Kointähti
Koala on steroids
Tarun Sormusten Herrasta kuudennen kirjan luvussa II Varjojen maa esiintyy harvinaislaatuinen kahden tavallisen örkin vuoropuhelu. Näitä henkilöitä kutsutaan tässä nimityksillä Iso Tappeluörkki (IT) ja Pieni Vainuaja (PV). Tämä keskustelu on jäänyt tietoomme, koska Frodo Reppuli ja Samvais Gamgi kuulivat sen piilosta noin kahdenkymmenen askeleen päästä. Kuitenkin keskustelijat kuvittelivat olevansa kahden, mikä antaa hyvän pohjan tutkimukselle (salakuuntelun tutkimuksellisesta eettisyydestä voidaan keskustella erikseen).
On huomattava, ettei tutkijoilla ollut äänitykseen käytettävää teknologiaa hallussaan, eikä ilmeisesti edes muistiinpanoja tehty tapahtumahetkellä tai pian sen jälkeen. Kahden hobitin muistitiedon luotettavuus voidaan hyvin kyseenalaistaa. Puheenvuorot on kenties muodostettu jälkikäteen hobittien örkkeihin liittyvien stereotypioiden varassa, ja ne saattavat kuvata pikemminkin hobittien käsityksiä örkeistä kuin reaalista kohtaamista Mordorissa.
Joka tapauksessa seuraavassa örkkien dialogi kokonaisuudessaan. Tutkijoiden huomiot tapahtumista ovat hakasuluissa.
PV: Ehei! Minä painun kotiin. [Osoittaa kädellään laakson toiselle puolelle örkkivarustukseen] Turha minun nenääni on enää käytellä kiviin. Ei täällä ole jäljen jälkeä, usko jo. Minä menetin vainun kun annoin sinulle periks. Se on painanut vuorille, ei laaksoa pitkin, sano minun sanoneen.
IT: Eipä teistä nuuskijoista taida olla varsinaisesti hyötyä. Silmät ne taitaa olla paremmat kuin teidän vuotavat kuonot.
PV: No mitäs olet niillä silmillä nähnyt, kysyn vaan. Hitto! Ettehän te edes tiedä mitä te etsitte.
IT: Kenenkäs syy se sitten on? Ei minun ainakaan. Yliylhäällä se vika on. Ensin ne sanoo että se on suuri kiiltävähaarniskainen haltia, sitten se onkin jonkinmoinen pieni kääpiömies, sitten joukko kapinallisia Uruk-haita; tai ehkä se on koko konkkaronkka samalla kertaa.
PV: Arg! Ne on mennyt päästään vialle, usko pois. Ja jotkut pomotkin menettää vielä nahkansa jos se mitä kuultiin pitää paikkansa: Torni ryöstetty, satamäärin teidän kavereita raatona ja vanki karannut. Jos te tappelijat jatkatte sitä rataa, ei kyllä yhtään ihmetytä että taisteluista tulee huonoja uutisia.
IT: Kuka on väittänyt että tulee huonoja uutisia? [Huudahtaa]
PV: Ai-ai! Kuka on väittänyt että ei?
IT: Tuo on kirottua kiihotusta, ja minä pistän sinut kuoliaaksi jollet lopeta sitä tykkänään, onko selvä?
PV: On, on! En sano enää mitään, mietin vaan. Mutta mitä sillä mustalla hiiviskelijällä on kaiken kanssa tekemistä? Meinaan sillä hotkijalla jolla on läpsyvät kädet.
IT: Mistä minä tiedän. Ei kai mitään. Mutta minä veikkaan ettei sillä ole hyvät aikeet, nuuskii joka paikassa. Kirottu otus! Tuskin se oli päässyt meiltä karkuun kun tuli sana että se halutaan elävänä ja pian.
PV: Toivotaan että ne saa sen kiinni ja se saa mitä kuuluu. Se sotki jäljet tuolla alkupäässä, pihisti sen pois heitetyn rautapaidan jonka se löysi ja lampsi ympäriinsä ennen kuin minä pääsin paikalle.
IT: No se pelasti sen hengen. Ennen kuin minä tiesin että sitä haluttiin minä ammuin sitä oikein siististi viidenkymmenen askelen päästä suoraan selkään, mutta se vain jatkoi juoksemistaan.
PV: Hitto! Ohi sinä ammuit. Ensin ammut harhaan, sitten juokset liian hitaasti ja sitten tilaat paikalle kurjat vainuajat. Minä olen saanut sinusta tarpeekseni. [Loikkaa poispäin]
IT: Takaisin ja heti tai minä teen sinusta ilmoituksen! [Huutaa]
PV: Jaa kenelle? Et ainakaan rakkaalle Shagratilles. Hän ei ole enää pian päällikkö.
IT: Minä annan sinun nimen ja numeron Nazgúlille. [Hiljentää äänensä sihinäksi] Yksi niistä vastaa nyt Tornista.
PV: Sinä senkin kantelupukki, varkaanrutale! [Karjuu] Hommias et osaa hoitaa, etkä edes pitää yhtä omies kanssa. Painu iljettävien Kiljukaulojesi luo! Toivottavasti ne hyytää sinut hengiltä! Jollei vihollinen saa niitä ensteks. Viholliset on kuulemma tehneet selvää Ykkösestä, ja toivotaan että se on totta!
[IT juoksee keihäs kädessä PV:n perään, ja PV ampuu nuolella tämän kuoliaaksi.]
Onko tässä aineksia kriittiselle diskurssianalyysille? Vai pitäisikö aineistoa lähestyä historiallisen (mieli)kuvatutkimuksen tai psykohistorian keinoin?
On huomattava, ettei tutkijoilla ollut äänitykseen käytettävää teknologiaa hallussaan, eikä ilmeisesti edes muistiinpanoja tehty tapahtumahetkellä tai pian sen jälkeen. Kahden hobitin muistitiedon luotettavuus voidaan hyvin kyseenalaistaa. Puheenvuorot on kenties muodostettu jälkikäteen hobittien örkkeihin liittyvien stereotypioiden varassa, ja ne saattavat kuvata pikemminkin hobittien käsityksiä örkeistä kuin reaalista kohtaamista Mordorissa.
Joka tapauksessa seuraavassa örkkien dialogi kokonaisuudessaan. Tutkijoiden huomiot tapahtumista ovat hakasuluissa.
PV: Ehei! Minä painun kotiin. [Osoittaa kädellään laakson toiselle puolelle örkkivarustukseen] Turha minun nenääni on enää käytellä kiviin. Ei täällä ole jäljen jälkeä, usko jo. Minä menetin vainun kun annoin sinulle periks. Se on painanut vuorille, ei laaksoa pitkin, sano minun sanoneen.
IT: Eipä teistä nuuskijoista taida olla varsinaisesti hyötyä. Silmät ne taitaa olla paremmat kuin teidän vuotavat kuonot.
PV: No mitäs olet niillä silmillä nähnyt, kysyn vaan. Hitto! Ettehän te edes tiedä mitä te etsitte.
IT: Kenenkäs syy se sitten on? Ei minun ainakaan. Yliylhäällä se vika on. Ensin ne sanoo että se on suuri kiiltävähaarniskainen haltia, sitten se onkin jonkinmoinen pieni kääpiömies, sitten joukko kapinallisia Uruk-haita; tai ehkä se on koko konkkaronkka samalla kertaa.
PV: Arg! Ne on mennyt päästään vialle, usko pois. Ja jotkut pomotkin menettää vielä nahkansa jos se mitä kuultiin pitää paikkansa: Torni ryöstetty, satamäärin teidän kavereita raatona ja vanki karannut. Jos te tappelijat jatkatte sitä rataa, ei kyllä yhtään ihmetytä että taisteluista tulee huonoja uutisia.
IT: Kuka on väittänyt että tulee huonoja uutisia? [Huudahtaa]
PV: Ai-ai! Kuka on väittänyt että ei?
IT: Tuo on kirottua kiihotusta, ja minä pistän sinut kuoliaaksi jollet lopeta sitä tykkänään, onko selvä?
PV: On, on! En sano enää mitään, mietin vaan. Mutta mitä sillä mustalla hiiviskelijällä on kaiken kanssa tekemistä? Meinaan sillä hotkijalla jolla on läpsyvät kädet.
IT: Mistä minä tiedän. Ei kai mitään. Mutta minä veikkaan ettei sillä ole hyvät aikeet, nuuskii joka paikassa. Kirottu otus! Tuskin se oli päässyt meiltä karkuun kun tuli sana että se halutaan elävänä ja pian.
PV: Toivotaan että ne saa sen kiinni ja se saa mitä kuuluu. Se sotki jäljet tuolla alkupäässä, pihisti sen pois heitetyn rautapaidan jonka se löysi ja lampsi ympäriinsä ennen kuin minä pääsin paikalle.
IT: No se pelasti sen hengen. Ennen kuin minä tiesin että sitä haluttiin minä ammuin sitä oikein siististi viidenkymmenen askelen päästä suoraan selkään, mutta se vain jatkoi juoksemistaan.
PV: Hitto! Ohi sinä ammuit. Ensin ammut harhaan, sitten juokset liian hitaasti ja sitten tilaat paikalle kurjat vainuajat. Minä olen saanut sinusta tarpeekseni. [Loikkaa poispäin]
IT: Takaisin ja heti tai minä teen sinusta ilmoituksen! [Huutaa]
PV: Jaa kenelle? Et ainakaan rakkaalle Shagratilles. Hän ei ole enää pian päällikkö.
IT: Minä annan sinun nimen ja numeron Nazgúlille. [Hiljentää äänensä sihinäksi] Yksi niistä vastaa nyt Tornista.
PV: Sinä senkin kantelupukki, varkaanrutale! [Karjuu] Hommias et osaa hoitaa, etkä edes pitää yhtä omies kanssa. Painu iljettävien Kiljukaulojesi luo! Toivottavasti ne hyytää sinut hengiltä! Jollei vihollinen saa niitä ensteks. Viholliset on kuulemma tehneet selvää Ykkösestä, ja toivotaan että se on totta!
[IT juoksee keihäs kädessä PV:n perään, ja PV ampuu nuolella tämän kuoliaaksi.]
Onko tässä aineksia kriittiselle diskurssianalyysille? Vai pitäisikö aineistoa lähestyä historiallisen (mieli)kuvatutkimuksen tai psykohistorian keinoin?
