Malja Onnenpojalle

Fairy tale

Lapinorava
Tämä runo osallistuu Juhlapuun runokilpailuun. Aihe: Konnussa 22.9.


Malja Onnenpojalle

Olo rento ja raukea asukkien näiden harjuisten kolojen.
Mieli hilpeä ja hieman laiska, kutsuu lepoon oma takkatuli ja sohva.
Jalat työstä väsyneet voi rahille ne nostaa, tuoppi kotikontusen olutta
se päivän hetken kruunaa. Täysi vatsa herkkuruoasta rasvaisesta ja kehrää
kissa kylkeen puskien tuota onnenpoikaa, karvajalkaa.

Avoinna on pyöreä ikkuna, tulvii sisään kutsuhuuto tuo. Nyt kaikki
liikkelle nouskaa, on aika piippukessun ja tanssin. Töminä tusinan paria
jalkojen se lattiaan tahtia lyö, soi huilu ja viulu salissa Lohikäärmeen Vihreän
ja neitosen tanssiin se vie. Nostetaan malja onnenpojalle, karvajalalle jonka
selkää ei ikä paina vaan nauru herkässä aina on.

Vaan vaeltaa ajatus usein maihin vieraisiin ja kaukaisiin. Minne vie polku tuttu
päässä virstojen, jälkeen kotoisten purojen ja metsien. Ei riitä enää ajatus, on
jaloilla levottomilla suunnitelma oma. Johtavat ne kulkijan vuorille ja soille,
keroille ja halaville. On matkalla vaara taikka majatalo, valona aurinko ja kuu,
onnenpojalla opas jalon kansan ja suosio sen.


Fairy tale, kotisohvan uumenissa 5.1.2012
 
Tykkään tunnelmasta, mutta jostain syystä en vain millään saa joidenkin runojen rytmistä kiinni ja tämä on yksi niistä. Se hankaloittaa lukemista. Kuitenkin löysin konnun rauhan ja hobittien ilon ja jalkojen levottomuuden tunnelmat hienosti. Harmi kun en saa käännettyä aivojani lukemaan rytmiä sujuvasti.
 
Ylös