KTK1: Tuorista ja hänen tulostaan Gondoliniin

Nerwende

Kontulainen
Vanha topikki löytyy http://1678.rapidforum.com/topic=102685413529 mikäli sinulla on tunnukset rapidin Käärmeeseen.

Kauheasti en uutta tästä saa irrotettua, mutta summataan nyt jotain kuitenkin. Luku on mielestäni paitsi KTK:n, ylipäätään Tolkienin Keski-Maa-tuotannon kiehtovimmasta päästä. Kohtaus rannalla Ulmon noustessa meren aalloista on suorastaan lumoava vaikkakin sitä on vaikea kuvitella "itse" jos on nähnyt Howen maalauksen aiheesta. Olisi hienoa nähdä John Howen kuvittamana muutakin Tuorin matkasta ja erityisesti Nevrastista. :)

Mikä olikaan haltioiden lähdon syy meren ääreltä? Yksinkertaisesti vain siirtyminen suojaisampaan Gondoliniin? (Harva pää ankalla...)

Haltiat ovat mielestäni kumman usein taipuvaisia asumaan maan alla, enkä tarkoita pelkästään tälläisiä varahätäsuojia. Menegroth, Synkmetsän salit, Nargothrond... TSH:sta saa sen kuvan, että haltia ei mielellään maan alle mene. Tosin tämä vaikutelma ehkä syntyy pikemminkin Gimlin uhoamisesta kuin mistään mitä Legolas sanoo.

Mikä oli se saari jonka Tuor näki unessaan? Numenorko? Ja jos näin, miksi se hänelle näytettiin?

Joutsenet edelleen jaksvat minua hämmästyttää, ne ovat tässä selkeästi "hyviä", oppaita. Eikö TSH:ssa esiinny mustan joutsen ja sen lentoa seurataan kovin synkkinä? (Kuinka monta kymmentä kertaa sen kirja pitää lukea että kaikki yksityiskohdat muistaa?! ;)) Muutenkin Tuorin tarinassa on aika raamatullista ohjaamista tyhjästä puhkeavine puroineen. Tietenkin senkin VOI selittää, että Tuor yksinkertaisesti löysi lähteen jota ei ollut aiemmin tiennyt ja lähti seuraamaan puron reittiä.

Valarin ja maiarin keskinäiset suhteet ovat varsin kiehtovia, kuten aiemmin on tullut todettua. Ulmon ja Yavanna välinen "suhde" kiinnotsaa ainakin minua. Ulmohan pisimpään viivutteli Keski-Maassa ja huolehti sen asukeista empatialla, joten hänen vaikutuksensa voisi kuvitella olleen voimakkain. Kuitenkin Tolkien muistuttaa hyvin, että yksin ei valakaan pärjää mainitsemalla että Sirionin alajuoksulla Ulmo oli Yavannan alainen, jopa siinä määrin, että hänen herättämänsä kaipuu merelle heikkeni haltioiden sydämissä. Tästähän voidaan vetää viivaa taas TSH:n puolelle, missä Galadriel varoittaa Legolasta meren kutsusta - on turvallisempaa pysytellä metsämailla, Yavannan valtakunnassa.

Ossë ja Uinen olisi helppo kuvitella Ulmon käskyläisiksi, mutta Ossën lojaalius onkin vallan muualla ja Uinen jää ainakin minulle hieman epäselväksi hahmoksi - oliko se nyt niin että Uinen rauhoittaa Ossën tulista luontoa? Ja että numenorilaiset pyysivät nimenomaan Uinenilta suojelusta?
Ja olisko väärin taivuttaa "Uiselta"? :D

"Vähenemisestä" olikin vanhassa topikissa puhe, siitä miten Galadriel, haltiat ylipäätään, Ulmo ja merentakainen Länsi vähenevät ihmisten mielessä, vaikka eivät tietenkään lakkaakaan olemasta. Kuten moni totesi, teema on varsinkin fantasiakirjallisuudessa suosittu, joskaan en ole huomannut kenenkään muun puhuvan vähenemisestä vaan yksinkertaisesti unohtamisesta ja jopa kuolemisesta (jumalaan ei enää uskota - jumala kuolee), joskin silloin perusajatus muuttuu aika radikaalisti. Minulla on yhtä aikaa KTK:n kanssa menossa parhaillaan Neil Gaimanin American Gods - Unohdetut jumalat (ja noin 10 muuta kirjaa :D), mielenkiintoista nähdä kuinka hän käsittelee tätä teemaa.

C Tolkien viittaa esipuheessa johonkin julkaisemattomaan versioon tarinasta, joka kertoo "kaiken" mutta mainitsee, että sitä ei voida tässä julkaista ja että se kuuluisi "Kadonneiden tarujen kirjaan". Onko teksti sittemmin julkaistu HoMEissa?

Tuorin pakolaisuutta voisi tietenkin pohtia. Haluataanko siinä nähdä jälleen raamatullisia vaikutteita, vai onko tarkoitus vain luoda hahmolle vaikuttava menneisyys? Onhan siinä ihan itsessään puhdasta kontrastin aiheuttamaan tunnelmaa, että juuri orpo, orjuutettu pakolainen näkee Suuren Meren ensimmäisenä kaikista kuolevaisista ja on valan valittu, menee naimisiin haltianaisen kanssa ja purjehtii lopuksi vielä Länteen.

Linkkejä edellisestä keskustelusta niille jotka eivät siihen pääse käsiksi:
Haltin käännös Lembas-tekstistä http://www33.brinkster.com/haltis/lembas.html
Howen Ulmo ja Tuor-kuva: http://img-fan.theonering.net/rolozo/images/howe/ulmo.jpg
 
No niin, sainhan minä sen luettua tuossa viime yönä lopppun asti. (Taskulampun valossa kun kattolamppu poksahti siinä 12 jälkeen. :lol: )

Olen aina pitänyt Tuorin tarinasta, varsinkin (jo Nerwenin mainitsemasta) Ulmon ja Tuorin kohtaamisesta ja siitä kuinka hän tapaa Voronwën.

Eikös haltioiden lähtö Nevrastista liittynyt myös Ulmon suunnitelmiin? Tai siis eikö hän näyttänyt Turgonille paikan johon Gondolin rakennettiin? Ja varmaan Ulmolta on lähtöisin myös idea Salatusta Valtakunnasta. En sitten seiso varmana sanojeni takana, mutta näin minä asian joskus ymmärsin.

Haltiat ovat mielestäni kumman usein taipuvaisia asumaan maan alla, enkä tarkoita pelkästään tälläisiä varahätäsuojia. Menegroth, Synkmetsän salit, Nargothrond... TSH:sta saa sen kuvan, että haltia ei mielellään maan alle mene. Tosin tämä vaikutelma ehkä syntyy pikemminkin Gimlin uhoamisesta kuin mistään mitä Legolas sanoo.

En nyt sanoisi noinkaan, tuosta pikaisesti kaivoin TSH:sta pätkän: "Tänne virtaisi loputon pyhiinvaellussaattue kääpiöitä vain tuijottamaan niitä, jos niiden olemassaolo tiedettäisiin. Totta tosiaan, he maksaisivat puhtaassa kullassa pelkästä vilkaisusta!" (Gimli, Helminsyvänteen luolista)
"Ja minä antaisin kultaa päästäkseni sinne menemästä", Legolas sanoi, "ja kaksin verroin päästäkseni ulos, jos sattuisin harhautumaan sisälle"

Minä ainakin ihan Legolaksen itsensä puheista olen käsittänyt ettei hän ainakaan nauti maan alla olosta. Voihan kyse tietysti olla ihan vain jo omasta ennakko luulostani siihen että "kääpiöt kuuluvat maan alle ja haltiat metsiin".
Ehkä haltiat kuitenkin etsivät luolista vain suojaa ja piilopaikkaa Morgothilta.

Eiköhän Tuorin löytämä puro ollut Ulmon aikaan saanoksia sekin. Ulmo kuitekin selvästi oli ajatuksissaan antanut Tuorille tehtävän ja kun tämä ei muuten ymmärrä lähteä liikkeelle, pitää hänelle antaa merkki. Myöhemmin häntä opastivat Ulmon joutsenet.

Lisää sitten kun olen herännyt paremmin. :D
 
Minusta vaikuttaa siltä että haltiat asuivat turvallisissa luolissa mielellään siinä tapauksessa että luola oli sisustettu näyttämään metsältä. Menegroth oli täydellinen esimerkki siitä, ja vaikka sitä ei mainitakaan, kuvittelisin Thranduilinkin tehneensä salinsa saman mallin mukaan niin hyvin kuin pystyi, etenkin ottaen huomioon että hän oli Doriathin pakolaisia. Luola, joka ei muistuta metsää, on haltialle kauhistus.
 
Kuullostaa ihan järkeen käyvältä selitykseltä tuo Hathan juttu.
Mutta joka tapauksessa uskoisin haltioiden mieluummin asuvan jossain muualla kuin luolissa, oli ne sitten miten kauniisti sisustettuja hyvänsä. Luoliin mentiin pakon edessä, piiloon/suojaan vihollista.
 
Nerwen sanoi:
Haltiat ovat mielestäni kumman usein taipuvaisia asumaan maan alla, enkä tarkoita pelkästään tälläisiä varahätäsuojia. Menegroth, Synkmetsän salit, Nargothrond... TSH:sta saa sen kuvan, että haltia ei mielellään maan alle mene.
Oikeastaan ainoastaan Menegrothia voitaneen pitää paikkana, jonka haltiat valitsivat täysin "vapaaehtoisesti" asumuksekseen. Nargothrondin Finrod rakennutti Ulmon ohjeesta piilopaikaksi, samaan tapaan kuin Turgon rakennutti Gondolinin. Synkmetsän salit taas rakennettiin haltioiden turvapaikaksi ja linnoitukseksi Synkmetsän vaaroja vastaan - useimmat metsähaltiat asuivat jokatapauksessa rauhanaikana linnoituksen ulkopuolisessa metsässä. Milloin haltialla on täysi vapaus valita, hän valinnee käytännössä aina asumisen maanpinnan yläpuolella. Menegroth on toki, kuten Hatha viittasi, sikälikin aivan erityistapaus, että muinaisaikain kääpiöiden avustuksella siitä saatiin miltei kuin metsää, vaikka se sijaitsikin maan alla. Kerrankin myös Thingol teki jotain uutta ja ennakkoluulotonta!

C Tolkien viittaa esipuheessa johonkin julkaisemattomaan versioon tarinasta, joka kertoo "kaiken" mutta mainitsee, että sitä ei voida tässä julkaista ja että se kuuluisi "Kadonneiden tarujen kirjaan". Onko teksti sittemmin julkaistu HoMEissa?
Missäpä muuallakaan tarina olisi julkaistu kuin juuri siellä Kadonneiden tarujen kirjassa, eli HoME-sarjan toisessa osassa (Book of Lost Tales II). Tästä voitaisiinkin epäillä Christopherin saaneen idean HoME-sarjaan, tai ainakin sen ensimmäisten kahden osan nimeämiseen.
Tuo kokonainen tarina Gondolinin tuhosta, kuten Christopherkin toteaa esipuheessa, on kuitenkin auttamatta jäänyt jälkeen Tolkienin legendariumin kehityksestä eikä sitä sinänsä voida sulauttaa Silmarillionin kuvaamaan maailmaan - esimerkiksi nimet eivät enää yleisesti ottaen vastaa tuntemaamme Silmarillioniin soveltuvaa Tolkienin myöhäisempää quenyaa ja sindarinia. Ja jos Tolkien olisi päivittänyt tarinaansa, Tuor tuskin olisi enää taistelussa surmannut neljäätoista (luku heittämällä, suunnilleen tuota kokoluokkaa se silti oli) balrogia, niiden mahtavuus kun vähän lisääntyi legendariumin kehittyessä. Tai tuskin Ecthelion olisi enää surmannut balrogia pudottamalla tätä linnanpihan pohjattomaan kaivoon (pudoten itse mukana), samaa jippoa kun balrogeja vastaan on käytetty hiukan muotoillen jo vähän turhan useasti... Toisaalta aivan kaikkia tarinan erisnimiäkään Tolkien ei hylännyt. Kultaisen Kukan Huoneen kultatukkainen päällikkö Glorfindel säilyi, kuten tunnettua. Samoin voitaneen tulkita säilyneeksi Taivaisen Kaaren (engl. Heavenly Arch, käännös omani) Huoneen päällikkö Egalmoth, johon Tolkien viittaa paljon myöhäisemmässä tekstissä (HoME XI, ellen väärin muista) ja toteaa nimen säilyttämisen arvoiseksi - ja onhan se lainattu Gondorin eräälle käskynhaltijallekin.
 
Katselin tässä, että ette ole ehtineet käydä vielä vasta kuin ensimmäisen ja toisen osan tuosta listasta ja nyt on jo heinäkuu lopuillaan... Oletteko te siis lukeneet/käsitelleet KTK pitemmälle.....???Ajattelin vain, että jos tässä ehtisi vielä mukaan tulla....Jos vaikka minultkin aikaa liikenisi jonkin sortin keskusteluun aiheesta...

En ole lukenut KTK:ta vielä kertaakaan (ihan hävettää :oops:), niin aattelin, että jos tämä ois sitten hyvä tapa niinku saada itseään niskasta kiinni. :roll:
 
Ei olla päästy kuin nuo kaksi ensimmäistä osaa. Mukaan ehtii, mutta en tiedä kannattaako meidän tätä luku-urakkaa jatkaa, koska Nerwen tuntuu kadonneen johonkin ja ainoa "keskustelija" tunnun olevan minä (Hatha ja Halti ovat jonkun kommentin heittäneet, mutta..).
Niin että mukaan vaan jos tästä ollaan etenemässä johonkin. Minä ainakin olen mukana. :)
 
Ei nyt vielä luovuteta. Olen kyllä kovin kiinnostunut osallistumaan lukutupailuun,
mutta saan KTK:ni takaisin vasta ensi viikolla *tahtoo lukea ikiomasta kirjasta*, jolloin pääsen tutkailemaan asiaa.
 
No pra!! Sittenhän tässä voisi TODELLAKIN ryhdistäytyä! Jospa minä saisin sen kirjan kaivettua tuolta kaapista. Yksi kirja on kyllä vielä miulla kesken, mutta ette te varmaan niin huimaa vauhtia etene, että mie en sais teitä kiinni... Ja vaikka en tulisikaan mukaan, niin älkää te lopettako tätä juttua..Kyllä mie uskon, ku immeiset palaavat lomiltaan niin kyllä tähän tullee lisää porukkaa mukaan...
 
Otetaanpa pitkästä aikaa esille tämäkin luku. Nerwenin kysymyksistä on moni vielä käsittelyä vailla (niitä jää tämänkin jälkeen vielä monta varastoon).

Nerwen sanoi:
Mikä oli se saari jonka Tuor näki unessaan? Numenorko? Ja jos näin, miksi se hänelle näytettiin?

Muutenkin Tuorin tarinassa on aika raamatullista ohjaamista tyhjästä puhkeavine puroineen.

Tuor tosiaan näkee näkyjä ja tuntee enteitä kaiken aikaa:

s. 31: Kuullessaan Turgonin nimen jokin "liikahtaa hänessä".
s. 33: "Sydän sanoo" Tuorille puron rannalla, että on lähdettävä matkaan.
s. 33: lähde alkaa kuohua ja siitä syntyy puro johdattamaan Tuoria
s. 38: ilmasta kuuluu outo huuto, joka kutsuu seuraamaan
s. 38: lokit johdattavat länteen
s. 40: joutsenet johdattavat etelään
s. 42: auringonsäde näyttää varusteet (huom. Hobitissa aurinko paistoi avaimenreikään)
s. 43: joutsenet antavat sulat kypäräntöyhdöksi
s. 43-: Ulmo tulee henk. koht. tapaamaan Tuoria ja antaa tälle näyn meren yli johtavasta reitistä

Mutta tällaisiahan nämä jumalien välikappaleeksi joutuneet sankarit ovat aina olleet: Mooses, Aineias ja muut.

Tuorin unessa näkemä saari (näky saaresta ja saaren keskellä oli jyrkkärinteinen vuori ja sen takana laski aurinko ja varjot kimmahtivat taivaalle, mutta vuoren yllä loisti yksinäinen häikäisevä tähti) ei kai voi olla - tähden takia - mikään muu kuin Númenórë. On tosiaan outoa, että Tuor näki sen, sillä olisi voinut kuvitella, etteivät valar olleet vielä sen kohottamista suunnitelleet - ellei sitten Ulmolla ollut jo niin pitkälle ulottuva suunnitelma valmiina. Toki voi olla niin, että uni tuli suoraan Erulta, joka antoi Tuorin nähdä vilauksen jälkeläistensä kohtaloista. Jännittävää
 
Kuten myös Valar näkivät enteitä Suuressa Soitossa, jota eivät silloin, aikana ennen Eäa tienneet, mitä ne merkitsevät. Kenties Ulmolle oli jotain paljastunut.
 
Minusta tuntuu, että Tuorin näkemä saari oli Valinor. Kyllähän valar olisivat sen hänelle näyttäneet, tietäessään että hän tulisi matkaamaan ja asettumaan sinne Idrilin kanssa. Se voisi aika hyvinkin olla Valinor, vai mitä ? Valinorin keskellähän on taivaisiin ulottuva vuori.

."..(Manwën ja Vardan) salinsa sijaitsevat ikuisen lumen yläpuolella, Oiolossëlla, Taniquetilin kaukaisimmalla huipulla, joka on Maailman vuorista korkein."

Vardahan on Tähtien valtiatar, joten vuoren yläpuolella oleva tähti voisi kuvastaa häntä. Tai sitten se saattaisi olla Silmarilin loiste Eärendilin otsalla hänen lähtiessään laivallaan matkaamaan taivaan halki... tai jotain samantapaista.[/i]
 
Nerwen sanoi:
Mikä olikaan haltioiden lähdon syy meren ääreltä? Yksinkertaisesti vain siirtyminen suojaisampaan Gondoliniin? (Harva pää ankalla...)

Muistaakseni Ulmo se oli joka Turgonin sai lähtemään Nevrastista ja rakentamaan Gondolinin. Ulmo käski Turgonia myös jättämään Tuorille varusteet, joista tämä tuntisi vetten valtiaan lähettilään.

Gondolin: http://tolkienilu.chez.tiscali.fr/epopee/illustrations/silmarillion/tuor_devant_gondolin.jpg

Tässä linkki upeita LOTR-kuvia sisältävälle sivustolle (tosin maailman rumimmalla kielellä eli ranskaksi, mutta eiköhän se jotenkin aukea... :wink: ):

http://tolkienilu.chez.tiscali.fr/epopee/illustrations.htm
 
Ylös