Itse en aio tuota sarjaa katsoa, koska en viitsi maksaa kymppiä kuukaudessa vain siitä ilosta. Toisaalta, olen nähnyt niitä promokuvia, ja toisaalta minua ei myöskään erityisesti kiinnosta. Mielestäni on hyvä, jos mukana on tummaihoisia näyttelijöitä, koska en ainakaan itse ole ikinä kuvitellut haltioiden olevan mitään "pelkästään valkoisia ja sinisilmäisiä". Ja jos hahmojen ihonväriä tai "rotua" ei ole tarkemmin määritelty, niin periaatteessa silloinhan kuka vaan voisi esittää kyseistä hahmoa.
Tietysti koko sarjassa haiskahtaa rahastus. Toisaalta: kukaan meistä ei omista Tolkienin maailmaa, vaikka kaikilla on tietysti omat mielikuvansa asiasta. Galadriel haarniskassa on sinänsä ihan järkeenkäypää sillä logiikalla, että esimerkiksi suuren yleisön mielestä Taurielkin oli ihan ok hahmona. Itse en ole siinä suhteessa puristi, koska tämähän on nimenomaan jättimäisen yhtiön, viihdettä suurelle yleisölle- tulkinta Silmarillionin joistain tapahtumista. Ei luultavasti tule olemaan mitenkään alkutekstiä mukaileva tai noudattava sarja, enemmänkin fanfiction-tyyppinen juttu, joka on vain toteutettu valtavalla budjetilla ja mutkia on oiottu siten, että lopputulos miellyttäisi mahdollisimman suurta yleisöä.
Tämä on tietysti vähän sääli, koska tällöin alkuperäisen tarinan ideoista moni turmeltuu ja yksinkertaistuu. Ilmeisesti suurin osa kritiikistä on kohdistunut tähän, mutta toisaalta, kun luin sanat "Silmarillion" ja "Amazon" samassa lauseessa, en oikeastaan odottanut mitään muuta kuin keppoista, suurella budjetilla tuotettua massaviihdettä. Tämä on syy, miksen pidä esimerkiksi Disneystä yhtiönä tai uudesta Marvelista. Kun pyrkii miellyttämään mahdollisimman isoa massaa, päätyy pyllistämään osalle, jolloin "tosifanit" ottavat helposti nokkiinsa ja lähtevät. Siitä saa toki pitää, eikä se ole minulta pois. Siksi en tunne mitenkään vahvasti puolesta tai vastaan. Yritän vain tässä ymmärtää kumpaakin puolta ja tuoda julki ajatuksiani asiasta.
Ylipäätään olen vähän surullinen, että Silmarillion ei pysynyt ns. "pienen piirin juttuna", koska nyt tapahtuu sama mikä tapahtui Sormusten herran kohdalla: tulee TV- fanit ja kirjafanit, mitään sotaa en koe tarpeelliseksi näiden kahden ryhmän välille, mutta skismaa syntyy ennemmin tai myöhemmin. Juttu on vähän sama kuin goottiskenessä, joka on tällä hetkellä trendaamassa nimenomaan muoti-ilmiönä. Alun perin 80-luvulla gootti oli musiikkiin perustuva yhteisö, jossa pukeutuminen oli enemmänkin yksilön vapautta korostavaa.
Siksi onkin hieman sääli, että gootti on kaupallistunut ja sitä myydään liukuhihnatavarana esimerkiksi Killstarin vaatteiden toimesta, joka taas houkuttaa mukaan paljon sellaisia, joilla ei ole mitään yhteyttä itse gootin sydämeen, siihen musiikkiin. Tämäkään ei ole mielestäni vain huono asia, koska tietysti nyt kirppareilta löytää paljon enemmän kivoja vaatteita, ja tämä taas houkuttaa goottimusiikin keikoille lukuisia uteliaita, joka taas auttaa pientä piiriä pysymään hengissä keikkalippujen maksajien muodossa.
Oikeastaan tämä Silmarillion vs Amazon on täysin samankaltainen tilanne. Pysyn paikoillani ja odotan, tulisiko esimerkiksi omille fanfictioilleni enemmän lukioita juurikin näiden "juurista uteliaiden" tyyppien toimesta. Yhteistyö sarjan tulevien fanien kanssa voi olla hyvinkin hedelmällistä, mutta tietysti siinä piilee se vaara, että sarja korvaa kirjan kanonisen aseman ja sitten suurin osa fanfictionista ja -taiteesta käsittelee nimenomaan sarjan tapahtumia ja -hahmoja, jolloin kirjafanit voivat kokea faniyhteisön itselleen vieraaksi ja erkaantua siitä.
Tietysti koko sarjassa haiskahtaa rahastus. Toisaalta: kukaan meistä ei omista Tolkienin maailmaa, vaikka kaikilla on tietysti omat mielikuvansa asiasta. Galadriel haarniskassa on sinänsä ihan järkeenkäypää sillä logiikalla, että esimerkiksi suuren yleisön mielestä Taurielkin oli ihan ok hahmona. Itse en ole siinä suhteessa puristi, koska tämähän on nimenomaan jättimäisen yhtiön, viihdettä suurelle yleisölle- tulkinta Silmarillionin joistain tapahtumista. Ei luultavasti tule olemaan mitenkään alkutekstiä mukaileva tai noudattava sarja, enemmänkin fanfiction-tyyppinen juttu, joka on vain toteutettu valtavalla budjetilla ja mutkia on oiottu siten, että lopputulos miellyttäisi mahdollisimman suurta yleisöä.
Tämä on tietysti vähän sääli, koska tällöin alkuperäisen tarinan ideoista moni turmeltuu ja yksinkertaistuu. Ilmeisesti suurin osa kritiikistä on kohdistunut tähän, mutta toisaalta, kun luin sanat "Silmarillion" ja "Amazon" samassa lauseessa, en oikeastaan odottanut mitään muuta kuin keppoista, suurella budjetilla tuotettua massaviihdettä. Tämä on syy, miksen pidä esimerkiksi Disneystä yhtiönä tai uudesta Marvelista. Kun pyrkii miellyttämään mahdollisimman isoa massaa, päätyy pyllistämään osalle, jolloin "tosifanit" ottavat helposti nokkiinsa ja lähtevät. Siitä saa toki pitää, eikä se ole minulta pois. Siksi en tunne mitenkään vahvasti puolesta tai vastaan. Yritän vain tässä ymmärtää kumpaakin puolta ja tuoda julki ajatuksiani asiasta.
Ylipäätään olen vähän surullinen, että Silmarillion ei pysynyt ns. "pienen piirin juttuna", koska nyt tapahtuu sama mikä tapahtui Sormusten herran kohdalla: tulee TV- fanit ja kirjafanit, mitään sotaa en koe tarpeelliseksi näiden kahden ryhmän välille, mutta skismaa syntyy ennemmin tai myöhemmin. Juttu on vähän sama kuin goottiskenessä, joka on tällä hetkellä trendaamassa nimenomaan muoti-ilmiönä. Alun perin 80-luvulla gootti oli musiikkiin perustuva yhteisö, jossa pukeutuminen oli enemmänkin yksilön vapautta korostavaa.
Siksi onkin hieman sääli, että gootti on kaupallistunut ja sitä myydään liukuhihnatavarana esimerkiksi Killstarin vaatteiden toimesta, joka taas houkuttaa mukaan paljon sellaisia, joilla ei ole mitään yhteyttä itse gootin sydämeen, siihen musiikkiin. Tämäkään ei ole mielestäni vain huono asia, koska tietysti nyt kirppareilta löytää paljon enemmän kivoja vaatteita, ja tämä taas houkuttaa goottimusiikin keikoille lukuisia uteliaita, joka taas auttaa pientä piiriä pysymään hengissä keikkalippujen maksajien muodossa.
Oikeastaan tämä Silmarillion vs Amazon on täysin samankaltainen tilanne. Pysyn paikoillani ja odotan, tulisiko esimerkiksi omille fanfictioilleni enemmän lukioita juurikin näiden "juurista uteliaiden" tyyppien toimesta. Yhteistyö sarjan tulevien fanien kanssa voi olla hyvinkin hedelmällistä, mutta tietysti siinä piilee se vaara, että sarja korvaa kirjan kanonisen aseman ja sitten suurin osa fanfictionista ja -taiteesta käsittelee nimenomaan sarjan tapahtumia ja -hahmoja, jolloin kirjafanit voivat kokea faniyhteisön itselleen vieraaksi ja erkaantua siitä.