Manic Street Preachers

Nytpä pääsin lempiaiheeseeni. Kertokaapa mielipiteitänne Manicseista. Itse rakastan yhtyettä ja sen tuotoksia aina Generation Terroristsista tähän päivään.Yhtyeellä on myös varsin värikäs historia, ja haluaisin kuulla millaisia teorioita kontulaisilla on mm. Richeyn katoamisesta, (elossa vai kuollut?) Itse uskon että elossa kunnes toisin todistetaan! Suosikki kappaleitanne?Entä millaisena yhtyeen musiikki teitä kiehtoo/ei kiehdo, iskeekö The Everlasting vai Motown junk,,,, Siispä jos sinulla on jonkinlainen käsitys ja mielipide yhtyeestä niin tule toki ja jaa se kanssani!

Aiemminkin olemme Manicseistä keskustelleet yhdessä topicissa, mutta sekin on varmaan pudonnut "Tästä ollaan jo Musahuoneessa keskusteltu"-listalta. Olen kuitenkin jo kaivannut keskustelua tästä aiheesta.

Manicseillä on ikuisesti paikka minun sydämmessäni. En ole pitänyt yhdestäkään bändistä niin paljon kuin tästä. Minuun kolahti If You Tolerate.. -video. Musiikki oli aivan loistava ja James niin ihanan näköinen. Vuodesta 1998 olen siis heistä pitänyt. Hankin This Is My Truthin ja vähitellen levyjä alkoi kasaantua ja kaikki on koossa hyllyssä. Lisäksi on tietenkin julisteita, paitoja, videoita ja dvd:itä. Kerran olen nähnyt heidät Provinssissa (taisi olla pari vuotta sitten..)

Minäkin uskon, että Richey elelee jossain päin maailmaa. Mitään varsinaisia todisteita kun ei ole löytynyt niin en halua uskoa, että hän olisi kuollut. Onneksi Manicsien taival ei päättynyt siihen.

Suosikki kappaleita on vaikka kuinka paljon enkä oikein viitsi kaikkia niitä laittaa tähän. Pidän ehkä enemmän näistä uusimmista tuotannoista, mutta pari ensimmäistä levyäkin on tosi mahtavia. The Holy Bible ei minuun ole niin kovasti iskenyt kuin suurimpaan osaan muista "faneista".

Tänä vuonna kenties saamme käsiimme vielä uuden levynkin! Sehän on tyhty Viscontin kanssa. Olen kuullut, että se ilmestyisi 4.10. ja nimeksi olisi annettu Life Blood, mutta en ole ihan varma.

Nyt suunvuoro jollekin toiselle välillä.

Kyllä Manic Street Preachers on aivan loistava bändi!!! Itse löysin ensimmäisenä tuon kaupallisesti menestyneimmän levyn, eli If You Tolerate This...:n, mutta sitä seurasivat pian ne vanhemmat joissa Ritchey oli vielä mukana, ja pidin niistä paljon enemmän, kuten Know Your Enemystakin.
Hmmm...ja kyllä minä väitän että iki-ihana Ritchey on vieläkin elossa..minun pieneen päähäni ei vain yksinkertaisesti mahdu että joku niin loistava sanoittaja ja persoona voisi olla siirtynyt toiseen ulottuvuuteen...

Ihan pakko vielä mainita, että Nicky Wire on aivan älyttömän suloinen... jos ei nyt aivan ykkönen, niin ihan heti kakkonen Thom Yorken jälkeen! :wink:

Uusimmassa Rumbassa oli muuten pieni artikkeli tuosta pian ilmestyvästä albumista. Nimeksi kerrottiin joko tuo Life Blood, tai sitten Goodbye Suicide.
Ajankohta ei ollut vielä aivan varma, mutta eiköhän se suurinpiirtein syksyllä tule. En malta odottaa...

No, kun tänne ei nyt vähään aikaan kukaan ole mielipiteitään kirjannut niin päätimpä taas itse naputella jotain,,, Ensinnäkin nyt kun tuota Jamesia ja Nickya on kehuttu niin pakko tasapuolisuuden nimissä mainita että Sean on (ainakin nuoruudessaan) ihan uskomattoman lutunen,,,joku on varmaan nähny niitä kuvia missä sillä on se vaaleansininen mikä lie baretti päässä,,,, Ja Richey nyt on Richey, voi piip ne silmät,,, Kröhöm juu,,itse pidän sekä vanhasta että uudesta tuotannosta. Se riippuu aikalailla mielentilasta. Parasta kappaletta on tosiaan mahdoton nimetä.Runsauden pula..

En kyllä kutsuisi Richeytä loistavaksi persoonaksi mutta ainahan noille angsti-itsetuhorokkareille syntyy kultti.

En tiedä onko minulla enää aiheesta sanottavaa, mutta niin minusta tuntui edellisessäkin keskustelussa (joka oli oikeasti hyvä ja tuhoutui vain koska oli joku automaattinen puhdistus, kukaan valvoja ei sitä olisi poistanut).
Olen kuunnellut Manicsejä vuodesta 96 ja levystä Everything Must Go lähtien. Joskus olin enemmän fani, enää ehkä en niin paljon. Toisaalta se on bändi, jolla on ehkä ollut suurin vaikutus elämääni, vaikka joku Clash onkin ehkä parempi. Olen nähnyt heidät livenä neljä kertaa, Helsingin jäähallissa, kaksi kertaa Provinssissa ja viime kesänä Ruisrockissa, yksi Suomen keikka on jäänyt välistä. Minulta löytyy luonnollisesti kaikki levyt, mukaan lukien New Art Riot. Olin joskus suunnattoman ihastunut Nickyyn, nyt hän vaikuttaa hieman ärsyttävältä. James on seksikäs.

Uutta levyä odotan innoissani, mutta se ei hallitse elämääni.

Ja tällä hetkellä paras laulu on Didn't My Lord Deliver Daniel, vaikkei heidän omansa olekaan.
Tai Black Holes For The Young. Pidän Sophie Ellis-Bextorin äänestä.

Ja herätetään tämä taas henkiin.

Varmaan olette tietoisia tulevasta singlestä Love of Richard Nixon ja albumista Lifeblood? Minä en ollut eiliseen asti, mutta kyllä tiesin uutta materiaalia olevan tulossa. Tuo single on kai aika outo, mutta sitä voi odottaakin. Olen ollut sen verran kauan fani ja bändi on muuttunut aika monta kertaa sinäkin aikana että muutoksen täytyisi olla todella radikaali että hylkäisin bändin. Ellei uusi musiikki ole sitten huonoa.

Ereine sanoi:

Ja herätetään tämä taas henkiin.

Varmaan olette tietoisia tulevasta singlestä Love of Richard Nixon ja albumista Lifeblood? Minä en ollut eiliseen asti, mutta kyllä tiesin uutta materiaalia olevan tulossa. Tuo single on kai aika outo, mutta sitä voi odottaakin. Olen ollut sen verran kauan fani ja bändi on muuttunut aika monta kertaa sinäkin aikana että muutoksen täytyisi olla todella radikaali että hylkäisin bändin. Ellei uusi musiikki ole sitten huonoa.

Click to expand...

Milloinkohan se sinkku on levykauppoihin tulossa?? Onko siitä vielä kenelläkään tietoa?

Single ilmestyy 18.10, albumi 1.11. Virallinen sivu www.manics.co.uk on hyvä tietolähde.

Kuulin äsken radiosta laulun, jota kovasti epäilen Manicsien tekemäksi (ja radiosedät sanoivat vasta ensi viikolla kertovansa mistä on kyse). Tosin olen viime aikoina epäillyt samaa monesta laulusta, esim. Jimmy Eat Worldin uudesta. Tuo kuitenkin kuulosti paljon Love of Richard Nixonilta, jonka onnistuin löytämään kehnon videokuvan kera: http://www.video-c.co.uk/showvids.asp?vidref=mani003
Tuo laulu, joka radiossa soitettiin kuulosti lähinnä joltain Know Your Enemyn b-puolelta (ja jos oli Manicsien on todennäköisesti Richard Nixonin b-puoli) oli aika tylsä enkä muista siitä enää mitään. Eipä tuo Nixonkaan tajuntaa räjäyttävä ole mutta siinä on mielenkiintoista hypnoottisuutta ja Jamesin laulu on mukavan huvittunutta.

Edit/ Hypnoottisuus taitaa selittyä sillä että tuossa ei ole koko laulua. ihan hyvältä kuulostaa tunnin jälkeen silti

Mie näin tänään tuon Love of Richard Nixon-videon. Biisi ei oikein iskenyt niin, kuin parhain materiaali, mutta mukavaa Manics-keskitasoa tuo silti oli. En ihan täydellisesti kyllä tajunnut tuota biisin ideaa (joka ei toisaalta ole ensimmäinen kerta Manicstuotannssa) ja videokin pyöri reilusti erilaisina kuvina Nixonin ympärillä, enkä oikein ymmärrä mihin sillä pyritään, mutta eipä se kai haittaa, kun biiisi on ihan mukavan kuuloinen.

Kuten Ereine sanoit, niin Jamesin laulu kuullosti huvittuneelta ja mie ainakin tykkäsin siitä.

Nyt enää odottelemaan albumia. I just can't wait.

Luulen että Richard Nixonin valitseminen on tietoista epämuodikkuutta, kun tavalliset bändit ovat nyt löytäneet poliittisuuden niin eiväthän Manicsit voi samalla tavalla toimia

Tuon yhden laulunpätkän perusteella (ja ehkä sen toisen) ei voi mitään tietenkään sanoa mutta kuulosti kuin James laulaisi matalammalta. On muuten aika outoa ettei hänen ilmeisesti aika runsas alkoholin- ja tupakankäyttönsä ole vaikuttanut häneen enempää.

Minäkin olen kuullut tuon "Love Of Richard Nixon" -kappaleen. Videoa en valitettavasti ole ehtinyt vielä näkemään. Minuun kyseinen kappale kyllä iskee kuin lätkä kärpäseen (silloin kun se osuu). Musiikki on mukavan letkeää ja Jamesin ääni mitä ihanin! *slurps* Kunpa tämä aika kuluisi nopeasti ja saisi käsiin sen uuden levyn. Kuulemma se pitää kirjoittaa Lifeblood, ilman minkäänlaisia välejä. Luin siitä Manic Finlandissa.

Olen yrittänyt metsästää uutta singleä Turun ja Jyväskylän lähes kaikistä levykaupoista, tuloksetta. Enkä ole kuunnllut radiotakaan joten uudesta laulusta olen kuullut vain tuon pätkän. Mutta jaksan kyllä odottaa. Niin ainakin kovasti vakuutan itselleni. Ehkä kahdeksassa vuodessa pahin fanius on karsiutunut pois.

Pitäisi varmaan käydä jossain Manics-fanienkin keskustelupaikoissa mutta minua ärsyttää niillä yleisesti esiintyvä suunnaton negatiivisuus, tai sitten olen vain osunut niihin väärään aikaan. (vieläkin hyvin muistissa This is My truthin aikainen kommentti "James playing a bloody sitar", Tsunami ei silloin saanut suurta suosiota). Eikä minulla kyllä ole aiheesta kauheasti sanottavaa, minulle riittää että olen täällä puhumatta Tolkienista

Manics on kyllä aivan loistava, mitä nyt tuohon tuoreemmanpuoleiseen tuotaantoon olen tutustunut. Täytynee joskus siihen vanhempaankin perehtyä... mutta niin, oli minulla jotain hieman mielenkiintoisempaakin (kai) sanottavaa.
Tuossa muutama päivä takaperin jossain televisio-ohjelmassa oli haastattelunpätkä, jossa hemmot kommentoivat tuota uutukaista Love of Richard Nixon -videotaan. Ideana on kuulemma, kuinka Nixon muistetaan aina vain Watergate -skandaalista ja kuinka ihmisille tulee Manicseista samalla tavalla aina ensimmäisenä mieleen Richeyn katoaminen.
Voihan rähmä, nyt iski taas hirveä manics-innostus! Liian paljon hyvää musiikkia, liian vähän aikaa....

Kummasti tuo uusi levy löytyy jo netistä (..öhöm..anteeksi, amerikan serkuilta ), vaikka levy ei ole edes ilmestynyt. Ihan kivalle se kuullostaa. No toivottavasti marraskuun ensimmäinen pitää paikkansa ja saan sen aitona.

Pirskutin huono tuuri kun viime maanantaina missasin radiosta 1985-biisin.. Mutta Lifeblood oli siis ennakkosoitossa YleX-kanavalla viime viikon, ja ainakin Emily- ja Empty Souls-laulut olivat hyvin lupaavan kuuloisia.. (sekä perjantaina soinut biisi, jonka nimeä en juuri nyt muista.)

Jotenkin ajatus siitä, että Manicsit jatkavat mahtipontisen popin linjallaan tuntui aluksi hieman tympeältä, itse kun pidän enemmän vanhemmmasta ja "paremmasta" Manics-tuotannosta. Mutta juu, täytyy myöntää että taitaa se uusi levy aika kaunis ja hieno olla (viiden biisin perusteella on helppo sanoa.. :wink: ) Innolla odotan siis ensi maanantaita...

...voisivat muuten näin joulumarkkinoita ajatellen :roll: julkaista levystä semmoisen version jossa olisi mukana Richard Nixon-naamari. Ainakin minä ilahtuisin...

Minä olin lomalla viime viikon enkä kuunnellut lainkaan radiota. Mutta jaksan kyllä odottaa. Virallisilta sivuilta löytyy Patrick Jonesin ohjaama video 1985:een, laulu kuulosti aika tylsältä suoraan sanottuna.


Ja milloin se single oikein ilmestyy Suomen levykauppoihin?

Kuuntelin sunnuntaiyönä radiota ( ..noh, sieltä tuli laadukas ohjelma nimeltä Yöhitaat.. ) ja sanoivat listaohjelman uusinnassa että Love Of Richard Nixon saattaa nousta sinkkulistalle ensi viikolla. Kaipa se siellä kaupoissa on. (itsekin pitäisi sitä käydä etsimässä, mutta levykauppaan pääsen vasta loppuviikosta. iskältä on pakko pummata kyyti kun tilaamani PJ Harveyn levy tulee vihdoin. )

Juu, ja kuulin eilen Popstudio-ohjelmassa 1985-viisun. Ihan okej, ei kummempaa. (toivon että se muuttuu parin kuuntelun jälkeen paremmaksi.)
Myös Emily-viisun olen tuosta laatuohjelmasta bongannut.

Singleä en löytänyt mutta ainakin minulla on nyt Lifeblood. En ole vielä uskaltanut kuunnella mutta ainakin levy on tyylikäs. Lipstick Traces oli aika ruma, tämä on enemmän minun tyyliäni.

Täytyy varmaan alkaa kuuntelemaan.

Edit/
Järkyttävää mutta tämähän on oikeasti hyvää musiikkia. Täytyy sanoa etteivät odotukseni olleet kovin korkealla mutta olen positiivisesti yllättynyt.

1985 – parempi kuin kuvittelin.
Love of Richard Nixon – vielä parempi kuin se pätkä jonka kuulin, upean hypnoottinen ja outo, vähän erilainen.
Empty Souls – perus-Manic Street Preachersiä. Tämän kuulin silloin joskus radiosta eikä esittäjästä voi kyllä erehtyä.
A Song for Departure – aavistus Abbaa. Sopivan melankolinen.
I Live to Fall Asleep – outo. Pidän kertosäkeestä.
To Repel Ghosts – ei oikein jää mieleen
Emily – vähän sama, jotenkin jään miettimään mistä laulu oikein kertoo.
Glasnost – mukava
Always/Never – ensimmäisellä kuuntelulla jää vähän vieraaksi.
Solitude Sometimes Is – kaunista.
Fragments – kaunis mutta ensimmäisellä kuuntelulla mitäänsanomaton.
Cardiff Afterlife – jotenkin pelottava.

Kokonaisuutena kaunis ja hallittu ja aikuinen ja jollain tavalla aivan erilainen vaikka kuulostaakin samanlaiselta. Julistus on tainnut jäädä, Richard Nixonkaaan ei tunnu olevan erityisen poliittinen laulu. Manicsit eivät juuri seuraa muotia

Edit 2/ Täältä löytyy selitykset lauluihin: http://www.xfm.co.uk/Article.asp?b=multimedia&id=45901 ne pystyy myös kuuntelemaan, tosin minä en siinä onnistunut.

Taisi, Ereine, tulla väärä linkki?

Onko Lifeblood siis jo kaupoissa?