Mysli

Kyllä tälle peruselintarvikkeelle pitää ehdottomasti perustaa oma ketjunsa, ihan jo siksikin, että mysli on ollut jo pitemmän aikaa luokkalaistemme lempikeskustelunaiheita.

Mites kontulaiset? Syöttekö te mysliä tai myslipatukoita? Jos syötte mysliä, niin mitä niistä lukuisista "versioista"? Syöttekö mysliä maidon tai jogurtin kanssa? Entä pelkästään kuiviltaan?

Minä kyllästyin mysliin siinä kahdeksannen ikävuoden paikkeilla. Jos tavallisen perusmyslin (leseitä, pähkinää, rusinoita ja muuta sälää) sekoittaa maitoon, se menee parissa minuutissa melko veteläksi mössöksi, joka ei näytä kovin hyvältä eikä ole muikean rapeaakaan.

Vasta viime viikolla löysin uudelleen tämän kadonneen luonnonvaran. Istuskelin aamulla pöydän ääressä ja kaapissa oli purkillinen omenamuromysliä. Sekoitin sitä luonnonjogurttiin ja... se oli hyvää. ^^ Ei mössööntynytkään yhtä nopeasti. Otin kouluunkin pienessä muovipussissa kuivamysliä, ja tykkäsin kovasti. Energiaa siitä saa irti melko nopeasti.

Mansikka- ja omenamuromyslit ovat omia suosikkejani, perusmyslistä sen sijaan en tykkää. Se on puisevan makuista.

Ehdottomasti parasta mysliä on pirkan muromysli jota tälläkin hetkellä on tuossa pöydällä ja sitä narskuttelin pelatessani.
Maitoon en ole koskaan mysliä sekoittanu, mutta jogurtin kanssa se on ihan hyvää. Parasta se kuitenkin on karpalosopan kanssa Kuiviltaankin on ihan hyvää pikkunaposteltavaa.

Minä koin herätyksen myslinsyöjäksi varsin myöhään, vasta viidentoista ikävuoden pakeilla. Tällöinkin kuljettiin pehmeän laskun kautta muromysleistä varsinaisiin mysleihin. Nykyisellään perussuosikkini on oivallinen Pirkan kilomysli, mutta variointi on toki välttämätöntä kyllästymisen estämiseksi. Muromyslit ovat jo sikäli karkkia ettei niitä tule syötyä kovin usein, lisäksi niissä ylipakkaaminen on valitettavan yleistä. Olisiko niin, että Pirkan muromyslitkin ovat pelkästään pahvipaketissa ilman typerää muovi-/foliopussia?

Pitkään söin mysliä ainoastaan maidon kera, mutta tuossa jokin aika sitten loppukesästä kokeilin hetken mielijohteesta yhdistää myslin ja jogurtin. Alunperin juuri tuosta yhdistelmästä en ollut ammoin pitänyt kun myslejä maistelin, ja opin mysleihin vasta maidon kautta. Mutta nyt, vuosikymmentä myöhemmin, yhdistelmä oli yllättäen tuore ja makoisa! Myslin rakenne tuntuu jogurtin kanssa aivan erilaiselta, ja makuvivahteetkin luovat mielenkiintoisen symbioosin. Vaikuttaisi, että sekä maustamattomat että maustetut jogurtit toimivat, samoin niin normaalit kuin muromyslitkin (muromysli makeutetun jogurtin kanssa tosin olisi ehkä jo piirun turhan äklöä).

Mysliä siis harrastan jokseenkin paljon aamu-, väli- ja iltapaloina, joskus myös muina aterioina.

Muromysli on toki hyvää, mutta siinä on usein tosi paljon sekä rasvaa että sokeria. Söin kesällä taas liikaa sitä, ja kun painoni oli noussut viitisen kiloa (ei kyllä tietenkään johtunut pelkästä muromyslistä), päätin vaihtaa normaaliin mysliin takaisin.

Tykkään vaihdella eri myslilaatuja, kun kerran on päivittäin syötävästä tuotteesta kyse - enhän syö samaa leipääkään koko ajan. Ensisijaisesti arvostan luomumyslejä, mutta niitä saa lähikaupoistani vain kolmea eri laatua (joista yksi ei ole kovin hyvä), joten ostan myös "tavallisia" myslejä välillä. Minusta myslissä tulee olla tarpeeksi, mutta ei liikaa, kuivattuja hedelmiä tai marjoja.

Syön mysliä lähes yksinomaan maidon tai soija/kauramaidon kanssa. mehukeittokin kyllä käy, ainakin välillä. Sen sijaan jogurtin tai viilin kanssa en mysliä syö.

Samaa mieltä Jaamarin kanssa: Pirkan muromysliä sen olla pitää. Välillä vaihtelun vuoksi kaneli-omenaa, mutta muromysli on peruselintarvike. Jogurtin kanssa aina aamuisin, sellaisenaan iltasella ja öisin, maidonkin kanssa ihan hyvää jos jogurtti on loppu. Valiolla oli ennen tosi hyvää raparperi-mansikka- (vai -vanilja-?) jogurttia, mutta mokomat lopettivat sen tuotannon, joten pitää tyytyä vaniljajogurttiin.

Tiedän kyllä että liikaa rasvaa ja sokeria sisältää, mutta rottien toimintasääntö 3 käskee syömään kaikesta huolimatta. En voi vastustaa. Kunhan ei pääse varisemaan näppiksen alle.

Minä jään aina säännöllisin väliajoin aivan kaameaan muromyslikoukkuun. Kaikki alko aikana, jolloin kielsin itseltäni kaiken herkullisen. Sitten löysin myslin, joka oli melkein ok syötävää. Koska se oli myös erinomainen tuote ottaa mukaan kisareissuille ja napata siitä pikaenergia puoli tuntia ennen starttia perusteetkin palleroiden raksuttelulle olivat olemassa. Tuolloin kaupoista sai aivan taivaallisen hyvää muromysliä, jossa oli hervottoman isoja riisimuro-kaurahiutale-siemen palleroita. Lisäksi siinä oli rusinoita, papaijaa ja kookosta sekä valikoima kaikkea muuta. Paketti oli pieni ja vihreä, mutta en muista enää edes valmistajaa. Muistelen kaiholla. Uuden tulemisen muromysli koki inttiaikoina: metsään ei oikein saanut kasvisruokaa tai jos sai, se oli vain riisiä ja pakastevihanneksia. Aloin kantaa mukanani aina kokoviljakaurakeksejä ja muromysliä. Noilla eväillä tuli kolme hakasta kaulukseen.

Nykyään suosikki on Pirkan jogurtti-mansikkaversio tai vaihtoehtoisesti omenakaneli. En kuitenkaan suostu enää sortumaan noiden ostoon. Ovat a)kalliinpuoleisia b)olen kalorihaukka ja c)koetan tehdä perusmysliä itse on paljon parempaa (saa laittaa ihan mitä itse lystää, paahtaa ja hunajoida). Tulee ihan nälkä näin karaten jälkeen.

Ja iski himo muromysliin. Pentele. :wink:

Minä pidän eniten jostain myslistä jonka nimeä en muista mutta siinä on pakastekuivattuja mansikoita. Tällä hetkellä minulla on jotain kaikkein halvinta, joka on ollut aika pitkään kaapissa syömättömänä. Mysli on minulle vain lisuke, syön joka aamu maustamatonta jogurttia ja jotain marjoja tai hedelmää ja toisinaan ripottelen päälle vähän mysliäkin. En voisi kuvitella että söisin pelkkää mysliä maidon tai jogurtin kanssa, se tarvitsee sen banaanin tai vastaavan kaverikseen.

Mysli on nykyään vakioaamupala. Lapsena söin vain muromysliä maidon kanssa, mutta sitten opin tavalliseen mysliin ja jogurttiin. Nykyisin muromyslit tuntuvat jo liiankin makeilta ja jogurttikin on vaihtunut maustamattomaan, joskus tosin vaniljaa, puolukkaa tai mustikkaakin, täytyyhän vaihtelua olla.

Suosikkimyslini tällä hetkellä on Sysmän omena-karpalo luomumysli. Hintaa toki vähän enemmän kuin kilolla halpismysliä, mutta maku määrää. Pähkinöitä ja rusinoita tosin hiukan kaipaa, ne ovat myslissä aika olennaisia.

Innovaatio! Sekoitin muromysliä (omenakaneli, yleensä hieman liian makeaa) ja Pirkan kilomysliä (joka ei normaalioloissa ole hyvää), ja kas, sain kerrassaan muikean seoksen. 1/3 muromysliä ja 2/3 tuota toista, joukkoon hieman kookosta, ja kas, makuelämys on taattu. Varsinkin luonnonjogurtin kanssa.

Minut on opetettu kotona syömään kunnon aamupala ja puuron lisäksi ainut "kunnon" aamupala on yhä mysli. Söin mysliä ainakin 12-vuotiaaksi pelkästään piimän kanssa. Banaani täydensi makuyhdistelmän.

Muromyslin kanssa tosin pitää ehdottomasti olla maitoa. Mutta se nyt on jo luksusta, jos on muromysliä ilman että joku on sotkenut sekaan kaurahiutaleita tai tavismysliä.

Tavismyslissä siis ei ole herkkuja: pähkinöitä, muita kuivattuja hedelmiä kuin rusinoita, tai rasvasokerimuropallukoita. Ihaninta mysliä, mitä vastaan on tullut on muro-jogurttipäällystettykuivattumansikka-mysli. Sitä napsi ihan irtokarkkeina.

Mysli? Mitä se on? Ai niin sitä, jota laitettiin A-yogurttiin hyvin kauan sitten. Lukiessani Vehkan aloitusviestiä silmiin oikein pisti sana peruselintarvike. Kuinka niin "perus-", sehän on oikeastaan hyvin pitkällistä ruokaa. Eikä sitä kaikista taloista löyvä, toisin kuin esimerkiksi makaronia, sokeria tai vehnäjauhoja, jotka lasketaan peruselintarvikkeiksi (maito samaten, mutta sitä ei joka huushollissa näekkään).

Mysliä en pahemmin syö - en ymmärrä kovien hedelmä- ja viljakikkareitten mussuttamisen autuutta. Asiaa ei edes auta se, että ne sekoitetaan jugurttiin, rahkaan tai viiliin. Onhan paljon kivempaa syödä ruisleipää tuoreen omenan kera. Tosin mysli voi olla joittenkin mielestä kivempää.

Minä aloin oikeastaan syödä mysliä vasta kun muutin omilleni. Vanhempien luona asuessani puputin aina aamuisin leipää, mutta yhden hengen taloudessa ei saa leipää niin kulumaan (eikä pakastelokeroni tehot ole niitä parhaita), joten ostan leipää vain silloin tällöin. Mysli sen sijaan säilyy kaapissa. Ja sitä on nopea kaataa kuppiin.

Aloittelin myslinsyöntiäni klassiseen tapaan omenakaneli-muromyslillä ja söin sitä hyvällä ruokahalulla ehkä vuoden verran. Sitten aloin kaivata hiukan vaihtelua ja kokeilin eri myslilaatuja löytääkseni uuden suosikin. Päädyin Myllärin paratiisimysliin ja olen ollut onnellisesti jämähtäneenä siihen jo useamman vuoden. Miksi vaihtaa turhan takia hyväksi havaittua sekoitusta? Siinä on nimittäin kaikki melko lailla kohdallaan: perusrakenne on ensinnäkin hyvä, syön myslini maidon kanssa, eikä paratiisimysli mössöydy samaan tapaan kuin jotkut kollegansa. Lisäksi siinä on paljon pähkinöitä ja kookossuikaleita, ja kuivattuja hedelmiäkin löytyy (vaikka niille en ole kovinkaan perso). Rusinoita siinä on tosin liikaa suhteessa, mutta on ollut kaikissa muissakin testaamissani mysleissä. Jokin laatu tosin mainosti niitä "kuivattuina viinirypäleinä". Aika hauskaa.

Ainoa ongelma myslinsyönnissä on vauhti tai oikeammin sen puute. En minä yleensäkään yritä syödä mitenkään nopeasti, mutta joskus saatan oikeasti puputtaa mysliannostani kolmekin varttia, ja se on vähän huono juttu, jos aamulla on muutenkin kiire.

Minäkin tutustuin mysliin kunnolla vasta kotoa muutettuani. Kotipuolessa oli vain toisinaan siskon hankkimia myslejä joita tuli harvemmin syötyä. Täällä opiskelukaupungissa sitten löysin muromyslit joihin ihastuin, erityisesti pirkan mansikan ja rainbown hedelmäinen muromysli. Niitä tuli tuossa joskus vuosi sitten vedettyä joka aamu kunnes sain tarpeekseni ja se jogurtin ja myslin mössöytyminen alkoi ällöttää. Muutenkin muromysli ei ehkä ole kaikkein terveellisimpiä aamiaisia.

Yritin sitten vaihtaa tavallisiin mysleihin, ja tulikin kokeiltua useampaa merkkiä mutta en ilmeisesti löytänyt kuitenkaan mitään sopivaa. Pirkan kilomysli oli varmaan loppujen lopuksi paras. Jossain vaiheessa myslin syönti on kuitenkin loppunut, jäljellä on nyt vain muutama keskeneräinen myslipaketti, Finaxin hedelmämysliä ja Myllärin paratiisimysliä. Niistä paratiisimysli on parempaa, mutta sekin on mielestäni turhan kuivakkaa, liian pähkinäistä ja rusinaista. Joku voisi tietysti sanoa että sellaisia ne myslit tahtovat olla.