Korpiklaani

Gwaïraîs

Hobitti
Korpiklaani julkaisi tässä vastikään uuden levyn Voice of Wilderness. Nyt kyselisin, onko täällä muita Korpiklaanin kuuntelijoita, ja mitä mieltä he ovat kyseisestä yhtyeestä. Ja tiedoksi muille: Korpiklaani vääntää folk/heavy metallia.
 
Gwaïraîs sanoi:
Korpiklaani julkaisi tässä vastikään uuden levyn Voice of Wilderness. Nyt kyselisin, onko täällä muita Korpiklaanin kuuntelijoita, ja mitä mieltä he ovat kyseisestä yhtyeestä. Ja tiedoksi muille: Korpiklaani vääntää folk/heavy metallia.

Levyn olen kuullut, en ostanut. Kävin Korpiklaanin keikalla tässä keväällä, lämppäsivät Turisasta ja MoonsorrowŽta. Kyllähän siinä meiningissä on jotain ihan omanlaistaan. Ehkä vähän ihmetyttää, miksi tekevät nykyään englanninkielistä musiikkia, kun käsittääkseni Korpiklaanin esiaste Shaman oli suomenkielistä, vai oliko? No, joka tapauksessa viulut sopivat hienosti heviin, ja toimivat myös livenä. Hunting song on aika loistava.

Sinänsä on hassua, että folk metal on nyt hirveässä huudossa etenkin Suomessa. Minua se ei haittaa. Minusta Moonsorrow, Ensiferum, Turisas, Korpiklaani ja mitä näitä muita onkaan mahtuvat kyllä kaikki samalle areenalle. Kaikissa on jotain omaansa. Korpiklaanin sanoituksiin en ole tutustunut, mutta enemmän noihin yleensä toivoisi sisältöä, etenkin Ensiferumille.
 
Ja ilmoitusta:
www.korpiklaani.com sanoi:
17-10-2005

Korpiklaani will start recording their 3rd album on 15th of November at Fantom studio. The album will be named "Tales Along This Road". The exact release date isn't confirmed yet, but a rough guess is that it might be out in March or April. The album will be produced by Samu Oittinen, who also produced the Voice Of Wilderness -album.

- Webmaster

Ja nyt vain odottelemaan...
 
On tuota Korpiklaania tullut jonkun verran kuunneltua. Kotoa löytyy Spirit of the Forest, mutta en menisi ko. levyä kehumaan. Hullun humppa ja Pellonpeikko tosin ovat oikein hauskoja kappaleita, mutta niissä ei olekaan ollenkaan laulua. Niin ja onhan siinä tuo kalevalamittainen Hengettömiltä hengiltä, mikä on myös oikein mainio. Kolme kappaletta kahdestatoista, hmm...

Voice of Wildernesillä tuo Kädet siipinä iskee, mutta muuten tuo englanninkielinen laulu ärsyttää. Kyse, kun ei edes ole siitä, etteikö Jonne osaisi tehdä upeita sanoituksia suomeksi. Toivonpa vain, että tuolla seuraavalla albumilla kuulisi enemmän suomea.

Mortal Illusion, Shamanin laulu oli saamea. En tosin juuri nyt muista, mitä saamea se olikaan, pohjoissaamea tai inarinsaamea. Ja tuota Shamaniahan edelsi Shaman Duo, jonka levyn sain lainaksi vähän aikaa sitten ja se on myös hyvin timmiä tavaraa. Se tosin painottuu ihan puhtaasti kansanmusiikki puolelle, mutta myös metallistin korvaa miellyttää.
 
Sattumalta törmäsin taas tähän topiikkiin. Mitäs piditte Tales along thin roadista?

Minusta tuo on ihan toimiva plätty. Suomenkielisiä lauluja kuulisi mielellään vielä enemmän. Aikasempiin levyihin verrattuna Tales on täyteläisemmän kuuloinen ja toimii kaikin puolin paremmin. Aloitusraita Happy Little Boozer kyllä hieman ärsyttää humppaaviina- meinigillä.. Olisi aloituksena voinut olla jokin hieman omaperäisempi.
Suomenkieliset sanoitukset ovat mielestäni loistavia, mutta mielipiteeni ei ole järin objektiivinen kerta ne ovat siippani kirjoittamat. :wink: Vaikka yrittäisin jonkinlaiseen objektiiviuteen, pitäisin niistä luultavasti aivan yhtä paljon.
Parhaitenhan tämä yhtye toimii livenä ja Tales sai aivan uutta potkua, kun kuulin kappaleita livenä viime keväänä.

Vähän on tämä viesti myöhässä. Uutta levyäkin jo odotellaan.. :p
 
Minun tuntemukseni Korppareista rajoittuu lähinnä Voice of Wildernessiin, mutta sen perusteella tykkään musiikista oikein paljon. Kaveri joskus sendi Ryyppäjäiset, ja se on vieläkin minun suosikkejani, nopeutensa ja mukaansatempaavuutensa ansiosta.

Päällekäyvyys on sinällään olennainen osa Korpiklaania, ainakin tuolla levyllä, ja se on saanut minut kuuntelemaan sitä hiemasen vähemmän kuin muuten kuuntelisin. Tuntuu vähän siltä, että kyseistä musiikkia pystyy ottamaan vastaan vain pieninä annoksina, mutta oikeassa mielentilassa se kyllä synnyttää hienoja ajatusrakennelmia ja inspiroi muutenkin.

Lentävän lumen kanssa olen samaa mieltä suomenkielisyydestä, VoW:n viimeinen raita pysäyttää kerta kerran jälkeen ja tykkään siitä valtavasti. Tulee sellainen olo kuin seisoisi keskellä lumilakeutta aivan yksin. :)

Vaan on nuo englanninkielisetkin hienoja. Täytyy varmaan kaivaa pitkästä aikaa levy kaapista ja laittaa kuunteluun, ettei vallan unhoitu.
 
Lainasin juuri VoW:n kirjastosta, koska olin kuullut kehuja. Kuuntelin levyä eilen... Tässä mielipiteeni:

Ensinnäkin, musiikki oli kyllä oikein hyvää. Ihana folk-fiilis alusta loppuun. Biisit kuitenkin muistuttivat liika toisiaan, mikä yleensä aina romuttaa useiden bändien arvon minun korvissani. Vaihtelevuutta! Toisekseen, joko minä en vain ymmärrä tai sitten sanoissa oli kielioppivirheitä, ehkä tarkoituksella. Kuitenkaan en pitänyt sanoista. Ne olivat jotenkin vaikeita, ne toistivat samaa eikä niissä tuntunut olevan suurta merkitystä. Eli, ensi kerralla kuuntelen vain musiikkia. Olihan joukossa poikkeuksiakin, mutta yleisesti. Se nyt on vain tuon tyylin mukaista toistaa, mutta jotenkin se ei vain sytyttänyt minua. Mikseivät ne vain sano asiaansa ja jatka sitten seuraavalla fraasilla? Ehkä Nightwishin jälkeen odotan sanoituksilta turhankin paljon. :wink:

Mutta kuten sanottua, minusta musiikki oli hienoa. Outoa, ettei minulle tullut ollenkaan suomalainen olo sitä kuunnellessa. Erilaiset ja eksoottisetkin soittimet olivat ehdottomasti hyviä ja elävöittivät sitä folk-puolta. Nyt siirryn kuuntelemaan toista lainaamaani hevilevyä, ja vertaan armottomasti keskenään. Muahhah...! Ja kyllä, lainaan joskus jonkun toisenkin levyn, mikäli kirjastosta löytyy. Eihän se mikään katastrofi ollut. :p
 
Dracaena sanoi:
Lainasin juuri VoW:n kirjastosta, koska olin kuullut kehuja.

Suosittelen tutustumaan ennemminkin uudempaan tuotantoon. Kahdesta ensimmäisestä levyä en oikeastaan jaksa edes kuunnella, mutta Tales Along This Roadista eteenpäin on homma jo huomattavasti tarttuvampaa. Keikkasettikin on onneksi jokseenkin suuremmilta osin painottunut uudempiin levyihin (tosin enpä ole vähään aikaan heitä livenä nähnyt). Suosittelen siis lainaamaan jonkin toisen levyn niin saat mielestäni paremman kuvan yhtyeestä :)
 
Koskaan en ole kokonaista levyä bändiltä kuullut. Toisaalta olen youtubesta ja kavereilta pari biisiä kuullut nii kyllähän tuo rokkaa (vai pitäisikö sanoa että humppaa) todella hyvin. Kaikki taisivat kyllä olla enemmänkin tuota iloista "juomalaulu"-osiota. Olisipa tuossa meidänkin lähikirjastossa Korpiklaania. Kaikkea muuta siellä varmaan onkin.

*Lisäystä*
En viitsinyt uutta viestiä kirjoittaa, mutta ostinpas tuon Korpiklaanin Korven kuningas levyn Anttilasta. Nyt useamman kerran sen kuunnelleenna voin todeta, että jos muut levyt ovat edes puoliksi niin hyviä kuin tämä niin pitää kai ruveta laajentamaan kokoelmaa tämän(kin) bändin osalta. Oli mukavaa huomata, että kansilehdessä oli jokaisen biisin jälkeen pieni kertomus kyseisestä kappaleesta (taustat yms.). Onko muillakin levyillä tälläisia?
 
Jo parin vuoden ajan enoni on hehkuttanut minulle Korppareista ja säännöllisin väliajoin tuputtanut levyä kuunneltavaksi sekä kertonut omista keikkareissuistaan. Reilu viikko sitten vuosien urakka sai päätöksensä: pääsin vihdoinkin Korpiklaanin keikalle enkä kadu menemistäni hetkeäkään! (vaikken muista olleeni koskaan niin poikki keikan jälkeen, pomppiminen ja heiluminen kävi aika pahasti kunnon päälle..)

Ei se tutustuttaminen niin hirveää pakkosoittamista ollut, alusta alkaen bändi kuulosti oikein lupaavalta ja sopivalta folk-nälkääni. Pikkuhiljaa biisit ovat alkaneet vaan kuullostamaan entistä paremmalta. Tales along this road pitäisi hankkia omaan hyllyyn, se levy kun on täynnä loistavia kipaleita.
Aiai, parhaillaan kone soittaa Under the Sunia, tässähän alkaa tanssijalka vippaamaan ^^ Pakko päästä äijien keikalle uudestaan! Musiikin lisäksi yleisössä oli aivan loistava meininki ja miehet lavallakin näyttivät erittäin iloisilta, eikä esiintyminen vaikuttanut ollenkaan pakkopullalta.
 
Tähän topikkiin eksyttyäni oli pakko laittaa omassa levyhyllyssäni pitkään pölyttynyt Tales Along This Road soimaan, ja kyllähän tuo Under the Sun kuulostaa vieläkin yhtä hyvältä kuin kolmisen vuotta sitten kun bändiin ensi kertaa tutustuin. Korpiklaani olisi varmasti mielenkiintoista katseltavaa livenäkin, jos kerran niinkin hyvin toimivat lavalla kuin Dilraen kehui.
 
Ylös