J.R.R. Tolkien
Alkuteksti [Qenya], analyysi ja käännös sanasta sanaa englanniksi http://www.uib.no/People/hnohf/markirya.htm
Alla kuitenkin oma kommenttien mukaan editoitu versioni (kiitos Vanyanár). Ja kuten Vanyanár totesikin, tämän runon nimi voisi olla myös Apocalypse Now!
*** MARKIRYA ***
Ken näkee valkolaivan saapuvan
kaukorannalta purjehtivan,
kuin haamua kalpeaa
merilintujen saattamaa,
meri kalman lailla kantaa?
Ken näkee valkolaivan saapuvan
välissä aaltojen häilyvän.
Laivan armoilla merivirtojen,
tähtikyljet kuvastaen
merta vaahtoavaa,
sen pintaa kuohuvaa
ja purjeen siipeä kimmeltävää,
hakee turhaan
valoa vähenevää.
Ken kuulee tuulen pauhun,
lailla metsien myrskyn kauhun,
näkee valkohampaiden irvistävän
valossa hohteen kuun
valossa kuin ajan muun
joka kalliosta kauhuna kajastuu;
Ken näkee ylle taivaankannen
pilvihirviön kerääntyvän
ja päälle murtuvan maan
meren hirveimmän lankeavan.
Murtuu maa, murtuu taivas
ja aukee syvyydet ammottavat.
Ne kutsuu pimeyden
päälle maan kadotetun.
Ylle tornien ylväiden
raunioiksi murentuen.
Ken katselee laivaa murtuvaa
välissä kivihampaiden
vailla toivoa on se.
Vain lyhyesti pilkahtaa
päivä harmaa täynnä kuolemaa.
Kuin valo valkean luun
kumottaa hohde kuun
päivänä viimeisenä.
Ken näkee päivänlaskun viimeisen?
***
Kommentteja pyydän! Vanyanár voisi laittaa perään oman versionsikin
Alkuteksti [Qenya], analyysi ja käännös sanasta sanaa englanniksi http://www.uib.no/People/hnohf/markirya.htm
Alla kuitenkin oma kommenttien mukaan editoitu versioni (kiitos Vanyanár). Ja kuten Vanyanár totesikin, tämän runon nimi voisi olla myös Apocalypse Now!
*** MARKIRYA ***
Ken näkee valkolaivan saapuvan
kaukorannalta purjehtivan,
kuin haamua kalpeaa
merilintujen saattamaa,
meri kalman lailla kantaa?
Ken näkee valkolaivan saapuvan
välissä aaltojen häilyvän.
Laivan armoilla merivirtojen,
tähtikyljet kuvastaen
merta vaahtoavaa,
sen pintaa kuohuvaa
ja purjeen siipeä kimmeltävää,
hakee turhaan
valoa vähenevää.
Ken kuulee tuulen pauhun,
lailla metsien myrskyn kauhun,
näkee valkohampaiden irvistävän
valossa hohteen kuun
valossa kuin ajan muun
joka kalliosta kauhuna kajastuu;
Ken näkee ylle taivaankannen
pilvihirviön kerääntyvän
ja päälle murtuvan maan
meren hirveimmän lankeavan.
Murtuu maa, murtuu taivas
ja aukee syvyydet ammottavat.
Ne kutsuu pimeyden
päälle maan kadotetun.
Ylle tornien ylväiden
raunioiksi murentuen.
Ken katselee laivaa murtuvaa
välissä kivihampaiden
vailla toivoa on se.
Vain lyhyesti pilkahtaa
päivä harmaa täynnä kuolemaa.
Kuin valo valkean luun
kumottaa hohde kuun
päivänä viimeisenä.
Ken näkee päivänlaskun viimeisen?
***
Kommentteja pyydän! Vanyanár voisi laittaa perään oman versionsikin