Miten saada päälle kirjoitusvire?

Okies, uskoisin että writer's block on monille tuttu termi. ^^ Aina ei kyse ole siitä, ettei olisi mitään kirjoitettavaa, vaan joskus kyse on ihan siitä että ajatukset eivät vain tuppaa muotoutumaan. Kun kontulaisten kirjoitusvire on hukassa, mitäs ne tekee, kertokaa minulle! Myös yleinen keskustelu kirjoitusvireestä sallittu.

Itse kärsin juuri nimen omaan rauhattomuudesta. Kirjoitettavaa olisi, muusa löytyisi, mutta minä vaan hypin pitkin seiniä. Yleensä pyrin korjaamaan tilanteen napostelulla, musiikin kuuntelulla tai rivakalla kävelylenkillä olotilasta riippuen. Toisinaan netti surffailen (kuten nyt) mutta se harvemmin auttaa. xD

Myös kirjoitus asento vaikuttaa virreseeni paljon, siksi miniläppiksen hankin kin kun tämän kanssa voi maata toinen toistaan kummalisemmassa mytyssä nurkassa. Virettä myös haittaa liiat virikkeet. Suljettu ovi tekee toisinaan ihmeitä. ^^

Aiheeseen sopiva musiikki taustalle hiljaiselle. Mukava kirjoitusväline. Jos se paras on tietokone niin sitten se. Minä itse nautin enemmän käsin kirjoittamisesta ja tekstiä tulee paljon helpommin jos on hyvä kynä. Usein se on itseasiassa jo se että otan tyhjän paperin ja kynän ja olen omissa ajatuksissani. Tekstiä alkaa syntyä. Tosin kirjoitan sen verran vähän että jos tosiaan otan sen kynän käteen niin joku ajatus on jo jollain tapaa valmiina mielessä. Tai ainakin ympäristö johon/josta haluan kirjoittaa. Vähintään tunnetilan tiedän.

Rajattu aihe auttaa kovasti minua. Itse asiassa niin paljon, että kavereiden kesken annetaan rajattuja kirjoittamisaiheita. Auttaa saamaan päälle kirjoitusvireen. Isoin ongelma on ehkä se, ettei jotain maailmaajäristyttävää isoa aihetta ja inspiraatiota tule. Pitäisi opetella säännölliseen kirjoittamiseen jos sieltä vaikka akanoidem seasta pari puuroryyniä kaivautuisi ilmoille. Jotain apua tähän?

Pikku Myy sanoi:

Rajattu aihe auttaa kovasti minua. Itse asiassa niin paljon, että kavereiden kesken annetaan rajattuja kirjoittamisaiheita. Auttaa saamaan päälle kirjoitusvireen. Isoin ongelma on ehkä se, ettei jotain maailmaajäristyttävää isoa aihetta ja inspiraatiota tule. Pitäisi opetella säännölliseen kirjoittamiseen jos sieltä vaikka akanoidem seasta pari puuroryyniä kaivautuisi ilmoille. Jotain apua tähän?

Click to expand...

Kirjotus "päiväkirja" on monella olllut toimiva juttu. :3 Pienet kirjoitusharjoitukset, jotka vievät vaan muutaman minuutin. Esim. Kirjoitat vaikka joka päivä kappaleen verran tekstiä joka lakaa randomisti valitulla lauseella. Nappaat vaikka lähimmän kirjan hyllystä, plaraat sivuja ja isket sormesi sekaan, ja kirjoitat ylös lauseen jota osoitat. Voi myös ottaa vaan satunnaisen sanan, esim painamalla wikipedian satunnainen-artikkeli linkkiä. Lauseet ja sanat tuppaavat olla tosi tyhmiä, mutta monesti ihmeen inspiroivia. Sitten kirjoitat lauseesta tai sanasta tosiaan mitä päähän pälkähtää. kun ei noin vain viellä tule ahaa-elämystä tai tosiaan ei ole tottunut kirjoittamaan säännöllisesti, tämmöinen terävöittäää aivo nystyröitä. :3 Toki, ei sovi kaikille, mutta varmasti joku heittää muitakin loistoideoita.

EDIT: esim. menin nyt wikipediaan, otin satunnaisen artikkelin ja wiki heitti "King Biscuit Flower Hour Presents Blackfoot" Miettikää mitä kaikkea tuosta saisi irti? :'D

Minun olisi pakko saada jonkin sortin kirjoitusvire päälle, koska nyt on tulossa sellainen koulujen kirjoituskilpailu josta jotkut teistäkin ovat varmaan kuulleet. Siihen pitäisi alkaa jo kirjoittaa ensimmäisiä kappaleita mutta kun minulla on ihan tyhjä pää. Ei minkäänlaista ideaa. Aihe ei ole niin vapaa kuin toivoisin ja mielikuvitukselle ei jää juurikaan tilaa.

tiirikka sanoi:

Voi myös ottaa vaan satunnaisen sanan, esim painamalla wikipedian satunnainen-artikkeli linkkiä. Lauseet ja sanat tuppaavat olla tosi tyhmiä, mutta monesti ihmeen inspiroivia.

Click to expand...

Hedelmällisempi voisi olla satunnainen wikisitaatti. Esimerkiksi "Vain kuolleet ovat nähneet sodan lopun." (Platon) tai "Ihmiset ovat unohtaneet tämän totuuden", sanoi kettu, "mutta älä sinä unohda sitä. Sinun on vastattava aina siitä, mitä olet kesyttänyt.
Olet vastuussa ruusustasi." (Pikku prinssi). Sitten pitää tietysti muistaa, että se lausahdus on jonkun muun "omaisuutta".

Pitääkin kokeilla 'kirjoitus'päiväkirjaa. Mulle nousee aina joku ihme kynnys kun pitäis saaha kirjoitettua. Sellainen sensuuri jonka läpi ei pääse kuin pari hassua lausetta. Varmaan pitäis kritiikki päänsä alhaalla jos kirjottas säännöllisesti roskaa. Salakuljettas jotain hyvää siellä välissä. Jei.

Mie en yritä väkisin mitään kirjoittaa, koska sillein ei saa oikeen mitään viisasta aikaseks. Pitää vaan kirjottamisesta taukoa, kunnes taas saa jonku ajatuksen. Se on tietty vähän huonompi homma, jos pitää määräaikaan mennessä tehdä joku koulujuttu, mutta miulla auttaa miettiminen ja musiikin kuuntelu.
Kuuntelen musiikkia soittimesta ja käyn vaikka kävelyllä tai sitten muuten vaan kuuntelen musiikkia. Ja mietin kaikenlaista. Siitä syntyy aina kaikenlaisia ideoita. Usein myös ilman musiikkia.

Minulla kävi jotain aivan outoa toissapäivänä. Keskellä yötä vavahduin ajatuksistani ja yhtäkkiä minulle tuli ankara tarve kirjoittaa. Olin ilmeisesti alitajuisesti katsellut tv:ssä pyörinyttä westerniä koska halusin kirjoittaa lännentarinan. Kirjoitin kolme sivua ja sitten se innostus lopahti. Olen tässä pohdiskellut miten jatkaa, mutta todennäköisesti ne paperit jäävät vain pölyttymään hyllyn päälle. Harmi sinänsä.

Jaa-a. Vähän hankala sanoa, viimeaikoina olen hyppännyt hankalan kohdan ylitse ja siirtynyt kirjoittamaan suoraa seuraavia tapahtumia. Joskus tämä konsti toimii, joskus taas ei.
Olen huomannut, etten pysty kuuntelemaan musiikkia samalla kun kirjoitan, sillä unohdun miettimään laulujen sanoja liikaa ja sitten kirjoittaminen unohtuu kokonaan.
Myös kaakaon juominen ja luontokuvien katseleminen auttaa (ainakin itselläni) oudosti kirjoitusvireen päälle kytkemiseen.

Fuinur, minullekin on käynyt monesti noin. Jostakin aiheessa vääntää hurmiossa muutaman sivun, mutta sitten tajuaa ettei tiedä yhtään mihin juoni on menossa. Käteen jää ihan kiinnostava tarinan alku, jota ei välttämättä ikinä saa jatketuksi.

Olenkin tässä miettinyt; suunnitellako vai eikö suunnitella? Siinäpä pulma.

Minä ainakin puolisuunnittelen. Kokonaan suunniteltu juttu harvoin toimii koska ajatukset rönsyilevät liikaa, mutta ihan ideatta ei kannata aloittaa kun sillä menee sekaisin. Näin minulla ainakin. :B

Luulen että kannattaa kokeilla mikä itselle sopii, ei kannata alkaa vääntää yksityiskohtaisia juonikuviokarttoja jos sellaisen kanssa toimiminen tuntuu ahdistavalta, ja jos on orpo olo ilman niin sitten kannattaa tehdä sellainen. Tosin luulen että välillä kannattaa ainakin kurkistella laatikosta uloskin ja kokeilla uutta.

Minulle sopii myöskin tuo puolisuunnittelu. Tekstistä tulee helposti haahuilua jos ei ole mitään lankaa josta pitää kiinni. Toisaalta juonenpätkä löytyy ajoittain ihan yllättäen kun on jo jonkin matkaa kirjoittanut.

Minä uskon siihen viisauteen että lähtökohtaisesti kirjoitusvireen saa päälle paremmin jos kirjoittaa säännöllisesti jotain (siksi mulla ei sitä koskaan olekaan ), mikä ei tietysti mitenkään estä writer's blockia tulemasta. Yksi konsti on aamusivut, joita minun on pitänyt aina kokeilla mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Lisäksi takkuiluun saattaa apua olla mm. Nanowrimossa lentelevistä haasteista. Osa niistä on tietysti täysin absurdeja mutta osa vain lievästi, ja parhaimmillaan niistä saattaa keksiä aiheen tarinalle (plus että niiden käyttäminen on hauskaa).

Yksi toimiva temppu on myös se, että kerää kokoon kaveriporukan joiden kesken annetaan haasteita ja sitten kommentoidaan tekstejä. Ylipäätään suhteellisen tiukat rajat usein kiihdyttävät mielikuvitusta. Jos voi kirjoittaa mitä tahansa, tulee yleensä aika tympeää tekstiä..
(Yksi kirjoittamista edistävä juttu on tietenkin puolen tunnin deadline tuntemattoman ihmisen antaman runotilauksen pohjalta pukeutuneena Justiceksi ja yrittäen löytää jonkun hiljaisehkon nurkan keskeltä ruuhkaista kirjakauppaa. Oi kuinka kaipaan.)

Haasteet ovat kyllä hyviä patistajia. Itse kirjoitin monta tuhatta sanaa juuri Sulkasadon kurssin aikana, kun oli selvät ohjeet, että teksti per viikko (ja tekstien tekeminen oli itselle kovaksi hyödyksi, ei sitä ammattilaisen ilmaista palautetta ihan joka viikko saa). Jos kirjoittaa vain silloin, kun on hyvä vire ja mieletön inspiraation virta, ei tule lopulta ollenkaan opittua. Siksi nyt harmittelen, ettei kukaan vain käske minua kirjoittamaan. Silloin huomaisin enemmän kielenkäyttöä (no kyllähän vanhemmat jaksavat siitä valittaa, ja minä en edes huutele sukupuolien ominaisuuksia ympäriinsä kuten tuntuu olevan todella välttämätöntä nykyään. Miksihän ne edes viitsivät, ukkosenjumala sinne tai tänne! Anteeksi off) ja juonta, kun kaikki tulee enemmän tai vähemmän pakolla. Haluaisiko joku pakottaa minut taas kirjoittamaan?

Suunnittelu auttaa joskus. Yleensä silloin, kun olen saanut idean vaikka unesta ja pelkään unohtavani sen, kirjoitan juonen ylös pääpiirteissään (joskus jopa yksittäisiä lauseita tai repliikkejä jos yhtäkkiä tulee mieleen hyviä). Yleensä en harrasta tarkkaa suunnittelua, koska se tuntuu vähän kuormittavalta. Suunnitelen siis vain, jotta muistaisin jotain tärkeää. Mutta jos yleensä vain päätän, että voisin kirjoittaa tarinan vaikka pienistä kivistä, niin en paljon vaivaudu suunnittelemaan. Kyllä minulla joku idea varmaan päässäni on, mutta aina ei tee mieli leikkiä koulua. :wink:

En muuten haluaisi suositella sitä kohtien yli hyppäämistä kirjoittamisessa. Ettei vaan synny asenne, ettei tämä kohta ole niin tärkeä ja lopulta siitä tulee huono muutenkin. Aina ei ole kirjoitusfiilis, sille ei voi mitään, mutta seuraavaan asiaan loikkaaminen voi helposti kostautua. Ja jos hyppää juuri siksi, että kohta on tylsä; kannattaako mitään tylsää ylipäänsä kirjoittaa?

Ah, istuin tänään Café Engelissä ja tympäännyin ihan järjettömästi paikkaan. Olin käynyt siellä talvella pariin kertaan ja olin hurmaantunut sen tunnelmasta, mutta nyt aikaisin huhtikuisena aamuna paikka tuntui niin snobilta ja inhosin itseäni kun istuin siellä ja sitten yhtäkkiä, pitkästä, pitkästä aikaa tajusin että on pakko kirjoittaa. Join teeni loppuun ja kävelin suorinta tietä Yliopiston kirjakauppaan ostamaan muistikirjaa, sillä muistikirja on paras paikka kirjoittaa, sillä silloin eivät tekstit huku. Odotin kuusi minuuttia aukeamista ja melkein hypin paikallani ja kun myyjä viimein sanoi että saan tulla, suunnistin suoraan muistikirjahyllylle ja löysin ihanan rouhean pellavakankaalla päällystetyn kirjan jonka sivut ovat paksut ja blankot. Se olikin vähän kalliimpi kuin luulin mutta <3 <3 <3
Kirjastossa kirjoitin kolme runoa joista ensimmäinen oli vähän säälittävä, toisessa oli jännä idea jota haluan kehittää ja kolmanteen sain ylös ajatuksia, joita olen pohtinut mutta jotka aiemmin eivät ole saaneet muotoa. Kirjoittamisen osalta olen siis varsin tyytyväinen päivään. Lukeminen kyllä sitten kärsi...

Minäpäs huomasin, että hyödytti kirjoittaa silloinkin kun ei yhtään huvittanut. Teksti tuntui pakolta ja kyllästytti ja tiesin että jälki oli kammottavaa, mutta seuraavan kerran kun sain inspiraatiopuuskan, oli runko jo valmiina. Siitä se oli helppo lihavoittaa ja muuttaa eläväksi. Vaikeampi olisi siinä vaiheessa lähteä ihan tyhjän päältä eteenpäin, varsinkin kun kyseessä oli juonen suvantokohta, jonka olisi mieluummin kiirehtinyt nopeasti pois alta.

Dracaena, minä ainakin olen joskus vähän kärsimätön ja hyppäisin mielelläni siihen 'loppuratkaisuun' sen sijaan, että kasvattaisin tarinaa ja kertoisin miten siihen päädyttiin. Yritän tosin kirjoittaa loogisessa järjestyksessä, mutta välillä mieleen putkahtaa jokin hyvä dialogin pätkä, joka on jonnekin tallennettava. Tai ehkä ongelma on siinä, että aloitan usein niin massiivisia projekteja, joiden kaikkia juonikuvioita on vaikea muistaa pistämättä niitä jotenkin ylös. Oh, well.

Mie yleensä kuuntelen musiikkia myös samalla, kun kirjoitan. Musiikista saa jotenkin inspiraatiota ja sävyjä tekstiin.
Mie oon aika hidas kirjottamaan, kun aina ei kerkeä tai huvita eikä keksi mitään. Ja joskus, jos tulee tosiaan semmonen kohta, ettei tiedä mitä kirjoittaisi siihen, mutta on keksinyt jo sen jälkeistä tapahtumaa, niin kirjoitan sen ja palaan sitten vajaaseen kohtaan myöhemmin.

Mávélin:

Itselläni onmenossa jo parikin tarinaa. Mutta ihan joka tapauskessa, mua auttaa kaikein parhaiten kun kirjoitan tarinaa vastaavanlaisessa paikassa kuin tarinan henkilöt seikkailevat. Aina tämä ei toimi, jos tarina tapahtuu pilvissä taikka avaruudessa, mutta onhan se sinänsä ihan hyvä vinkki : 8-)

Ziisys että onkin vire!
Opisto on poikaa. Olen aloittanut jo melkein hautautuneen projektin uudelleen ja se luistaa ihanan kevyesti ja onnellisesti ja ah, ja ystävä on alkanut kuvittamaan niitä juttuja <3<3
Lisäksi aloitin toisen projektin ja se tuntuu jännältä ja pelottavalta. Yritän haudutella sitä hiljakseen, mutta ajatukset pyörii vaan siinä ja pohdin koko ajan päähenkilöä.
Kirjoittamisesta menee suuri osa miinaharavaan (mikä kavala peli!), mutta kun riittävästi hengaan koneen ääressä, saan välillä jotain puserrettua jopa tekstiksi!