Lempinimet

Elikkä minkälaisia lempinimiä teillä on, ja mistä ne ovat tulleet? Tai minkälaisia lempinimiä on teidän ystävillänne, ja mistä ne ovat tulleet?

Oikea nimeni on Taru, ja pari päivää sitten eräs ystäväni sattui keksimään minulle yhden parhaista lempinimistäni: Stoori.
Enoni on kutsunut minua Tarzaniksi, ja äippä kutsuu minua milloin Tipuksi tai Nilviäiseksi. Kun olen tehnyt jotain pahaa, saattaa nimeni muuttua "Taru Perhana!":ksi :roll:
Sanottiinhan minua 6.luokalla "Staraksi", mutta yleensä minä olen kuitenkin vain pelkkä Taru.


(Saa nähdä tuleeko tästä keskustelusta yhtikäs mittään.. :roll: )

(Muuttelin nyt sitten tuota otsikkoa)

Noh, voitaisiinhan tässä keskustella lempinimistä yleensäkin, siis että millä perusteella ne muodostetaan, kenen toimesta ja miksi...

Minua kutsutaan yleensä ihan vain etunimelläni, mutta joskus ystäväni käyttävät myöskin nimeä Raiski, sukunimeni mukaan. Ja se toimii muuten hyvänä ärsytyskeinona, minkä kaverit hyvin tietävät.
Kaikkein törkein lempinimien keksijä on isäni, joka on keksinyt minulle typerämpääkin typerämpiä nimiä, joilla hän kutsuu minua aina. Myös vieraiden ja kavereiden aikana, mikä on erittäin ärsyttävää. Pienestä pitäen olen ollut Bauba, Houba, Baubiina ja jopa Houbababouba! (naurakaa tekin vaan). Kaiken kukkuraksi kavereillani on aina hyvin hauskaa, kun nimistäni minulle muistuttavat. Isä on pirullinen tyyppi... Eipä tuo kotona haittaa, mutta kun vielä tahallansa ja huviksensa nolaa minua muiden edessä. Kaikkea sitä.

Itse kutsun kaikkia etunimellä, ellei toisin ole asianomaisen kanssa sovittu. Omasta puolestani voin sanoa, että lempinimet ovat vain ärsytyskeinoja vailla todellista järkevyyttä. Jos jollain on pitkä nimi tai muuten vain haluaa itseään kutsuttavan lempinimellä, niin se on OK, mutta muissa tapauksissa... turhaa. Isälläni on aina ollut liikaa vapaa-aikaa.

Ei mikään universaali totuus, mutta oletteko huomanneet että todella monet lempinimistä on viisi kirjaimisia? Varsinkin jos jonkun nimi on pitkä se tuppaa lyhentymään nimenomaan viisi kirjaimiseksi (Hathaldir - Hatha noin niinkuin esimerkkinä).

Jostain syystä minulle ei koskaan keksitä lempinimiä. Tavallaan suorastaan harmittaa. Kaippa tässä on kyse tästä "rakkasta lapsesta" ja sen monista nimistä. Täytyy vetää jotain johtopäätöksiä.

Itse tosin tykkään keksiä kavereilleni vaikka mitä lempinimiä. Harvoja ovat ne joita en jollain lempinimellä kutsu. Ja pari kaveria ihan esittäytyykin minun keksimillä lempinimillä (röyhistellään nyt sitten).

En ole kovinkaan usein kiinnittänyt huomiota lempinimien pituuteen, mutta kyllä tuo aika paikkansa pitävää on.

Kutsun aika monia ystäviäni oikeilla nimillään, mutta se on vain siksi, kun kukaan ei ole keksinyt heille lempinimiä. Taas toisia en kutsukaan muuten kuin lempinimillään (esim. Juhomatti on jäänyt pysyvästi Juhikseksi ja Maria on muuttunut Mariksi.)
Taas erästä toista ystävääni sanottiin Speltiksi, sen vuoksi, koska hänen sukulaisensa viljeli spelttiä.
Ja sittenhän on näitä opettajien lempinimiä. Yksi osuvimmista on Babyporkkana (oikein lyhyt nainen, jolla on oranssit hiukset.)

Minulle lempinimet ovat joko nimen lyhenteitä tai juuri näitä mukavia kiusoittelu-nimiä.

Kristiina on hyvä lyhentää Krisseksi(Opettajat rehtorista lähtien ovat ymmärtäneet kutsua minua lempinimelläni, jostain syystä en oikeasta nimestäni pidä. Joskus vedän äärimmilleen, yleensä perheenjäsenten ollessa kyseessä, enkä vastaa/huomioi mitenkään, jos minua kutsutaan Kristiinaksi).

Pienenä, kun olin vielä ikäisiäni pienempi, sanottiin minua Kirpuksi. Siitä vääntyi ajan kanssa Kitti. Olipas yläasteen pojilla hauskaa kutsua minua ja kaveriani samaan pakettiin(itse en meikannut, kaverini meikkaa) "kitti ja pakkeli". :roll:

Yksi kaiffan lempinimi tuli leffateatterissa, kun hän meni ja istahti penkille, johon joku ystävällinen ihminen oli jättänyt toffeeta! Sehän tietenkin juuttui kaverini peppuun kiinni, ja aina kun hän vaihtoi istuinta, siirtyi toffee siinä mukana. Ensin tuli mieleen "Herkkup***e", mutta päätimme muuttaa sen mukavaksi "Namupepuksi". Ehkäpä hlö tunnistaa tästä itsensä.

Minua kutsutaan koulussa oikealla nimellä, mutta muuten nimellä Ampsu. Se on outo nimi ja ollut minulla varmaan koko ikäni. Se kuulostaa perheeni ja sukulaisten suusta hyvältä, mutta muiden suusta kamalalta. En ole sitä siksi koskaan mainostanut ^ ^*
Kavereillakin on lempinimiä, parilla tulee sukunimikin mukaan. Niitä tulee käytettyä kaverien keskuudessa päivittäin.

Voi onpa lyhyt viesti ..^ ^*

Läpi elämäni minua on kutsuttu vain yhdellä lempinimellä, ja sitäkin käyttää enää vain yksi ystävistäni. Kyseinen nimi on Elmo, ei mitenkään hohdokas. Mieleen tulee Seesamstreetin hahmo, jota kuulemma muistutan. Toisaalta voi olla viittaus myös elokuvaan "Painajainen elmstreetillä."

Nimestäni on aika hankala vääntää mitään sen suurempaa väännöstä, ystäväpiirissäni ei muutenkaan käytetä paljoa lempinimiä. Vain kahta kutsutaan vakituisesti muulla, kuin etunimellä ja nekin ovat lyhenteitä.

Eräs ystäväni on alkanut vaatia, että kutsumme häntä koko etunimellä. En yksinkertaisesti pysty siihen. Kun on käyttänyt kuusi vuotta yhtä nimeä samasta henkilöstä, ei tapaa ole helppo muuttaa. Hyvin hitaasti aivoihini muutos.

No pakko myöntää, että opettajille tulee keksittyä haukkumanimien lisäksi myös säädyllisiä lempinimiä. Eräs Mirja-niminen, jokseenkin tärähtänyt ja luotaantyöntävä mummeli, on saanut epävirallisessa kasteessa uuden nimen, Mörja. Se jos mikä on omiaan kuvaamaan kyseistä henkilöä.

Taitaapa olla niin, että pidän sittenkin lempinimistä. Niitten keksimisestä, mutta en omistani. Jotain komealta kalskahtavaa lempinimeä voisin olla valmis käyttämään julkisestikin. Mikään Houba ei tosiaankaan täytä vaatimuksia!

ah. näistä opettajien lempinimistää. :roll:
koulussamme on opettaja jota kutsutaan fisuksi, en tiedä miksi, ja nimesimme ystävien kanssa erään kauhean alasteen opettajan kurttukaroteeniksi, en tiedä miksi.
nämä ovat hulluja.

ainiinh kutsun ystäviäni hurmaavilla lempinimillä, kuten nyt nebukadnessar.

Itselläni ei ole mitään vakituista lempinimeä. Kaverit kutsuvat ihan etunimellä tai huutavat hulluksi!

Sukulaisten keskuudessa sitten lempinimiä löytyy. Pienenä kun olin todella paljon pahan teossa (teen sitä kyllä vieläkin), niin mummoni sitten kerran kiljaisi perään, että senkin Laitisen Läppäpää. Siitä sitten väännettiin Läppis. Läppistäkin on tultu vielä taivuteltua. Nyt jos perääni huudetaan "nimillä": Läppis, Läppä, Läde, Läpykkä tai Läppäri, niin pääni kyllä kääntyy. Pienenä minulla oli myös muita nimiä. Lurpakko ja Kirppu olivat yleisimmät. Itse kun en osannut sanoa nimeäni Anniina, niin kutsuin itseäni lyhyesti Anniksi. :roll:

Lempinimet kyllä ovat ihan kivoja juttuja. Varsinkin jos ne vakiintuvat, mutta sitten saattaa unohtaa kyseisen henkilön oikean nimen. En esimerkiksi osaa kutsua serkkuani enää oikealla nimellä, kun olen tottunut häntä Annikseksi kutsumaan.

[[Tämäkin toditaa, että me ihmiset ollaan kummallisia..]]

Minulla on jo melkein pahaksi tavaksi asti päässyt tapa keksiä suurin piirtein kaikille ihmisille joiden kanssa olen hiemankin enemmän tekemisissä lempinimi tai pari. Ja joillekin ne ovat jääneet elämään. Heidän ilokseen tai harmikseen.

Myös minulle on kertynyt lempinimiä useampia. Oman nimeni lisäksi tottelen myös nimiä Maikki, Marski, Mehiläinen, Mannerheim, Maijuska jne. Nimeni on siis Maija. Maikki ja Mehiläinen ovat vain tulleet jostain, mutta tuo Mannerheim ja sen lyhenne Marski on keksinyt yksi hyvä ystävä tylsääkin tylsemmällä saksan tunnilla joskus lukiossa. Sanoin kaveriani joskus nimellä Sarski ja tämä kun ei oikein tykännyt siitä, huudahti kerran, että mitä ite tykkäisit jos sua sanottais Marskiks! Ja siitä puhe kääntyi Marskin ryyppyyn ja ennen kuin huomasinkaan, minua sanottiin Marskiksi. Sainpa muuten 18-vuotis lahjaksikin Marskin ryyppy pullon kavereiltani. Seisoo vieläkin koskemattomana hyllyssä, kun en raaski juoda pois. Niitähän ei enää valmisteta tuolla nimellä...

Juu, mutta minä pidän lempinimistä ja paljon! Ne ovat hellyttelyä varten ja elämä ei käy tylsäksi, kun voi "vaihdella" nimeään...

En tiedä onko Jennistä jotenkin todella helppo keksiä lempinimiä, sillä minulla on niitä paljon ja koko ajan syntyy lisää. Isä ja äiti kutsuvat edelleen minua J.J:ksi (sukunimestä tuo toinen jii), sitten on muotoutunut näitä Jeba, Jeni, Ueni, Jenssoni, Jentsukka, Jenppa, Jepu, Jenneys, Jens, Jee.. You name it.

Itselläni on myös paha tapa väännellä lempinimiä kaikista nimistä. Lähimmät ystäväni ovat siihen jo varmaan tottuneetkin, joskus tosin saan kummastuneita katseita osakseni. Yksi pinttynyt tapa on vääntää nimestä englanninkielinen (esim. Petteri-> Peter). Lempinimien keksiminen on kivaa.

Minulla ei oikeastaan järin vakiintuneita/laajalle levinneitä lempinimiä ole ollut ennen Haltiamieltä (ts. Haltia/Haltista, ei kukaan minua taida jaksaa kokonaisuudessaan Haltiamieleksi kutsua, ainakaan irl). Erään tuttavaperheen äiti-ihminen on kutsunut minua kohtalaisen vakaasti Jacquesiksi, mutta kun ei tuota edes kerran vuoteen tule nähtyä niin eipä sitä juuri huomaa. Sitä ilmeisintä väännöstä Jaakosta, Jaskaa, minusta ei kukaan ole koskaan tainnut käyttää. Tai siis satunnaisesti toki, muttei niin että sitä oikeastaan lempinimeksi voisi kutsua. Äiti kutsuu minua melko usein toisella nimelläni, Oskariksi, mikä on erinomaisen rasittavaa, kun en kyseisestä nimestä pahemmin pidä.
Kavereistanikaan en oikeastaan juuri käytä lempinimiä. Aika monia tosin kutsun sukunimellä. Netissä tilanne on toinen, täällä on hauskaa väännellä toisten nimimerkeistä mitä kamalimpia väännöksiä

Mulla onpaljon epävirallisia lempinimiä.. ne on sellaisia joita kukaan ei varsinaisesti käytä muuten kuin silloin tällöin..

1. Pilkku = sen sain jo ihan pienenä ja sitä itse asiassa käytettiin aika ahkerasti, nykyään sitä ei enää onneksi käytetä!

2. Pilli= naapurissamme asuu minua nuorempi tyttö ja kun hän oli pieni ja ei osannut sanoa oikeaa nimeäni hän sanoi minua Pilliksi.. valitettavasti ystäväni ovat keksineet tuon nimen uudestaan!!

3. Veera= se ei liity oikeaan nimeeni ollenkaan vaan syntyi yhdellä luokkaretkellä...paras ystäväni on Minni ja mie oon Veera..

4. Piltsi= kun tapasin siskoni ystävän ekaa kerta hän kutsui minua oitis Piltsiksi.. sitä käytetään varmaan kaikista harvimmin..

5. Pike= tää on uusin mun lempinimistä ja sekin on ystävieni keksimä...porukka jopa käyttää sitä nimeä minusta silloin tällöin

6. Pirre= se on taas tällänen hupailu nimi..

Siinähän niitä nyt oli jonkun verran...

Minulla ei oikeastaan ole aiemmin ollut lempinimiä, Saanasta kun on aika vaikea sellaista vääntää. Mutta viime aikoina olen niitä saanut enemmän kuin koskaan eli suuret kaksi kappaletta.
Titin hoppeli keksi yhden eli minä olen Peppi. Ihan vain siitä syystä, että pitkät, punertavat hiukseni olivat saparoilla kun heidän luonaan kävin viime kesänä muistaakseni. Nyt koko perhe tuntee minut Saana Peppinä.
Toisekseen minua muutama ihminen puhuttelee Rubyna, varsinkin miiteissä. Meillä kun on siellä myöskin kaimani, niin ei mene sekaisin.
Minä pidän todella paljon omasta nimestäni, mutta myös nämä lempinimet ovat lähellä sydäntäni. Tunnistan kyllä itseni niillä, jos joku huutelee.

Itse en ystäviäni enkä tuttaviani oikeastaan puhuttele lempinimillä, mutta ne ovat käteviä jos ystäväpiiristä löytyy samannimisiä. Toinen Jaana on vain Jaana ja toinen on tunnetusti Janecky, joten kaikki tietävät kenestä on puhe.
Toisaalta lempinimiä käytän ikäänkuin hellittelyniminä niille joista todella pidän paljon. Silloin Sirpa muuttuu Sirpukaksi ja Outi Outsaksi. Tiedän että ne olen varmaan ainut, joka niitä käyttää heistä.

Minulla ei ole sellaista "ylesitä" lempinimeä jota moni käyttäisi, mutta sitten on näitä yhden tai kahden ihmisen käyttämiä nimiä. Uskonnon opettajamme ( ) kutsuu minua usein Suaraksi. (Yleisesti silloin kun haluan vastata johonkin kysymykseen, niin hän kutsuu minua tuolla nimellä ja aluksi en edes tajunnut sitä heti ) Heh... Oikea nimi on siis Saara, joten se aika näpsäkästi tuohon Suaraan vääntyy. Se siis ihan vain näin yksittäisenä.
Pienempänä olin kaikille Omppu! Herttaista.

Nyt minut on täällä Konnussa Roby nimennyt Miss M:ksi Ei jaksanut kuulemma tuon Maltahwestan oikein kirjoitusta aina tarkistaa! Mitäs hankalaa siinä? :roll: No joo, myönnetään että itseltänikin meni joskus nuo h ja w väärinpäin. (Eipä tuota Miss M nimeä muut kyllä käytä kuin Roby, mutta lempinimenä sekin kai menee. )

Lempinimet ovat hauskoja ja toisista tulee niin itsestään selviä ettei osaa enää toisen oikeaa nimeä käyttääkkään.

Kuten Rubylla, minullakaan ei ole koskaan ollut lempinimiä. Ilmeisesti nimeni on jo muutenkin tarpeeksi outo, ettei siitä tarvitse muunnoksia väännellä. Kun olin vielä tuhiseva taapero, äitini kutsui minua nimellä Veruska. Ehkäpä äitini tuntee vetoa slaavilaiseen kulttuuriin, kun velipojastakin suunniteltiin Miskaa.

Mutta nyt pari päivää sitten sain s-postiviestin opiskelukaveriltani. Viestin otsikkona oli iloisesti "Heissan Hansku!" Haa, ensimmäistä kertaa minua kutsuttiin jollain lempinimen tapaisella. Siitä tietysti kotona väännettiin versio Hansku-Pansku.

Ai tätä auvoa.

Oikea nimeni on Eveliina ja on se ihan kiva nimi mutta liian pitkä.
Se millä kaikki minua kutsuvat on Eve tietysti.
Mutta on niitä semmosia niinku Eppu tai Emppu. Tai no Emppua ei käytetä ikinä mutta Epun käyttö on lisääntynyt.
Joskus kaverit sanovat ihan vitsillä Eppu Pepuksi

Vine Trellis sanoi:

Kaikkein törkein lempinimien keksijä on isäni, joka on keksinyt minulle typerämpääkin typerämpiä nimiä, joilla hän kutsuu minua aina. Myös vieraiden ja kavereiden aikana, mikä on erittäin ärsyttävää. Pienestä pitäen olen ollut Bauba, Houba, Baubiina ja jopa Houbababouba! (naurakaa tekin vaan). Kaiken kukkuraksi kavereillani on aina hyvin hauskaa, kun nimistäni minulle muistuttavat. Isä on pirullinen tyyppi... Eipä tuo kotona haittaa, mutta kun vielä tahallansa ja huviksensa nolaa minua muiden edessä. Kaikkea sitä.

Click to expand...

Serkkuni isä kutsuu häntä Pupuksi. Ja vielä sukulaisten kuullenkin. Mahtaa olla noloa.


Minun nimestäni on aika vaikea mitään lempinimiä vääntää, koska se on jo ihan tarpeeksi lyhyt: Satu. Mutta kyllä minulla on jonkin verran lempinimiä, mutta ne ovat pidempiä kuin oikea nimeni ja oikeastaan enemmän sellaisia lellittelynimiä, joita ei edes kovasti käytetä.

Satsumaksi minua sanottiin, kun olin pieni, Saga oli nimeni ruotsintunneilla, Satuiini tuli eräältä vanhalta kaveriltani ja on minusta ihan kiva, Sapu on erään välkyn kaverini keksintöä, Sadu taas erään toisen välkyn kaverini idea, :roll: Satuliini taas sellainen, että joku joskus sillä kutsui, kun tunki vain "liini"n perään ja sitten vielä Sutuliini ja Sutu. Äsken mainitut ovat mielestäni ihan hauskoja ja ne keksi jälleen eräs kaverini.

Kavereille on minusta kiva keksiä erilaisia lempinimiä, mutta en ikinä keksi hyviä.

Oikeasta nimestäni Danielasta on lähtenyt toinen toistaan typerimpiä lempinimiä suurimmaksi osaksi perheen antamina.

Siskoni ei ole koskaan oikein kunnolla osannut sanoa nimeäni (Nanineena) ja on vääntänyt sen jotenkin kummallisella tavalla Nannaksi ja siitäpä sitten Nannamelliksi. Oi älköön kukaan missään tapauksessa edes kysykö miksi.

Ystävien kesken olen melko usein lauleskelutaipumukseni myötä kutsuttuna ah-niin-omaperäisesti Dannyksi tämän iskelmälaulajan mukaan. Myös Raasteeksi minua osa ihmisistä kutsuu syystä taikka sitten toisesta. Raaste sai kaiketi alkunsa niistä lukuisista kerroista jolloin mussutin oikein hapan ilme naamallani pelkkää porkkanaraastetta koulun ruokalassa. Kaiketi.

Sisko-parkani tosin on saanut kestää vieläkin kauheampia lempinimiä. Minulla on oikein kamala taipumus keksiä toinen toistaan kamalempia nimiä ja sisko on saanut osakseen mm. Mindeliisan, Mihmin jne. (Mikaela oikeasti.)