Enttien tulosta Tolkienin kirjoituksiin askartelin lyhyen kuvauksen (lisätty myös
wikiin):
Tolkien keksi entit kirjoittaessaan Tarua Sormusten herrasta. Kirjeessä vuonna 1956 hän kirjoitti, että ei ollut enää pitkään aikaan tuntenut keksivänsä tarinoita, vaan odottavansa, että hänelle selviäisi, mitä "todella tapahtui". Entit olivat tästä esimerkki:
"Vaikka olin vuosia tiennyt, että Frodo joutuisi jossain kaukana Suuren Virran varrella seikkailuun, johon liittyisi puita, en muista keksineeni enttejä. Pääsin lopulta tuohon kohtaan tarinaa ja kirjoitin Puuparta-luvun ilman muistikuvia mistään aikaisemmista suunnitelmista: juuri siihen muotoon, jossa se on nykyään. Ja silloin tietysti huomasin, ettei se tapahtunutkaan Frodolle."
Christopher Tolkienin toimittamat luonnokset vahvistavat, että tämä pitää suurelta osin paikkansa. Jättiläinen nimeltä Puuparta oli esiintynyt varhaisissa juonihahmotelmissa – hänen oli mm. tarkoitus pitää Gandalfia vankinaan, mutta myöhemmin hänestä tuli hyväntahtoinen olento, jonka Merri ja Pippin kohtaisivat Fangornin Metsässä ja joka osallistuisi taisteluun Minas Tirithistä. Muistiinpanoissa, jotka on ilmeisesti kirjoitettu ennen kuin tarina oli ehtinyt saattueen hajoamiseen asti, Puupartaa ja hänen kansaansa kuvataan jo puumaisiksi tietoisiksi olennoiksi. Lopullisesti entit kuitenkin syntyivät vasta, kun Tolkien kirjoitti luvun "Puuparta". Luku oli sisällöltään lähes lopullisessa muodossa jo ensimmäisessä luonnoksessa (joka ei kuitenkaan ole säilynyt kokonaan). Luonnoksen puhtaaksi kirjoitettu versio korjaili lähinnä tyylillisiä seikkoja, ja tämän jälkeen Tolkien teki muutoksia vain tiettyihin yksittäisiin kohtiin.
Sana ent on muinaisenglantia. Kirjeessä vuonna 1954 Tolkien sanoi, että hänelle tyypilliseen tapaan enttien tarina kehittyi niiden nimestä:
"Minusta tuntui aina siltä, että jotain pitäisi tehdä erikoiselle muinaisenglannin sanalle ent, joka tarkoitti 'jättiläistä' tai kauan sitten elänyttä suurta ihmistä – joiden tekemiksi sanottiin kaikkia vanhoja rakennelmia."