Kiertelin Nuotiota huvikseni, ja mietin että jaa kai sitä voisi tänne jotain päräyttää. xD
Olen aina tahtonut piirtää kaikkea, mutta totuus on, etten ole piirtämisessä erityisen lahjakas. Olen parantunut vuosien mittaa, ja pidän piirtämisestä, mutta siitä ei koskaan ole tullut minulle sellainen juttu, joka tuntuisi silti luontevalta. Luontevalla tarkoitan sitä, että en pysty ajattelemaan itseäni piirtäjänä. Minä vain piirrän, se on eri asia. ;3
Sen sijaan... tarinointi tulee minulta selkärangasta. Pitkistäkin kirjoitustauoista huolimatta se ei ole sellainen taito minulla joka katoaisi, ruostuuhan se, mutta pysyy. Voisin olla parempikirjoittaja nykyään jos en olisi tapellut luontaista tarinointi kykyäni vastaan piirtämällä. Olisi vain pitänyt kirjoittaa enemmän.
Mitä sitten kirjoitan? No milloin mitäkin, fantasia ja lievästi sci-fi painotteinen luonnostani olen. Sanovat minua humoristiseksi kirjoittajaksi, mutta no, sanotaan vaikka että pitemmällä lukemisella ihmiset alkavat pitää minua myös vähän "groteskina" ja no, tiirikkamainen on nyt jo adjektiivi niillä parilla ihmisellä jotka tekstejäni lukevat. xD Tämä johtuu sitä, että olen monesti kirjoittaessani aavistuksen naiivi, höpsö ja suloinen, mutta saatan muuttua yhtäkkiä hyvin kylmäksi, julmaksi ja armottomaksi ilman ennakkovaroitusta. Puhun teksteissä kovin kevyesti mielisairauksista, murhista, kuolemasta, raiskauksista ja maailman pahasta kuin ohimennen, ja persoonatonkin kertojani kuulostaa monesti hyvin nenäkkäältä. Tämä on yksi syy, miksi en herkästi tuo kirjoituksiani julki, ihmisten on kovin hankala suhtautua niihin kun olen kirjoittajana outo. Moni lukee sivun kaksi ja jättää välistä, kun ei uskalla katsoa mitä tapahtuu. Niiltä tosin jotka jäävät lukemaan... niiltä monesti saan kehuja.
Ilmeisesti olen vain sellainen kirjoittaja, kuten äikän opet ovat aina sanoneet, että minuun täytyy ensiksi tottua. Vaadin aikaa ja tekstini syttyvät hitaasti, muistutan montaa ja en ketään yhtä aikaa. Lisäksi lauseen muotoiluni lukihäiriön takia on välillä kaikkea muuta kuin selkeää.
Minulla on tällä hetkellä yksi aktiivi projekti, ja kaksi hyllyllä odottavaa projektia. :3 Esittelen ne nyt ihan lyhyesti...
Aktiivi-projektini:
Rotan Taru ( http://www.rotantaru.net )
Käytän myös nimeä Lore Of Rat, lyhenteitä LOR ja RT. Vanhin oikea kunnollinen tarina konseptini, joka on käynyt jos jonkinlaista muodon muutosta ja vaihetta elämänsä aikana. Pelkästään tarinan kerronta tyyli on haaste. Tarinan nimittäin kertoo persoonallinen kertoja Tsik, joka lähtee lukijalle valottamaan erään kyseisen maailman legendoille oleellista henkilöä, joka legendoissa tunnetaan nimellä Rotta. Tsik kertoo tarinaa sillä tavalla kuin lukija oikeasti muka tietäisi mistä hän on tarinaa kuuntelemassa, vaikka tosiasissa tämä ei selviäkkään lukijalle kuin vasta tarinan edetessä. xD Tiedän, se on julmaa.
RT on perjaatteessa tarina Ralan Shrakina tunnetusta kaverista, jolle sattui syntyessä saamarin huono tuuri. Hän syntyi täyttämään ennustusta, minkä toteutumisen estämiseksi ennustuksen vastapuoli on valmis tekemään mitä tahansa. Sen lisäksi poika parka sattuu vielä kuulumaan pahamaineisiin keroihin, josta en tässä enempää ala paljastelmaan. ;P Shrakilla itsellään ei ole alkujaan minkäänlaista käsitystä kuinka suuressa lirissä hän on ollut syntymästään saakka, mutta elämän kulkiessa eteenpäin hän saa tuntea sen varsin kouriin tuntuvasti. Pitkän eepoksen aikana tulee sitten tapahtumaan vaikka mitä, ja myös "Linko"-nimeä käyttänyt Shrak tulee menettämään kaiken hänelle rakkaan ja lopulta jopa tunnetaan paremmin nimillä Rotta ja Otis. Alunperin hevosen kasvattajan kurittomasta keppostelijasta kasvaa pelottavaa mainetta kantava, mutta jokseenkin huvittava mies joka revitään keskelle tapahtumia joitten kaltaisiin ei koskaan pitäisi tällaista kiusankappaletta vetää. Se, lyhyesti ja mahdollisimman ei spoilaavasti on konseptini. :3
Kehitellyt olen stooria jo kymmenisen vuotta ja risat, ja nyt olen ensimmäisen kirjan ekoja lukuja kirjoitellut ja pistänyt nettiin omaksi iloksi. :3 Kirjotan myös konseptin mailmasta kaiken näköisiä pikku-novelleja (kuten se yksi jonka olen tännekin postannut) omaksi ilokseni. ^^
Hyllyllä odottavat vuoroaan sellaiset konseptit kuin:
Mewtant
Mewtant, tai Mewit, on toivon mukaan sellainen konsepti joka materialisoituu jonain päivänä sarjakuvaksi. :3 Idea lähti siitä, että luin jossain vaiheessa aika kiinteästi japanilaisia sankari-mangoja, ja mua jäi nhäiritsemään se että vaikka monessa oli tosi hyviä juttuja, niin oli asioita joita ei lainkaan käsitelty tai jotka omasta mielestä käsiteltiin tyhmästi. Minulla syntyi tietty ihastus kissankovaisia ihmisiä kohtaan, ja päätin kehittää oman konseptin joka vei mukanaa. Vähän matkaa tätä piirsin, mutta sitten totesin että aika on kortilla ja taidot sekä käsis vielä työstön tarpeessa, niin päätin poistaa sivut näkyviltä, ja kokeilla joskus myöhemmin uudestaan. ^^
Mewtantin tarinassa lähdin siitä, että maailmassa on vuosisatoja ollut vampyyreja. Ne eivät kuitenkaan ole samanlaisia verenimijöitä kuin saduissa vaan... no paljon puppu-tieteellisempää, lyhyesti. Kolmas maailmansota pyyhkii maailman yli ja vampyyrit ilmestyvät niittämään eloon jääneitä, niin että järjelle jäää ihmisille vain yksi pieni manner, jonne ne peloissaan pakenevat.
Kummaa on, ettei kukaan tarinan nykypäivänä muista tai tiedä, miksi vampyyrit eivät vieneet koko maailman herruutta. Ihmiset voittivat ne jotenkin, mutta miten, sitä kukaan ei tiedä, mutta nyt olisi paras keksiä koska vampyyrit ovat tulossa hakemaan ihmiskunnan jäänteitä.
Tarinassa kerrotaan siitä, miten supermutanttit, kissamaiset puoli-ihmiset mewtantit heräävät henkiin nukuttuaan vuosikaudet ja miten ne joutuvat karkoittamaan vampyyrit etäälle, samalla sekoillen ihmisten nykyisen armeijan kanssa. Käsistä lukeneet sanovat, etteivät voi ymmärtää miten noin hupsusta konsepptista saa niin sydäntä raastavan surullisen ja kammottavan, johon itse ttoean tympeästi: "Kai sit aika helpost ku määki siihe pysty."
Viimeisenä on
Veljeni on mutantti
sitä lähdettii kirjoittamaan kaverin kanssa kahdestaan, mutta kaveri hylkäsi jutun kiireiden takia, kun taas minä nyt yritän säilöä sen koska se alkoi oikeasti mennä hyvään suuntaan. Se on tarina Wilkinsin kaksosista, Cliffordista ja Jeremiasta, jotka äkkiä huomaa omaavansa supervoimia. xD Ja kiltti Cliff (kaverini hahmo) ja äärimmäisen hankala ja paskamainen Jerry (minun hahmoni) päättyvät mutantti kouluun. Harry Potter meats X-men, todettiin suunnitellessa, ja saamarin hauskaa sitä tehdässä oli. Valitettavasti toisella ei vaan oikeesti ollut aikaa sille enää ollenkaan. Mutta laitoin sen säilöön, jos se vielä joku päivä itää. x3 Ah, Rico, Jerryn paras kaveri, se on niin suurta rakkautta se poika! xD
________
Että sellaista minä teen. Omituista matskua.
Pidän kirjoittamisesta, se on minulle terapiaa. :3 En edes jaksa ajatella mistä kaikkialta olen vaikutteeni hakenut kun imen niitä kuin sieni ja sekoittelen niitä keskenään. Mutta näin.
Anteeksi luento.
Vahvuuteni: Hahmot, tosin sorrun toisinaan persoonien kierrättämiseen.
HEikkous: Unohdan toisinaan kuvailun tyysti, mikä ei oo kivaa. -.- En myös aina löydä mieleisiäni sanoja.