Maltahwesta
Hobitti
Pakko myöntää että unohdin kokonaan tämän alustuksen teon. Mutta parempi hieman myöhässä kuin ei ollenkaan. Vähän irrallisia ajatuksia kylläkin.
Tässä siis pientä alustusta ja pohdintaa Gandalfin muisteluista Ereborin retkestä, tai lähinnä sen järjestämisestä.
Tolkien jätti TSH:sta paljon Hobittiin viittaavia kohtia pois "keventääkseen painolastia". Olisiko tuo nyt lopulta sitä hirvittävästi lisännyt? Toki liittymä kohtia on runsaasti, mutta omasta mielestäni noita olisi ollut mukava löytää. Varsinkin Aragornin ja Gandalfin aijemmista tapaamisista olisin tahtonut kuulla enemmän.
Hobittia lukiessa tuskin tulee ajatelleeksi miten paljon Smaugin surmaaminen ja koko Ereborin retki tulee vaikuttamaan tuleviin tapahtumiin. Gandalfilla kuitenkin oli selvästi aavistus että se on tärkeä reissu ja sen pitää onnistua ja Bilbon täytyy olla mukana. Hyviä aavistuksia ja aivan oikeaan osuivat. Olen aina miettinyt miksi Gandalf luotti myöhemminkään Sarumaniin vaikka oli tätä jo pitkään epäillyt ja ihmetellyt hänen toimiaan?
Miksi Thorin oli maanpaossa tavatessaan Gandalfin Briissä/Briin lähellä? Ja tekstissä sanotaan hänen olleen "maanpaossa Konnun luoteisrajojen takana", Brii kuitenkin sijaitsee aivan toisella suunnalla. Vai tarkoitetaanko maanpaolla pakoa Ereborista eikä silloisilta asuin sijoiltaan Sinivuorilta (näin taitaapi olla)? Tosin siltikin tuo luode ei minulle valkene, Sinivuorethan ovat Konnun lounais puolella.
Kuinka kauan Gandalf oli ollut tekemisissä hobittien kanssa ja mistä hänen kiinnostuksensa alkoi? Bilbonkin hän tunsi/tiesi jo lapsesta saakka.
Velho luottaa hieman turhan paljon omiin aavistuksiinsa Bilbosta ja jotenkin ei sovi yhtään hänen tyylilleen keksiä omia juttujaan varkaasta ja paisutella Bilbon taitoja ja haluja.
Kyllähän Hobitista jo huomasi että Thorin ei ollut innoissaan hobitin mukaan ottamisesta ja että kääpiöt epäilivät vahvasti hobitin tarpeellisuutta. Bilbon kertomana se ei kuitenkaan vaikuta niin suurelta ongelmalta, kuin mitä Gandalf tässä kertoo.
Kohtalo tuntuu puuttuvan Gandalfin puuhiin koko ajan. Hän saa avaimen ja kartan haltuunsa ja päättää varmuudeksi säilyttää ne, ja kas, nehän pelastavat tilanteen. Hobitin mukaan saaminen auttaa ratkaisevasti Smaugin tuhoon. Ja lukemattomia muita pieniä ja suuria sattumuksia. Niinhän ne tarinat yleensä toki rakentuvat että en minä valita.
Thráinin ja Gandalfin tapaus hämmentää hieman. Eikö Gandalf todellakaan tajua mistä kääpiö puhuu kun hän voivottelee "suurta sormusta" ja "Viimeinen Seitsemästä"? Jos tajusi niin eikö hänen olisi pitänyt tunnistaa kääpiö?
"Dol Guldurin mahti ei totisesti antaisi kenenkään vallata Ereboria ellei hänellä ollut jotakin muuta tehtävää". Miksi Erebor olisi niin tärkeä Sauronille? Se oli toki lohikäärmeen kotipesä, mutta vaikka Erebor vallattaisiin niin Smaugin kuoleman mahdollisuus olisi silti melkoisen pieni (vaika näin kuitenkin kävi).
TSH keskittyy Gondorin ja Rohanin taistoon Sauronia vastaan, ohi mennen toki mainitaan että muuallakin taisteltiin, mutta Pelennorin taistelun viedessä huomion unohtuvat muut. Ilman niitä taiteluita olisi Sauronin viha tuhonnut vielä paljon enemmän. Tätä ajatellen oli Ereborin retki ja Smaugin tuho välttämätön onnellisen lopun saamiseksi.
Liitteitä tässä kappeleessa onkin enemmän kuin itse perus kappaletta itseään. Ja osa omista ihmetyksen aiheistani selvisikin niiden perusteella.
Gandalfin harteilta ovat huolet kadonneet joten nuoremmat käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja utelevat mieltään askarruttavia asioita. Tilaisuus kannattaa käyttää. Gimli epäilee Gandalfin aavistaneen Sormuksen löytymisen ja siksi lähettäneen Thorinin matkaan Bilbo mukanaan.. Tuskinpa vain, Gandalfin alkuperäinen ajatus oli Smaugin lyöminen ja Pohjoisen tilanteen tasaantuminen sekä Lórienin hyökkäyksen estäminen, kuten hän myöhemmin sanookin.
Gandalfille tulee melkeinpä pakkomielle saada kääpiöt taipumaan ja tutustumaan hobittiin. Hänen rakkaitaan halveksutaan ja se jos mikä pistää vihaksi.
Ilman Gandalfia Sauron olisi onnistunut ensimmäisessä iskussaan Lórienia vastaan ja se ja Rivendell olisivat hävinneet ja sota olisi alkanut aivan liian varhain tarpeellisen vastarinnan kokoamiseen. Ilman Gandalfia Smaug olisi ollut elossa. Ilman Gandalfia Sormusta ei olisi löydetty tai se ei ainakaan olisi päätynyt todennäköisesti "oikeisiin käsiin". Miten olisikaan Keski-Maan käynyt ilman häntä.
"Kun ajattelette Pelennorin Taistelua, älkää unohtako Laakson Taistelua."
Tässä siis pientä alustusta ja pohdintaa Gandalfin muisteluista Ereborin retkestä, tai lähinnä sen järjestämisestä.
Tolkien jätti TSH:sta paljon Hobittiin viittaavia kohtia pois "keventääkseen painolastia". Olisiko tuo nyt lopulta sitä hirvittävästi lisännyt? Toki liittymä kohtia on runsaasti, mutta omasta mielestäni noita olisi ollut mukava löytää. Varsinkin Aragornin ja Gandalfin aijemmista tapaamisista olisin tahtonut kuulla enemmän.
Hobittia lukiessa tuskin tulee ajatelleeksi miten paljon Smaugin surmaaminen ja koko Ereborin retki tulee vaikuttamaan tuleviin tapahtumiin. Gandalfilla kuitenkin oli selvästi aavistus että se on tärkeä reissu ja sen pitää onnistua ja Bilbon täytyy olla mukana. Hyviä aavistuksia ja aivan oikeaan osuivat. Olen aina miettinyt miksi Gandalf luotti myöhemminkään Sarumaniin vaikka oli tätä jo pitkään epäillyt ja ihmetellyt hänen toimiaan?
Miksi Thorin oli maanpaossa tavatessaan Gandalfin Briissä/Briin lähellä? Ja tekstissä sanotaan hänen olleen "maanpaossa Konnun luoteisrajojen takana", Brii kuitenkin sijaitsee aivan toisella suunnalla. Vai tarkoitetaanko maanpaolla pakoa Ereborista eikä silloisilta asuin sijoiltaan Sinivuorilta (näin taitaapi olla)? Tosin siltikin tuo luode ei minulle valkene, Sinivuorethan ovat Konnun lounais puolella.
Kuinka kauan Gandalf oli ollut tekemisissä hobittien kanssa ja mistä hänen kiinnostuksensa alkoi? Bilbonkin hän tunsi/tiesi jo lapsesta saakka.
Velho luottaa hieman turhan paljon omiin aavistuksiinsa Bilbosta ja jotenkin ei sovi yhtään hänen tyylilleen keksiä omia juttujaan varkaasta ja paisutella Bilbon taitoja ja haluja.
Kyllähän Hobitista jo huomasi että Thorin ei ollut innoissaan hobitin mukaan ottamisesta ja että kääpiöt epäilivät vahvasti hobitin tarpeellisuutta. Bilbon kertomana se ei kuitenkaan vaikuta niin suurelta ongelmalta, kuin mitä Gandalf tässä kertoo.
Kohtalo tuntuu puuttuvan Gandalfin puuhiin koko ajan. Hän saa avaimen ja kartan haltuunsa ja päättää varmuudeksi säilyttää ne, ja kas, nehän pelastavat tilanteen. Hobitin mukaan saaminen auttaa ratkaisevasti Smaugin tuhoon. Ja lukemattomia muita pieniä ja suuria sattumuksia. Niinhän ne tarinat yleensä toki rakentuvat että en minä valita.
Thráinin ja Gandalfin tapaus hämmentää hieman. Eikö Gandalf todellakaan tajua mistä kääpiö puhuu kun hän voivottelee "suurta sormusta" ja "Viimeinen Seitsemästä"? Jos tajusi niin eikö hänen olisi pitänyt tunnistaa kääpiö?
"Dol Guldurin mahti ei totisesti antaisi kenenkään vallata Ereboria ellei hänellä ollut jotakin muuta tehtävää". Miksi Erebor olisi niin tärkeä Sauronille? Se oli toki lohikäärmeen kotipesä, mutta vaikka Erebor vallattaisiin niin Smaugin kuoleman mahdollisuus olisi silti melkoisen pieni (vaika näin kuitenkin kävi).
TSH keskittyy Gondorin ja Rohanin taistoon Sauronia vastaan, ohi mennen toki mainitaan että muuallakin taisteltiin, mutta Pelennorin taistelun viedessä huomion unohtuvat muut. Ilman niitä taiteluita olisi Sauronin viha tuhonnut vielä paljon enemmän. Tätä ajatellen oli Ereborin retki ja Smaugin tuho välttämätön onnellisen lopun saamiseksi.
Liitteitä tässä kappeleessa onkin enemmän kuin itse perus kappaletta itseään. Ja osa omista ihmetyksen aiheistani selvisikin niiden perusteella.
Gandalfin harteilta ovat huolet kadonneet joten nuoremmat käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja utelevat mieltään askarruttavia asioita. Tilaisuus kannattaa käyttää. Gimli epäilee Gandalfin aavistaneen Sormuksen löytymisen ja siksi lähettäneen Thorinin matkaan Bilbo mukanaan.. Tuskinpa vain, Gandalfin alkuperäinen ajatus oli Smaugin lyöminen ja Pohjoisen tilanteen tasaantuminen sekä Lórienin hyökkäyksen estäminen, kuten hän myöhemmin sanookin.
Gandalfille tulee melkeinpä pakkomielle saada kääpiöt taipumaan ja tutustumaan hobittiin. Hänen rakkaitaan halveksutaan ja se jos mikä pistää vihaksi.
Ilman Gandalfia Sauron olisi onnistunut ensimmäisessä iskussaan Lórienia vastaan ja se ja Rivendell olisivat hävinneet ja sota olisi alkanut aivan liian varhain tarpeellisen vastarinnan kokoamiseen. Ilman Gandalfia Smaug olisi ollut elossa. Ilman Gandalfia Sormusta ei olisi löydetty tai se ei ainakaan olisi päätynyt todennäköisesti "oikeisiin käsiin". Miten olisikaan Keski-Maan käynyt ilman häntä.
"Kun ajattelette Pelennorin Taistelua, älkää unohtako Laakson Taistelua."