musiikin rajoja?

oletteko löytäneet musiikista rajoja? siis sellaisia rajoja, milloin musiikki on poppia, milloin rokkia?
ääripäät kyllä havaitsee ja erottaa helposti toisistaan... ei hevyä kovin herkästi sekoita esim.poppiin.. :roll:

mainitkaa siis, jos olette havainneet vaikka vain biiseissä tai bändeissä selviä tai vähemmän selviä rajoja. tai miten rajan huomaa?

olen pohtinut tätä jo jonkin aikaa.. ehkä (kuten sanotaan) selviä rajoja ei ole.

Noh, itse en mitään rajoja ole löytänyt, mutta mutta.

Musiikin lokerointi ja jako tiettyihin genreihin, ja etenkin musiikin jako tarkempiin genreihin kuin esim. pop, rock, hiphop jne. on hyvin raivostuttavaa ja minulle todella vaikeaa.
Taitaa myös aiheuttaa aika paljon riitelyä.

Se on mielestäni aivan totta, että selviä rajoja ei ole.
Eikä kukaan niitä rajoja pysty mielestäni vetämään. Jokaisella taitaa olla omat käsityksensä ja rajansa ja niin saakin olla.

Itse koitan tehdä eron selvästi erilaisten tyylisuuntien välillä: rock (sisällytän rockiin kaiken popin ja metallin väliltä), proge (johon tuleekin sitten kaikki John Cagesta Mahavishnuun, Primukseen ja Dream Theateriin) ja sitten vielä konemusiikkiin, klassiseen ja jazziin. Tai no, onhan niitä vielä muita kuten country ja hip hop jne. mutten ole niitä paljoa ajatellut, koska en niitä juurikaan kuuntele. Sitten jaan vielä musiikin kaupalliseen ja ei-kaupalliseen/undergroundiin. Muuten en näe paljoakaan pointtia siinä lähteekö luokittelemaan musiikkian heavyksi, hard rockiksi vai metalliksi.

Olen aika lailla samaa mieltä, eli rajojen vetäminen on ärsyttävää ja minullekin hyvin vaikeaa. Tosin se on esimerkiksi levykaupoissa varsin toivottua, olisi vähän hankalampaa jos kaikki artistit olisivat vain aakkosjärjestyksessä.

Mutta tuota. Rajojen vetäminen on silti aika ärsyttävää. Varsinkin, kun on sellaisia ihmisiä, jotka kuuntelevat jotain musiikkityyliä vain sen tyylin takia, esimerkiksi nyt hiphoppia tai heviä. On niin tärkeää kuulua johonkin genreen, että unohdetaan mikä on se pääasia, eli musiikki. Musiikki on musiikkia ja hyvät biisit ovat hyviä biisejä, kuuluivat ne sitten mihin genreen tahansa.

^ Mut oikeesti moni tykkää vaan sen yhden genren musiikista. Minulle ainakin tullaa monesti sanomaan, että en kuuntele progea sen takia, kun se on progea.
Mut oikeesti ei kaikesta voi tykätä, vaikka monesta tykkäänkin.

Mut tollanen genretys on ihan typerää. Eli jos joku bandi genretetään vaikka angstiseksi progepunkiksi niin se saattaa tavallaan viedä bandilta mahdollisuuden tehdä Black-Metallia, vaikka itse haluaisivat. Ei aina näin, mutta voin kuvitella et voisi olla.


There is only two kind of music. Rock N Roll.

Hexa sanoi:

Mut oikeesti ei kaikesta voi tykätä, vaikka monesta tykkäänkin.

Click to expand...

Ei sinänsä, mutta olen aikasen varma, että kuka tahansa voi löytää mistä tahansa musiikkityylistä ainakin joitain biisejä joista pitää.

pois

Hexa sanoi:

Mut oikeesti moni tykkää vaan sen yhden genren musiikista.

Click to expand...

Joo toki, mutta mä meinasinkin lähinnä sitä, että kuunnellaan musiikkia sen genren takia, ei sen takia, että ei tykkää mistään muusta. Musiikista on tehty niin imago-juttu, että ärsyttää. Seonmusiikkiaeikäminkäänpitäisvaikuttaapaitsisenonkobiisihyvävaiei!

Niin, yritä siinä nyt sitten tällaisena perfektionistisena pilkunviilajana järjestellä kiintolevyn mp3-tiedostoja ja pistää niiden ID3-tageja kuntoon, kun ei tiedä, että pitäisikö pistää Muselle genreksi rock vai alternative rock. Ja onko Soungarden grungea? Ja mikä on metallin ja heavy metallin ero? On se elämä joskus vaikeaa.

No, jos nyt pitää jotain genrerajoja vetää, niin huonoon musiikkiin minä en koske. Vain hyvä kelpaa.

Silttis, pistä Muse ja Soundgarden molemmat rockiksi ja metalli on vain metallia.

niinpä niin, rajojen vetäminen voi olla ärsyttävää, mutta hainkin niitä pieniä eroja musiikissa, joilla voisi saada vedettyä sanotaan nyt ns.rajan vaikkapa juuri metallin ja heavy metallin välille. onkohan niitä?

saattaa olla, että musiikille jota kuuntelee, ei pysty vetämään niin tarkkoja rajoja, koska juuri saattaa tykätä vaikka vain yhdestä kappaleesta jotain muuta laatua, kuin yleensä. tai sitten juuri pystyy, kun vain laittaa ne rajat. :roll:

nooh, pääasia lienee, että on musiikkia.

No mun mielestä selviä rajoja ei noin vaan voi vetää..esimerkiksi jazz-tyylin
sisälle mahtuu kymmeniä erilaisia jazz-tyylejä, ja jos vaikka kuuntelee vähän sellasta uudenaikaisempaa jazzia, niin kyllä sen vaan oppii tuntemaan, että mikä on jazzia..joissain musiikin tyyleissä on jotkut soittimet yleisempiäkin, kuin toisissa, ja bluesissakin on aivan omat kadenssinsa, ja siksi ne on helppo erottaa toisista tyyleistä..siis nää oli vaan esimerkkejä, mutta mun mielestä kuitenkin nykypäivänä, ja lähitulevaisuudessa on tosi vaikeeta alkaa lokeroimaan vaikka jotaan yhtyettä
jonkin tietyn musiikki-tyylin alle, kun joku bändi voi katsokaas käyttää vaikka barokkiajan musiikin sointukulkuja yms yms..että niin..
Ihmiset jakavat musiikin eri tyyleihin, sillä se selkeyttää huimasti musiikin rajoja, ja ihmiset vaan pitävät siitä lokeroimisesta..ja on helpompi kertoa kavereille musiikkimaustaan..kumma juttu..mun mielestä on vain musiikki, eikä sitä voi alkaa lokeroimaan tyylejen takia, koska tulevaisuudessa musiikilla ei ole rajoja (ei kyllä nyttenkään)..
No kai te nyt jotenkin ymmärsitte tän sepustuksen..

Minä kategorisoin musiikin aika yksinkertaisella tavalla. Musiikki on joko:
A) Sitä mitä tulee ruuansulatuskanavan loppupäästä.
B) Huono musiikki.
C) Mitään sanomaton musiikki.
D) Ihan jees. Mieluummin tätä kuuntelee kuin turpiinsa ottaa.
E) Jees. Semmoinen hyvä musiikki mitä kuuntelee mielellään.
F) Oikein hyvä musiikki. Tätä kastia laitetaan ihan itse soimaan kotistereoihin.
G) Loistava musiikki. Semmoista jota kuuntelisi silloin jos pitäisi turpiin ottaa.
H) Älyttömän hyvä musiikki.


Kategorisointi helpottaa hieman keskustelua musiikista. Esimerkiksi jos kaveri suosittelee jotain bändiä hän voi helposti sanoa sen olevan hänen mielestään vaikka goat metallia jolloin suurinpiirtein tajuaa minkä tyyppisestä tavarasta on kyse.

Toisaalta genrefanatismi on lähes poikkeuksetta älyttömän typerän näköistä ("Ei Impaled Nazarene ole mitään ******tun bläkkii, poseri! Vaan se on niinku industrial cyberpunk sadometallia!!!!!!1111!!!!).

Täällä on yksinkertaisen selkeä mielipide: musiikilla on kaksi genreä - hyvä ja huono - ja nekin ovat jokaisen oman pään sisällä. Ja tottahan se on, että joka suunnasta löytyy ainakin yksi kappale josta pidän - monista useampi. Mutta siltikni jaottelussa on oma viehätyksensä - tiedättehän, se kun alkaa miettimään, että "mitäs musiikkia tämä nyt on?", ja sitten alkaa pohtimaan samankaltaisia ominaisuuksia omaavia bändejä, ja siitä taas eteenpäin, että "mihinkähän ne kuuluvat?", ja kehä laajenee koko ajan, kunnes toteaa, että "ihan kivaa musiikkia" ja laittaa radion/levysoittimen pois päältä.
However, genret löytyvät kun alkaa miettimään. Vai tuleeko kellekään mieleen sijoittaa Kingston Wallia Britney Spearsin kanssa samaan sektioon? Tahi kenen mielestä Johnny Cash on black metalia?

Sanaa POP käytetään nykyään väärin - sehän on popular music, suosittu musiikkia.
Children of Bodom on poppia.

Jaan musiikin hip hoppiin joka sisältäää kaikenmaailman räpit ja muut *krhm* ihme jorinat, joita naapurin runoilija pojat kuuntelee ja sitten rockkiin johon sisällytän punkin, ja nu metallin ( linking park , slipknot, ja kaverit) jota suuresti vihaan. Sitten Teknoon menee industriali, ja dark wave ja ambientti, jotkut kappaleet kyl luokittelen ennemiin goottiin, (mortiis ). Ja sitten kaikki rhapsodysta stratovariukseen on sankari heviä, black metallin :twisted: ja death metallin luokittelen ns"true metalliksi" . Folkki metalli :twisted: ja viikinki :twisted: metalli onkin sitten ihan oma sarkansa. Kai tästä jotain unohtu mut ei semtn. :twisted: