Kuoromusiikki.

No niin, tutkin hiukan josko tästä olisi aihetta, mutten ainakaan itse löytänyt. Siis: kuinka useat harrastavat kuoroa? Mitä pidätte harrastuksesta? Mitä kuoroja tiedätte? Mitä pidätte kuoromusiikista? Mieli kuorojanne? Oletko koskaan osallistunut kuorosi kanssa kilpailuihin? Kaikkea aiheeseen liittyen ja ehkä vähän sen sivustakin.

Omat kokemukseni kuorosta harrastuksena ovat varsin positiivisia. Olen nyt kolmatta vuotta laulanut Putaan Puolinuoteissa, joka on nuorisokuoro Haukiputaalta. Olen koko kolmivuotisen aikana laulanut ylintä ääntä, sopraanoa. Kuorossamme ei valitettavasti ole lainkaan poikia, mutta minkäs teet kun ne ovat niin jukureita. :/
Kuoroni ohjaaja on ihan ehdottomasti upeimpia ihmisiä joita tiedän ja hänen ansiostaan kuorossa on mukava ja rento tunnelma. Laulaminen on hirvittävän mukavaa, ja nyt kun olen ääneni vanhin pitää ottaa jo sen verran vastuutakin, että hommasta tulee haasteellisempaa. Soolojakin pitää hoidella ja niin. :>
Me emme ole koskaan osallistuneet kunnon kilpailuihin, mutta olimme tässä.. hmm.. pari vuotta takaperin kesällä Bumtsibumin kuvauksissa ja ohjelma tuli joskus marraskuussa ulos. Se oli ihan avartava ja mukava kokemus. Muutenkin kuoron kanssa matkustaminen on ihanaa. ^^ No, jätän teillekin jutun juurta. Toivottavasti keskustelua syntyy ja löydän samanhenkisiä ihmisiä täältä konnustakin.

Muokkasin hieman otsikkoa. Ereine.

Siis: kuinka useat harrastavat kuoroa?

Click to expand...

Itse en harrasta, mutta käsitykseni mukaan Suomessa
on n. 10000 harrastajakuorolaista. Sen verran on
ainakin tiedossa, todennäköisesti luku on suurempi.

Kuorossa on mukavaa laulaa, mutta kuoromusiikki itsessään (siis amatöörikuorot) ei ole yleensä kuunneltavana mitään kovin hohdokasta. Itse en siis levyltä kuuntelisi mitään harrastelijakuoron musiikkia. Asia erikseen ovat sitten ne todella taidokkaat ammattilaiset.

Itse olen laulanut kuorossa suurinpiirtein koko ikäni. Ala-asteella olin Rauman lapsikuoro Minidinassa, yläasteella musiikkiluokan kuorossa ja lukiossakin on oma kuoronsa, jossa olin 1,5 vuotta. Kuoro on hyvä vaihtoehto musikaaliselle ja laulamisesta pitävälle, joka ei kuitenkaan omista upeaa soolo-ääntä.
Tällaiset läpitunkevat solistinäänet päinvastoin häiritsevät ja saavat kuoron yleissoinnin epätasapainoon, jos kyse siis ei ole nimenomaan sooloista.
Itselläni on jokseenkin tarkka nuottikorva ja osaan laulaa, mutta ääneni ei ole vahva tai kovinkaan hääppöinen. Kuorossa laulaminen sopii minulle erittäin hyvin, sooloja kun ei pakoteta laulamaan.
Ennen olen aina laulanut sopraanoa, mutta viime syksynä vaihdoin alttoon. Kerkesin alttoilemaan vain syyslukukauden, joten sisäistän itseni vielä sopraanoksi.

Mikään niistä kuoroista, joissa olen ollut, ei ole osallistunut minkäänlaisiin kilpailuihin. Lapsikuoro teki joskus Tanskanmatkan, mutta olin niin pieni silloin, ettei se oikein innostanut (äitiä). Yläasteen ja lukion kuorot ovat joskus vierailleet Unkarissa ja lukion kuoro on tehnyt muitakin matkoja, muttei koskaan minun kuoroaikanani.

Kuorot ovat olleet minullekin erittäin positiivisia kokemuksia. Kuoro on ihan kehittävä musiikkiharrastus ja mukavan erilainen vaikkapa yksityisiin soittotunteihin verrattuna. Suosittelen kuoroa kaikille (edes jokseenkin) laulutaitoisille!

Kahdeksan vuotiaana aloin laulaa kuorossa. Ensin monta vuotta musiikkiopiston lapsikuorossa, josta sitten siirryin nuorisokuoroon. Viime syksynä lopetin, koska ohjaajamme vaihtui taas ja saksalaiset kansanlaulut ja kirkkoesiintymiset eivät oikein nappaa. Vähän sitä ikävöi, mutta periaatteessa olen kovin iloinen, että lopetin. Jäi siitä niin hyviä muistoja. Se porukka. Retket milloin minnekin oli aivan uskomattomia. Koko ajan oli hyvä olla jne. Ja bussimatkat. Voiettä. (melkein alkaa itkettää kun muistelee) Mikäs sen mukavampaa kuin laulaa bussissa. Ja kun kaikki on niin innoissaan. Tuskin sitä ihan jokainen bussikuski kuulee neliäänistä, puhdasta laulua ajaessaan.

Itse aloitin ykkösäänen laulamisella, mutta vanhetessa sitä siirtyi kakkosen kautta kolmos ääneen. Mukava oli vaihdella noita. Ääni kehittyi paljon, kun lauloi sekä korkeaa että matalaa. Huomaa nyt kyllä, kun ei puoleen vuoteen ole säännöllisesti laulanut, että ääni ei toimi enää samalla tavalla.

Silloin kun lapsikuorossa olin, kävimme salossa sellaisessa kuorokatselmuksessa. Siellä oli tuomarit, jotka sitten kritisoivat laulua. Se oli ihan mukava juttu. Ja siitä sitten tiesi mitä pitää parantaa jne. Ja tuli sitä käytyä esiintymässä kaikenmaailman kissanristiäisissäkin. Kuoron kautta tutustuin moniin kivoihin ihmisiin ja tuosta jäi minulle yksiä parhaita muistoja, mitä lapsuusajalta on.

Teksti varmaan aika tosi sekavaa, ei oikein pysty keskittymään.

Ihan kateelliseksihan tässä tulee. Koko pienen ikäni olen halunnut laulaa kuorossa, vaan eipä ole tuohon juuri tarjoutunut mahdollisuuksia. Ensimmäiset parikymmentä vuotta kun on tullut asuttua muutaman tuhannen asukkaan kylässä, jossa ainoat kuorot ovat mieskuoro ja naiskuoro, keski-ikä noin 55. Syksyllä tosin muutin tänne pois, mutta ei ole ainakaan vielä tullut etsimällä etsittyä jotain kuorontapaista, joka ei olisi Oopperajuhlien kuoro tai jotain muuta puoliammattimaista. Tuntuu sitä paitsi jotenkin typerältä lähteä poukkoilemaan johonkin kuoroharjoituksiin tms. tyyliin "Terve terve, voisin tulla laulamaan. En kyllä ole koskaan kuorossa ollut enkä tästäkään kuorosta tiedä mitään, mutta silti. Mitenkäs tämä homma nyt toimii?"

No joo, joskohan vaan jatkaisin ihan itsekseni lauleskelua. En mene vannomaan että minussa ylipäätään olisi ainesta tuollaiseen.

Wii. Juuri saavuin kotiin kuoron esitettyä koulun perinnepäivässä kansanlauluja. Meni aika mukavasti ja olo on tietenkin mahtava. Aina esiintymisen jälkeen on semmoinen mukava, ilmava ja iloinen olo. ^^

Koreografioista vielä. Minkäslaisia koreografioita teillä on ollut? Meillä kun on erilaisia taputuksia (hyvän maun rajoissa ja sillä ehdolla, että laulu kantaa yli) ja sitten muita tehokeinoja. Esimerkiksi kappaleessa Varis lauletaan "Lauloi se pienen laulun Kvaak!" Tuo Kvaak pitää rääkäistä ihan kunnolla, kuin varis. Se saa usein yleisön suupielet hymyyn. Oli ihana kerran esittää Varista ihan oikealle, ammattitaitoiselle yleisölle, joka osasi suhtautua oikein kaikkiin hienoihin yksityiskohtiin. ^^

Olen nyt yli kolme vuotta laulanut kuorossa, Veräjäpellon sellaisessa. Kivaa on ollut ja aion siellä vielä jatkaa. Kilpailuissa emme ole minun aikanani käyneet, mutta aikaisemmin kylläkin. Itse laulan ylempää alttoa, tosin ääniala taitaisi riittää alempaankin. Kuorolaulua voin kyllä itse suositella kaikille, myös esiintymispelkoisille. On mukavaa kun voi olla vain yksi joukosta, eikä kenenkään huomio keskity juuri sinuun.

Laulan kuorossa. Kouluni kuorossa Oskarissa. Se on mukava harrastus. Ja minä pidän niistä lauluista mitä me laulamme. Itse en voi arvioida kuinka hyvin me laulamme... Se on mielipide kysmys.. Ja itse laulan 2. sopraanoa.
Suomesta en tiedä kuoroja kuin pari. Näistä lähinnä Pirkan Pojat.
Koska kuorollamme on paljon ystävyyskuoroja tiedän niistä enemmän. Tasan kuukausi sitten meidän kuoron vieraaksi saapui Englannista poikakuoro. Lancaster Royal Grammar School:n poikakuoro. Kuoro lauloi todella kauniisti. Ja Oskari on menossa ensi kuussa Unkariin yhden toisen kuoron vieraaksi.
Koulullamme käy myös erimaista kuoroja. kerran koulussamme esiintyi latvialainen poikakuoro, austraalialainen tyttökuoro ja japanilainen lapsikuoro.
Oskari ei (tietääkseni) ole osallistunut mihinkään kilpailuihuin.

Kuoromusiikki on minusta kaunista. Minä pidän siitä. Ja kuoro on muutenkin mukava harrastus.

Olen laulanut kuoroissa nyt 10v. Aina misää milloinkin.
Nykyään laulan vain "kuorossa" sillä varkauden lukion kuoro on väkinäinen, tylsä ja huono. (mutta kuoro kumminkin)

Kuorossalaulaminen on kiva sosiaalinen harrastus. Tosin sitä kohtaan on melkoisia ennakkoluuloja (KUOROPOIKA!), mutta se on hauskaa ja erityisen hauskaa erityisen hauskassa seurassa.

Olen itsekin laulanut kuorossa, mutta pääasiassa
olen soittajapoikia. Aina yhteisissä bileissä, esim.
oopperan ensi-illan karonkassa tms. kuorolaisilla on
vaikeuksia olla laulamatta, varsinkin loppuillasta.
Todistetusti tämä on globaalihko(hä?) ilmiö kuorolaisten keskuudessa ja ihan ymmärrettävästä
syystä. Meitä soittajia se vain yleensä huvittaa
tai häiritsee. Me kun ei ehditä laulamaan, kun on
yleensä lasi, muki tai pullo huulilla...
Joskus kokeilimme vastata kuorolaisten ilakointiin
laulamalla omia soitinstemmojamme, mutta se ei
heistä ollut kovin hauskaa.

Onko kuorolaisille laulaminen siis verrattavissa
muihin sosiaalisiin toimintoihin tai elitoimintoihin,
kuten hengittäminen tai juominen?

Laulaminen verrattavissa juomiseen...? Öhm, ehkä vähän kaukaa haettua. :wink:

Ei se kyllä mitenkään kumma ole, jos kuoroporukassa tulee laulettua "vapaa-ajallakin". Jos laulaminen käy helposti, siitä pitää ja joukossa on aineksia vielä useampaan stemmaan, niin mikäs siinä. Muita se voi häiritä, mutta se on sitten niiden ongelma.
Itselläni ei ole tosiaankaan mitään pakkoa laulaa joka paikassa ja koko ajan, yksin en laula mielelläni melkein missään. Mutta joskus porukassa. En kuitenkaan liiku paljon muiden kuorolaisten kanssa, joten se siitä...

Paljon häiritsevämpää on täysin epämusikaalisten ihmisten (ehkäpä vielä) känninen hoilaus, vaikka eihän kuorolaulukaan ole kaikissa tilanteissa sitä parasta kuunneltavaa.

Hauskaa sinänsä, että juuri tätä kirjoitellessa kuuntelen yhtä suomen parhaista kuoroista . Seminaarimäen mieslaulajat (tuttavallisesti Semmarit) on mielestäni todella loistava mieskuoro. Heidän musiikissa on kaikkea huumorista vakaviin aiheisiin. Kuoron jäsenet tekevät itse biisinsä, ja se kuuluu omistautumisena ja loistavana tulkintana. En sano enempää... tiadan perustaa Semmareille oman ketjun ...

Itse lauleskelen koulumme kuorossa. Se on kehittänyt ainakin omaa stemmalaulantaani ja äänialaa aivan älyttömästi. Vaikkakin olen ollut mukana vasta pari vuotta. Aikaisemmin en oikeastaan kuoroissa ollut laulanut. Pidän siitä kuitenkin niin paljon, että nyt on jo hakusessa seuraava kuoro, johon voisi liittyä, kun koulu loppuu. Tosin tuskinpa löydän kuoroa, jossa olisi yhtä hyvä johtaja. Ainakin oman motivaationi romuttaisi kuoronjohtaja, joka vaatii täydellistä virettä ja naama peruslukemilla laulamista.

Kuorolaulussa minua viehättää sen kauneus. Yksikään kuoro, jota olen kuullut, ei ole kuullostanut huonolta. Toiset "pysyvät täydellisesti vireessä" ja toiset taas jyräävät asenteellaan. Parhaimmillaan jopa molempia. Kuorolaulua kuunnellessa voi myös treenata omaa muusiikkitietouttaan. Sen bassostemman bongamminen on todella palkitsevaa 8).

Meidän kaveriporukasta oikeastaan kaikki kuuluvat samaiseen koulun kuoroon. Vapaa-ajallakin tulee laulettua kuoron biisejä... enemmän ja vähemmän kauniisti. Meillä menee vieläpä aika hauskasti niin, että jokaista stemmaa on vähintään se yksi. Yksin omaa stemmaa laulaessa tulee aika usein ongelmia, mutta ei se haittaa... meininkin on tärkeintä kuorolaulannassa.

Kuoro on myös helpottanut omaa esiintymiskammoani. Kun ympärillä on kymmeniä ihmisiä, voi olla varma, että ei erotu joukosta. Pelkkää positiivista siis kuorolaulannasta. Suosittelen kaikille.

Hexa on ollut kuoropoika Mut sitten lopetin ku se oli ihan tyttöjen hommaa ja futis oli kivempaa :wink:

Ruusa Gamgi sanoi:

Kuorossa on mukavaa laulaa, mutta kuoromusiikki itsessään (siis amatöörikuorot) ei ole yleensä kuunneltavana mitään kovin hohdokasta. Itse en siis levyltä kuuntelisi mitään harrastelijakuoron musiikkia. Asia erikseen ovat sitten ne todella taidokkaat ammattilaiset.

Click to expand...

Jaa-a, oletkohan kuullu amatööreistä vain jotakin koulu-kuoroja? Itse olen laulanut musiikkiopistomme nuorisokuorossa 6 vuotta. Oman kuoron tasosta en mene sanomaan mitään, kun en voi ulkopuolisen korvin kuulla, mutta olemme osallistuneet lukuisiin kuorotapahtumiin Suomessa ja ulkomailla - ja näiden kuuden vuoden aikana olen kuullut niinkin upeita amatöörikuoroesityksiä, että taso ei mitenkään ole ollut erotettavissa ammattilaisista. Tiesitkö, että oikeita ammattikuoroja on esim. Suomessa pääkaupunkiseudulla (vai kenties jopa koko maassa?! En ole varma) vain kaksi vakituista: oopperan kuoro ja YLEn kuoro. Eli suurin osa kuoroista ON juuri amatöörikuoroja, vaikka sitten osa niiden jäsenistä tekisikin jotain muuta musiikkia ammatikseenkin.

Tietysti vastaan tulee kymmenittäin rupu-kuoroja, mutta esim. viime keväänä olimme Irlannissa Corkin kuorokilpailussa, ja kaikki yhdeksän meidän lisäksemme kansainväliseen kilpailuun osallistunutta kuoroa olivat tavattoman taitavia. Jos saat jostakin vaikka lainaan jonkin tasokkaan "amatööri"kuoron levyn niin suosittelen läpikuuntelua. Kuoromusiikin taso on tietyissä maissa todella kova, ja onneksi Suomi on yksi niistä. Toinen kovaksi kuoromaaksi tunnettu on ainakin Unkari. Corkin voittajakuoro tuli Norjasta ja muistelisin toisten sijoittuneiden olleen ainakin Saksasta ja.. kenties Ruotsista? Ähh, en muista enää, kertokaa jos jotenkin satutte tietämään.

Tasoon vaikuttavat tietysti paljolti kappaleet, joita lauletaan. Joku musiikinkirjan kolmiääninen rallatus ei kuulosta hyvinkään laulettuna kovin tasokkaalta. Mutta kun taitava harrastelijakuoro esittää vaikka Pekka Kostiaista, Jaakko Mäntyjärveä, Einojuhani Rautavaaraa... Aijai.

Joku täällä sanoi, että onkohan laulaminen kuorolaisille vähän kuin juominen, syöminen tai hengittäminen, ja joku toinen sitä epäili. Itse voin sanoa, että minulle se ainakin on kuin hengittämistä. Harrastan myös klassista laulua, enkä voi kuvitellakaan eläväni laulamatta.

Enquarëiel sanoi:

Tiesitkö, että oikeita ammattikuoroja on esim. Suomessa pääkaupunkiseudulla (vai kenties jopa koko maassa?! En ole varma) vain kaksi vakituista: oopperan kuoro ja YLEn kuoro. Eli suurin osa kuoroista ON juuri amatöörikuoroja, vaikka sitten osa niiden jäsenistä tekisikin jotain muuta musiikkia ammatikseenkin.

Click to expand...

No en kyllä ole kovin perusteellisesti asiaan perehtynyt. Mutta jos kuoron jäsenet eivät ole kuoron ammattilaisia, mutta töissä kuitenkin muissa musiikkihommissa, niin sehän on jo paljon parempi. Harrastelijakuoroilla tosiaankin tarkoitin kaikkia koulujen kuoroja, kirkkokuoroja, kuoroja, joissa vaihtelevanlaatuisen laulutaidon omaavat sedät ja tädit käyvät vapaa-ajallaan... Näissäkin on laatueroja, mutta silti.

Ja vaikka kuoro olisi oikeasti laadukas, en välttämättä silti jaksaisi kuunnella. Kuoromusiikki on omiaan laulamiseen, mutta minkäs sille voi jos sitä ei niinkään tykkää kuunnella. Poikkeustapauksia on tietenkin ja tämä riippuu myös vähän mielialasta. Mieluummin toki kuuntelen laadukasta kuoroa kuin kehnoa bändiä. Ja jonkun kuoron konserttiin on pienempi kynnys mennä, kuin levyn hankkimiseen. En vain osaa kuunnella kuoromusiikkia levyltä, se on ihan tottumiskysymys. Joko livenä kuunneltuna tai laulettuna. (Tosin kaverini kerran soitti pätkän yhden englantilaisen poikakuoron levyltä. Joskus ehkä voisi hankkiakin. Mutta tuo kuulosti aika eksoottiselta ja siinä oli kuorolaulun lisäksi paljon muutakin.)

Enkä todellakaan epäile, etteikö tuollaisissa kansainvälisissä kilpailuissa olisi kova taso. Varmasti ihan kansallisissakin kilpailuissa on. Onhan siinä jonkinlainen kynnys lähteä kilpailemaan ja jos kilpailuissa on minkäänlaista esikarsintaa (en tiedä moisesta mitään, mutta luulisi nyt olevan), niin ei sinne mitään ihan rupusakkia pääse.

Mustien kirkkokuorot on mahtavia!

Ruusa Gamgi sanoi:

Ja vaikka kuoro olisi oikeasti laadukas, en välttämättä silti jaksaisi kuunnella. Kuoromusiikki on omiaan laulamiseen, mutta minkäs sille voi jos sitä ei niinkään tykkää kuunnella.

Click to expand...

Heh, no tuo on kyllä totta en varmaan kovin herkästi ostaisi kuorolevyä itselleni. Omia levyjämme kuuntelen joskus, mutta niihin biiseihin onkin henk koht suhde. Konserteissa on tietysti kiva välillä istua kuuntelemassa tunti tai pari kuoromusaa putkeen, mutta se ei tarkoita, että biisejä jaksaisi kuunnella uudelleen ja uudelleen kotona levyltä.

Kuorobiisejä on kyllä aivan mahtaviakin (kuten juuri Mäntyjärven ja Rautavaaran), mutta kun levyillä tahtoo aina olla 10 tylsää ja 3 hyvää biisiä. On ihan liikaa sellaista fiilistely-musiikkia, ihan nättejä lauluja ja epäilemättä kivoja laulaa, mutta kuulijalle tylsiä. Huooohh. Että kyllä, kuoromusiikki varmasti yleistyisi muun klassisen ohelle, jos se olisi vähän mielenkiintoisempaa kuulijalle. No, onneksi on edes ne tietyt teokset/säveltäjät. Niin että joskus konsertissa tietää, että tämä on yleisöstäkin ihan OIKEASTI mielenkiintoista.

Enquarëiel sanoi:

Niin että joskus konsertissa tietää, että tämä on yleisöstäkin ihan OIKEASTI mielenkiintoista.

Click to expand...

Hehe, nuorisokuorojen (koulut, musiikkiopistot ym.) konserteissa voi joskus tuntua, että paikalle on kyllä raahautunut suuri joukko äitejä, kummeja ja mummeja, muttei ketään jota kiinnostaisi itse musiikki. Mutta tokihan siitä musiikista voi nauttiakin, vaikka pääsyy konserttiin tulemiseen olisikin "kun minun rakas lapsenlapseni tai se mukava naapurintyttö, joka tuli kauppaamaan lippuja, esiintyy siellä" -tyylinen.

Adiemus on kyllä sellainen, mitä tykkää kuunnella jopa kuoron CD:ltä. Rauman Lyseon musiikkiluokkien kuorot teki levyn joskus kun minä olin seiskalla, eikä meitä nyyppiä tietenkään huolittu levytykseen (emme siis osanneet niitä biisejä vielä). Levy on muuten kamalaa kuunneltavaa (tai ehkei kamalaa, mutta sinnepäin, ihan liikaa jotain Maija Poppanen -biisejä), mutta Songs of sanctuary; Adiemus on hieno. Myös laulettavana paras kuorobiisi ikinä.

Np. Karl Jenkins - Adiemus (by Rauman Lyseon musiikkiluokkien kuorot)

Oijoi. Olen tuore jäsen kuoromme nykyisessä hallituksessa! Kuorolaisten edustaja. Sain paljon vastuuta heti kerralla. Aika pelottavaa sinänsä, mutta uskon selviäväni.
Kuoromme pistää levylle viikonpäästä sunnuntaina muutamia biisejä ja samana päivänä on vielä ihan meidän ikioma konserttimme. Mahtaa tulla aika kiireinen päivä, kun ensin heti aamusta levytetään ja sitten vouhkataan konsertin kanssa. Joka tapauksessa en missaisi mistään hinnasta. On mukava olla osana jotakin näin hienoa.

Lisäksi suunnittelemme ensi vuodelle ulkomaanmatkaa, jota varten aloitimme varojen keruun. Konsertin lipputulot, keksit, arpajaiset ja lastenkekkereitä + mutia esiintymisiä. Ihana kuulua näin hienoon kuoroon. Sääli, kun joutuu mahdollisesti lopettamaan kun peruskoulu ensi vuonna päättyy.

Onko teillä muilla kokemuksia ulkomaanmatkoista? Meinaan, että millaista se sitten on niin suurella porukalla? Me olemme ilmeisesti aikeissa käyttää kuntamme valmiita kontakteja, jottei aikaa kulu kontaktien luomiseen. Millaisella majoituksella olette ulkomailla viihtyneet? Matkamuisteloita ja kokemuksia olisi kiva kuulla.

Olin joskus tenavana kuorossa, koska äitini pakotti kyseiseen harrastukseen. Sitä tuli latinaksi laulettua monessa tilaisuudessa. Homma ei kiinnostanut pätkääkään, joten lopetin myöhemmin. Kun pakolla yritetään, niin harvemmin siitä kiinnostuu...