Nandorin sanasto

Kontuwiki sanoi:

Nandorin sanasto

Click to expand...

Merri on kääntänyt KontuWikiin Helge Fauskangerin Nandorin-artikkelin Ardalambionista, mutta varsinaisen artikkelin liitteenä oleva sanaluettelo odottaa yhä kääntämistään. Koska kääpiökieli-artikkelin toimittaminen on jo loppusuorallaan, houkuttelen täten kaikkia kääntämisestä kiinnostuneita ryntäämään viherhaltiain kimppuun - ellei sitten Merrillä tai jollakulla muulla ole jo sanaluettelon käännöskin enemmän tai vähemmän valmiina.

Jos näin ei ole, tässä totuttuun tapaan artikkeli pilkottuna sopivankokoisiksi (?) pieniksi paloiksi, joista kukin voi haukata:

1. Johdanto: Tik.
2. alm - cogn: ____
3. cwenda - dôri-: _____
4. dunna - edel: _____
5. [garma] - Lindi: _____
6. Lindon - lygn: _____
7. Meord - spenna: _____
8. swarn - Utum: _____

Huomatkaa, että palat ovat todella lyhyitä, niinpä niistä riittää monelle, eikä vahingossa tule kerralla sitoutuneeksi liian raskaaseen urakkaan.

Tarkoituksena on siis julkaista valmis käännös KontuWikissä nandor-kieli -artikkelin yhteydessä tai erillisenä. Coraggio!

EDIT: Johdannoksi aiheeseen tässä kääntämäni johdanto:

NANDORIN SANASTO ja huomautuksia etymologiasta

Nimet Nimrodel 'Valkoisen Luolan Neito' ja Amroth 'ylös kiipeävä' ovat luultavasti nandorilaista alkuperää, mutta TSH:n Liite F:n viite 81 kertoo, että ne on "omaksuttu sindariin" ja niitä on saatettu jonkin verran muuttaa alkuperäisestä muodostaan; tämän vuoksi niitä ei ole otettu mukaan tähän luetteloon. (Nimien merkityksestä, ks. KTK 336 [ja viite 16], 601).

Nimeä Caras Galadhon sanotaan myös samalla tavalla omaksutuksi ja se on siksi jätetty pois luettelosta, mutta caras, joka mainitaan myös erikseen (KTK 352) on mukana luettelossa. - Huomautuksissa etymologiasta Tolkienin itsensä "rekonstruoimia" varhaiskantaisia muotoja ei ole varustettu asteriskilla.

[suom. huom. asteriski sanan edessä tarkoittaa (tässä yhteydessä), että artikkelin kirjoittaja on rekonstruoinut kyseisen sanan, jota ei esiinny lähdeteksteissä].

Aloitin jo kääntämään tuota sanastoa, ja uskoisin että saan käännettyä sen kokonaan vielä tämän päivän aikana.

Viherhaltiakielen sanasto muistuttaa muuten melko silmiinpistävästi muinaisenglantia ja muinaisnorjaa, ja eräälle HoME V :n sivun 373 hakujuurellekin löytyy melko täyteliäs paralleeli germaanikielten kehityksessä (ehkä jäänne Tolkienin suomen-löytämistä edeltäneeltä gootinkaltaisen kielen luomisaikakaudelta, vrt. tutut elementit jotka säilyivät läpi kaikkien vaiheiden "naffarin"-kielestäkin):

kantagerm. *mizdō > goot. mizdo(n), me. meord, méd "palkkio"

Sanasto alm - garma

alm “jalava-puu”, mahdollisesti sanasta *almâ, kantana ÁLAM ”jalava-puu” (LR348 – huomaa että quenyan alalmë ja sindarin lalf ovat selvästi peräisin jostain muusta, jos ovat sukua toisilleen). Muiden nandorin tapausten perusteella voisi odottaa muotoja *ealm tai *elm.

beorn ”mies” sanasta besnô ”aviomies” (vartalo BER ”naida, vihkiä”, LR352), mutta ”sulautunut ber(n)ôn kanssa” eli ”uljas mies, sotilas”, johdettu vartalosta BER ”uljas” (LR352). E:n muuttuminen eo:ksi on outoa, ja sille ei ole olemassa vastinetta, mutta vertaa eo:ksi muuttunutta i:tä sanassa meord ”heikko sade” (<primitiivinen mizdê). Normaalisti nandorissa loppu-ô:sta tulee –â (kts. golda), mutta tässä se katoaa kokonaan sen sijaan, että tuottaisi muodon *beorna. Vrt. meord, jossa voisi odottaa olevan loppu-a (tässä tapauksessa –ê); voi olla että vokaalit katoavat sanoissa joihin muuten tulisi useampi kuin kaksi tavua. – Syy primitiivisen s:n muutokseen r:ksi sanassa besnô > beorn voidaan katsoa olevan pääasiassa sulautumisen ber(n)ôon, mutta sanassa meord < mizdê z muuttuu r:ksi; ehkä besnôn s muuttui ensin z:ksi ja lopulta siitä tuli r. Tämänkaltainen kehitys on yleistä quenyassa.

caras “vallihaudan ympäröimä linnoitus” (KTK 353), mahdollisesti verrattavissa sindarin (”noldorin”) carasiin ”(ylämaahan rakennettu) kaupunki”, peräisin vartalosta KAR ”valmistaa, tehdä” (LR362); perusmerkitys voi olla ”jotain tehtyä, rakennelma” (vrt. quenyan car ”rakennus, talo”). Suffiksoitunut vartalo-vokaali ja loppu –s aiheuttavat pidennyksiä, esim. SPAL ja sen pidentynyt muoto SPALAS (LR 387). Näin ollen KAR:lla voisi olla pitkä muoto *KARAS. Sindarin caras ilmeisesti sisältää harmaahaltiakielen johdetun päätteen –as, (vaikka –as:ia on pohjimmiltaan käytetty johtamaan verbaaleja substantiiveja, kuten englannin -ing (suomen -nen), mutta näitä voidaan paljon konkreettisemassa merkityksessä; car-as voi olla verrattavissa englannin build-ingiin [suom. rakennus, rakentaminen]; nandorin päätettä voidaan verrata sindarin vastaavaan. Eräs mahdollisuus olisi rinnastaa pääte -as Danasissa nähtyyn kollektiiviseen päätteeseen, ja oletetaan että car tarkoittaa jotain ”talon” tapaista (kuten quenyassa); näin ollen caras = ”ryhmä taloja, kylä”, saaden myöhemmin merkityksen ”vallihaudan ympäröimä linnoitus”, jos nandorilla oli tapana ympäröidä kylänsä vallihaudoilla.

cogn ”jousi”, primitiivinen muoto ku3nâ, johdettu sanasta KU3 ”jousi” (LR 365); on mahollista että ku3nâ oli alunperin adjektiivi ”jousen muotoinen”, sillä -nâ on pääasiassa adjektiivinen pääte.

cwenda ”haltia” (Tolkienin myöhemmän ajatuksen mukaan kyseenalainen sana; eldar-kielissä primitiivinen KW muuttui P:ksi jo kaukana haltiakielten historiassa. [WJ 375 vrt. 407 viite 5]. Tämä ei ollut ongelma Tolkienin aikaisemmassa käsityksessä, jossa danilaiset tulivat telerin sijasta noldorin luota [kts. PM 76]. ”Kehittyneessä nandorkielessä” sana cwenda on lähes täysin jätetty huomioimatta; sen muuttaminen muotoon *penda olisi ristiriidassa primitiivisen pendân ”kalteva” kanssa [WJ 375]. Etymologiassa Tolkien johtaa cwendan kwenedêsta “haltiasta” (vartalolla KWENE(ED) sama merkitys, LR 366; mitä tulee muutokseen alkuperäiseen loppu-ê:n nandorin –â:han, vertaa hrassa ”jyrkänne” sanasta khrassê). Mutta myöhemmin primitiivinen sana Quendë joka myötäili quenyaa muuttui kwendeksi (WJ 360). Mikään kielessä ei näytä kuinka alkuperäinen lyhyt loppu-e tuli nandoriin, joten ei voida sanoa onko kwende mahdollinen myötäily cwendasta, huomioimatta kw:n muuttumattomuutta p:ksi.

Danas ”Viherhaltiat, nandor”. Etymologiassa johdettu vartalosta DAN (LR 353), ja se on yksinkertaisesti määritelty ”viherhaltiakielisissä nimissä olevaksi elementiksi”, ja alustavasti verrattu NDANiin ”selkä” (koska nandor ”käänsi selkänsä” eikä kulkenut Merelle asti). Tolkienin lopullinen kanta viherhaltioiden nimen alkuperästä kuten se on WJ 412:ssa, on että vartalo dan- ja sen vahva muoto ndan- todellakin tarkoittavat samaa asiaa; ja että näillä muodoilla on pakko olla tekemistä ”teon muutoksen, tehdääkseen tekemättömäksi tai msen vaikutuksen mitätöimisen”, ja primitiivisen muodon ndandôn ”joku joka peruu puheensa tai päätöksensä” kanssa, on esitetty. Yhtäkaikki, näyttää epätodennäköiseltä että nandor olisi kutsunut itseään sillä nimellä, jo Tolkien esitti todella WJ 385:ssa että ”tämä väki yhä kutsui itseään vanhalla nimellä Lindai [= quenyan Lindar], joka oli tuohon aikaan saanut muodon Lindi heidän kielessään”. Voi olla, että Tolkien torjui ajatuksen siitä, että nandor kutsui itseään nimellä Danas. – Mitä tulee päätteeseen -as, se voidaan ehkä rinnastaa sindarin monikolliseen päätteeseen –ath; todellakin sindarin (”noldorin”) muoto Danathin selvä läheisyys Danasiin on todetty LR 353:ssa.[/b]

dóri- ”maa”, eritelty Lindórinanista. Sanan itsenäinen muoto voi poiketa; on epäselvää mistä Lindórinanin i tulee. Etymologioissa eldarilaisissa kielissä ”maa” on johdettu vartalosta NDOR ”olla, jäädä, levätä, viipyä” (LR 376). Siinä ei mainita nandorinkielisiä sanoja, mutta sindarin dor on johdettu primitiivisestä ndorêsta. Tolkien kuitenkin monta vuotta myöhemmin johti eldarilaisten kielien ”maan” vartalosta DORO ”kuivettunut, kova, tuottamaton” (WJ 413). Kuitenkin, myöhäisempi lähde vahvistaa, että kantahaltiakielen muoto oli ndorê, ollen muodostettu alkurikasteen d > nd:n kautta. Tämä on määritelty ”kovaksi, kuivaksi maaksi” tarkoittaen myöhemmin”maata yleensä”, ja lopulta ”maata” tiettynä alueena ”enemmän tai vähemmän tarkempien rajojen kanssa”. Tuleeko dóri- todella ndorêsta on hyvin epävarmaa (tämä voisi pikemminkin myötäillä nandorin *doraa), mutta sen täytyy olla johdettu samasta vartalojoukosta.

dunna ”musta”; tämä voi olla johdettu *dunnâsta, vartalo DUN ”tumma” (LR 355) joko adjektiivisella päättellä -nâ tai mediaalisella vahventumisella n > nn ja yksinkertaisemmalla adjektiivisella päätteellä -â. Jokatapauksessa, muut nandorin sanat näyttävät menettäneen loppu-â:nsa, esim. ealc ”joutsen” alk-wâ:sta, ja (lainatakseni kokonaisen vastaavan esimerkin) cogn ”jousi” ku3nâ:sta. Tästä polveutuva muoto ei ole *cogna koskemattoman loppuvokaalin kanssa kuten voitaisiin nähdä olevan dunna:ssa. Kuitenkin, primitiivinen -ô esiintyy nandorissa –a:na, vrt. golda ”noldor-haltia” sanasta ñgolodô, joten muoto *dunnô voisi olla mukautunut dunna, mutta tämä primitiivinen muoto voisi ennemminkin olla substantiivi *”synkkä ihminen/asia”, sillä primitiiviset -ô, -nô ovat paremmin nominaaleja kuin adjektiiviisia päätteitä. Tietysti, nandorissa alkuperäinen substantiivi on voinut muuttua adjektiiviksi, tai siihen on voinut kehittyä uudelleen adjektiivinen pääte -a. Mutta kaikki asiat huomioon ottaen *dunnâ näyttää silti olevan primitiivisen muodon paras rekonstruoitu sana. Sanat dunna ja scella (katso alempaa) herättävät kysymyksen säilyykö alkuperäinen loppu-â itseasiassa –a:na silloin kun sitä seuraa kaksoiskonsonantti (vastakohtana sellaisille klustereille, joissa on eri konsonantit) nandorissa.

ealc ”joutsen”, primitiivinen muoto alk-wâ, johdettu vartalosta ÁLAK ”syöksyminen” (LR 348); alk-wâ näyttää olevan adjektiiviinen muodostus (pääte -wâ), joten primitiivisellä sanalla oli luultavasti sama merkitys kuin vartalolla: ”kiitäminen”, myöhemmin käytetty substantiivina ”kiitävä” ja sovellettu eläimeen. Tolkienin myöhäisemmän ajatuksen mukaan kw:n olisi pitänyt esiintyä pikemminkin p:nä kuin c:nä nandorissa; katso cwenda. Ehkä likvidit l ja r saavat aikaan muutoksia edeltävässä vokaalissa, mutta tällöin voisimme odottaa almin sijasta muotoa *ealm sanassa ”jalava-puu”.

edel ”eldar, suurhaltia”. Etymologiassa kerrotaan sanan olevan johdettu vartalosta ÉLED (LR 356), merkiten ”tähti-kansaa”; Tolkien esittää että danilaisten ja doriathin kielissä käytetään ”muuttuneita” muotoja, selvästi viitaten äänteiden L:n ja D:n paikanvaihdoksiin. Etymologiassa kehitystuloksen on nähtävästi tarkoitettu olevan eledâ (tämä primitiivinen muoto on sanottu selvästi Letters 281:ssa) > edela > edel. Myöhemmin Tolkien rekonstruoi quenyan primitiivisen muodon Eldan eldâksi (WJ 360); voisiko tämä tuottaa nandorin edelin on epävarmaa, jollei loppu-ld metateesisoitunut [pitäisikö tähän laittaa ”foneemien järjestyksen muutoksen myötä muuttunut”, vai antaako tämän termin olla?] -dl:ksi ja vokaali kehittynyt hajottamaan tätä loppuryhmää. - Etymologiassa Tolkien antoi ensin nandorin muodon elda, ja myöhemmin muutti sitä. *Eledâ ei voinut tuottaa eldaa, sillä loppu-â on pääasiassa kadonnut nandorista.

garma “susi” -3ARAM (LR 360, vedetty yli). Koska quenyan ja ”noldorin” = sindarin samaa juurta olevat sanat olivat harma ja araf ( hylätty yhdessä garman kanssa), primitiivinen muoto voisi olla *3aramâ. Sana golda ”noldor-haltia” vahvistaa että nandorissa vierekkäisissä tavuissa olevat kaksi samaa vokaalia synkopoituvat; kuitenkin muissa tapauksissa loppu-â vain katoaa –a:ksi muuttumisen sijasta; katso ealc.


Tämän verran sain tänään; loppuosan yritän huomiseksi. Joitain erittäin karkeita suomennoksia sisältyy käännökseen, ja joidenkin rakenteiden kanssa painin eräänkin vartin, enkä silti osaa sanoa kuinka oikeita ne ovat.

muoks. tosiaan, jotkin lauseet ovat niin huonosti käännettyjä, etten ymmärrä mitä ne edes tarkoittavat (niissä tapauksissa en kyllä ymmärtänyt englanninkielistä versiotakaan)

muoks2. korjasin kirjoitusvirheen ja muutin erään lauseen +

Juuri/kanta/vartalo LR352:ssa on BES (Helgen artikkelissa on virhe [myös <i>Gateway</i> s. 296 ja Dragon Flame sisältävät JRRT:n alkuperäisen merkinnän BES]). (<b><i>beorn</b></i>)

mahollista --> mahdollista (<b><i>cogn</b></i>)

tehdääkseen --> tehdäkseen (<b><i>Danas</b></i>)

Muistaakseni Juvan käännöksissä suomen verbi on myös monikossa, jos edeltää haltiakielinen monikko; näin ollen --> "<i>nandor</i> olisivat kutsuneet itseään..." (<b><i>Danas</b></i>)

Jos lainatermistä on olemassa myös muoto "likvidi", silloin monikko "likvidit" on validi (sen sijaan, että pitäisi olla <i>likvidat</i> niin kuin muistikuva väittää). (<b><i>ealc</b></i>)

Sainhan tämän, vaikka hieman luvattua kauemmin siinä meni.

golda “noldo”. Primitiivinen muoto quenyan noldosta (ja täten myös nandorin golda:sta) on ñgolodô (WJ 364, 380). Ainoastaan tämä esimerkki osoittaa, että nandor kuten quenya (mutta toisin kuin sindar) synkopoi identtisistä vokaaleista jälkimmäisen vierekkäisissä tavuissa. Vain tämä tuo esille selvästi primitiivsen loppu-ô:n muuttumisen -a:ksi. Muoto golda myöskin ehdottaa, että nandorissa, kuten sindarissa, alkuperäiset alkunasaaliklusiilit ñg, nd ja mb yksinkertaistuivat g:ksi, *d:ksi ja *b:ksi, vaikkakin esimerkkejä *d:lle ja *b:lle ei ole vähäisen sanaston vuoksi. Asiaan liittyvät vartalot kerrotaan LR 337:ssa: ÑGOL ”viisas” ja pidentynyt muoto ÑGOLOD ”viisaan joukon jäsen”. Ñgolodo on täten kummassakin tapauksessa muodostettu ÑGOLista ómatainalla (suffiksoitunut perusvokaali), suffiksoituneella D:llä ja nominaalipäättellä (usein maskuliini tai agentillinen) -ô, tai vaihtoehtoisesti yksinkertaisemmin pidemmällä päättellä -dô (sama merkitys) suffiksoituneena vartalon ÑGOL ómataina-muotoon.

hrassa ”jyrkänne”. Primitiivinen muoto khrassê, johdettu vartalosta KHARÀS (LR 363), jonka merkitystä ei ole määritelty, mutta verrattu vartaloon KARAK ”terävä hammas, piikki, hammas” (LR 362). Muoto khrassê osoittaa painottoman vartalovokaalin katoamista, joka on yleinen primitiivisissä sanoissa (esim. dŽrâk- ”susi” vartalosta DARÀK-); loppu-ê on yleinen elottomia asioita kuvaavissa sanoissa (joskin se on myös feminiininen pääte). Loppu-s:n kahdentumisesta, vertaa lassê ”lehti” vartalosta LAS1 (LR 367). Tämä hr- on ainoa esimerkki siitä kuinka primitiivinen khr- esiintyy nandorissa; hr on varmasti tarkoitettu ilmaisemaan soinnitonta r:ää, kuten Tolkienin myöhemmissä quenyan kielen sanoissa (esim. hroa ”vartalo”). Primitiivisen -ê:n muutoksesta -a:ksi nandorissa, vertaa cwenda (katso tätä) sanasta kwenedê.

Lindi, joksi nandor itseään kutsuivat, on sukua quenyan lindarille (teleri) (WJ 385). Yksikkö on luultavasti *lind, todisteena ehkä sana Lindórinan. Tämän muodon sanotaan polveutuvan vanhemmasta klaaninimestä lindai (WJ 385), tai vanhimmassa muodossaan lindâi (WJ 378). Lindâ oli alunperin haltioiden kolmannen huoneen jäsenen nimi; eldarin keskuudessa käytettiin nimeä Teleri; nandor tulivat tästä eldarin haarasta. WJ 382:ssa Lindân sanotaan olevan johdettu vartalosta LIN, jonka pääasiallinen merkitys on ”melodinen tai miellyttävä ääni”; Lindâ, johdettu mediaalisella vahventumisella ja adjektiivisella -â:lla, näyttää olevan alkujaan adjektiivi, mutta myöhemmin käytetty haltioiden kolmannesta huoneesta ja lopulta käytetty substantiivina. Nimitys johtuu heidän rakkaudestaan lauluun (Tolkien käänsi nimen Lindórinan ”Laulajien laakson maaksi”; KTK 347). Nandorin Lindi on ainoa sana viherhaltiakielen sanastossa, jossa näkyy suora polveutuminen kantahaltiakielen päätteestä -î, kun muut nandorin monikot on muodostettu yksinomaan umlautilla: urc ”örkki”, monikko yrc. Ehkä loppu-i säilyi sanoissa joissa oli vartalovokaali i, sillä tämä vokaali ei voinut muuttua umlautilla (ollen jo valmiikksi identtinen umlautin aiheuttavan vokaalin kanssa, joten assimilaatio ei ole mahdollinen); siis, yksikkö ja monikko tulevat identtisiksi jos monikollinen pääte -i oli kadonnut kuten yrcissä. (Ei ehkä ole tarpeellista turvautua ”tosi-maailman” selitykseen että Tolkienin ajatukset nandorista muuttuivat kolmenkymmenen vuoden aikana, ja tämä erottaa sanan yrc siitä lähteestä, josta sana lindi on kotoisin.)

Lindon alue itä-Beleriandissa, jonne viherhaltiat asettuivat, ennen kutsuttu Ossiriandiksi (WJ 385). Ajatus siitä, että Lindon on nandorin sana ei ole Etymologiassa; sen sijaan siellä sen sanotaan olevan ilkorin kieltä, johdettu sanasta Lindân-d (LR 369 LIN²) ja kerrotaan tarkoittavan ”musikaalista maata” (”veden ja lintujen takia”). Kuitenkin, Tolkienin myöhemmin esittää primitiivisen Lindânân (WJ 385), joka on selvästi Lindâ ”linda, kolmannen huoneen haltia” + adjektiiviinen pääte -nâ. Lindânâ siis yksinkertaisesti tarkottaa ”lindarin (maa)”. Kiinnostavaa kyllä, tämä Etymologiaa paljon myöhäisempi lähde vahvistaa useassa Etymologian sanassa nähdyn loppu-â:n katoamisen. Muuntuma Lindon sanasta Lindânâ on myös ainoa tapaus siitä miten mediaalinen â esiintyy nandorissa; se näyttää muuttuvan o:ksi. (Vrt. Doriathinkieli, jossa primitiivinen mediaalinen â muuttuu ò:ksi.)

Lindórinand ”Laulajien laakson maa” (lindar, teleri), ”Lorien” (KTK 346). Elementtien täytyy olla lind- ”laulaja, linda” (vrt. monikko Lindi yläpuolella), dóri- ”maa” (itsenäinen muoto voi olla erilainen; katso dóri-) ja nand ”laakso” (katso tätä).

Lórinand ”Kultainen laakso (kultainen valo)”, ”Lórien”. Muuntunut Lindórinandista, katso tätä (KTK 347). Tämä sana näyttää viittaavan lóri-:iin (itsenäinen muoto voi erota jotenkin), nandorin sanaan ”kulta, kultainen valo”, selvästi vartalon LÁWAR (LR 368) johdannainen, joka tarkoittaa täsmälleen samaa; primitiivinen muoto laurêsta on kerrottu Etumologiassa. Vain tämä sana näyttää nandorin muutoksesta au > ó. (Kuitenkin, laurên loppuvokaali voisi odottaa esiintyvän -a:na nandorissa; vrt. hrassa muodosta khrassê; voi olla että lóri- ennemminkin tarkoittaa väriadjektiivia *lauri; jos niin, niin loppu-i voi säilyä sanan lopussa ja vain yhdyssanoissa, itsenäisen muodon ollessa *lór.)

lygn ”paljas”. Primitiivinen muoto lugni ”sininen” vartalosta LUG1 (LR 370, merkitystä ei kerrottu) päättellä -ni, jota ei muualla esiinny, vaikka -i on pääte, joka on yleinen primitiivinen väriadjektiiveissa. Pääte -i aiheuttaa umlautin u > y, vertaa monikollinen yrc sanasta urc ”örkki”. Se, että lyhyt alkuperäinen loppu-i pystyy aiheuttamaan tuonkaltaisen umlautin yhteiseldarilaiseen kieleen, on joltiseltaankin hämmästyttävää, sillä kantahaltiakielen lugnin olisi pitänyt muuttua tässä vaiheessa muotoon *lugne, ja loppu-e tuskin aiheuttaisi umlautia. Ehkä muutos loppu-i:stä yhteiseldarilaisen kielen e:hen tapahtui verrattain myöhään, vasta sen jälkeen kun eldar olivat ylittäneet Hithaeglirin ja eronneet nandorista.

meord ”heikko sade”. Primitiivinen muoto mizdê, johdettu vartalosta MIZD (LR 373), jonka merkitystä ei ole kerrottu, mutta Christopher Tolkien on epäilemättä oikeassa huomauttaessaan, että vartalot MISK (tuottaa sanoja ”märälle”) ja MITH (tuottaa sanoja ”kostealle sumulle” ja ”harmaalle”) ovat luultavasti tarkoitettu rinnastettaviksi vartaloon MIZD. Loppu-ê mizdêssä näyttää tässä tapauksessa ilmaisevan konkreettisuutta. Kun pääte -ê näyttää toisinaan nandorissa muuttuvan -a:ksi, tässä se näyttää kokonaan kadonnen; katso beorn.

nand ”laakso” eristetty sanoista Lindórinand, Lórinand (katso näitä). Johdettu vartalosta NAD (LR 374) ja täten läheistä sukua Doriathin kielen sanalle nand ”pelto, laakso”. Quenyan samaa sukua oleva sana nanda (tarkoittaen ”vesi-niitty, kasteltu tasanko”) viittaa primitiiviseen muotoon *nandâ; ja kuten useimmissa tapauksissa, loppu-â katoaa nandorissa.

scella, sciella ”siimes, suoja” (luultavasti substantiivi). Primitiivinen muoto skalnâ, johdettu vartalosta SKAL1 ”suoja, piilo (valolta)” (LR 386). Kun -nâ on adjektiivinen pääte, usein tarkoittaen eräänlaista partisiipin perfektiä, skalnân täytyy tarkoittaa ”(valolta) piiloutunutta, suojautunutta”; tämä on muuttunut substantiiviksi ”siimes, suoja” nandorissa. Sana scella, sciella yksinään kertoo, että ln assimiloituu ll:ksi nandorissa, ja kuten sanoissa dunna, spenna, oleva, yleensä kadonnut, primitiivinen loppu-â säilyy -a:na seuratessaan kaksoiskonsonanttia. Muutos a:sta e:ksi sanassa skalnâ > scella on samanlainen muutoksessa *spannâ > spenna, katso tätä. Kuitenkin, tällainen muutos ei esiinny näennäisesti samanlaisessa ympäristössä (ennen kaksoiskonsonanttia?); vrt. hrassa, ei *hressa muodosta khrassê. Näyttää siltä, että e muuttuisi myöhemmin ie:ksi, scellalla ollen vaihtoehtoinen muoto sciella.

snæ^s ”keihäänkärki, kärki, kiila, kolmio”. Alkuperäinen muoto ei ole täysin selvä; vartalo on SNAS/SNAT (LR:387), merkitystä ei ole määritelty, mutta on selvästi ymmärrättissä vahventuneena muotona vartalosta NAS ”kärki, terävä pää” (LR:374). Primitiivinen monikkomuoto natsai on mainittu SNAS/SNAT:in yhteydessä; snæ^s voi olla muodostunut *snatsân kaltaisen muodosta *snats, *snasin kautta. Alkuperäisen a:n muutos pitkäksi ae^:ksi (luultavasti sama vokaali kuin englannin catissa, mutta pidempi) esiintyy vain tässä sanassa, mutta on olemassa useita esimerkkejä a:n muuttumisesta e:ksi, katso spenna, scella. Ehkä a muuttui ae^:ksi painollisissa yksitavuisissa sanoissa, joissa a:ta seuraamassa ei ollut konsonanttiklusteria (kuten nandissa).

spenna ”pilvi”. Johdettu vartalosta SPAN ”valkoinen” (LR 387), mutta tuskin sukua quenyan fanyalle ja telerin spanialle (molemmat mahdollisesti *spanjâ:sta), taikka sindarin faunalle, joka on johtunut muodosta spâna. Enneminkin spennan täytyy johtua *spannâsta; vartalo SPAN adjektiivisella päätteellä -nâ (tai mahdollisesti yksinkertaisempi pääte -â yhdistettynä mediaaliseen vahvennukseen n > nn). Muutoksesta a:sta e:hen, katso scella muodosta skalnâ.

swarn ”uppiniskainen, tukkiva, vaikeasti käsiteltävä”. Johdettu vartalosta SKWAR ”kiero”(LR 386); primitiivinen muoto oli epäilemättä *skwarnâ adjektiivisella päättellä -nâ. Tässä tapauksessa päätteen viimeinen vokaali on kadonnut, kun se näyttää säilyneen sanoissa dunnâ < *dunnâ, scella < skalnâ ja spenna < *spannâ; voisiko vokaali säilyä vain kaksoiskonsonanttien jälkeen?

urc (monikko yrc). Etymologiassa sanan primitiivisen muodon kerrotaan olevan órku (määritelty ”hiideksi”), johdettu määrittelemättömästä vartalosta ÓROK (LR 379). Vartalon voidaan ymmärtää olevan vokaaliprefiksoitunut rinnakkaismuoto vartalosta ROK ”hevonen”, olettaen että sana alunperin viittasi ”Tummaan Ratsastajaan villin hevosensa selässä”, ratsuun, joka pelotteli haltioita Cuiviénenillä, olettaen että vartalo ROK alunperin viittasi Melkorin otuksiin. Kuitenkin, Tolkien myöhemmin johti haltiakieliset sanat ”örkille” vartalosta RUKU, joka liittyi pelkoon (WJ 389) ja alustavasti listasi primitiisiä muotoja: urku, uruku, urkô. Koska primitiivinen loppu-u katoaa Nandorissa (vrt. Utum muodosta Utubnu), muodot urku ja uruku voisivat epäilemättä olla mahdollisia tuottamaan viherhaltiakielen sanan urc (kun taas urkô esiintyisi ennemminkin muodossa *urca; vrt. golda ”noldo” muodosta ñgolodô). Monikkomuoto yrc selvästi osoittaa varhaishaltiakielen monikkopäätteen -î:n katoamisen aiheuttaman umlautin ; vrt. primitiivisen adjektiivipäätteen -i:n aiheuttaman umlautin, primitiivinen lugni ”sininen” tuottaa sanan lygn.

Utum ”Utumno”, Melkorin ensimmäinen varustus. Primitiivinen muoto Utubnu, johdettu vartalosta TUB (LR 394), ei määritelty, mutta tuottamiensa sanojen perusteella merkitsee ”syvää, alavaa”. Vartalo-vokaalin prefiksoituminen on vahventuneiden primitiivisten muotojen yleinen ominaisuus; päätettä -nu ei näy käytetyn muualla, mutta Utubnu on selvästi ymmärrettävissä *”hyvin syvänä [paikkana]”. Alkuperäinen klusteri bn muuttuu nandorin m:ksi; vrt. quenyan Utumno. Kehityksen on eittämättä tarkoitettu olevan Utubnu > *Utumnu > *Utumn > Utum.


Kommentteja: tarkoittaako hrassan toinen lause, että vokaalin katoaminen on yleinen, vai että tällainen vokaali itsessään on yleinen ” khrassê displays the loss of an unaccented stem-vowel often seen in primitive words”?

Elemmakil sanoi:

Kommentteja: tarkoittaako hrassan toinen lause, että vokaalin katoaminen on yleinen, vai että tällainen vokaali itsessään on yleinen ” khrassê displays the loss of an unaccented stem-vowel often seen in primitive words”?

Click to expand...

Vokaalin katoamista tarkoitetaan. En tiedä, mitä tuohon osaisi perusteluksi sanoa, ettei tule samalla levitettyä disinformaatiota, mutta tästäpä näyttäisi olevan kyse. Oletettavasti kaikissa kaksitavuisissa kannoissa on yksi kappale painollisia tavuja ja yksi kappale painottomia, joten painottomien vokaalien yleisyys ei ole mikään maininnan arvoinen asia.

Miltä muuten kuulostaisi, jos suomennos julkaistaisiin vaikka nimellä "Nandorin ja danin kielen sanasto"? Päätös käsitellä Danian ja Nandorin ikään kuin samana kielenä on varmaan Ardalambionin huonoin ratkaisu ikinä: siitä syntyy väkisinkin väärinkäsityksiä, joiden leviämistä pitäisi ainakin pyrkiä rajoittamaan.

Harri Perälä, joka testaa kommentointia ilman sisäänkirjautumista