet tunnelmakuvaukset

Näistä en osaa sanoa paljoakaan. Välillä tekee vain mieli tarttua kynään ja tulee kirjoitetuksi lyhyttä tunnelma kuvausta, joissa pääpaino on ympäristön ja tapahtumien välisellä kuvailulla.

Papa & Sons

Kirjoitellaan sellasia legendoja Baleronin kera..
Eipä ole paljon kehumista. Tämän tästä joutuu aloittamaan alusta.. Nuotiossa ei oikein ole paljon tuotantoa, mutta siellä on runo, joka löytyi äskettäin jostain wanhojen legendojen joukosta.. Käykäähän ihmeessä kommentoimassa.


edit: Poistelin muutamia käytöstä poistuneita linkkejä ja sellaisten seurauksena myös linkkejä pohjustaneita tekstinpätkiä.

Kirjoittaminen on ollut minulle rakas harrastus pienestä pitäen, joskin nykyään suhdettani siihen kuvannee parhaiten sana 'pakkomielle'. Läheskään aina kirjoittaminen ei ole minusta mukavaa, mutta silti jokin sisäinen polte pakottaa minut kirjoittamaan.

Kontulaiset muistanevat minut parhaiten Tolkien-runoilijana. Keski-Maa onkin suuri inspiraation lähde minulle. Valitettavasti olen tällä hetkellä hieman vieraantunut Keski-Maasta, joten en pysty kirjoittamaan uusia runoja ennen kuin luen Tolkienini taas kerran. Muita kuin Tolkien-runoja kirjoitan jatkuvasti, mutta harvakseltaan syntyy mitään julkaisukelpoista; ne kun ovat usein hiomatonta tajunnanvirtaa.

Kirjoitan silloin tällöin myös novelleja, joista jokunen on tarkoitus laittaa Nuotiolle, kunhan saan aikaiseksi. Novellini syntyvät yleensä hetken inspiraation perusteella ja aiheet vaihtelevat hyvin laajalti. Viime aikoina olen kirjoittanut enenevissä määrin fantasianovelleja, mutta toisaalta myös ties mitä muuta.

Pitempiä kirjallisia projekteja minulla on kesken varsin monta ja ne ovat kaikki fantasiaa. Niitä tuskin tullaan Konnussa näkemään, koskapa en saa niitä ikinä valmiiksi. Ja jos jokin niistä joskus valmistuu, tarkoitus olisi toivorikkaana lähettää se kustantajalle... Haaveenani on lapsesta asti ollut tulla kirjailijaksi, ja sitä haavetta hellin ja elätän. Eihän sitä koskaan tiedä.

Aloitin tarinoiden kirjoittelemisen jo ala-asteen ensimmäisillä luokilla, ja siitä asti on varastoon kertynyt tarina jos toinenkin. Viime aikoina kirjoittelu on jäänyt vähemmälle, vaikka juuri tällä viikolla aloitinkin pitkästä aikaa uuden tarinan ("Lost and Not-found"). Vieläpä hyvän sellaisen. Siitä voi hyvinkin tulla pidempi kertomus, jos vain löydän sille aikaa enkä anna projektin kuolla käsiin.

Tarinani useinmiten sijoittuvat reaalimaailman ja fantasiamaailman välimaastoon. Olen todennut sen hyväksi tavaksi kiertää loogisimmat luonnonlait silti menettämättä realismin otetta. Olen siis ns. löytänyt tyylini, vaikkakin melkein jokainen tarina on kirjoitettu erilailla.

Lisäksi en koskaan lähde kirjoittamaan tarinaa, jos ei siinä ole pointtia, sanomaa tai todella vänkää juonenkäännettä. Tahdon saada ihmiset ajattelemaan, teinpä sen sitten mutkikkaalla juonella, erikoisilla henkilöhahmoilla tai symbolismilla. Joskus sorrun vain shokeeraamaan lukijaa - mutta nautin siitäkin suunnattomasti.

Suurin osa tarinoistani on jäänyt vain itselleni luettavaksi - joko en yksinkertaisesti halua että niiden sisältöä luetaan, tai olen todennut, että ne eivät vielä ole täysin valmiita ja vaativat "kypsymistä". On mukava palata kirjoittamaan tarinaa, jonka pisti sivuun monta vuotta sitten.

Myös runoja syntyy joskus - huonolla menestyksellä.

Töitäni löytyy osoitteesta http://pepponen.deviantart.com/

kaipa minäkin kirjoittaja kahdella jo..

Mukavaista..

Suhteeni kirjoittamiseen on vähintäänkin ristiriitainen, riitasointuinen. Se oli minulle muinoin niin luontevaa, inspiroivaa ja ilahduttavaa. Yläasteaikoina kirjoittelin paljon fiktiota, mutta viimeistään lukiossa lopetin kirjoittamisen tyystin. Toki kirjoittamiseni harjaantui ylenmääräisten kirjallisuusesseiden myötä, joita kyllä lukiossani harrastettiin keskimääräistä enemmän.
Kirjoittamiseni on jokseenkin vaivatonta, mutta kirjoittamiseen ryhtyminen ei. Minun on pakotettava itseni paperille, tyhjä paperi on pelottava, mutta vielä pelottavampi on torso lause, ruma lause.
Olen siis itsekriittinen itseni sensurointiin asti. Ainakin, kun on kyse fiktiosta. Vaatimustasoni on melko korkealla, mutta olen myös aika konservatiivinen lukija (sekä kirjoittaja). Joku saattaisi sanoa, että suomalainen, pysyttelen kirjoittaessani realismin turvallisilla vesillä. Tragediassa on helpompi vältellä kliseitä.

Vaikka väitän kirjoittavani realistisesti, en välttämättä kirjoita tyylipuhdasta realismia. Fantasian ja realismin raja on häilyvä, veteen piirretty viiva, jos sallitte ilmaisun. Leena Krohn onkin yksi suuri innoittajani.
Mainitsemaani suunnattomaan itsekritiikkiin olen löytänyt helpotusta luovan kirjoituksen kursseilta. Vaikka osaisin näiden kurssien sisällöt unissani, saavat ne minut palaamaan kirjoituskirjaseni pariin tajunnanvirran takia, tajunnanvirran, josta voi olla - mutta tuskin on - jotain iloa tuleville kirjoituksille. Ympäröivä maailma kiehtoo minua vielä toistaiseksi niin paljon, ettei minun ole tarvinnut lähteä omaan maailmaani. Omani kuitenkin tekstiini vaikuttaa, siitä olen varma.

Kumma kirjoittaa kirjoittamisesta näin sekavassa mielentilassa. Ehkä näen infoa siinä missä sitä ei ole.
Miksi kirjoitan? Kaikesta ruumiillisesti kokemastani vastenmielisyydestä huolimatta koen kirjoittamisen mielekkäänä. Valmiista työstä saa uskomattoman hyvän onnistumisen fiiliksen. Kirjoittaminen on siis minulle itseni voittamista myös. Lisäksi toisaalta minua kiehtoo ajatus löytää tästä maailmasta, näistä ihmisistä ja ajatuksista jokin uusi näkökulma, käsittelytapa (vaikka en tietenkään kiellä, ettenkö tuota uutta haluaisi joskus vahvan fantasiamaailman kautta värittää). Haluaisin mahdolliset lukijani yllättää ja jollain tasolla ilahduttaa.

Tuo minun kertomus Tarina Kohtalosta, on kokonaisuudessaan päässäni ja alustavan suunitelman mukaan siitä riittäisi kuuteen, useita satoja sivuja sisältävään, kirjaan aineksia. Mutta kommenttien vähyydestä johtuen en tiedä millaisena muut pitävät tarinaani. Ja jos ketään kustantajaa ei kiinnosta tarinani ensimmäisen "kirjan" ollessa valmis jätän projektin kokonaan. Kyseessä ei ole ensimmäinen mielessäni muodostunut tarina, niitä on paksu sata sivuinen nippu kirjojen takakansien kaltaisina luonnosteluina tapahtumista, mutta mikään niistä ei minusta toiminut joten tuo nippu lensi roskikseen. Kirjoittajana en ole kovin hyvä toteutuksen puolesta, mutta ideoinnin puolesta pidän itseäni keskivertoa hieman parempana.

Miksi kirjoitatte?
Niin häpeällistä kuin se onkin, kirjoitan saadakseni (joskus tulevaisuudessa) arvostusta. Eli haluaisin julkaista kirjan, ja että siitä pidettäisiin ja se olisi lukijoiden ja arvostelijoiden mielestä hyvä ja älykäs kirja, ei bulkkifantasiaa.
Haluan myös esitellä pitkään väsäämäni fantasiamaailman muillekin, koska uskon sen olevan esittelemisen arvoinen.

Mitä kirjoitatte?
Kehittelemälläni fantasiamaailmalla on nyt ikää 17 vuotta, eli aloitin sen ollessani 13-vuotias. Siihen kirjoittamistani novelleista kaksi on julkaistu.
Joku vuosi sitten huomasin, että muuan kohta tarkimmin tarkastelemani kuningaskunnan historiassa sopisi kirjaksi. Joten olen työstänyt Veljessotaa viime vuosina, tosin vain ajoittain, koska välillä etusijalla on ollut ajallisesti sitä lähelle sijoittuvan livepelin kirjoittaminen. Novelleja pitäisi kirjoittaa lisää, kunhan saisi ideoita ja jaksaisi vääntää tekstiä.

Tietysti kirjoitan kirja-arvosteluja ja joskus artikkeleita Legolasiin, pitkiä selityksiä päiväkirjaani, monisanaisia sähköposteja, ja, kuinka ollakaan, tänne kirjoittamani viestit venyvät aina pitkiksi kuin nälkävuosi. Aina kun yritän sanoa jotain kirjallisessa muodossa, haluan sanoa asiat perusteellisesti, ja yleensä sanottavaa on lisäksi paljon. Se, että kirjoitan sujuvasti ja nopeasti koneella, ei ainakaan hillitse tekstin tuottamista. (kuten näkyy...)

miten kirjoitatte? En ole ihan varma, mitä tämä tarkoittaa. Fiktion tai minkä tahansa muun kuin tekstinä esitetyn puheen kirjoittaminen on minulle vaikeaa, ja se käy iän ja itsekritiikin karttuessa yhä vaikeammaksi, koska a) minun on vaikea keksiä, millaisen tilanteen tai tapahtuman kautta kertoisin asiat, joita tekstistä pitäisi käydä ilmi (siis kuvata mm. henkilöiden ominaisuuksia, suhtautumista, motiiveja ja tavoitteita), ja b) olen hyvin kriittinen tekstin suhteen, eli miltä teksti kuulostaa, sanooko se asian niinkuin tarkoitan sen ja välittyykö siitä oikea tunnelma. Itsekritiikki menee liian pitkälle. Minun pitäisi pystyä yksinkertaisesti kirjoittamaan juttu kritiikittä auki ja muokata sitä myöhemmin, mutta kirjoittaminen menee nopeasti nysväämiseksi ja tuskailemiseksi, eikä homma lopulta etene lainkaan. Yritin taas tänä kesänä, enkä saanut aikaan mitään.

Huomaan myös sen, että olen paljon parempi luomaan maailmaa, ts. viilaamaan sukupuita, keksimään henkilöitä, muokkaamaan maantiedettä, piirtämään karttaa, kehittämään sosiaalisia rakenteita ja kaikenlaista pikkusälää, kuin kirjoittamaan tarinaa. Jutut, joissa on alku ja loppu ja niiden välissä tapahtumia ja toimintaa, tuntuvat olevan minulle erittäin vaikeita. Tämä tietysti on suurin este kirjailijaksi tai edes oikeaksi kirjoittajaksi tulemisessa.


Kuvittelen olevani poikkeuksellinen siinä, että olen väkertänyt samaa maailmaa näin kauan, ja vain sitä. Menin Ropeconissa kuuntelemaan maailmanluomista (pelikäyttöön) koskevaa luentoa, ja siellä muistutettiin siitä itsestäänselvyydestä, että jos maailma ei tunnu toimivan tai kiinnostus lakkaa, sen voi hylätä ja aloittaa uuden. Ilmeisesti monilla kirjoittajilla on käytössä useita maailmoja eri tyyppisiä tarinoita varten ja ihan vaihtelun vuoksi. Toki maailmassani on jäljellä enää vain joitakin rippusia alkuaikojen jutuista, niin paljon muutoksia ja muutosten muutoksia on tehty, ja tälläkin hetkellä maailman kosmologiassa on isoja osioita, joilla oikeasti pitää heittää vesilintua. En vain ole tehnyt niille kokonaisuuksille mitään moneen vuoteen.

Tietysti vaikutteita saa, huomaamattaankin, mutta olen hyvin tarkka siitä, ettei maailmaan saa päästä mitään, mikä muistuttaa läheisesti jotain toista teosta. En halua, että tämän tai tuon jutun todetaan olevan matkittu jostain muualta. Kaikki selvät kopioinnit lentävät bittitaivaaseen heti tajutessani asian. Vähän aikaa sitten huomasin erään tärkeän nimen eroavan vain yhdellä kirjaimella erään toisen fantasiamaailman/ropesysteemin nimestä, joten se pitänee muuttaa. Paljon Find/Replace-korjauksia luvassa...

Koska olen huono keksimään tarinoita, yritän etsiä niitä muualta. Mutta vain rangoiksi riisuttuina palasina ihmisten välisinä suhteina, motiiveina ja pyrkimyksinä. Näitä kerään eniten telkkarista.

Päätin heti alussa, ettei maailmassani tule olemaan haltioita eikä örkkejä, ei edes toisilla nimillä ja toisiin maskeihin naamioituna (ja nyt joutuessani myöntämään näin käyneen taas yksi kokonaisuus saa päälleen "Poistettava"-leiman). Yritän välttää kliseitä (Petri Hiltusen mukaan pahimmat ovat: ennustukset, taikaesineet, matkat, vanhat velhot, komeat taistelijat, haltiat, barbaarit, hassut sivuhahmot, hirviöt ja pahan valtakunnat) kuin ruttoa, ja haluan asioiden toimivan oikeasti ja loogisesti merivirtojen ilmastovaikutuksista sukupuolirooleja ilmentäviin käytännön pikkuseikkoihin. Niin, nysvääminen on kivaa :roll:

Niinpä niin. Paljon sanottavaa = pitkiä viestejä.

Miksi kirjoitatte?
Eli asiaan! Itse asiassa...en osaa sanoa. Kaippa se on pelkästään halua saada muistiin sepityksiä omasta pikku fantasia maailmastani, jossa on ollut mukava oleskella jo öö...ainakin 9 vuotta .Eli pääasiassa omaksi ilokseni. Muistan kuinka ensin kirjoitin paperille, jotka piilotin patjan alle (jotta kukaan ei näe niitä) ja sitten tietokoneelle. Jossain vaiheessa siskoni "sattui löytämään" muutamia tarinanpätkiä ja eräänä päivänä sitten tiedusteli, että onko minulla niitä lisää. Olen kirjoittamassa nyt elämäni viidettä novellia. Näistä novelleista 3 olen kirjoittanut ihan järjestelmällisesti, niin että jo aloittaessani niitä olen tiennyt, miten tarina päättyy. Muut kirjoitukseni eivät ole mitään lyhyitä sepustuksia (lähes kaikki vähintään 100 sivua, pisin 400) ja niissä ei ole päätä eikä häntää -päähenkilöt vain seikkailevat jossain :roll: ja sitten ne joutuvat milloin mihinkin tappeluun.. Mutta tarkoitus onkin pelkästään viihdyttää sukulaisia ja päästä purkamaan tarinoita päästäni :wink:

Mitä kirjoitatte?
Eli fantasiaa, muutapa en osaakaan. No mitä nyt 2 novelleista yrittää olla sekä etsivä- että vampyyritarinoita. En ole hyvä taiteilemaan sillä saralla Se on siinä ja siinä, voinko laittaa mihinkään kilpailuun fantasianovellina. Ainakaan sisko ei niistä ole pahemmin perustanut :roll: Ja totesin tuossa, että en ole tarpeeksi fiksu kirjoittamaan dekkaria kun jo toisella sivulla systeri tiesi tarinan murhaajan

Hmm.. näin lopuksi voisin sanoa, että olen joskus laittanut vanhaan käärmeeseen yhden novelleistani, mutta siitä on hyvin pitkä aika. Katsotaan nyt, miten käy että innostunko laittamaan jonkun uusimmista novelleistani.

Pöytälaatikkokirjoittamiseni alkoi muistini mukaan joskus ala-asteen loppuvaiheilla. Enimmäkseen tuotokset olivat ikäiselleni tyypillisiä naiiveja seikkailujuttuja, tai salapoliisiarvoituksia, joissa ainoat hienoudet nykyään katsottuina ovat jotkin melko kypsät ilmaisut lauserakenteissa niin nuorelle kirjoittajalle; tai ainakin niin ovat muut sanoneet.

Mitä kirjoitan?

Olen yrittänyt metsästellä omanlaista tyyliäni ja itse asiassa, omasta mielestäni, olen jo melkein löytänytkin sen. Äitini on monesti sanonut, että huumorintajuni on melko ironinen ja mustanpuhuva, ja että sen tyylin kanssa voi saada jotain hyvää tarinaa myös aikaan. Enimmäkseen haluaisin kirjoittaa realistisista (tylsistä?) asioista, ehkä ihmisen elämän murheellisuudesta, säälistä, tai tragikoomisista tapahtumista. Olenkin huomannut, että lähes kaikki ideat, joita päähäni aika ajoin tulvii (mutta joita kaikkia en todellakaan edes harkitse kirjoittavani) liittyvät johonkin surkeaan kohtaloon, tai hauskaan, mutta silti säälittävään asiaan. Ehkä yritän hakea jotain arkipäivän asioden ilakointia, ehkä soljuvaa kertomista ihmisistä tai asioista, jonka asiat voisivat olla paljonkin paremmin tai täysin toisella tavalla. Haluaisin säilyttää tarinani tarpeeksi yksinkertaisena ottaen huomioon sen, etten ihmisenä ole järjettömän paljon vielä edes kokenut ja että tarinani pysyisi uskottavana.

Miksi kirjoitan?

Ensinnäkin minun täytyy todeta, ettei kirjoittamiselle edes jää nykyään paljoa aikaa ja että kirjoittamiseni on hyvin "kausiluonteista". En välttämättä pysty ihan tuosta vaan keksimään jotain tarinantynkää, tai kelvollista aihetta, mistä voisi kirjoittaa. Muutaman kerran, hyvän ja melko onnistuneen novellini takana onkin ollut vain äkkinäinen idea ja spontaani ryntäys näyttöpäätteen eteen. Sitten vain näppis soimaan ja ajatus laukkaamaan; näin ne parhaat tekstit syntyvätkin - silloin kun tuntee, että nyt lähtisi jotain tasokasta tuutista ulos, niin silloin täytyy heti tarttua tilaisuuteen. Ei auta jäädä tuleen makaamaan, sanoisi Linnan Väinö.

Olenko saanut vaikutteita muilta?

Jos itse sanon, niin en varmaan mistään...ainakaan suoraan suurissa määrin. Ihailen monia kirjailijoita ja heidän tyyliään, sanottakoon nyt tässä että suosikkikirjailijani professori Tolkienin ohella on Stephen King.

*****

Kirjoittajana olen vielä varsin kokematon ja minulla olisi vielä paljon annettavaa - ennen kaikkea itselleni. Ainekirjoitukseni koulussa ovat aina olleet yleensä kahdeksikkoa, joukossa muutama kiitettävä, mutta opettajat ovat aina huomanneet kykyni asioiden kirjalliseen ilmaisuun, ja olen muutenkin aina kovasti pitänyt kirjoittamistehtävistä.

Kaikin puolin innostuksen kirjoittamiseen olen saanut - yllätys, yllätys - innostuksesta lukemiseen. Tärkeää jokaiselle kirjoittamisetsa pitävälle olisi kuitenkin pitää taitojaan yllä, ja se sääntö pätee myös luovaan kirjoittamiseen.

Minä kirjoitan.

Minä kirjoitan mielelläni kaikenlaista, kunhan saan tehdä sen omilla ehdoillani, vaikka jotenkin nautin myös tehtävänannoista. Olen aina sepittänyt tarinoita ja kertonut asioita, ja hyvin kauan olen siihän käyttänyt näitä merkkejä. Kun vartuin, opin uusia merkkejä ja lisäsin ne kirjoitus työkaluihini.
Pienenä kirjoitin usein fan ficcejä jatkoksi juuri näkemiini elokuviin. Siis seikkailukertomuksia yhdeksänvuotiaan sepittäjän näppäimistöltä.

Nykyään kirjoitan kaikkea, mitä voi kirjoittaa kaikilla niillä keinoilla mitä osaan. Kirjoitan eri kirjainmerkeillä eri tekstejä, eri kielillä erillaisia tekstejä. Runoilen käsitelläkseni päässänipyöriviä ajatuksia. Novelleja raapustan selventääkseni unelmiani ja muutenvain keksimiäni tapahtumaketjuja, tarinoita, jotka mieleeni putkahtavat. Käytän myös eri fontteja eri teksteihin, romanttisia ajatuksia kirjoitan kaligrafiakynällä sil jollain fontilla ja puhtaita ajatuksia "tästä saisi hyvän elokuvan" kirjoitan lakkaamatta tylsällä lyijytäytekynällä pieneen vihkoon mitä pidän aina mukanani. Vihoissani on usein muutakin random inspiraatioita. Olen aina valmis nappaamaan inspiraatiot talteen.
Kaikkea siis kirjoitan, tarinoita, runoja, aforismeja, laulun sanoja, loitsuja, kirouksia, arvoituksia... Ja kaikke kirjoitan kaikila tavoilla mitä minä pystyn käyttämään, ja minullahan on suuri kirjasto. Eli käytän myös japanilaista kalligrafiaa ja hieroglyyfejä sekä nuolenpäitä. XD

Ainoa kirjallisuudenlaji, jota en ole vielä yrittänyt kirjoittaa, on puhdas arkinen tilannekomiikka. Sitcom.

Vastaanpa tähän ja samalle kirjoitan ensimmäisen postaukseni

Miksi kirjoitatte?

Koska rakastan sitä, kirjoittamista siis. Toivon, että joku päivä voisin kirjoittaa ihan oikeasti ammatikseni ja ansaita elantoni siten.

Mitä kirjoitatte?

Kaikkea - runoudesta esseisiin, proosaa, fantasiaa, lauluja, värssyjä, satuja, fanfictiota. You name it, I write it.

Miten kirjoitatte?

Kuvaan tunnelmia ja tiloja aika paljon. Pidän jokseenkin verkkaisesta ja kuvailevasta kirjoitustyylistä. Käytän tietyissä teksteissä paljon vertauskuvia, etenkin runoissa.

Mitä muuta haluaisitte kertoa itsestänne?

Että heipä hei teille kaikille. :beer:

Miksi kirjoitan?
Kirjoitan vahvistaakseni identiteettiäni ja tullakseni paremmaksi kirjoittajaksi. Kirjoittaminen on ollut unelmani pitkään. Unelmia pitää olla (vaikka epärealistisiakin).

Mitä kirjoitan?
Oikeastaan vakavasti pelkästään runoja. Omaa tyyliä minulla ei ole ja se ahdistaa minua. Joku on sanonut sitä maanläheiseksi ja olen jokseenkin pitänyt siitä sanasta. Olen myös kirjoittanut vähän tarinoita (tai niiden alkuja). Niistä pidettiin, mutta pitkät projektit eivät ilmeisesti sovi minulle, koska stressaan liikaa.

Miten kirjoitan
Idea tulee yleensä hetken mielijohteesta, mutta sitä seuraa vaihtelevan pituinen kehittelyaika. Lyhin on ollut noin puoli tuntia ja pisin monta päivää.

Olenko saanut vaikutteita muilta?
Enpä juurikaan. Siinä on etunsa ja haittansa. Toisaalta minulla ei ole mitään käsitystä, mitä on jo keksitty tai tehty. Minulla ei ole suurta viitekehystä. Toisaalta taas se antaa minulle luvan kokeilla ihan mitä lystään.

Miksi kirjoitan?

Koska rakstan hahmojani. He ansaitsevat sen, että heidän tarinansa tulee kerrotuksi. Joskus tuntuu, että olen sen velkaa heille, kun saatan joskus olla aika kettumainen hmmm... luoja. Lisäksi vaa'assa painavat tietysti myös tyydytyksen saaminen sanojen sorvaamisesta ja mielikuvitus, jota on vain joskus päästävä purkamaan paperille, ettei pää räjähtäisi.

Mitä kirjoitan?

Historiaan sijoittuvia tarinoita. Nyt on meneillään yksi 1920-luvun Pariisiin sijoittuva kehityskertomus. Lisäksi minulla on suunnittelilla fantasiapitoisempi tarina nykyajan suomesta. Pääasiassa kirjoitusteni pohjalla on kuitenkin reaali maailma, se kun vain on joskus taruakin ihmeellisempi.

Miten kirjoitan?

Pikkuhiljaa. Kirjoitan, pyyhin, keksin jotain uuttaa, kirjoitan uudelleen ja sitten koko show alusta. Eli minulla saattaa kestää pieni ikuisuus saada mitään valmiiksi. Lisäksi tarinani tuppaavat paisumaan. Novelleja en ole vielä koskaan onnistunut kirjoittamaan. Olen kyllä aloittanut useita tarinoita novelleina ja lopettanut samaiset tarinat sivulle 174. Kirjoitan yleensä iltaisin. Olen yö-kyöpelityyppiä ja parhaat ideat syntyvätkin juuri iltojen hämärtyessä. Kirjoitan hitaasti nautiskellen jokaisesta sanasta ja mielikuvasta erikseen, sulattaen värit, sävyt, kirjaimet ja äänteet makeaksi tarinaksi kitalakeani vasten kunnes se elää verkkokalvoillani.

Olenko saanut vaikutteita muilta?

Kyllä, sekä kirjallisuudesta, että musiikista. Lopulta muualta saadut sävyt ovat sulautuneet omaan värimaailmaani varsin kiinteästikin. En näe sitä pahana asiana, niin on kaikkien taiteilijoiden kohdalla. Kiitos vain mestareilleni, he ovat opettaneet minulle paljon.

Taidanpa minäkin huvikseni vastata tähän, jos vielä jossain elämän vaiheessa saisin vaikka Nuotiollakin jotakin uutta julkaistua. En todellakaan lupaa mitään...

Miksi kirjoitan?
Jaa-a. Minulla ei ole erityistä "sisäistä paloa" kirjoittamiseen, mutta pidän kirjoittamisesta. Hyvää ajanvietettä ja rentouttavaa puuhaa.

Mitä kirjoitan?
Jonkinlaista fantasiaa. Kehittelen tässä nyt erästä projektia, joka sijoittuu tähän todellisuuteen, mutta rikkoo sen rajoja jonkin verran.

Miten kirjoitan?
Olen siinä mielessä outo kirjoittaja, että kirjoitan "kerralla valmista". Tiedän, se ei ole, ja voin käydä tekstini läpi myöhemmin kirjoittaen sen uudelleen, mutta minulla ei liene ollenkaan inner editoria, joka estäisi kirjoittamasta soopaa. Tai sitten se on varsin luppoisa tyyppi.
Pelkään pidempiä tarinoita jos minun pitäisi miettiä ensin jonkinlainen juonilanka. Tähän mennessä olen huomannut, että minun kannattaa vain "lähteä matkalle", ja katsoa mitä siellä tapahtuu.

Olenko saanut vaikutteita muilta?
Olen, viime aikoina esimerkiksi olen lukenut ehkä aivan liikaa mutten läheskään tarpeeksi Pratchettia, jolta olen kyllä yrittänyt imeä vaikutteita omaankin tekstiini, ainakin NaNo oli silkkaa moista. Ollapa yhtä hyvä
Vaikutteita löytyy muualtakin, varmaan esimerkiksi Tolkienin lukemista ei pysty kokonaan jättämään näkyviltä.

Kiertelin Nuotiota huvikseni, ja mietin että jaa kai sitä voisi tänne jotain päräyttää. xD

Olen aina tahtonut piirtää kaikkea, mutta totuus on, etten ole piirtämisessä erityisen lahjakas. Olen parantunut vuosien mittaa, ja pidän piirtämisestä, mutta siitä ei koskaan ole tullut minulle sellainen juttu, joka tuntuisi silti luontevalta. Luontevalla tarkoitan sitä, että en pysty ajattelemaan itseäni piirtäjänä. Minä vain piirrän, se on eri asia. ;3

Sen sijaan... tarinointi tulee minulta selkärangasta. Pitkistäkin kirjoitustauoista huolimatta se ei ole sellainen taito minulla joka katoaisi, ruostuuhan se, mutta pysyy. Voisin olla parempikirjoittaja nykyään jos en olisi tapellut luontaista tarinointi kykyäni vastaan piirtämällä. Olisi vain pitänyt kirjoittaa enemmän.

Mitä sitten kirjoitan? No milloin mitäkin, fantasia ja lievästi sci-fi painotteinen luonnostani olen. Sanovat minua humoristiseksi kirjoittajaksi, mutta no, sanotaan vaikka että pitemmällä lukemisella ihmiset alkavat pitää minua myös vähän "groteskina" ja no, tiirikkamainen on nyt jo adjektiivi niillä parilla ihmisellä jotka tekstejäni lukevat. xD Tämä johtuu sitä, että olen monesti kirjoittaessani aavistuksen naiivi, höpsö ja suloinen, mutta saatan muuttua yhtäkkiä hyvin kylmäksi, julmaksi ja armottomaksi ilman ennakkovaroitusta. Puhun teksteissä kovin kevyesti mielisairauksista, murhista, kuolemasta, raiskauksista ja maailman pahasta kuin ohimennen, ja persoonatonkin kertojani kuulostaa monesti hyvin nenäkkäältä. Tämä on yksi syy, miksi en herkästi tuo kirjoituksiani julki, ihmisten on kovin hankala suhtautua niihin kun olen kirjoittajana outo. Moni lukee sivun kaksi ja jättää välistä, kun ei uskalla katsoa mitä tapahtuu. Niiltä tosin jotka jäävät lukemaan... niiltä monesti saan kehuja. Ilmeisesti olen vain sellainen kirjoittaja, kuten äikän opet ovat aina sanoneet, että minuun täytyy ensiksi tottua. Vaadin aikaa ja tekstini syttyvät hitaasti, muistutan montaa ja en ketään yhtä aikaa. Lisäksi lauseen muotoiluni lukihäiriön takia on välillä kaikkea muuta kuin selkeää.

Minulla on tällä hetkellä yksi aktiivi projekti, ja kaksi hyllyllä odottavaa projektia. :3 Esittelen ne nyt ihan lyhyesti...

Aktiivi-projektini:

Rotan Taru ( http://www.rotantaru.net )

Käytän myös nimeä Lore Of Rat, lyhenteitä LOR ja RT. Vanhin oikea kunnollinen tarina konseptini, joka on käynyt jos jonkinlaista muodon muutosta ja vaihetta elämänsä aikana. Pelkästään tarinan kerronta tyyli on haaste. Tarinan nimittäin kertoo persoonallinen kertoja Tsik, joka lähtee lukijalle valottamaan erään kyseisen maailman legendoille oleellista henkilöä, joka legendoissa tunnetaan nimellä Rotta. Tsik kertoo tarinaa sillä tavalla kuin lukija oikeasti muka tietäisi mistä hän on tarinaa kuuntelemassa, vaikka tosiasissa tämä ei selviäkkään lukijalle kuin vasta tarinan edetessä. xD Tiedän, se on julmaa.

RT on perjaatteessa tarina Ralan Shrakina tunnetusta kaverista, jolle sattui syntyessä saamarin huono tuuri. Hän syntyi täyttämään ennustusta, minkä toteutumisen estämiseksi ennustuksen vastapuoli on valmis tekemään mitä tahansa. Sen lisäksi poika parka sattuu vielä kuulumaan pahamaineisiin keroihin, josta en tässä enempää ala paljastelmaan. ;P Shrakilla itsellään ei ole alkujaan minkäänlaista käsitystä kuinka suuressa lirissä hän on ollut syntymästään saakka, mutta elämän kulkiessa eteenpäin hän saa tuntea sen varsin kouriin tuntuvasti. Pitkän eepoksen aikana tulee sitten tapahtumaan vaikka mitä, ja myös "Linko"-nimeä käyttänyt Shrak tulee menettämään kaiken hänelle rakkaan ja lopulta jopa tunnetaan paremmin nimillä Rotta ja Otis. Alunperin hevosen kasvattajan kurittomasta keppostelijasta kasvaa pelottavaa mainetta kantava, mutta jokseenkin huvittava mies joka revitään keskelle tapahtumia joitten kaltaisiin ei koskaan pitäisi tällaista kiusankappaletta vetää. Se, lyhyesti ja mahdollisimman ei spoilaavasti on konseptini. :3

Kehitellyt olen stooria jo kymmenisen vuotta ja risat, ja nyt olen ensimmäisen kirjan ekoja lukuja kirjoitellut ja pistänyt nettiin omaksi iloksi. :3 Kirjotan myös konseptin mailmasta kaiken näköisiä pikku-novelleja (kuten se yksi jonka olen tännekin postannut) omaksi ilokseni. ^^

Hyllyllä odottavat vuoroaan sellaiset konseptit kuin:

Mewtant

Mewtant, tai Mewit, on toivon mukaan sellainen konsepti joka materialisoituu jonain päivänä sarjakuvaksi. :3 Idea lähti siitä, että luin jossain vaiheessa aika kiinteästi japanilaisia sankari-mangoja, ja mua jäi nhäiritsemään se että vaikka monessa oli tosi hyviä juttuja, niin oli asioita joita ei lainkaan käsitelty tai jotka omasta mielestä käsiteltiin tyhmästi. Minulla syntyi tietty ihastus kissankovaisia ihmisiä kohtaan, ja päätin kehittää oman konseptin joka vei mukanaa. Vähän matkaa tätä piirsin, mutta sitten totesin että aika on kortilla ja taidot sekä käsis vielä työstön tarpeessa, niin päätin poistaa sivut näkyviltä, ja kokeilla joskus myöhemmin uudestaan. ^^

Mewtantin tarinassa lähdin siitä, että maailmassa on vuosisatoja ollut vampyyreja. Ne eivät kuitenkaan ole samanlaisia verenimijöitä kuin saduissa vaan... no paljon puppu-tieteellisempää, lyhyesti. Kolmas maailmansota pyyhkii maailman yli ja vampyyrit ilmestyvät niittämään eloon jääneitä, niin että järjelle jäää ihmisille vain yksi pieni manner, jonne ne peloissaan pakenevat.

Kummaa on, ettei kukaan tarinan nykypäivänä muista tai tiedä, miksi vampyyrit eivät vieneet koko maailman herruutta. Ihmiset voittivat ne jotenkin, mutta miten, sitä kukaan ei tiedä, mutta nyt olisi paras keksiä koska vampyyrit ovat tulossa hakemaan ihmiskunnan jäänteitä.

Tarinassa kerrotaan siitä, miten supermutanttit, kissamaiset puoli-ihmiset mewtantit heräävät henkiin nukuttuaan vuosikaudet ja miten ne joutuvat karkoittamaan vampyyrit etäälle, samalla sekoillen ihmisten nykyisen armeijan kanssa. Käsistä lukeneet sanovat, etteivät voi ymmärtää miten noin hupsusta konsepptista saa niin sydäntä raastavan surullisen ja kammottavan, johon itse ttoean tympeästi: "Kai sit aika helpost ku määki siihe pysty."

Viimeisenä on Veljeni on mutantti

sitä lähdettii kirjoittamaan kaverin kanssa kahdestaan, mutta kaveri hylkäsi jutun kiireiden takia, kun taas minä nyt yritän säilöä sen koska se alkoi oikeasti mennä hyvään suuntaan. Se on tarina Wilkinsin kaksosista, Cliffordista ja Jeremiasta, jotka äkkiä huomaa omaavansa supervoimia. xD Ja kiltti Cliff (kaverini hahmo) ja äärimmäisen hankala ja paskamainen Jerry (minun hahmoni) päättyvät mutantti kouluun. Harry Potter meats X-men, todettiin suunnitellessa, ja saamarin hauskaa sitä tehdässä oli. Valitettavasti toisella ei vaan oikeesti ollut aikaa sille enää ollenkaan. Mutta laitoin sen säilöön, jos se vielä joku päivä itää. x3 Ah, Rico, Jerryn paras kaveri, se on niin suurta rakkautta se poika! xD

________

Että sellaista minä teen. Omituista matskua.

Pidän kirjoittamisesta, se on minulle terapiaa. :3 En edes jaksa ajatella mistä kaikkialta olen vaikutteeni hakenut kun imen niitä kuin sieni ja sekoittelen niitä keskenään. Mutta näin.

Anteeksi luento.

Vahvuuteni: Hahmot, tosin sorrun toisinaan persoonien kierrättämiseen.

HEikkous: Unohdan toisinaan kuvailun tyysti, mikä ei oo kivaa. -.- En myös aina löydä mieleisiäni sanoja.