Kulkukoirista

Täällä on jo lemmikeistä keskustelua, mutta tämä ei varsinaisesti liity siihen. Ainakaan ihan kauheasti.

Heti alkuun lainaus, johon törmäsin eilen (täällä: http://www.lemmikkipalstat.net/cgi-bin/apula/apula.pl?1):

"Olisitko kiinnostunut tarjoamaan hyvän kodin romanialaiselle kulkukoiralle?
Bukarestin lähellä on tarha jossa yli tuhat hoivaa kaipaavaa eri ikäistä koiraa elää kituuttaa riittämättömissä tiloissa(ulkohäkit, ei sähköä) ja yleensä nälkäisenä. Kauniita, fiksuja,ystävällisiä -eikä koskaan uutta kotia. Omistajan löytää ehkä kolme koiraa kuussa. Joukossa on myös onnettomuuksissa vammautuneita mutta täysin liikuntakykyisiä koiria(esim.vain kolme jalkaa) joista kukaan ei Romaniassa ole kiinnostunut ja jotka ovat siis tuomittuja elämään ja kuolemaan tarhalla.
Olin tarhalla vapaaehtoistyössä ja tuntuu että on tehtävä jotain!
Ota minuun yhteyttä jos olisit kiinnostunut auttamaan,niin selvitetään yhdessä miten kuljetuksen ja muut saisi parhaiten järjestymään ja millä kuluilla jne. Olen menossa paikan päälle tänä keväänä.
Sana kiertämään, hätä on suuri!"

Näin. Kiinnostukseni heräsi, koska olen suuri eläinten ystävä, ja tässä olen mietiskellyt, että saakohan asuntooni ottaa koiraa. Jos koiran otan, otan sen ehdottomasti jostain eläinkodista tms.
Nyt halusinkin tiedustella, onko kellään kokemusta kulkukoiran ottamisesta omaksi? Useinhan kulkukoiran ottaminen voi olla hieman riskialtista, koirat saattavat olla hyvinkin vaikeita ja ongelmallisia, eivätkä varmaankaan kauheasti luota ihmisiin.

En nyt osaa oikein mitään muuta sanoa. Tietysti olisi myös hienoa, jos joku muukin tästä innostuisi ottamaan noista romanialaisista hauveleista selvää, mutta lähinnä kokemuksia kaipailen.

hmm, yhdellä tutulla on koira Viron varjupaikista, se on jokin vinttikoiraristeytys, ja sitä kaupattiin iloisena, ja ihmis&koiraystävällisenä. No, sehän ei toisten koirien ohi mene vieläkään ilman rutinoita, mutta ihmisille se on kyllä ihan mukava nykyään. Ongelmana sillä on vaan käyttäytyminen. se rähisee ihan mielettömästi (kohdistuu enimmäkseen toisiin koiriin), ja on ollut suomessa sen 2 vuotta kohta. Kaikista ei tule kunnon kansalaisia, siihen kannattaa varautua.
Romaniassa luulen että tilanne on kaoottisempi kuin Virossa, eli sieltä voi varmaankin tulla ihan minkälainen koira tahansa. Tuonneista en tiedä näitten "pelastus"koirien kanssa, lentokoneella lennätys mielettömän kallista, autolla jos hakee, niin sekään ei tule halvaksi. Koira ei varmaan maksa juur mitään, mutta hoitokulut ja matka tulee maksamaan.
Enpä juurikaan tiedä näistä, lähinnä kaikki fyysiset vammmat on suhthelppo korjailla, mutta jos luonnevikaisen saa, niin siinä on sitten vaikeuksia. sellasta

Mun kaverin molemmat koirat on Virosta koiratarhalta. Toinen oli elänyt koko siihen astisen elämänsä(9 kk) kolmen metrin narussa omissa eritteissään, lähes ilman ruokaa jne. Molemmat koirat ovat aivan upeita, osaavat arvostaa nykyistä elämäänsä ja suorastaan palvovat omistajaansa.

Monesti sanotaankin, että parhaat koirat saa juuri noista löydetyistä. Tietenkin jonkinlaisiin käyttäytymisongelmiin kannattaa varautua, mutta niistäkin yleensä selviää oikeanlaisella kasvatuksella. Ja oman paikkakunnan koiraharrastusseurojen tottelevaisuus yms. harjoituksista kannattaa kysellä, ja muutenkin sieltä varmasti saa apua, jos tarvetta.

Suosittelen ehdottomasti! Itsekin olen joskus miettinyt tuollaista mahdollisuutta, mutta kun koirien kanssa aktiivisesti kilpailen ja suht korkealle tähtään, niin ei uskalla ottaa koiraa, jonka suvusta ei tiedä mitään. Ehkäpä joskus otan löytöeläinkodista kakkoskoiraksi koiran kisakoiran(kuulostaa tosi ikävältä sanalta, ei koirat ei ole mulle urheiluvälineitä tms. en vain nyt oikein osaa tai jaksa nyt ilmaista itseäni selvästi) lisäksi. Eikähän kukaan ole sanonut, etteikö sieltäkään hyviä kisakoiria löytäisi(vasta oli Koiramme -lehdessä juttua yhdestä suomalaisesta löytörotikasta, joka oli pärjännyt ihan MM -tasolla, en vain nyt muista lajia). Mutta kun etsin tietynlaisia ominaisuuksia omaavaa koiraa, niin sellaista ei varmaan helposti löytäisi löytöeläinkodeista.

Mielestäni ihmisten pitäisikin tarjota kodittomille koirille koteja, koska muutenhan ne jäisivät heitteile. Eikä kukaan eläinrakas voisi sallia sellaista. maailmassa on kuitenkin niinmonta kulkukoiraa.

Hyvä että ihmiset viitsivät välittää yhä myös parhaasta kaveristaan.

Koiraroduthan ovat tunnetusti hyvin pitkälle jalostettuja, ja monilla roduilla onkin tyyppisairauksia. Kulkukoirilla, jotka tietenkin useimmiten ovat sekarotuisia, saattaa hämärän peittoon jäävän sukupuunsa vuoksi esiintyä myös monia täysin ennalta-arvaamattomia sairauksia, joiden hoitamiseen voi palaa rahaa aivan tuhottomasti. Käytökseltään ne voivat olla myös arvaamattomia, todella vaikea kouluttaa tms. Nämä ovat niitä seikkoja, jotka kannattaa myös ottaa huomioon epäselvistä olosuhteista kotoisin olevien koirien kohdalla. Maahantuonnista tai sen vaikeuksista ei ole mitään tietoa, mutta ei kai siinä mitään - kunhan vain kaikki rokotukset yms. hoidetaan kuntoon.

Mutta hienoa, hyvän asian puolesta.

Menee kyllä aiheen ohitse (anteeksi ihmiset), mutta onhan Suomessakin kulkukoiria. Tai kenties ei ole oikein käyttää sanaa kulkukoira. Tarkoitan näitä "otan koiran-en kehttaa lenkkeilyttää-päästän irti"-tilanteita. Ikäviä tapauksia etenkin muiden ihmisten ulkokoirille.

Tästä päästäänkin siihen, miksi aloin alkujaan kirjoittaa. Oma koirani sai noin kaksi tuntia sitten tällaisen suomalaisen irtolaisen kimppuunsa ollessani mukanani maastossa. Tälla hetkellä herra näyttää kovin surkealta, mutta isoin ongelma on toiseen silmään tullut viilto. Ehkä tässä(kin) maassa pitäisi laittaa asioita kuntoon? Ei sinänsä, että minulla olisi jotain ulkomailta aivan kammottavista oloista tuotuja koiria vastaan. Pikemminkin päinvastoin, mutta kotimaassakin on korjattavaa tällä saralla. Tosin minä voin viedä koirani eläinlääkärille ja enköhän saa tuon toisenkin tappelupukarin omistajan selville ja laskun oikeaan osoitteeseen.

Ja anteeksi vielä kerran täydellisestä aiheen ohituksesta.

Viime syksynä otin koiran varjupaikista. Ensin yritin koiruutta etsiä kotimaisista löytöeläinkodeista, mutta tuntuivat aina menevän maalaistaloon. Mulla kun on rasitteena tosiaan kerrostalossa asuminen ja töissä käyminen :roll:

Koiran kanssa ei ole ollut mitään ongelmia. Ainoastaan rappusia se ei suostunut alussa kulkemaan, vaan se piti kantaa (eikä ole mikään pieni koira). Muutamassa päivässä se sen kuitenkin oppi, kun sitkeästi nakinpalasilla houkuttelin.

Koira on kaikkien koirien kaveri ja useimpien ihmistenkin. Jonkun verran sitä on ilmeisesti koulutettukin entisessä alämässään, niin helposti se on oppinut uusia asioita. Kunhan ensin selvittiin kielimuurista

http://www.pelastetaankoirat.com/isa.html

^^ juuri tuolta ystäväni hakee koiran huomenna. Toisella kaverilla on kulkukoira jo haettu jostain löytöeläin kodista ja hyvin se on sopeutunut. Koiraa oli pahoinpidelty ja se oli arka, mutta nyt se nauttii kun sitä rapsuttaa, ja tykkää halailla ja pussailla (mitä tekee poikakaverilla, hanki koira! ). tottakai kaikki koirat eivät ole näin ihania.

Päätin äsken, että menen Majatlon viimeiselle sivulle ja herätän sieltä yhden keskustelun. Ne,jotka osaavat yhdistää asioita, tajuavat, että kyseessä on tämä keskustelu

Kulkukoirat ovat niin surullisia näkyjä. Suomessa (tai muuallakaan) en ole niitä nähnyt ilman TV-ruutua välissä. Haluaisin sitten aikuisena ottaa sellaisen löytökoiran, vaikka se olisikin hieman huonotapainen. Tietenkään mitään raivohullua en menisi itsellleni ottamaan, mutta olen silti sitä mieltä, että jos koira yhden kerran puree lapsen sitä ärsyttäessä,sitä ei tarvitsisi lopettaa, ja samoin kulkukoirissa: niitä on ehkä kaltoin kohdeltu ja ne puolustavat itseään puremalla,mutta jos niitä hoitaa hyvin, ne tuskinkokevat tarpeelliseksi purra ruokkivaa kättä, ellei se sitten ole hullu ja oikeasti vaarallinen.

Toinen koiristamme ei ole varsinaisesti kulkukoira eikä löytökoirakaan, mutta se ei ole alunperin meidän. Me otimme sen sen ollessa noin neljä tai viisivuotinen, koska sen entinen omistaja ei siitä enää pystynyt huolehtimaan. Vieraiden koirien kanssa on aina vähän varautunut, enkä sitäkään heti uskaltanut helliä samoin kuin sitä koiraa, joka oli pennusta asti meillä ollut ja jonka käytöksen tunnen. En tiennyt vielä, mitä koira vaikka tykkää jos ihmisen kasvot ovat lähellä sen omia. Nyt siitä on kuitenkin tullut yhtä tuttu ja uskallan kohdella sitä yhtä hellästi kuin sitä toistakin. Se olisi todennäköisesti joutunut lopetettavaksi,jos emme sitä olisi ottaneet. Eli: pelastakaa koiria, jotka olisivat menossa lopetettavaksi! Niilläkin on vain yksi elämä, jonka ne ansaitsevat elää hyvin.

Itse kannattaisin tuhannen "eläinlääkärin piikin" lähettämistä tuonne Romanian epäinhimillisiin oloihin ja kieltäisin ihmisiä tukemasta sellaista kohtelua ottamalla sieltä tavaraa vastaan. Kah, jos niiltä vaadittaisiin _kunnollisten_ olojen järjestämistä kaikille niillä oleville koirille vastineeksi siitä että niitä otetaan vastaan, niin heille voisi tulla halu parantaa oloja. Tällä hetkellä mitä huonommat olot, sitä paremmin ihmiset "hyvää hyvyyttään" ottavat/pelastavat sieltä koiria. Ottamalla tuolta jotain vastaan annatte samalla hyväksynnän kohtelulle mitä siellä eläimille annetaan.

P.S: Minulla on löytökissa. Hesyssä sillä oli hyvät oltavat (tai niin hyvät kuin vain kaikki huomioon ottaen voi) ennen kuin vein sen kotiini vielä parempiin. En olisi sitä sieltä ottanut jolleivat Hesyläiset olisi tehneet omaa työtään, jonka he tekivätkin hyvin.