Lauri Tähkä ja Elonkerjuu

Kävin keikalla! Ruotsinlaiva tuntui olevan puolillaan kaltaisiani keski-ikäisiä tai keski-ikää lähestyviä naisihmisiä . Ja tiedättekö, minusta keikka oli tosi hyvä!

Meillä perheen sisäinen vitsi on minun LT-faniuteni. Aluksi se oli vitsi ihan omalta puoleltanikin (en edes tiennyt mitä mahtavat soittaa), mutta nykyään pidän oikeasti noista. Perheen teinin mielestä on taas "Hirveetä p---aaa!". Ostivat minulle kuulokkeet joululahjaksi, ettei muiden tarvitse kärsiä Lauri Tähkästä.

En oikein osaa selvittää mikä viehättää. Kun ihan totta puhuen eivät nuo sanoitukset mitään järjen riemuvoittoja ole ja muutenkin sellainen vähän naiivin oloinen yhtye. Kokonaisuus, hyvät rytmit, hauska murteen käyttö, L.Tähkän persoona, ne sitten kai.

May

PS. En muuten varta vasten lähtenyt laivalle tuon keikan takia, oli ihan ylläri...

Minä törmäsin bändiin ehkä vuonna 2002 Provinssirockissa, päälavalla soitti joku tosi suosittu amerikkalaisbändi ja halusin päästä tungosta karkuun. Paviljonkilavalla soitti joku ihan outo bändi (siis Lauri Tähkä ja Elonkerjuu), en ollut koskaan kuullutkaan heistä mutta ajattelin että siellä saattaisi päästä istumaan. Keikka oli todella hyvä ja innostuin heidän musiikistaan vähäksi aikaa. Sitten menetin jotenkin kiinnostukseni ja nykyään joskus kun olen ruokakaupassa kuulen heidän uusia laulujaan radiosta (sen kaupan avulla pääsee aika hyvin perille Radio Novan tarjonnasta) enkä pidä niistä, ne tuntuvat jotenkin hengettömiltä. Voi olla että ilman sitä keikkaa en olisi pitänyt heidän varhaisemmastakaan tuotannosta, lavasäteily oli aika mahtavaa ja se on edelleen yksi parhaista keikoista joilla olen ikinä ollut.

Mie oon tykästynyt myös tähän bändiin. Enimmäkseen ehkä rennon rallattelumeiningin ja hauskan murteen vuoksi (pohojalaeset eivät vissiin paljon perusta ja sanovat, ettei tuo ole murretta nähnytkään). Oon monet naurut saanut, kun olen iskäni yllättänyt kuuntelemasta Voicea kanavarallin ohessa, kun on Lauri Tähkän video tullut. Ostin sitten hälle levyn joululahjaksi. Kerran se tais sen läpi kuunnella ja sano, että samanlaisiahan nuo ovat. Mie taas onnessani siirsin levyn koneelleni. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Vähä sama meininki, kun joskus pentuna osti äidille Apulannan cd:n tai karkkipussin lahjaksi, jotta sai sitten itse sen pitää, tiedättehän?