Kitara ja sen soittaminen

Haeskelin keskustelua yksinomaan kitaran soittamisesta mutta en virallisesti sitä löytänyt. Jos keskityttäisiin tässä enemmän kitaroihin ja niiden soittamiseen kuin musikaalisuuteen yleensä.

Konnun kitaransoittajia? Itseoppineita vai tunneilla käyneitä? Aloittelijoita vai vanhoja tekijöitä? Kuinka kauan soittaneita? Alku aina hankala, vai?

Itse olen jo pitemmän aikaa haaveillut akustisen kitaran soittamisen aloittamisesta. Lähipäivinä olisinkin ehkä saamassa testiin yhden akustisen, ja ajattelin koittaa, miellyttääkö. Selailin muutamia kitara-sivustoja, näyttää kovin vaikealta. Perusteoriaakin on vaikeaa oppia kun lauseet ovat täynnä mitä ihmeellisempää kitarasanastoa. Eli miten on, onko oppiminen ilman tunteja mahdollista, ihan vain kirjoista tai netistä tietoa etsimällä? Onko tärkeää osata teoriaa jos soittaa vain omaksi ilokseen? Sointujahan löytää lähes kaikkien musiikkikirjojen takasivuilta, onko niitä varten osattava jotain erikoista?

Kokemuksia kitaransoitosta, sen opettelusta, neuvoja nyypiöille, kuten minä sekä yleistä hölinää.

Olen soittanut kitaraa periaatteessa kymmenisen vuotta, käytännössä vähemmän, koska nykyään ehdin soittaa todella harvoin. Aloitin yksityistunneilla ja siirryin siitä parin vuoden kuluttua musiikkiopistoon, jolloin ohjelmisto tietenkin muuttui koko lailla klassiseksi. Tykkäsin esiten renessanssimusiikista (kitarasovituksia luuttu- ja vihuelakappaleista) ja uudemmasta espanjalaisesta musiikista.

Alku oli minusta itse asiassa aika helppo, koska opettajani aloitti kitaraan perehdyttämiseni perussoinnuista säestystarkoituksiin. Ainakin ne sujuvat minulta edelleen, vaikka muuta onkin unohtunut. Huomasin soittotuntien loppua kohden (lopetin tunneilla käymisen abikeväänä), että sille on selkeä yläraja, kuinka teknisesti vaativia kappaleita pystyn oppimaan. Tekniikka ei koskaan ole ollut vahva puoleni, pikemminkin tulkinta ja eläytyminen.

Käsittääkseni itsekseen oppiminen on ihan mahdollista, mutta suosittelisin melkein ainakin joitain oppitunteja, jotta oppimisen perusteet saa kuntoon eikä lähde väärille urille, joilta voi olla vaikea palata. Teoriapuolta voi toki opiskella, jos se kiinnostaa, mutta soittamisen kannalta se ei minusta ole välttämätöntä, kun nyt nuotteja osaa lukea ja sävel- ja tahtilajit tuntee.

Oma rakas kaunis kitarani on käsintehty Liikanen, jossa kansi punaseetriä, kaula Etelä-Amerikanseetriä, otelauta eebenpuuta ja loput intialaista ruusupuuta. Kerrankin saa hehkuttaa .

Itse olen kuutisen vuotta soittanut ja itse olen kaiken opetellut, isoveli tosin opetti miulle vasenkätisellä kitarallaan miten soitetaan E. Jonkun ajan päästä meille ilmestyi jostain vanha akustinen (jolla itseasiassa joskus vielä nykyisinkin rämpyttelen, siinä on niin hieno tatsi ). Sillä sitten ite rupesin sointuja tapailemaan jostain laulukirjasta vuodelta nakki ja kenkälaatikko. Ja ikää ei todellakaan ollut varmaan kymmentä enempää.

Joskus nelos-vitosluokalla olin bändikurssilla koulussa, jos ei varsinaisesti opetettu muuta, kuin bändisoitantaa, mutta kyllähän siinäkin jotain oppi.
Löysin muutama vuosi sitten antikvariaatista aika kattavan, vaikkakin aika vanhan kitarakirjan, josta sitten olen opetellut hankalempia sointuja ja sointukuvioita

Nykyisin tekisi mieli mennä jonnekkin vapaaopiston kurssille oppimaan oikeat tekniikat, mutta ei ole rahaa ja tunnen kyllä osaavani sitten ehkä soittaa ihan tarpeeksi tyydyttävästi. Nuotteja en edelleenkään osaa lukea, vaikka olen itse yrittänyt opiskella, mutta tabulatuurien lukeminen on kuin vettä vaan. Äiti joskus ehdottelisi, että hakisin konservatoriolle, mutta äh, ei minua oikeastaan kiinosta soittaa klassista, vaan rokkenrollia

Mutta juu, kitara on mukava soitin, josta varmasti löytyy haastetta jokaiselle tasolle ja kun osaa soittaa kitaraa, niin bassonkin perusjutut tulevat samalla.

Mä sain ekan skittani nyt jouluna ja oon nyt alottanu tunnit kansalaisopistolla. Aluks mustakin tuntu että kitarasoittaminen on htä siansaksaa, mutta nyt se alkaa vähtellen aueta, vaikken mä sitä nyt toki vielkään osaa... Vaikeinta mikä tähän asti on ollu, on surmien kankeus. Se on se yks sointu, mihin mä en vaan pysty... mutta eiköhän se tästä...

Mulla on siis Arian musta akustinen, rautakielet (mitä muutakaan ) Se on erittäin kaunis yksilö, ainoo et mun kaverit ei arvosta sitä ja paiskoo sitä.....

Minkälainen kitara sopii aloittelijalle ja kuinka paljon siihen kannattaa käyttää rahaa? Teräs- vai nylonkielinen? Entä viritys, miten se teillä hoituu?

Meillä oli joskus (tai, on vieläkin) semmonen pikkunen lastenkitara, josta on kaks kieltä katkennut. Sitä rämpyttelin pienenä.
Nyt aloittasin ihan kunnolla kitaransoiton, ainakin jonkinmoinen bändihomma kavereiden kanssa alotettaisiin. Ja seurakunnalta (no. on siitäkin ensimmäisen kerran hyötyä) sais kuulemma vielä kitaraa, ja sinne pääsis soittaan, jos huvittaa. Semmosta suunnittelen.
Tällä hetkellä mie osaan kaks sointua E-molli ja joku muu. Jee. Mulla vaan on niin hiton vaikeaa päättää, että kummasta tykkään enemmän, kitarasta vai koskettimista. Siinä sitten pähkäilen. Apua.
Oman kitaran haluaisin... joskus. Ei nyt oikein ole rahaa, ja koskettimia tällä hetkellä soitan aika paljon. Ihan itte oppineena. Jee.
Mutta joku päivä toivosin olevani ihan hyväkin kitaristi. Katsotaan mitä tulee. Musiikkiopistoon en viittisi mennä, kun maksaa aika paljon, ja sitten ei saa ihan vapaasti soitella. Joten itseopiskeluna aion mennä, tai mitä sitten koulussa opin.

Kynteli sanoi:

Minkälainen kitara sopii aloittelijalle ja kuinka paljon siihen kannattaa käyttää rahaa? Teräs- vai nylonkielinen? Entä viritys, miten se teillä hoituu?

Click to expand...

En tiedä, mitä ammattilaiset suosittelevat, mutta minulla on vähän semmoinen kutina, että nylonkielisellä akustisella on helponta aloittaa ja niitä saa ihan hyväntasoisia kohtuuhalvallakin ja aina silloin tällöin musiikkiliikkeissä on tarjouksessa ihan hyviä ja kohtuuhintaisia aloittelijoiden settejä, joihin kuuluu akustinen kitara, kielet ja viritys-cd. Kannattaa siis kysellä liikkeistä niitä hintoja.

Tuo virittäminen tuotti minulle silloin alussa ongelmaa, mutta veikka kävi ania vääntämässä E:n vireeseen ja sanoi, että opettele ite vääntämään ne. Ja sitten musiikinopettaja kerran näytti miten se tehdään ja sitten mie opettelin ja nykyisin homma onnistuu nopeasti.

Tänään kävin alan liikkeessä katsomassa, 129 euroa maksaa yksi kaunis yksilö, jolla kuulemma monet ammattilaisetkin ovat aloittaneet. Nylonkielinen akustinen, nimenomaan. Ei taida kovin kallis olla, minä kun en oikein tiedä mikä kitaraksi on kallis ja mikä ei...

Tietääkös kukaan kitaraan ja sen soittoon liittyviä linkkejä jossa asioita olisi selitetty mahdollisimman paljon ilman alaan littyvää erikoissanastoa? Tai osaako suositella kirjallisuutta?

Kiitos kamalasti. Tästä se lähtee.

Kynteli sanoi:

Minkälainen kitara sopii aloittelijalle ja kuinka paljon siihen kannattaa käyttää rahaa? Teräs- vai nylonkielinen? Entä viritys, miten se teillä hoituu?

Click to expand...

Nylonkielistähän sitä aloittaessa suositellaan, kun on se kumminkin kevyempi soittaa.. Tosin teräskieliset on yleensä kapeampi kaulaisia, mikä taas sinällään helpottaa. Ja ainakin nylonkielisiä saa kaupastakin ihan koht. halvalla, vaikka tietenkään taso ei ole niin korkea, mutta alkuunhan nyt ei välttämättä kannata hankkia Stratocasteria, jos se soittaminen ei sitten kuitenkaan inspiroi..

Virittimellä tuo viritys käy kätevästi , siihen kun tottuu, niin ei sitten jaksa muutoin opetellakaan.

Kysyttiin, että voiko oppia itekseen soittamaan. Enpä tuota tiedä, mutta itse olen jonkin verran soitellut, enkä ole käynyt millään tunneilla.

Perushommat osaan. Tosin asiaa saattaa auttaa se, että olen soittanut useamman vuoden pianoa, joten osasin esim. nuotit jo etukäteen hyvin.

Sanoisin, että soinnut (myös barrét) voi opetella itse ja perusnäppäilyt ja muut. Eli siis kaverien kanssa rämpyttämiseen tarvittavat taidot voi hommata kun jaksaa harjotella ja miettiä niitä systeemejä. Itse en kyllä pääse siitä eteenpäin, eli tarvitsisin jonkinlaista opetusta, että pääsisin taas "seuraavalle tasolle". Mutta tunnen kyllä tyyppejä jotka soittaa aivan mahtavasti kitaraa eivätkä koskaan ole tunneilla käyneet.

Noista nailon- ja teräskielisistä. Kuulemani perusteella kannattaa alottaa nailonkielisestä, mutta itse en kyllä näe siinä suurempaa ongelmaa, jos esimerkiksi tykkää teräskielisen äänestä enemmän ja haluaa sellaisen hankkia. Ensialkuun kyllä voi olla sormet aika hellänä ja siinä saa olla sisua kun harjottelee, mutta kyllä se siitä! Itselläni on nailonkielinen.

Virityksessä on mulla aina ongelmia! Aivan sama, että olen soittanut pianoa ja kitaraakin nyt useamman vuoden, ei auta paljoakaan. Mulla on kuulossa vikaa! Kyllä saan kitaran perusvireeseen esim. pianon avulla, mutta en todellakaan mitenkään täydellisesti. Sinnepäin riittää mulle.

Mutta mistä sen E:n saa ilman äänirautaa tai pysyvävireistä soitinta? Minulla ei ainakaan ole absoluuttista korvaa, joten joko menen ylimmän E-kielen perusteella (se harvoin heittää pidemmänkään ajan jälkeen) tai kaivan jostain sen ääniraudan. Pianon ja kitaran soittovuosien jälkeen sävelkorvaa on juuri sen verran, että saan kitaran itsensä suhteen vireeseen, kunhan edes yksi kieli on oikein viritetty.

Joo, kyllä minäkin sitä kitaraa soittelen, varmaan jotain kymmenettä vuotta tms.. Viime aikoina ehkä vähän vähemmän, pari kertaa päivässä renkuttelen akustisella omiani. Silloin tällöin on ollut jotain bändihässäkkää, joskus jotain pienempää, joskus jotain isompaa. Heviä, progea, funkkia ja folkkia on tullut soitettua, samoin kuin vähän kokeilevampaakin kamaa.

Pari vuotta kävin aluksi kitaratunneilla, mutten ole tarpeeksi kurinalainen ihminen sellaiseen, joten enimmäkseen olen oppinut soittamaan itsekseni. Itsekseen oppiminen on ehkä vähän hitaampaa, mutta keksimisen riemu on sitäkin suurempi. Kyllä kaiken voi periaatteessa oppia itsekseen, mutta perusjutut (soinnunmuodostus, sormitekniikka jne.) kannattaa mielestäni käydä läpi jonkun osaavan ohjauksessa, niin ei tule virheitä.

Minulla on kaksi kitaraa, akustinen metallikielinen ja Ibanezin pornahtavan pronssiglitter hevisähkökitara, tuplakelat edessä ja takana, kelluva talla, vahattu (eli ei lakattu) kaula, putkivahvari ja hullunkurinen efektihärveli.

Joskus välillä kun jaksan, kaivan sähkökitaran esiin, kytken sen efektiboksiin ja panen boksin soittamaan ns. loopeja, eli boksi toistaa kaiken kitaralla soitetun aina uudestaan ja uudestaan. Siten saa hassun kuuloisia jumituskappaleita aikaiseksi, kaikkine murinoineen ja vingahduksineen.

Huolimatta siitä, että sähkökitara on monipuolisempi soitin, tykkään silti enemmän akustisesta. Se on jotenkin niin paljon vaivattomampi.

Mitenkäs kitaran säilytys? Päteekö samat säännöt kuin pianossakin, ei vetoiseen paikkaan eikä suoraan auringonpaisteeseen?

Entäs sitten muu huolto virityksen lisäksi? Onko mitään hyviä toimenpiteitä hyvän soinnin takaamiseksi?

Mistä semmoisia riiputustelineitä saa? Semmoisia, joissa kitarat kaupassakin riippuvat? Tai missä itse säiytätä kitaraasi?

Palatakseni ensimmäiseen viestiini: Kuinka tärkeää on teoria, jos soittaa vain omaksi ilokseen?

Itsellä kitara lojuu yleensä aina sängyllä tai sohvalla, mihin ikinä sattuu jäämään. Pitäs kyllä hommata niitä ihmeen standi hommia ku noita soittimia rupeaa oleen tiellä. Ž

Aloitin soittamalla bassoa ja kävin jopa muutamalla yksityistunnilla, mutta yhdelläkään kitaratunnilla en ole käynyt. Kitaran soitosta en paljoa tiedä, enkä osaa esim läheskään kaikkia sointuja. Lähinnä soittelen erilaisia riffejä ja harjoittelen sooloja. Teoriaa kai on hyvä osata ainaki sen verran että nuotteja osaa lukea..

Itselläni 5 vuotta kitaratunneilla käyntiä alla ja lisää pukkaa.. Kitarani on vaaleanruskea akustinen Fender MC-1
Meinasin hommata Behringer Straton tänä vuonna...

Viritysihmettelijöillle: A tai D kielen voi ilmeisesti virittää lankapuhelimen avulla..... (itse en ole kokeillut)

Teoriaa en ole koskaan opiskellut (ENKÄ AIO!)....
Mahtava fiilis kun soittaa raskaita riffejä sähkiksellä...

Tietääkö kukaan muuten mitään hyvää kitarakirjaa jossa näkisi paljon erilaisia skeba -malleja? (pitäisi nimittäin vähän opiskella tietoja)

Njoh: KEEP IT HEAVY!!!

Kynteli sanoi:

Päteekö samat säännöt kuin pianossakin, ei vetoiseen paikkaan eikä suoraan auringonpaisteeseen?

Click to expand...

Periaatteessa joo, mutta kitaran siirtely ja virittäminen on pikkasen helpompaa kuin pianon, joten ei sillä niin suurta merkitystä ole. Käytännössähän kitaran joutuu virittämään uudestaan joka tapauksessa joka kolmannella soittokerralla, niin ei sillä säilytyspaikalla mitään suuren suurta merkitystä ole.

Entäs sitten muu huolto virityksen lisäksi? Onko mitään hyviä toimenpiteitä hyvän soinnin takaamiseksi?

Click to expand...

Kaikukoppaan kertyy pölyä, joten kitara kannattaa joskus imuroida kielten vaihdon yhteydessä. Kielet kannattaa vaihtaa keskimäärin puolen vuoden välein, riippuen siitä kuinka paljon tulee soitettua ja onko kyseessä nailon- vai metallikielinen. Kielten kuluman kuulee äänestä ja näkee paljaalla silmällä.

Joo, ja otelautaan kertyy rasvaa sormista. Kielten vaihdon yhteydessä ei tee ollenkaan pahaa parin vuoden välein vähän raaputella sitä likaa pois. Vettä en käyttäisi kitaran puhdistamiseen, ainakaan runsaasti.

Mistä semmoisia riiputustelineitä saa? Semmoisia, joissa kitarat kaupassakin riippuvat? Tai missä itse säiytätä kitaraasi?

Click to expand...

Soitinkaupoista, mutta oikein etevät epelit keksivät itse omat ripustustemppunsa. Esim. kitara roikkuu varsin hyvin kirjahyllystä narulenkillä viritystapeistaan. Varsinkin sähkökitara.

Palatakseni ensimmäiseen viestiini: Kuinka tärkeää on teoria, jos soittaa vain omaksi ilokseen?

Click to expand...

Teoria opettaa lähinnä hahmottamaan soitinta. Jos hahmottaa soittimensa hyvin, niin voi soittaa monenlaisempia juttuja, mutta jos tykkää enemmän renkutella korvakuulolta, niin vähänlaisesti teorialla on merkitystä. Mutta kyllä sitä vähän kannattaa opetella, ei siitä ainakaan haittaa ole.

Ai niin, virityksestä vielä. Myynnissähän on olemassa patterilla toimivia kitaranvirittimiä, joissa viisari osoittaa tarkalleen, mitä säveltä kieli soi. Ei maksa paljoa. Mikäli siis puhtaita säveliä hakee.

Aluksi ei kannata keskittyä teoriaan, kun sitten kiinostus saattaa lopahtaa helposti. Ensimmäiset puoli vuotta reenailee omia lempibiisejä ja siinä samalla kehittyy sitten sorminäppäryys. Sitten kun tuntuu, että sormet on sielä missä niiden pitääkin olla lainatkaa "Suuri kitarakirja" etc. niminen teos. Siinä on vaikki tarpeellinen

Täkeintä kuitenkin alussa on se, että soittaa paljon. Ihan sama mitä, mutta sillain mielenkiinto soittamiseen säilyy ja onhan se kiva osata soittaa lempibiisejä

Olen tuosta virittämisestä ihan pihalla, osaako kukaan antaa mitään käytännön vinkkiä, esim. millä tyylillä ihan nyypiön kannattaa virittää, minkä merkkinen viritysmittari on hyvä, mutta halpa yms. Ja olisi ihan kätevä tietää miten tuo onnistuu kosketinsoittimen kanssa.

Jos ostan kitaran uutena, pitääkö se virittää heti? Ja onko viritysten väli todellakin vain muutama soittokerta? Tekeekö soinnille huonoa jos kitara kolisee ties misä tai on kosteissa/kylmissä oloissa?

Minun akustiseni ainakin pysyy vireessä pitempään, kuin tuon kolme kertaa, mutta sekin tietenkin riippuu siitä, miten paljon aikaa soittokertojen välillä on. Viritysmittari on tosiaan kätevä ja simppeli juttu ja jos ei tiedä miten sitä käytetään, niin ostotilanteessa voi soitinliikkeen setältä tai tädiltä kysyä miten se toimii. Ja niin tosiaankin, kyllä ne siellä soitinliikkeessä sen kitaran vireeseen laittavat, kun vain pyydät.

Kitara tosiaan reagoi tuolla vireellä lämpötilaan. En usko, että sisällä sillä on mitään merkitystä, mutta mie olen ainakin huomannut, että kodin ja treenikämpän välillä kitara kerkeää kantolaukussa mennä aika huikeaan epävireeseen näillä pakkasilla.

Itselläni akustinen kitara lojuu aina vähän siellä sun täällä ja sähkökitara on ihan maassaolevassa standissa, jonka hankkiminen ei tosiaankaan ole mikään suuri investointi.

Minultakin löytyy tuo Ralph Denyerin Suuri Kitarakirja, siinä vasta mainio nippu miltei kaikesta, mikä liittyy kitaroihin; viritys, iso kasa sointuja, kitaristeja ja ihan niitä kitaransoittovinkkejäkin.

Kynteli sanoi:

Entäs sitten muu huolto virityksen lisäksi? Onko mitään hyviä toimenpiteitä hyvän soinnin takaamiseksi?

Click to expand...

Tuolla aiemmin puhuttiin kitaran imuroimisesta, onhan se sekin vaihtoehto, mutta hyvänä pölyn irroittajana toimii myös pussillinen riisiä. Kieliä vaihtaessa kaataa kitaran sisään reilusti riisiä, teippaa kaikukopan kiinni ja helistelee hetken aikaa. Tosin semmoinen puolihan siinä toki on, että kitaran sisällä on sitä riisiä sitten vielä jonkin aikaa, kun se kaikki ei kuitenkaan suostu tulemaan kerralla ulos. Mutta eipä pari riisinjyvää kitaran sisällä kamalammin huomiotakaan herätä.

Onhan tuo tietenkin imurointiin nähden vaivalloisempaa.


Ja tuohon pakkaseen reagoimiseen voisi lisätä vielä sen verran, että toki vire kärsii, ja lisäksi etelämmistä maista tuotujen kitaroiden kaulat saattavat vääntyillä ilman muutoksen johdosta. Ainakin oma akustinen Ashtonini (valmistusmaa Australia) vääntyilee kaulasta talvisin niin, että suunnilleen nauhoilla 13, 14 ja 15 soi kaikilla 15:sta nauhan sävel E ja H kielillä.
Tämä ongelma korjaantuu kesää kohden (tai ainakin tähän mennessä on tehnyt niin) ja enempihän tuota tulee soitettua näin akustisella hieman alemmilta nauhoilta.