Musiikki = Elämä

Mä aloin vaan miettiä, että onko täällä ketään muuta fanaattista rokkaria, joka kuluttaa elämänsä kuuntelemalla musiikkia, ajattelemalla musiikkia ja puhumalla musiikista... Eli ei elämää, lyhyemmin sanottuna...
Mua pidetään koulussa ihan friikkinä, emmä mitään muuta kyllä teekkään ku selitä Timo-Timosta... ♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥ Se on vaan niin hot...
Mutta, kysymys kuuluu, että onko täällä muita, jotka omistaa elämänsä musiikille...? Siis ihan oikeesti, on valmis jonottamaan koko päivän keikalle tms...

Ööööö... Mikä tässon pointtina? Rokkarit (as in rockabillyt?) vai musiikki = elämä vai hääh? Kerro jooko

Rokkarin elämä. Musiikkia musiikkia ja musiikkia.
Tässä on muutama esimerkki, ihan suoraan mun elämästäni:
-Vietin tässä yksi päivä 12 ja puol tuntia yhden baarin pihalla, koska uniklubi esiintyi siellä. Emmä ees haaveillu sisään pääsemisestä, ainoastaan siitä, että mä näkisin pasin (Uniklubin toinen kitaristi)...
-Mun elämä on ajotettu siten, että miten mä pääsen eniten keikoille. Päiviä lasketaan (esim. tänään on Mötley crüen keikkaan 121 päivää). Neljän päivän päästä on Negativen keikka, 21.2 Rendez-Vous, 26.2 Teräsbetoni, 29.4 Oikosulku, 7.5 Uniklubi, 9-10.7 Ruisrock ja 27-31.7 DBTL... Ja tostaki puuttuu vielä keikkoja...
-Koulussa me ei puhuta ku musiikista. Me kuljetaan ihan friikin maineessa. Nytki, ku toi Negativen keikka on noin lähellä, ni päivän sana on Nakki (Negativen kosketinsoittaja). Ruotsintunnillaki mä vaan hoin Nakkia. Että hulluja ollaan.
-Edelliseen viitaten, yleistä hupia on koulussa juokseminen, koulun lattioilla makaaminen ja rivouksien huuteleminen. Meitä ei kiinnosta mitä muut ajattelaa meistä, koska ne ajattelee kuitenkin...

Hulluutta tarvitaan, kun rokkari kerran on... Toivottavasti tää selvensi asiaa vähän...

Eli siis musiikki = elämä.

Joo, mä en oo ihan varma näenkö tällä keskustelulla tulevaisuutta, voisit ainaki vaihtaa ton otsikon kuvaavammaksi?

Mut koklataan. Mulle musiikki on varmaan ainoa asia minkä takia jaksan ylipäätänsä elää välillä. Tai oikeestaan aina. I live through music, tyyliin suurin pelkoni on että tulisin kuuroksi. Käyn niin paljon keikoilla kuin mahdollista, koska keikat on ne hetket kun mä pääsen irti tästä elämästä, pääsen vaan kuuntelemaan hyvää musiikkia ja unohtamaan kaiken muun. Pelastavia hetkiä.

Keikoille on jonotettu juu.. Lähin kattomaan Bon Jovia joskus vuonna 2000 Tukholmaan ja jonotettiin jostain aamukymmenestä stadikan edessä. Oli aika siisti meininki.

Mä suhtaudun musiikkiin aika intohimoisesti, eikä sitä aina ihmiset oikein tajuakaan. Mutta ei se mua haittaa, musiikki on mulle elämä. That's the only thing that matters.

mä vaihdoin ton otsikon, mut en kyllä tiedä onko se yhtään edellistä parempi...

Täältä ei kyllä taida löytyä yhtään ketään muuta joka kuuntelis the 69 eyesiä, uniklubia, negativeä, charonia, rammsteinia, entwainia, metallicaa, nirvanaa, HIMiä, Nightwishiä, children of Bodomia, Backyard Babiesia jne...

Elikkä yksin oon...

Blody sanoi:

Täältä ei kyllä taida löytyä yhtään ketään muuta joka kuuntelis the 69 eyesiä, uniklubia, negativeä, charonia, rammsteinia, entwainia, metallicaa, nirvanaa, HIMiä, Nightwishiä, children of Bodomia, Backyard Babiesia jne...

Click to expand...

No noista on tullut kuunneltua Nightwishia (todella paljon) Ja 69 eyesiä välillä, Charoniakin löytyy, Himiä löytyy, Bodomia ei löydy (eikä tuu löytymäänkään..

Elikkä tommosta. kuuntelen yleensäkin vähän raskaamman puoleista.. Mutta kyllä moni muukin bändi kuin heavy/hard rock bändi on hyvä.. Esim. Cmx on ihan kuunneltavaa..

Blody sanoi:

Täältä ei kyllä taida löytyä yhtään ketään muuta joka kuuntelis the 69 eyesiä, uniklubia, negativeä, charonia, rammsteinia, entwainia, metallicaa, nirvanaa, HIMiä, Nightwishiä, children of Bodomia, Backyard Babiesia jne...

Elikkä yksin oon...

Click to expand...

Täällä vielä yksi joka ilmoittautuu Nightwishiä, Metallicaa ja Nirvanaa kuuntelen selvästi eniten noista (mutta muutkin menee). Muita sitten jos radiosta sattuu kuulumaan. Uniklubista en kyllä tykkää... Nightwishille on täällä muuten topic. Jos sitä lukee niin voi kyllä päätellä, että aika moni kuuntelee :wink: Eli et sie yksin ou.
Tuosta musiikista elämänä. Miulla tietysti on vielä elämä niin lyhyenlainen, että ei musiikki ihan kokonaan täytä. Aika suuren osan se kuiteski vie (ja toinen iso osa on omistettu futikselle ). Keikoille en kuitenkaan piäse. Syinä vanhemmat, raha ja matkat. Ikäkin kait... Näin.

Luulenpa Blody, että nykyään ollaan menty musiikin kuuntelemisessa hevimpään tai rokahtavampaan suuntaan ja joka toinen teini on jo wannabe-gootti tms. että yksin sinä et ainakaan ole.

Itse haaveilen muusikon urasta.
Valitettavasti taidot riitä.
Jos sitä voisi olla taidokas ja arvostettu säveltäjä, säveltäisi hienoa ja monipuolista musiikkia, siinäpä se olisi, muuta ei tarvittaisi.

Mieluiten kuuntelen heviä. Tai jotain sinne päin, en noista nimityksista tai genreistä niin välitä, kun kaikilla tuntuu olevan omat käsityksensä niistä.
Mutta yhtyeistä lemppareita ovat Dream Theater (progea, osa on kovinkin heviä), Nightwish, Viikate, Teräsbetoni^^, CMX, Wintersun ja Dreamtale (/,,/), Bodom, Tarot... Kaipa ne olivat tässä. Olen viime aikoina kauhukseni huomannut pitäväni myös Sonata Arcticasta.
Kevyempää tuotantoa edustavat Linkin Park (vaikka räppi ei minua sytytä yhtään), Zen Cafe, musikaalit kuten Phantom of the Opera ja Chicago, klassista tietysti, Amelié, the Piano, Josh Crobankin on aikas ihana, Bo Kaspers Orkester. Humm.. Olivatkohan ne siinä.. No, ei se ketään tapa jos joku unohtuu.

Mutta musiikki on todella sellainen asia, joka on minut pelastanut useamman kerran, erityisesti oma soittaminen. Eikä nyt sillä että omat tekeleet olisivat jotain hemaisevan hyviä, vaan se että tekee itse musiikkia ja musisoi on terapeuttista.
Kävin musiikkilukiota vuoden, kunnes vaihdoin teatteri-ilmaisun puolelle, joka toisaalta oli elämäni fiksuin teko, mutta myös typerin. Koin vain tukahtuvani musiikkilukiossa, kun en ollut tarpeeksi hyvä, en saanut toteuttaa itseäni. No tuo taas kuullosti ihan kamalalta.. Mutta en viihtynyt, vaikka musiikkia rakastankin yli kaiken.

Musiikki on suuri lahja maailmalle

Tässä yksi joka rakastaa musiikkia. Miettikää jotain Metallicaa... Tai Ozzya, Pink Floydia tai Nightwishiä. Halleluja, se on uskomatonta!
On myös mahtavaa soitella itse, minä tykkään soittaa kitaraa ja bassoa (vaikken siinä mikää mestari olekaan).
Rakastakaa musiikkia!

musiikki on ollut jo monta vuotta tärkeässä osassa elämässäni. olen aloittanut musiikkileikkikoulussa, kun olin neljän ja viiden vanhana alkoivat soittotunnit. sittemmin soittotunnit ovat jääneet ja on tuossa ehtinyt bändiharrastustakin olla muutamia vuosia ja olisi edelleenkin, jos vain ehtisi ja saisi aikaiseksi bändin perustaa. nykyisin tulee lähinnä siis kuunneltua levyjä ja käytyä keikoilla.

olen laskenut, että käyn keskimäärin 1-2 kertaa viikossa keikoilla, useimmiten katsomassa vähän pienempiä bändejä. viime vuoden suurimmat keikat taisivat olla korn hartwall-areenalla ja sick of it all nosturissa. tänä vuonna suurin keikka on ollut varmaankin the (international) noise conspiracy tavastialla, tulossa on ainakin converge tässä kevään mittaan. viimeisin keikka, jolla olin, oli war of words, unkind ja wasted vuoritalolla. viikonloppuna pitäisi lähteä poriin katsomaan ainakin worth the painia ja toivottavasti lauantaina turkuun katsomaan lighthouse projectia.

eli siis lähinnä hardcorea, punkkia, ja metallia tulee kuunneltua. kuuntelen toki popimpaakin materiaalia, skata, klassista, musikaalimusiikkia yms. mutta eniten tuota rankempaa osastoa. muutamia lempparibändejä voisi olla million dead, thrice, gorilla biscuits, sepultura, nine inch nails, planes mistaken for stars, nine, abduktio, hero dishonest, manifesto jukebox, sur-rur...

en voi sanoa varsinaisesti fanittavani mitään bändiä kuitenkaan. joskus nuorempana (seitsemän vuotta sitten..?) olin aikamoinen metallica-fani ja tuo bändi kolahtaa kyllä jossain määrin vieläkin, vaikken enää niin jaksakaan kuunnella. kai sitä on tullut liian vanhaksi fanittamaan (onko sellainen mahdollistakaan?) tai sitten on noiden bänditouhujen kautta tutustunut liikaa bändeihin ja nähnyt, että ihmisiä ne rokkistaratkin ovat (silloin bändiaikoina kolme-neljä vuotta sitten tuli soiteltua mm. negativen ja uniklubin kanssa)... olisi ehkä ihan kiva fanittaa jotain bändiä, mutta ei sitä vain osaa

le Fui sanoi:

Luulenpa Blody, että nykyään ollaan menty musiikin kuuntelemisessa hevimpään tai rokahtavampaan suuntaan ja joka toinen teini on jo wannabe-gootti tms. että yksin sinä et ainakaan ole.

Click to expand...

Toi ei kyllä ihan oo totta... Kyllähän sitä wanna-beihin törmää ku kaupungilla liikkuu, mutta kun on vähän edes tutustunu alamaailman rokkikulttuuriin ni ei siellä kyllä mitään wanna-beitä löydy. Kaikki on rokkareita henkeen ja vereen, viimiseen veripisaraan asti.

Mua on muutaman kerran sanottu gootiksi ja musta se on loukkaus gootteja kohtaan... :viggo: :wink: Miks ihmiset sanoo jokasta mustaan pukeutuvaa, kajaalia käyttävää ja epäilyttävän näköstä tyyppiä gootiksi? Mua ottaa se ihan älyttömästi päähän, koska mä en ole gootti, mä olen ROKKARI!!!!! Ja sitte se on konssa ihan kumma juttu: jos on tämmönen hihhuli, ni sitten on kanssa saatananpalvoja, käy kaatelemassa hautakiviä, polttaa, juo, tekee epäilyttäviä asiota puskissa, spray-maalaa jne jne.... AARRGGH mua ottaa se päähän!!!!! :censor:

Minä etsin musiikilta sanomaa ja tunnelmaa. Melkein minkälainen musiikki tahansa menee, kunhan sillä vain on jotain sanottavaa eik äse ole vain: "Hei hei mikä sulla on, kun oot levoton..." tyyppistä "toistan-ja-kappale-jää-ihmisten-päähän"-kamaa. Eran kappaleiden tunnelma vetoaa minuun, samoin gospel sanoituksensa vuoksi kuin myös John Miles. Kappaleissa kuuntelen paljon sanoja, ja yleisvaikutelmaa, muusikon ulkonäkö ei ole olennainen. En muutenkaan elä minkään kulttuurin mukaan, esim. käytä mustia vaatteita vaikka joistakin heviyhtyesitä pidänkin. musiikki on minulle musiikkia, kuuntelen sitä koska se saa ajattelemaan, antaa oiekan tunnelman ja rauhoittaa. Tietenkin se on tärkeässä osassa, mutta ei se ole minulle se elämän tärkein asia.

Blody sanoi:

le Fui sanoi:

Luulenpa Blody, että nykyään ollaan menty musiikin kuuntelemisessa hevimpään tai rokahtavampaan suuntaan ja joka toinen teini on jo wannabe-gootti tms. että yksin sinä et ainakaan ole.

Click to expand...

Mua on muutaman kerran sanottu gootiksi ja musta se on loukkaus gootteja kohtaan... :viggo: :wink: Miks ihmiset sanoo jokasta mustaan pukeutuvaa, kajaalia käyttävää ja epäilyttävän näköstä tyyppiä gootiksi? Mua ottaa se ihan älyttömästi päähän, koska mä en ole gootti, mä olen ROKKARI!!!!! Ja sitte se on konssa ihan kumma juttu: jos on tämmönen hihhuli, ni sitten on kanssa saatananpalvoja, käy kaatelemassa hautakiviä, polttaa, juo, tekee epäilyttäviä asiota puskissa, spray-maalaa jne jne.... AARRGGH mua ottaa se päähän!!!!! :censor:

Click to expand...

Minuakin on sanottu gootiksi kun värjäsin tummaksi hiukseni, nauroin aivan hitsisti kun sisko kyysy "mikä ihmeen gootti sustakin on tullut!". Ei se tee minusta goottia että pidän tummista väreistä kuten mustasta ja verenpunaisesta.
Minähän kuuntelen raskasta ja rockia!

Blody sanoi:

Täältä ei kyllä taida löytyä yhtään ketään muuta joka kuuntelis the 69 eyesiä, uniklubia, negativeä, charonia, rammsteinia, entwainia, metallicaa, nirvanaa, HIMiä, Nightwishiä, children of Bodomia, Backyard Babiesia jne...

Click to expand...

Noista menee Rammstein, Entwine (ei Entwain, englantia ei puhuta niin kuin sitä kirjoitetaan), Metallica, Nightwish, Children Of Bodom... Muita on sitten Lacuna Coil, Sonata Artica, For My Pain, Sentenced, Cradle Of Filth...
Raskas ja goottisuus on näköjään massamuotia.
Rock puolesta menee tämmöinen rocki missä on tummat ja surulliset lyriikat kuten Evanescence (enimmäkseen vanhat biisit mutta uudetkin ovat todella hyviä) ja Seether.

Minä olisin kuollut ilman musiikkia, music is my boyfriend.

Omavaltaisesti muutin otsikon kuvaavammaksi, "Mita musiikkia kuuntelet?"ei ole hyva otsikko eika suositeltava keskustelun aihe. Luulen etta kaikista, tai ainakin lahes, mainitsemistasi bandeista loytyy taalta keskustelu.

Minulle musiikki ei ole todellakaan ole elama, vaikka siita pidankin. En ole viimeiseen kolmeen viikkoon kuunnellut lainkaan musikkia, johtuen ehka siita ettei minulla ole kuin kannettava cd-soitin mukana. Onnistuin myos mahduttamaan kaiken puolen vuoden reissulle tarvitsemani musiikin viidelle cd:lle, ei silti etta minun olisi tehnyt mieli kuunnella niita. Musiikkiin ei myoskaan liity minulle mitaan erityista itseilmaisua. Elokuviakin on kiva katsoa mutta eivat ne ole elamani.

Harvoinpahan tuommoinen noin fanaattinen fanius kauan kestää... Eli siis mitä ajan takaa: fanius yleensä tulee ja menee, ehkä se tällä hetkellä tuntuu tärkeältä, muttei välttämättä enää vuoden tai parin päästä. Ne ihmiset, joille musiikki todella on elämä, usein tekevät sitä itse, ovat muusikoita. Blodykaan ei kertonut meille soittaako hän jotain itse, vaiko vain kuuntelee.

Musiikki on minunkin elämässä tärkeä osa. Se rauhoittaa tai antaa voimia ja olen jopa soittanut itse (pianoa/koskettimia, ja vielä bändissä ), mutta olen kyllä silti Ereinen kanssa samoilla linjoilla: se ei todellakaan ole elämä (vaikka ehkä kyllä tärkeämpi kuin Ereinelle... ei kolmeen viikkoon musiikkia? :wink: ). Minun elämäni ainakin koostuu pienistä osatekijöistä, ei yhdestä suuresta ja noin hallitsevasta.

Blody sanoi:

Mä aloin vaan miettiä, että onko täällä ketään muuta fanaattista rokkaria, joka kuluttaa elämänsä kuuntelemalla musiikkia, ajattelemalla musiikkia ja puhumalla musiikista... Eli ei elämää, lyhyemmin sanottuna...
Mua pidetään koulussa ihan friikkinä, emmä mitään muuta kyllä teekkään ku selitä Timo-Timosta... ♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥ Se on vaan niin hot...
Mutta, kysymys kuuluu, että onko täällä muita, jotka omistaa elämänsä musiikille...? Siis ihan oikeesti, on valmis jonottamaan koko päivän keikalle tms...

Click to expand...

Vuosi / puolitoista sitten jonotin muutaman bändin keikalle todella päivän, joskus yönkin kavereiden kanssa, kävin lähes jokaisella keikalla, riippumatta siitä missä päin Suomea keikkapaikka sijaitsee. Kaksi vuotta se fanittaminen kesti suurin piirtein. Vaikka oonkin nuori. Se oli ihan siistiä, mutta en mä enää tekisi, nyt kun niistä bändeistäkin on tullut niin ärsyttäviä. Nykyään kyllä kuuntelen musaa ihan koko ajan, mutta en oo varsinainen fanaatikko mitään kohtaan, ja kun monet on ulkomaisia eikä tee keikkoja Suomessa.. Nii.

vihaan tyyliluokitteluja.

Mew sanoi:

Blody sanoi:

Täältä ei kyllä taida löytyä yhtään ketään muuta joka kuuntelis the 69 eyesiä, uniklubia, negativeä, charonia, rammsteinia, entwainia, metallicaa, nirvanaa, HIMiä, Nightwishiä, children of Bodomia, Backyard Babiesia jne...

Click to expand...

Noista menee Rammstein, Entwine (ei Entwain, englantia ei puhuta niin kuin sitä kirjoitetaan), Metallica, Nightwish, Children Of Bodom... Muita on sitten Lacuna Coil, Sonata Artica, For My Pain, Sentenced, Cradle Of Filth...
Raskas ja goottisuus on näköjään massamuotia.

Click to expand...

Nöyrimmät anteeksipyynnöt tosta kirjotusvirhaastä... Ei pitäis ajatella liikaa samalla ku kirjottaa... XD

Nieve kysyi että soitanko mitään instrumenttia, vastaus on kyllä. Minä soitan kitaraa meidän ylihienossa bändissä, missä on mun lisäkseni myös toinen kitaristi, basisti, rumpali ja kosketinsoittaja.... Laulaja on vähän häviksissä tällä hetkellä... JA pianoakin minä osaan pimputtaa vähän....

Musiikki oli elämä joskus yläaste-/lukioiässä, tai ainakin se merkkasi erittäin paljon. Mulle se "ensirakkaus" oli Stratovarius, joka ikään kuin auttoi minua löytämään itseni ja tajuamaan, että olin jotain muutakin kuin pelkkä hikarinörtti ja että joku muukin ehkä ajatteli samoin kuin minä. Nykyisin en ole enää kovin fanaattinen: musiikinkuunteluni on vähentynyt, mutta edelleen käyn kyllä keikoilla ja kuuntelen vanhoja levyjäni. Olen jonotellut myös tuntitolkulla esim. Stratojen ja NW:n keikoille ja muuta vastaavaa. Heviä siis enimmäkseen kuuntelen. En kuitenkaan oikein ole identifioitunut kyseiseen porukkaan. Rakastan musiikkia, jossa on yhtäaikaa sekä voimaa, sanomaa että asennetta, mutta yleensä tuo sanoma jää puuttumaan. Hevi on joskus niin pinnallista. Tosin siitä pystyy omalla mielikuvituksella löytämään vaikka mitä.

Fanitus on mielestäni ihan hauskaa eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa. Musiikki voi tuoda elämään tosi paljon uutta, se voi muuttaa sitä paljon. Fanitus vaan usein tuppaa kohdistumaan enemmän henkilöihin kuin musiikkiin. Kyllähän minä olen ihmisiäkin fanittanut, mutta olen havainnut, etteivät bändien jäsenet yleensä olekaan sen kummempia. Musiikki voi olla upeata, mutta jäseniä kiinnostaa ehkä silti vain dokaaminen ja riehuminen. Mutta ei sen kannata antaa pilata kaikkea.

Se on kyllä erittäin huvittavaa, että joku 69eyesiä ja Uniklubia kuunteleva kuvittelee olevansa ainoa maailmassa tai ikään kuin yksin. Ehkä se on yksi faneuden tunnuspiirteistä: pitää ajatella olevansa jotenkin ainutlaatuinen, on hienoa, kun "kukaan ei ymmärrä" ja "ihmiset tuijottaa".Itse olen piinallisen tietoinen siitä, että yksi suosikkibändeistäni, Nightwish, myi Suomessa eniten levyjä viime vuonna. Ei se mielestäni silti muuta omaa henkilökohtaista kokemustani bändistä. Mutta ei siis kannata myöskään ajatella olevansa jotenkin ainutlaatuinen.

Musiikki on ollut elämä jo kauan, eikä taida ihan heti lakata olemasta... Vehka tiivisti asian suhteellisen hyvin tuossa ylempänä, turha sitä on tässä enää ruveta toistelemaan.

Mortal Illusion sanoi:

Fanitus on mielestäni ihan hauskaa eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa. Musiikki voi tuoda elämään tosi paljon uutta, se voi muuttaa sitä paljon. Fanitus vaan usein tuppaa kohdistumaan enemmän henkilöihin kuin musiikkiin. Kyllähän minä olen ihmisiäkin fanittanut, mutta olen havainnut, etteivät bändien jäsenet yleensä olekaan sen kummempia. Musiikki voi olla upeata, mutta jäseniä kiinnostaa ehkä silti vain dokaaminen ja riehuminen. Mutta ei sen kannata antaa pilata kaikkea.

Se on kyllä erittäin huvittavaa, että joku 69eyesiä ja Uniklubia kuunteleva kuvittelee olevansa ainoa maailmassa tai ikään kuin yksin. Ehkä se on yksi faneuden tunnuspiirteistä: pitää ajatella olevansa jotenkin ainutlaatuinen, on hienoa, kun "kukaan ei ymmärrä" ja "ihmiset tuijottaa".

Click to expand...

Toi asia on mulle erittäin selvä, että nä on vaan ihmisiä jne... Itseasiassa välillä liiankin selvä ja en haluais tietää puoliakaan siitä mitä tällä hetkellä tiedän "julkkisten" (lähinnä siis muusikoiden) elämistä. Välillä mun tekis mieli hakata ihmiset jotka tulee kertomaan uusia faktoja jostain bändin jätkistä... Onhan sitä olemassa tietämisenkin arvosta, mutta kaikkea ei kyllä haluais tietää, oli sitten kuinka fani tahansa... :roll: :yuck:

Mutta toi yksinoleminen on jonkinverran suhteellista. Tietty ku mä oon jollain keikalla ni siellä on noin sata ihmistä joille mä voin tosta noin vaan lähteä selittämään, että kuinka hyvä perse Larryllä (♥♥♥♥♥♥♥♥) on vaikken mä olis koskaan nähny sitä. Mutta koulussa, perheen seurassa, sukulaisissa yms mä oon niin yksin että kaikki tuijottaa mua ku jotain v :censor: n alienia....

Rock'n'roll :twisted: