Matkustaminen

Jos tästä aiheesta on jo tehty oma topikki tai keskustelua ei synny, niin voi poistaa.
Eli, matkustamisesta. Missä olette käyneet? Missä aijotte käydä? Missä haluaisitte käydä? Mitä teillä on tapahtunut matkustaessanne? Siellä minne olette matkustaneet? Mitkä ovat niin hyviä paikkoja, että sinne kannattaa matkustaa? Ja niin edelleen. Kertokaa matkoistanne.

Enpä oo paljon matkustanu ulkomailla.. Kaikissa pohjoismaissa lukuunottamatta Islantia olen käynyt, ja sitten Saksassa. Ja Venäjän rajalla
Joka vuosi kyllä käyn kesällä Helsingissä sukuloimassa, mutta lännessä päin Suomea en ou koskaan käyny. Oulussa kans käyn aika usein. Sekä Rovaniemellä.

Miun eka ulkomaanreissu oli Pohjois-Norjaan, Tromsoon joskus kymmenenvuotiaana. Sinne menin tädin ja hänen miehensä kanssa kummini luokse kylään. Ajettiin Lapin läpi (hianot maisemat) sillon. Itte Tromso oli aika kauniskin kaupunki. Kiivettiin jollekkin tunturille ihan siinä vieressä (Fjellheisen?). Se kyllä oli aikalailla turistipaikka, mutta hauska joo. Tromsossa oli kans semmonen ihana merimuseo, Polaria. Siellä oli hylkeitä, osuttiin vielä paikalle justiinsa kun niitä ruokittiin. Olisi saanut ittensä kuvauttaa niiden kanssa, mutta kun yheksänkymmentä kruunua oli miulle vähän liikaa...

Saksan reissu tässä vuosi sitten oli kiva, vaikka siitä kielestä en tykkää. Se oli joku koulun saksanlukijoille järjestämä juttu, mentiin bussilla Turkuun, sieltä laivalla Tukholmaan ja Tanskan kautta Hampurin viereen Wentorfiin johonkin urheiluopistoon. Siellä oltiin neljä päivää, tutustuttiin kouluihin ja näin. Joidenkin nelosluokkalaisten kanssa pelattiin futista Suomi-Saksa. Historiallinen voitto 3-2. Tähän ei maajoukkue pysty Siinä jossain välissä paikalliset lehdet kuvasi meitä. Sitten päästiin melkeen kanteen ("oppilaita musiikkikaupunki Kuhmosta vierailulla Saksassa" ) Takasinpäin reissulla käytiin Kööpenhaminan tivolissa, kiva paikka. Muka Euroopan isoin huvipuisto, mutta ei tuntunut siltä. Aika kaunis illalla kieltämättä. Niitä itte laitteita ei paljon ollut, joka kulman takana oli joku kahvila.

Nyt jos vielä kertoisin jotain, että minne haluan mennä. Mie oun ihan Lappi-hullu, sinne nyt aina uudestaan Näistä muista maista sitten Australiaan, Brasiliaan, Britteihin kummia tapaamaan (ja Skotlanti kiinnostaa), Kiinaan ja Aasiaan muutenkin, Egyptiin, sinne eteläisempään Afrikkaan, Kanadaan, Alaskaan. Sama olis siis mennä maailmanympärimatkalle

Meijän perheessä ei paljoa matkustella, mutta oon käynyt pohjoismaissa kaikissa paitsi Islannissa, Saksassa, nähny Viron rannikon n. puoli vuotiaana ja Yhdysvalloissa.

Yhdysvaltihin mentiin, kun meidän tutut oli kolme vuotta ko. maassa ja saatiin kutsu sinne. 10 päivää itärannikolla, käytiin mm. New Yorkissa, Washingtonissa, Baltimoressa ja parissa muussa kaupungissa. Olin aika pieni sillo, siitä on neljä-viis vuotta aikaa, enkä muista ihan kaikkea. Paitsi semmosen törkeen kokosen vaatekaupan, jonkun näkönen halpis kauppa, ei ollu kauheen kiva. Ja stten siellä oli semmmonen ihana Halloween-kauppa missä oli ihan kaikkea, mikä mitenkään liittyy aiheeseen... Mutta Amerikkalaisten karkit oli ihan kauheita, ällömakeita jne. Ja metsään pääsemisestä piti maksaa 5 dollaria/nenä. En tied haluanko mennä uudestaan... Tosin länsirannikolle olis kiva päästä käymään...

Muista matkustuskohteista tulee mieleen Ranska, Englanti, Wales, Afrikka ja Siperia...

Matkustaminen... Ihan kuin minulle luotu. Jos ei pääse oikealle matkalle niin ainakin mielikuvitusmatkalle Tähän mennessä en ole hirmuisesti päässyt maalimaa kiertämään, ainoa paikka äitimään ulkopuolella on ollut Ruotsi. Lähinnä siksi koska serkkuni asuu siellä.
Nyt onneksi onnistuin hommaamaan itseni purjehdukselle jonka päämääränä on Riika. Kymmenen päivää merellä purjeiden voimalla, oijoijoi... Ja syksyllä olisi kiikarissa Unkarin reissu, pustalle ratsastamaan. Jiihaa! Onneksi kerran tuli puhetta kaverin kanssa matkustelusta ja paljastui että hänkin olisi kova lähtemään vaikka mihin jos vain olisi kaveri. Niinpä minä sitten ilmoitin omaavani samantyylisen ongelman. Tähän mennessä ollaan suunniteltu hirmuinen kasa matkakohteita, lähinnä euroopasta. Vielä kun pääsisi toteuttamaan, Englanti kuitenkin siintää jo horisontissa
Uuteen-Seelantiin olisi kyllä pakko päästä joskus. Pääsisi pomppimaan benji-hyppyjä ja vaikka mitä.

Mmm.. Femme tykkää..

Enpä ole paljoa matkustellut ennen kuin haaveista aloin tehdä totta pari vuotta sitten. Monessa paikassa en siis ole käynyt, mutta mitä enemmän pääsee matkustamaan, sitä pahemmin kuume kasvaa.
Päästäkseen hyvälle reissulle ei tarvitse lähteä kauas. Toissa kesänä lähdin ystäväni kanssa pyöräretkelle Ahvenanmaalle ja se reissu on edelleen parhaimmistoa tähänastisessa matkustusmenneisyydessäni. Retkiä ei kannata suunnitella liian tarkkaan, kannattaa jättää varaa yllätysmomenteille, sillä niitä kyllä ilmaantuu. Ja pyöräretkelle varustauduttaessa kannattaa varmistaa pyörän kunto, itselleni kävi takakumin kanssa hieman hassummin kuutisenkymmentä kilometriä ennen Maarianhaminaa.
Jos tahtoo nähtävyysreissua enemmän kuin telttaretkeä ei kannata väheksyä ainakaan kirkkoja. Niitä löytyy helposti ja ne ovat aina kuin oma maailmansa, ne myös eroavat toisistaan melko rajustikin. Joillain paikkakunnilla on hyvin jopa selostettu kirkkojen tai muiden nähtävyyksien historiaa kyltein tai muin opastuksin.
Itse olen enemmän kuitenkin viehtynyt kaupunkimatkailuun. Rakastan taidemuseoita ja on kivempi nähdä historialliset rakennukset ja paikat livenä kuin postikorteista. Vuoden alussa lähdin melko ex tempore Pariisiin (äkkilähdöt eivät sitten välttämättä tule kovin halvoiksi) haistelemaan ilmapiiriä. Eiffelillä en käynyt, se näkyi joka puolelle, ja oli iltaisin hassusti valaistu. Louvrenkin jätimme suosiolla väliin ajanpuutteen takia (siihen pitäisi kuitenkin varata ainakin kokonainen päivä ja kunnolla evästä) vaikka kiertelimmekin kyseistä aluetta. Pariisi ei ole matkakohteena mitenkään halpa, kaikesta joutuu maksamaan sikamaisesti. Riemukaarelle kiipeämisestäkin olisi pitänyt maksaa, tosin näköala olisi varmasti ollut upea. Parhaiten jäi mieleen Montmartren alue, jossa ei ole kuninkaallisesta prameudesta ja kultauksista tietoakaan. Kaupunginosa on romanttinen ja kadut kiemuraiset. Näimme Moulin Rougen päivä- sekä ilta-aikaan (melkoinen ero koko sillä alueella..), löysimme Amélien kahvilan, joka olikin aikas yllättävän boheemi kahvilabaari, sekä olimme niin turisteja, että meitä vedettiin kahdesti nenästä. No se toinen kerta oli ihan mukava
Reissujeni parhaimmistoa on kyllä viimekesäinen Pietarinreissu. Koko kaupunki oli aivan uskomattoman kaunis, vaikka kyllä huomasi, että kyse oli vain pintakiillotuksesta Pietarin 300-vuotisjuhlien takia. Asuimme ystäväni sukulaisen luona, joten tämän takia pääsimme Pietariin aika eri tavalla sisään. Etenkin Venäjällä on käytännössä mahdotonta pärjätä kunnolla, jos ei osaa venäjää tai jos ei ole tulkkia matkassa. Oli aikas ironista yrittää viimeisenä päivänä rautatieaseman läheisyydestä yrittää ostaa plinejä paikallisesta 'International plin'-kioskista alkeisvenäjällä. Eivät olleet niin kansainvälisiä, että olisivat ymmärtäneet englantia. Mieltä lämmitti kuitenkin myyjien servettiin kirjoittama viesti "Good appetit!"

Kesällä olisi tarkoitus kartoittaa Eurooppaa hieman tarkemmin, luultavasti kyllä näitä perinteisiä länsi-Euroopan maita. Itä-Eurooppakin kiinnostaa, mutta ehkäpä se on sitten seuraavan vuoden heiniä Enpä kuitenkaan ole kovin nirso matkustuskohteiden suhteen, tosin mitkään rantalomat eivät ole koskaan kiinnostaneet. Haluan omatoimimatkustelua, en valmista ohjelmaa. Kulttuureina kiinnostaa tällä hetkellä Intia ja Japani eniten. Tuskin ihan heti sinne asti uskaltaudun kuitenkaan, mutta sitten joskus kun tulee mahdollisuus lähteä vaihtoon, lähden luultavasti mahdollisimman pitkälle (kun kerrankin On mahdollisuus).
Lähikohteita arvostan kyllä yhtä lailla. Tukholmaan en kyllästy varmasti millään ja Suomessa on helppoa matkustella kesäisin, esimerkiksi Junapassi on loistokas valinta, jos tahtoo nähdä pari kohdetta esimerkiksi vaikka lapissa.

Jos en pääse opiskelemaan ensi syksynä, yritän luultavasti päästä töihin ulkomaille.

Meidän perhe tykkää kyllä matkustaa. Parhaita ovat olleet autoretket ympäri Eurooppaa mutta pojat onneksi tykkäävät myös lentomatkailusta.

Pari vuotta sitten ajelimme Genovaan, Italiaan, kirjekaverini häihin. Matka kesti kolmisen viikkoa, pienempi poika oli 2v ja isompi 5v, ja meni yllättävän hyvin vaikka poikaraukat joutuivatkin istumaan pitkiä päiviä autossa varsinkin kun menomatkalla oli määräpäivä. Takaisintulomatka oli hieman hellempitahtinen.

Viime kesänä kävimme Tanskassa auto+teltta-systeemillä ja arvelemme menevämme ensi kesänä Saksaa kiertämään samoin. On kiva nukkua teltassa ja jos oikein kyllästyttää teltan pystyttäminen tai on ollut märkää, voi aina mennä yöksi tai pariksi hotelliin.

Nyt helmikuussa kävimme Floridassa, olimme ensin viikon Miamissa ja toisen viikon Orlandossa. Tutustuimme intiaanikylään, kävimme Hemingwayn kissoja katsomassa ja tietysti DisneyWorldissa riekkumassa huvipuistoissa oikein olantakaa.

Mtkailu on hauska tapa tutustua muihin maihin kunhan muistaa ottaa huomioon kohdemaan tavat ja tutustuu niihin etukäteen.

Voih, minä rakastan matkustamista. Uusien paikkojen näkeminen on jotain niin ihanaa.

femme_noir sanoi:

Itse olen enemmän kuitenkin viehtynyt kaupunkimatkailuun. Rakastan taidemuseoita ja on kivempi nähdä historialliset rakennukset ja paikat livenä kuin postikorteista.

Click to expand...

Jep, kaupunkimatkailu todellakin rokkaa. Meidän perhe oli ainakin yhdessä vaiheessa erittäin viehähtynyt etelän rantalomiin, kävimme Turkissa tai Kreikassa melkeen kerran vuodessa, ja täytyy sanoa, että siihen kyllästyy melkoisen nopeasti. Kun on nähnyt yhden turistirysän, on nähnyt ne kaikki. Pahinta oli ehkä Bulgariassa, josta kyllä tykkäsin maana, paikka jossa olimme, oli eräänlainen lomakylä, jossa oli vain turisteja. Ainoat paikalliset olivat ne, jotka kävivät siellä töissä. Varnan kultahietikko on kuuleman mukaan kyllä vielä pahempi, alue on aidattu, ja sinne täytyy olla kulkuluvat, että pääsee sinne. :roll:
Vaikka on noissa turistirysissäkin puolensa. Kreetalla käydessä Knossos oli hieno elämys, samoin tippukiviluola, jossa Zeus on tarun mukaan syntynyt.

Joka tapauksessa viimeisin matka, viikon reissu Lontooseen oli kyllä tähän astisista matkoista upein kokemus. Govent Gardenin jönglyyrit olivat aivan mahtavia, maailman suurin lelukauppa Hamley's, oli aika ällö, pienet antikvaarit ja huikean isot kirjakaupat olivat upeita. Ja tietysti oli hienoa nähdä ihan ite Big Ben ja St. Paul's Katetrdaali, Westminster Abbeey[jonka sisäänpääsymaksu oli muuten törkiän kallis] ja muut kuuluisat nähtävyydet. Nelsonin patsas oli ISO. Museoista puhumattakaan.

Seuraava reissu suuntautunee Saksaan, jonne olisi tarkoitus lähteä kesällä kuukaudeksi, saksan opettajan suhteillaan järjestämillä suhteilla isäntäperheeseen, ja sitten vuoden päästä olemme menossa lukion ryhmämme kanssa näillä näkymin Prahaan, molempia matkoja odotan jo suurella innolla.

Matkustelu on aina mukavaa. Olen nuorempana matkustellut paljon perheen kanssa, kaikki perinteiset Välimeren lomakohteet on tullut kierrettyä samaten joitain hieman lähempänä olevia kohteita, Englanti ja Ranska nyt ainakin. Vähän erikoisempina kohteina mainittakoot nyt tässä Bahrain (Saudi-Arabia), Välimeren risteily sekä Madeira. Etenkin Madeiraa suosittelen kaikille, todella kaunis paikka.

Viime syksynä olin Prahassa siskon kanssa ja elokuussa koneen nokka osoittaa kohti Islantia. Islannin reissua odotan kovasti, olen jo pitkään halunnut matkustaa sinne.
Tulevaisuudessa suunnitelmissa ovat matkat ainakin Irlantiin ja mahdollisesti uudelleen Englantiin ja ehkäpä myös Skotlantiin. Myös saksaa puhuvissa maissa olisi kiva käydä eli siis Sveitsi, Itävalta ja Saksa. Norjassakaan en ole koskaan käynyt. Kyllähän näitä kohteita riittää, matkusteluun olen aina valmis. :wink:

Voi, olen syntynyt sellaiseen perheeseen, joka käy levottomaksi, jos ei vuoteen pääse kunnolla ulkomaille. Ja tämä mustalaissieluisuus on minuunkin tarttunut, mistä olen vain kiitollinen. Sitä vain rakastaa Suomea entistäkin enemmän, kun palaa matkoilta - vaikka ko. matka olisikin ollut todella ihana.

Olen käynyt vissiin yli 25 eri maassa. Viimeisin matkani oli kyllä unohtumaton, 2 kk:n ajan lensin maailman ympäri ystäväni kanssa reittiä Singapore - Malesia ( vietin syntymäpäiväni junassa Kuala Lumpurista takaisin Singaporeen, kiva ) Australia ( Brisbane, Sydney, Melbourne ) - Uusi-Seelanti - Yhdysvallat ( Los Angeles & San Diego ) - Meksiko ( Tijuana )- Lontoo.

Kuala Lumpur oli aika järkytys. Oli se "hienompi" KL, jonka takana kaikki oli aivan rähjäistä ja haisevaa. Elokuvissa näytetään vain Petronas-tornit ja siistejä rakennuksia, joten yllätyimme, kun näimme, mitä sen julkisivun takana oli.

Jos joku teistä lukee Mondo-lehteä ( erittäin hyvä lehti, suosittelen! ), siinä oli äskettäin juttu Singaporesta. Se on todellakin juuri sellainen kuin lehdessä kuvattiin. Kaikki oli vähän liian täydellistä ja tunnelma oli jotenkin hieman outo. Tuntui kuin isoveli valvoisi koko ajan niskan takana.

Australiassa kävimme kolmessa eri territoriossa. Queensland ( Brisbane ) oli läkähdyttävän kuuma, New South Wales ( Sydney ) sopivan lämpöinen ja Victoriassa ( Melbourne ) sää heilahteli täysin arvaamattomasti 37 asteen tappolämmöstä kylmiin sateisiin. Ja aurinko POLTTAA! Minä fiksu vahingossa nukahdin Gold Coastilla pilvisenä päivänä, ja sen jälkeen olin pelkästään "aiiiih aiiih". Australialaisten mielestä on typerää mennä ottamaan aurinkoa - sitä he eivät juuri lainkaan tee korkean ihosyöpäriskin takia. Me tyhmät turistit kylläkin kärvennämme itsemme.

Uusi-Seelanti oli ehdottomasti kaikista paras! Siellä TODELLA riittää tekemistä. Benji-hyppyjä, mielettömiä ratsastusretkiä ( sääressäni on vieläkin kuoppa sen jäljiltä, oksa iski =P ), ja vaikka mitä. Siellä on hieman turha matkustaa junalla tai bussilla - vuokra-auto on paras ratkaisu. Oli vain viikko aikaa, joten saimme ajaa mieletöntä vauhtia niin Etelä- kuin Pohjoissaarenkin halki. Suurenmoisinta oli se tunne, että oli kuin vaeltaisin Keski-Maassa.

Los Angeles. Särkyneiden unelmien kaupunki. Onhan toki Hollywoodin loisto ja kaikkea, mutta silti tunsin selvästi LA:n raadollisemman puolen. Enemmänkin mutu-tunne kyllä, mutta monet amerikkalaisystävät ovat sanoneet samaa - eräs sandiegolainen ei edes suostu astumaan jalallankaan LA:hin, vaan ajaa kylmästi ohi =P San Francisco on kuulemma Kalifornian paras kaupunki, mutta harmiksemme ei ollut aikaa käydä siellä. San Diego vaikutti paljon mukavammalta ja maanläheisemmältä.

Meksikosta en osaa muuta sanoa, että älkää hyvät ihmiset koskaan, koskaan matkustako sinne yksin. Yksi porukastamme vietiin putkaan muka rikottuaan jonkin kaupan peilin, ja kävi myöhemmin ilmi, että kyseessä oli väärä ihminen ( ihan joku muu oli siis syyllinen, ei kaverimme ). Oman käden oikeutta käytetään siellä vapaasti, mikä kyllä pani minulle pupun pöksyyn. Onneksi pääsimme kuitenkin kaikki ehjin nahoin takaisin Yhdysvaltojen puolelle.

Lontoo oli entuudestaan jo hyvin tuttu ja rakas kaupunki, joten vasta siellä olin ihan kuin kotonani. Ah.

Että tämmöistä. Matkustaminen avartaa mieltä - itse ainakin olisin ihan eri ihminen, jos en olisi koskaan käynyt noissa paikoissa. Ei niin, että olisi tyhmimys, jos ei ole koskaan matkustanut, mutta kuten eräs kiinalainen (?) sananlasku sanoo - "They who have never travelled have opened only the first page of the book of Life".

Seuraavaksi haluan lähteä Etelä-Afrikkaan katsotaan minne tieni minut vie.

Matkustaminen on enemmän kuin mukavaa, se on jotain ihan mieletöntä. Ja itse pidän sellaisesta pidemmän kaavan kautta matkustamisesta, että viivytään sitten vähintään kuukausi heti.. Vasta yksi tällainen reissu tosin takana. Olin viime kesän Englannissa, tosin munhan piti olla siellä vuosi mutta anyway.
Musta on niin mieletöntä nähdä uusia paikkoja ja tuntea se kulttuuri, nähdä ne ihmiset ja haistaa ja maistaa sitä maata ja huhu.. En mä osaa oikein edes selittää.

Mä pidän paljon enemmän kaupunki- kuin rantalomista. Haluan nähdä kaikki historialliset paikat ja rakennukset ja keskitysleirit ja systeemit ja kaikki. Tällä hetkellä suosikkeja ovat Pariisi ja Lontoo.. Tahtoisin koluta vielä kaikki Saksan suurimmat kaupungit läpi. Ja suurin Rakkauteni, New York. Kuinka mä haluankaan päästä joskus New Yorkiin.. Ja Amerikkaan yleensä. Mutta New York.

Minä rakastan matkustamista, jos minä olisin rikas niin käyttäisin puolet elämästäni siihen. Me ei olla koskaan perheen kanssa matkusteltu, ainoa ulkomaanreissu jonka olen vanhempieni kanssa tehnyt on ollut Kolmordenin matka joskus vuonna kivi ja kaksi. Eli olen vasta vähän vanhemmalla iällä alkanut matkustelemaan. Pohjoismaat on käyty läpi (paitsi Tanska), niistä Islanti oli upea. Sen maisemat ovat niin erilaiset kuin Suomessa, että se geysireineen kaikkineen oli hieno kokemus.

Irlanti on niistä Euroopan maista, joissa olen käynyt, oma lempimaani. Siellä olen käynyt kahdesti, toisella kerralla opiskelin siellä (Dublinissa) muutaman kuukauden ja tosissaan rakastuin siihen maahan. Luonto, ihmiset, pubit, historia.. se kaikki on aivan ihana sekoitus. Muuten Euroopan maista olen käynyt noissa tyypillisissä Italiassa ja Kreikassa, ja Unkarissa, ja Baltian maissa. Minä olen enemmän kaupunkilomaihminen kuin rantalomaihminen, minulle rannalla makoilussa ei ole oikein mitään hohtoa. Historialliset rakennukset ja rauniot on paljon mielenkiintoisempia.

Yhdysvalloissa olen käynyt kolmesti, vaikken mikään USA-fani olekaan, mutta ystäväni asuu siellä, Vermontissa. (Ja maanahan se on valtavan mielenkiintoinen.) Itärannikkoa olen lähinnä kiertänyt, käynyt muutamassa Uuden Englannin osavaltioissa. Niistä Maine on minun ehdoton lempipaikkani - minä rakastan rannikkoa, merta ja majakoita, ja niitä kaikkia löytyy sieltä. On Vermontkin kyllä todella kaunis osavaltio, sen vuoret ovat henkeäsalpaavia. Viime kerralla kävin myös Kanadan puolella, Montrealissa, oli myös mielenkiintoinen paikka. Varsinkin se vanha kaupunki oli kaunista aluetta, siellä on vielä jäljellä paljon historiaa. ^^ Mutta se on uskomattoman likainen kaupunki, kadut ovat roskien peitossa ja niin poispäin.

Minulle ei oikeastaan ole tapahtunut mitään ihmeellistä matkustaessani. Matkalaukut on kadotettu kerran, onneksi kotiintullessa, ja nekin sitten lopulta löytyivät. Vermontin ja New Hampshiren rajalla meinasin kyllä saada slaagin kun rajavartija ilmoitti että ulkomaalaisilla on oltava mukanaan passi koko ajan, tai siitä seuraa 200 dollarin sakko tai 30 päivää vankeutta, ja minä siinä ilman passiani että "uh".. mutta siitä selvisi sitten ajokortin esittämisellä. Kipaisivat tarkistamaan sitten sen kanssa että en ole etsittyjen terroristien listalla.. :roll: Irlannissa opiskellessahan kyllä sattui ja tapahtui kaikenlaista. Enimmäkseen huvittavaa. -Yksi hienoimmista kokemuksista on muuten Pow Wow:hin osallistuminen New Hampshiressa, se oli todella upea nähdä. Alkuperäisten amerikkalaisten puvut, tanssit ja laulut oli todella kiehtovaa nähtävää.

Kayleigh sanoi:

Nyt helmikuussa kävimme Floridassa ... kävimme Hemingwayn kissoja katsomassa ...

Click to expand...

Hemingwayn kissat ovat suloisia. Minut sai suunnilleen kiskoa sieltä pois, kun istuin siellä maassa kaksi kissaa sylissä.. ^^

***
Missä haluaisin käydä.. Prinssi Edwardin Saarella Kanadassa. Aina siitä asti kun pienenä luin Pienet Runotytöt ja rakastuin siihen maisemankuvaukseen ja tunnelmaan. Siitä on jäänyt sellainen olo että siellä on käytävä joku päivä. Ja siellähän on myös paljon majakoita..

Ja Australiaan myös tekisi mieli mennä käymään joskus. Se on niin laaja maa ja siellä olisi niin paljon nähtävää..

Olen aina pitänyt matkustamista jonkinlaisena unelmana; kauniit maisemat ja eri kulttuurit kiehtovat. Ulkomailla en ole kuitenkaan käynyt koskaan, yhden kerran Turun saaristossa, Nauvossa, joka sekin kuuluu Suomeen ja pohjoiseen mentäessä pisimmilläni olen ollut Kuopiossa.

Ensi kesä mullistaa kuitenkin; menen yksin viikoksi kirjekaverin luokse Saksaan, Steinfurtiin. En ole ikinä ollut lentokoneessa, enkä varsinkaan yksin, joten pikkuisen jännittää. Mutta eiköhän se siitä.

Euroopan maat kiehtovat minua enemmän kuin esim. Aasian tai Afrikan. Nähdessäni kuvia ja kuullessani juttuja kehitysmaista ja esim. sellaisista valtioista missä kerjäläisiä on paljon, tulee olo etten mielelläni matkustaisi noihin maihin, minua ahdistaisi kovasti ja surisin paljon heidän puolestaan.

Amerikka - jonka jokainen tuntee "vaurauden ja vapauden maana" vaikka tietää sen olevan täyttä huttua - olisi kokemus sekin. Mutta tässä vaiheessa tuntuu että mikä tahansa matka minne tahansa olisi mahtava juttu.

Itse myös rakastan matkustamista, on vain ollut pariin otteeseen mielettömän huono tuuri terveyden kanssa juuri ulkomailla ollessa. Mutta niistä on selvitty.

Itse olen käynyt seuraavat maat. Espanja, Andorra, Ranska, Luxemburg, Saksa, Itävalta, Hollanti, Puola, Viro, Latvia, Liettua, Ruotsi, Norja ja Venäjä. Eli hyvin Eurooppa-henkistä on ollut.

Eniten ovat vaikuttaneet varmaankin Saksa, Luxemburg ja Ranska. Saksassa olen käynyt neljään otteeseen, kahdesti Berliinissä, jossa myös sairastuin umpisuolentulehdukseen, kerran Itävallan rajalla jossain pienessä kylässä ja kerran Frankfurt am Mainessa. Itse pitäisin Saksaan muuttamista ihan varteenotettavana vaihtoehtona, viihdyn maassa hyvin.

Luxemburg oli kyllä aivan musta aukko sivistyksessä, en tiennyt maasta muuta kuin EU-henkisyyden, kaikki muu oli hämärän peitossa. Kaupunki oli ystävällinen ja todella kaunis. Luxemburgin kieli on hyvin hämärää, mutta maa on periaatteessa kolmikielinen, luxemburg, ranska ja saksa ovat ilmeisesti maan viralliset kielet.

Ranskassa olen käynyt sen kaksi kertaa, kerran ajoimme Andorran kautta Toulouseen, ja takaisin lähtöpisteeseen Barcelonaan vuokra-autolla. Ranskan aitoa maaseutua oli mukava nähdä, seutu oli kaunista, muttei kovin ystävällistä ranskaa taitamattomille. Toulouse oli iso ja likainen kaupunki, kuten Pariisi.
Pariisi oli kyllä kiva käydä, kaksi päivää vain kierrettiin metrolla nähtävyyksiä ja kaupunkia ristiinrastiin. Itse tulin siellä(kin) hyvin nopeasti kipeäksi, tiedä sitten johtuiko likaisesta ilmasta. Hirmuinen migreeni ja kuumeinen flunssa. Enivei, oli se hienoa nähdä Notre Dame ja Eiffel. Pariisi ja oikeastaan kaikki suurkaupungit Ranskassa ovat melkoisen kalliita, itse varasimme hotellin etukäteen netistä ja liikuimme vain (esim. lentokentältä ostettavalla) 3-päivän joukkoliikenne lipulla. Metro on ehdottomasti kätevin kulkulaite.

Muuten en ole tullut varastetuksi tms muuta ikävyyksiä ei ole käynyt, vain nuo sairaudet ovat silloin tällöin vaivanneet.

Matkailu avartaa, ei siitä mihinkään pääse.

Mina en ole erityisen matkustushaluinen, olen liian laiska ja mukavuudenhaluinen. Koyhyys rajoittaa myos aika paljon, minusta ei ole asumaan rahjaisissa paikoissa ja nukkumaan puistonpenkilla. Lentomatkailu saa minut myos tuntemaan huonoa omaatuntoa.

Olen kaynyt noissa tavallisissa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa ja Virossa ja Kanariansaarilla. Ja Englannissa kolme viikkoa leikkimassa au-pairia tatini luona. Ja lapsena Intiassa.

Viimeisin matkani, joka jatkuu yha, suuntautui Hollantiin. Matkustin yksin, se oli pelottavaa mutta selvisin yllattavan hyvin. Lentaminen oli oikeastaan helppoa, vaikeampaa oli matkatavaroiden kanssa kulkea junalla taalla. Tuosta rohkaistuneena olen harrastanut taalla paikallismatkailua, olen kaynyt kuudessa hollantilaisessa kaupungissa ja kahdessa belgialaisessa. Pidan Belgiasta noiden vierailujen jalkeen melkein enemman kuin Hollannista mutta suosikkini on Maastricht Hollannissa, vanha ja kaunis ja hieman outo kaupunki. Amsterdamista en oikein pitanyt, aivan liikaa turisteja ja huumeita.
Minusta ei ole makaamaan hiekkarannoilla tai kayttamaan kaikkea aikaa kaupoissa, kayn kirkoissa ja museoissa, paasen suurimpaan osaan museoista ilmaiseksi alennuskortilla.
Minun tekisi mieleni matkustaa Ranskaankin kun olen nain lahella mutta pelkaan kielitaidottomuuttani, hollantia pystyn jotenkin tulkitsemaan (ja sita puhutaan niissa Belgian osissa joissa mina olen kaynyt, tosin Bryssel oli aika ranskalainen. Se on myos hyvin kiinnostava kaupunki eika yhtaan niin ankea kuin kuvittelin). Saksa ei jotenkin innosta.

...

Minun matkani ovat suuntautuneet Ruotsiin, Tallinaan, Kanariansaarille (Fuerte Ventura ja Gran Canaria) sekä Egyptiin. Pidin eniten viimeksi mainitusta, olimme siellä kaksi viikkoa. Pääosin olimme Hurghadassa punaisen meren rannalla, mutta menimme myös kahdeksi päiväksi Cairoon. Varsin ihana paikka, ihmiset olivat todella ystävällisiä. Paikallisopas jopa osti pikkusiskoille (6- ja 7-vuotiaat) matkamuistot.
Cairossa kävimme tietysti kaikki pakolliset nähtävyydet läpi (pyramidit, sfinksi, egyptiläinen museo, citadelin linnoitus ja muhammed alin moskeija) ja kun jäi aikaa ehdimme käydä papyrus-kaupassa, jossa meille näytettiin papyruksen tekoperiaate. Sen lisäksi kävimme parfyymikaupassa, jossa tarjottiin turkkilaista kahvia sekä teetä. Haistelimme erilaisia tuoksuja yms.
Cairossa oli kyllä hirveän paksu savusumu (oppaamme nimitti sitä siksi). Saastepilvihän se oikeastaan oli, mutta joka tapauksessa aurinkoisena aamuna näkyvyys oli varsin huono. Ja olihan siellä hieman ällöttävää olla, kun ajatteli mitä joutui hengittämään. Sitä paitsi se oli varsin ruuhkainen kaupunki, ja liikennesäännöistäkään ei oikein piitattu. Hurghada oli siis paljon rauhallisempi vaihtoehto, vaikka Cairokin on ihana.
En ajatellut muuten oikeasti ihastuvani Egyptiin, etenkin kun se on Suomen vastakohta luonnoltaan ja tavoiltaan, mutta silti tein niin. Joku päivä menen vielä uudelleen sinne päin

En muuten pidä ollenkaan Kanariansaarista. Mielestäni se on liian tunnettu turistirysä, joten siksi se ei kiinnosta. Samasta syystä minua ei huvita lähteä Italiaan, Kreikkaan tai Espanjaan.

Haluaisin käydä muuten Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Kanadassa, Thaimaassa, Japanissa ja mahdollisesti Brasiliassa.
Ensi vuonna matkamme suuntautuu joka tapauksessa Filippiineille, olemme siellä kaksi viikkoa. Aikomuksena on tavata äidin sukulaisia ja koluta Manila läpikotaisin (sekä matkata Kiinanmeren rannalle).

Minä olen käynyt, tuota... Ruåtsissa, Venäjällä, Virossa (tai Eestissä, miten vain), Norjassa, Tanskassa, Ranskassa(kahdesti), Englannissa (neljästi), Italiassa(kahdesti), Kreikassa, Monacossa ja San Marinossa (jos ne lasketaan). Elikkä onhan sitä 15 vuodessa nähty mualimoo. Paras kokemus oli eittämättä viime kesän kielimatka Englantiin, joka oli toinen kielimatkani. Ensimmäisenä olin suht koht nuori (12v) joten se ei oikein innostanut. Tällä kertaa tosin nautin täysin rinnoin ja sieltä tuli mukaan useita hyviä hetkiä. Muut matkat ovatkin sitten olleet yksinomaan perheen kanssa.

Tässä aamulla ei ole minulla parempaakaan tekemistä, joten kerronpa erään tarinan, joka sattui minulle Pariisissa ollessani tuolla toisella kielimatkalla. Minä ja pari kaveriani tepastelimme alas Montmartren portaita (Ja tuo basilika on muuten eräs kauneimmista näkemistäni rakennuksista), kun pari tummaihoista henkilöä tulivat juttelemaan ja sanoivat olevansa sénégalilaisia. No, me siinä juttelimme niitä näitä, kun he alkoivat solmia ranteisiimme nyörirannekkeita. Siinä jutellessamme he yhtäkkiä kiristivät rannekkeet ja käskivät antamaan 10 euroa. Me olimme aivan mitä, eikös nämä olekaan lahjoja, mutta nyt ne sénégalilaiset eivät ymmärtäneetkään ranskaa eikä englantikaan oikein sujunut heiltä. No, minä pääsin pälkähästä, sillä minulla ei ollut käteistä mukanani, mutta ystäviltäni rosvottiin toiselta 10 euroa ja toiselta viisi. Että tälleen.

Telhirión sanoi:

. Minä ja pari kaveriani tepastelimme alas Montmartren portaita (Ja tuo basilika on muuten eräs kauneimmista näkemistäni rakennuksista),

Click to expand...

örgh, tarkoititko kuitenkin Sacre Coeur -kirkkoa? Sehän sijaitsee korkeimpana Montmartren kukkulalla. Komeat näköalat sieltä ja hauskoja otuksia kuvattu kirkon ulkoseiniin (vaikka kyseessä onkin 1800-luvun luomus, muistaakseni. Oliot kirkon seinillä ovat tyypillisempiä keskiaikaisille kirkoille kuten vaikkapa Notre Dame.) Olihan sen kupeessa tosin myös ihan oikea entisajan pikku basilika-kirkko, joka oli hyvin viehättävä. Montmartren seutu on kyllä kiehtovaa osaa Pariisista, oleskelin siellä viikon toissa vuoden marraskuussa, ensimmäinen Pariisin visiittini.

Niin, juuri tuota Sacre-Coeuria hain. Pääsi tuo nimi unohtumaan :roll:

En paljoa matkustele muutakuin Suomen rajojen sisällä, kerran kävin peräti 2 tuntia Ruotsissa yhdessä kaupassa... Ja niin, kävin kaksi vuotta sitten marraskuussa Espanjassa. Ihan kivaahan siellä oli... Haluaisin käydä ainakin Ranskassa (Louvressa ja Napoleon-museossa), Sveitsissä (Kunhan nyt muuten vaan, ja sehän on mahtava maa!), Australiassa (Mielenkiintoinen eläinlajisto ja on kiinnostanut ihan pienestä alkaen) ja Amerikassa, molemmissa, pohjoisessa ja etelässä. Mutta jos edes 1/5osa noista toiveista joskus, niin minua saa sanoa pässinpääksi koko loppuelämän... Eip oo rahhaa. Siis tälläkään hetkellä ei ole senttiäkään rahaa taskussa. Pankissa on, mutta sitäkään en saa käyttää...

Joo, Vohis tuli eilen Teneriffalta. Oli noin kymmeneen vuoteen ensimmäinen rantaloma/seuramatka. Ja varmaan kestää kymmenen vuotta kun lähden Kanarian saarelle löhöilemään hotellin uima-altaalle ja tirkistelemään ”keuhkoja” seuraavan kerran. Kyllä viikko vielä meni, mutta ei kauemmin kiitos! Teidenin huipulle ei päästy. Sen sijaan saimme isot sakot ja jouduimme lunastamaan pois hinatun vuokra-automme takaisin varikolta, koska pysäköimme auton väärin (vaikka olimme poissa vain puoli tuntia).

Muutenkin Vohis on matkaillut viimevuosina aika vähän (opiskelijalla ei oikein ole varaa matkustella Tallinnaa kauemmaksi ). Ennen edellä mainitsemaani Teneriffan matkaa ja kolmen viikon takaista Ruotsiin suuntautunutta opiskeluihin liittyvää ”työmatkaa” en ollut matkustanut kahteen ja puoleen vuoteen lentokoneella. Vaikka lentomatkailuun liittyy monta negatiivista ilmiötä, mm. lentokerosiinin saastuttavuus ja lentoyhtiöiden konservatiivinen arvomaailma (esim. sukupuoliroolit), Vohobitti rakastaa lentomatkailua!

Tosin lomalennot ovat sellaisia karjankuljetusmatkoja, joita on vaikea kestää selvin päin. Siksi kannattaa varata käsimatkatavaroihin muutama tölkki olutta. Lomalennoilla kun alkoholijuomat maksavat. Reittilennoilla matkustusmukavuus ja kanssamatkustajat ovat aivan toista luokkaa. Kerran Vohobitti on päässyt matkustamaan bisnesluokassa – ja lähes ilmaiseksi! Turistiluokassa ei ollut tilaa. Oli se hienoa matkustaa löhöistuimessa jumbon yläkerrassa, juoda shampanjaa ruokajuomana, syödä posliinilautasista kolmea eri ruokalajia . En vain kehdannut alkaa kaljottelemaan urakalla, vaikka juomat olisivat olleet ilmaisia.