Miten muisti pelaa?

Tämä nousi epämääräisestä sivuajatuksesta mieleeni, jonka pohjalta päättelin että on parempi siirtää ajatuksenvirta omaksi keskustelukseen. Olen huomannut olevani jokseenkin hajamielinen ja unohtelevani tiettyjä asioita hyvinkin herkästi. En myöskään muista kovin hyvin yksityiskohtia. Tästä olen vetänytkin johtopäätelmän, että oma muistini toimii hyvin "yleistasolla". Mieleeni tuntuu jäävän viite tilanteesta ja siitä, että mihin se liittyy. Tarkkaa tietoa jää harvemmin päähän. Lähden myös hyvin usein siitä, että jos jokin asia toimii tavalla A, niin myös asia B toimii samantapaisesti. Tarpeen mukaan tieto sitten tarkentuu.

Tästä löytyy yksi muistamani viite jo lapsuudesta: minulle tuli saunassa jonkin perustiedon pohjalta päätelmä siitä, että mitä kylmempää vettä kiukaaseen heittää, sitä kuumemmat löylyt tulee. Perusteluna tälle oli se, että kylmältä vedeltä kestää kauemmin muuttua lämpimäksi, joten lämpöä vapautuu kiukaasta enemmän. Vähän hullultahan se nyt näin viitisentoista vuotta myöhemmin kuulostaa, mutta sittemmin korjasin sitä seikkaa. Ja olennaistahan oli, että tieto tuli jonkin toisen seikan kautta pääteltynä, jolla ei alunperin ollut mitään tekemistä fysiikan lakien kanssa (jota en kuitenkaan enää muista, koska sattuneesta syystä en miettinyt vielä näitä asioita pienempänä).

Ylen kanavilta tuli tässä myös taannoin dokumentti, jossa esiteltiin mies, jolla on älyttömän hyvä muisti ja päässälaskutaidot. Hän näkee päässään ikäänkuin kuvan ja hän osaa yhdistää ne numeroihin. Lukemalla tätä kuvaa tai maisemaa oikealla tavalla, hän kykenee muistamaan oikein ja aivot myös suorittavat sillä tavoin päässälaskuja. Hyvin mielenkiintoista olisi tietää, että voiko tämän tiedon pohjalta kehitellä uuden oppimismenetelmän, jossa pienestä pitäen kehotettaisiin kuvittelemaan kaikkialla numeroita, kuten tämä mies oli tehnyt. Alkunsa tämä asia tosin oli saanut jostakin sairauskohtauksesta, kun mies oli ollut nelivuotias. Jokin muuttui aivoissa.

Miten muistat asioita? Oletko pohtinut tällaista?

Enimmäkseen minulla on erittäin hyvä muisti. En aivan voi sanoa muistavani tapaamiset tai muut suunnitelmat/lupaukset <i>aina</i>, muttei se jää siitä kovinkaan kauas. Muistan myös ystävieni tärkeät asiat, harvemmin tarvitsee sanoa, että joo, oot kyllä puhunut tosta, mutta kerrohan uudestaan ko en muista. Usein yllätänkin ystäviäni kysymällä jotain jostain ikivanhasta, jo periaatteessa unohtuneesta asiasta.

Myös puhelinnumerot, rekkarit ja useat muut turhat asiat jäävät mieleeni helposti. Esimerkiksi aina tekstiviestin lähettäessäni katson vielä tarkkaan sen numeron, etten laita väärälle ihmiselle, mitä kautta huomaankin osaavani hyvin monen ihmisen puhelinnumeron ulkoa. Harvoin tästä on mitään hyötyä. Syntymäpäivätkin muistan useimmiten, jos vain olen kerran rekisteröinyt jonkun ihmisen synttärit mieleeni.

Toivoisin vain tuon pätevän myös esimerkiksi vuosilukuihin. Olen historiassa ihan onnettoman huono, sekoitan asioita ja vuosilukuja, enkä vain kokeessa. Koetilanne siis harvoin häiritsee muistamistani, tuollaiset (minulle periaatteessa turhat) asiat eivät vain jää päähäni.

Niin ja siis stressi kyllä vaikuttaa, tän viikon oon ollut niin sekaisin, etten ihan oikeasti ole tajunnut mitään, joutunut useinkin miettimään viikonpäivää (sitä nyt sattuu koko ajan, muttei läheskään näin vahvasti), lukujärjestystä, kaikkea.

Samoin nimi- ja kasvomuisti pelaa, opin tosi helposti esim ripariryhmän nimet ulkoa ja suunnilleen tervehdin ihmisiä, jotka on kerran aikaisemmin tulleet mua vastaan.

Heitetään nyt loppuun vielä sellainen ajatus, että ärsyttääkö ketään muuta se, ettei joku toinen muista? Minulla leviää pää, kun joudun samat asiat kertomaan miljoonaan kertaan samoille ihmisille. En siis tarkoita, että kaikkien täytyisi muistaa kaikki mitä olen puhunut, mutta lähinnä perusasioiden unohtaminen ärsyttää, se kun enimmäkseen kertoo siitä, ettei minua kuunnella.

Vaan hupsista, pitäisköhän tässä kouluun lähteä..? Unohdin melkein.

Lyhytkestoisen muistin toiminta on hassua. Esim. Erkki istuu lempituolissaan syventyneenä mielenkiintoiseen kirjaan. Erkin koira makaa lattialla. Kotvasen kuluttua Erkki pääsee lukemisessaan vähemmän mielenkiintoiseen kohtaan ja havahtuu: koira on hävinnyt jäljettömiin! Hän ei lainkaan huomioinut (se on: tehdä huomioita) koiran poistumista huoneesta!

Tosiasiallisesti Erkki kyllä huomasi kun koira nousi makuulta, venytteli ja asteli huoneesta pois. Se ei vain silloin tuntunut kovin tähdelliseltä asialta kirjaan verrattuna, joten Erkki ei siirtänyt tietoa lyhytkestoisesta muistista pitkäkestoiseen - ja unohti sen viiden sekunnin kuluttua koiran poistumisesta.

Toisinaan käytän hyväkseni lyhytkestoisen muistin lyhytkestoisuutta ja unohdan saman tien jonkin häiritsevän tai ahdistavan ajatuksen. Konkreettista esimerkkiä en voi antaa, sillä olen unohtanut ne kaikki

Muisti on aika mieletön juttu. Just viime sunnuntaina muisteltiin Sormuksen Ritarit -jonotusta, ja jännä miten ihmiset muistavat aivan eri asioita, ja sitten kun toinen sanoo jonkun itse muistamansa asian, niin toisella ei ole minkäänlaista muistikuvaa tapahtuneesta. Miten sitä rekisteröikin ihan eri tavalla asioita kuin muut?

Mulla on pienestä asti ollut jopa loistava numeromuisti. Mun on vaikea hahmottaa pitkiä numerosarjoja, esimerkiksi puhelinnumerot ja tilinumerot tuottavat välillä hirveitä ongelmia, kun en vain näe mikä numero on missäkin. Tämän takia on ollut helpompaa opetella pitkät numerosarjat aina kokonaan, ja harjoituksen kanssa tämä taito on kehittynyt aika hyväksi jo, ei mun nykyään tarvitse kuin vilkaista jotain pitkää numerosarjaa ja muistan sen ulkoa. Muistan melkein kaikki puhelinnumerot kännykästä ulkoa, ja niitä on parisensataa.

Muistini on muutenkin ollut aina hyvä, en helposti unohtele asioita, muistan yleensä kaiken mitä minulle on sanottu. Tietysti aina unohtuu asioita, mutta sellaiset jutut, mitkä haluaa muistaa, on helppo muistaa koko loppuelämän.

Meillä meinasi kaverin kanssa tulla ihan riita, kun alettiin puhua meidän abiristeilystä. Minä <i>tiedän</i> mitä siellä tapahtui ja kaverini ei ollut silloin paikalla, vaikka kovasti väittää olleensa. Tilanne oli tosi outo, kun hän alkoi väittää olleensa siellä, hän nimittäin muisti tilanteen täysin (minä olen kertonut siitä hänelle), vaikka oli sammuneena hytissä. Onko kenelläkään muulla tällaisia "vääristyneitä" muistoja?

Merri sanoi:

Ylen kanavilta tuli tässä myös taannoin dokumentti, jossa esiteltiin mies, jolla on älyttömän hyvä muisti ja päässälaskutaidot. Hän näkee päässään ikäänkuin kuvan ja hän osaa yhdistää ne numeroihin. Lukemalla tätä kuvaa tai maisemaa oikealla tavalla, hän kykenee muistamaan oikein ja aivot myös suorittavat sillä tavoin päässälaskuja. Hyvin mielenkiintoista olisi tietää, että voiko tämän tiedon pohjalta kehitellä uuden oppimismenetelmän, jossa pienestä pitäen kehotettaisiin kuvittelemaan kaikkialla numeroita, kuten tämä mies oli tehnyt. Alkunsa tämä asia tosin oli saanut jostakin sairauskohtauksesta, kun mies oli ollut nelivuotias. Jokin muuttui aivoissa.

Click to expand...

Juu aikas häröä... Äitini on myös kertonut miehestä, jonka joskus tunsi, joka pystyi muistamaan kaiken sanasta sanaan esim. lehtijutusta jonka luki kerran läpi... Tuollaisilla eväillä olisi mukava mennä opiskelemaan..

Voisin sanoa että omaan kohtalaisen hyvän muistin, mutta valitettavasti onnisun muistamaan aina kaiken pienet turhat yksityiskohdat. Suuret linjaukset tuottavat vaikeuksia juuri näiden yksityiskohtien tulvan vuoksi. Esimerkiksi kouluesseet pyrkivät aina rönsyilemään sinne tänne, paljon tekstiä mutta vähän asiaa... :roll:

Olen myös huomannut että koeviikon pänttäämisestä ei jää juuri mitään päähän. Asiat ovat kyllä kirkkaina muistissa kokeen ajan, mutta äkillinen kato käy viim saman päivän iltana. Mutta ovatpa muutkin samaa asiaa valitelleet, taitaa olla yleinen epidemia opiskelijoiden keskuudessa.

Näinhän se on, että oleellisia asioita ei muista, mutta epäoleellisia kyllä. Itselläni on aika uskomaton muisti irrallisen triviatiedon suhteen: kykenen esimerkiksi selittämään mitä sana 'faggot' oikeasti tarkoittaa (sytykkeenä käytettyä risukimppua) ja osaan ulkoa pätkiä Wittgensteinin Tractatuksesta, vaikka olen lukenut sen vain kerran, enkä tajunnut siitä juuri mitään. Tiedonpalaseni ovat ihan mukavia kahvipöytäkeskustelun mausteena, mutta mitään muuta hyötyä niistä ei ole minulle ollut kuin se, että ne ovat tuottaneet minulle, varsin antaitsemattomasti, fiksun ihmisen maineen edellisessä opiskelupaikassani.

Oma lukunsa sitten ovat kaikenlaisten tavaroiden ean-koodit ja irtokrääsän pikkanumerosarjat, joita olen parina kesänä naputellut kassakoneeseen. Kyllä se mansikkarasian koodi on mielessä vieläkin jos oikein pohtii. Aikanaan ihan hyödyllistä, nyttemmin turhaa.

Muisti on tosiaan jännä kapistus, ja joskus sen vaikeat häiriöt kertovat jotain uutta sen toiminnasta. Esim. Alzheimerin tautia sairastavat vanhukset voivat muistaa pikkutarkasti yksityiskohtia lapsuudestaan, mutta eivät enää tunnista omaa puolisoaan. Samoin jonkun trauman, vaikka aivoverenvuodon seurauksena kaikki tapahtumaa edeltävät asiat voivat olla muistissa tallella, mutta mitään uutta ei enää päähän tallennu.

Itse mietin toissapäivänä unohtamisen mekaniikkaa siltä kannalta, että joskus kun kun pitäisi muistaa joku tietty juttu, nimi, numero tms., sitä ei tunnu millään löytyvän, ja sitä luovuttaa koko homman. Hetken päästä se putkahtaa mieleen. Missä se oli, ja miksi sitä ei äsken löytynyt? Ylipäänsä koko muistin olemus, miten se liittyy hermosolujen kytkentöjen muutoksiin, miten muistikuvat syntyvät ja säilyvät aivoissa, on tavattoman mielenkiintoista ja suurelta osin vielä hämärän peitossa. Ovatko kaikki elämänaikaiset kokemukset siellä jossain varastossa, vai katoaako asioita lopullisesti? Väärät muistikuvat ovat samoin kiehtovia, niistä puhuttiin viimeksi Bodomin surmien yhteydessä. Ilmeisesti väärät muistikuvat ovat melko yleisiä ja ihmisen itsensä mielestä täysin vakuuttavia.

Angervoinen sanoi:

Kyllä se mansikkarasian koodi on mielessä vieläkin jos oikein pohtii. Aikanaan ihan hyödyllistä, nyttemmin turhaa.

Click to expand...

Mä muistin parsakaalin koodin ulkoa hyvin pitkään. Nyt jos alan miettiä, niin alku muistuu kyllä.. Ehkä jopa koko koodi. Ja mun kassatyöstäni on aikaa reippaasti yli kaksi vuotta.

Nuo usein toistetut numerosarjat jäävät mieleen muillekin, juttelimme kesällä muutaman muun työntekijän kanssa noista koodeista ja en todellakaan ole ainoa, joka niitä muistaan. Oikeastaan hassua, miten vaikeaa sitten on muistaan esim. kirjastokortin numerosarjaa, vaikka senkin on näpytellyt jonnekin tietokoneelle uskomattoman monta kertaa elämänsä aikana (varmaan se aikaväli erillisten kertojen välillä on syy, tarkemmin ajateltuna).

Noista Lachesiksen mainitsemista vääristä muistoista muistelisin minäkin jotain lukeneeni. Eli ihminen selittää asioita parhain päin ja perustelee itselleen. Ihmisen psyyke ei oikein kestä sitä, että on tehnyt jotain hirveää, yleensä. Se ei sovi yhteen sen kanssa, että yleensä ihmiset pitävät itseään suhteellisen kunnollisina. Ja sitten samaan asiaan liittyen uhrien "unohtamat" asiat, jotka voivat palata mieleen myöhemmin.

Minulla on, kuten jotkut ovat sanoneet, paljon päätä ja vähän järkeä. Muistan usein turhia asioita, kuten muistan paljon asioita varsinkin ala-asteajoiltani, paljon tehtäviä ja loruja yksityiskohtia myöten. Kaikki minua kiinnostava ja turha tieto tarttuu heti päähäni, mutta jotkin asiat vain ei tunnu sinne menevän. En ole tänäkään päivänä oppinut mittaamaan piirtokolmiolla enkä ole oppinut leveys- ja pituuspiirejäkään. Kummankin opin joka kerta kun joku sen minulle selittää, mutta se ei vain jää päähän.
Nimimuistini on hirvittävän huono. Minulla saattaa mennä vuosikausia oppia muutamia nimiä, varsinkin jos henkilöt on esitelty minulle yhtä aikaa. Eräs muutaman vuoden tuntemani ihminen hätkähti tavattomasti kun kutsuin häntä ensimmäistä kertaa nimeltä pari kuukautta sitten...
Oma mummuni oli dementoitunut, hän eli kerta kaikkiaan menneisyydessä, vuosikymmenten takaisessa. Kun menin käymään, minut tunnistettiin äidikseni. Sen jälkeen hän ihasteli sitä, kuinka minulla oli pappani silmät ja pitkä tukka. Sen jälkeen seurasivat kysymykset siitä miten isä ja äiti voivat, ja kuka nykyisin lehmiä hoitaa meidän tilallamme. Vakiovastaukset siitä, että isäni on kuollut ja lehmät on hävitetty pian sen jälkeen. Poistun kymmeneksi minuutiksi toiseen huoneeseen, ja kun palaan, saan kuulla että olen kasvanut sitten viime näkemältä. Sama toistui kymmeniä kertoja päivässä kun olin siellä kylässä. Välillä mummu luuli että pappa on vielä elossa, välillä hän kertoi että pitäisi kohta lähteä heinäpellolle isän kanssa.
Sitä vain itse toivoo, että saisi kuolla menenemättä sellaiseksi..

Minulla on surkea nimimuisti, mutta toisaalta toistolla ja halulla minäkin niitä opin, en siis opi ihmisten nimiä jollen erikseen paina niitä mieleeni. Toisaalta minulla on loistava knoppimuisti. Muistan turhia juttuja ja pieniä yksityiskohtia.

Unohtamisesta tuli mieleen viime viikon tapaus kaupassa, näin siellä lukion alun kaverini ja tuli puhetta niistä näistä ja sitten yritin muistaa erään ala-asteen ystäväni nimen. Ystävän jonka kanssa kuitenkin sählättiin muutama vuosi. En muistanut nimeä ennen kuin erikseen muistelin ja pinnistelin.

Muistan/tiedän valtavan määrän sivistyssanoja, ah mitä turhuutta, mutta ehkä juuri siksi välillä ei vain muista jotain tiettyä sanaa kun juuri sitä tarvitsisi oman erinomaisuuden alleviivaamiseen. Sitten se sana voi tulla mieleen vaikka päivien päästä. Nähdessäni jonkin sivistyssanan jonka olen joskus lukenut kyllä heti tunnistan ja tiedän tarkoituksen, eli kaippa minulla on parempi passiivinen muisti sivistyssanojen kanssa kuin aktiivinen (eli kun niitä pitäisi itse viljellä). Sama juttu muuten kaikkien ulkomaankielien kanssa joita osaan, ymmärrän hyvin mutta huonosti tuotan itse.


Niin joo, jos tarvitsee muistaa monta juttua niin jo joku antiikin senaattori (anekdootti!) käytti sellaista tapaa että hän laittaessaan itselleen muistiin jonkin puheen hän mielessään "laittoi" aiheet tuttujen pylväiden taakse, ja kun puhetta piti niin visualisoi mieleensä ne samat pylväät ja otti jokaisen pylvään takaa sinne tallennetun aiheen. Toinen anekdootti jonka olen kuullut kertoi kaverista joka samalla tavalla "talletti" muistettavia juttuja kotikatunsa talojen portaille, sitten vain visualisoi tutun kadun ja katsoi mitä jokaisen talon portailla oli tallessa ja hyvin muisti.